The Truth Is... [K-18]

// Sovittu peli, Chachakoa odottelen saapuvaksi <3 //

Aamu oli ehtinyt iltapäivään ennen kuin Selene oli ehtinyt sitä edes kunnolla huomata. Suureksi yllätykseksi hänen isänsä oli ilmestynyt joitakin päiviä sitten baariin, jossa nainen työskenteli. Mies osasi olla raivostuttava eivätkä heidän välinsä olleet parhaimmat, Selenen ollessa isälleen erityisen katkera siitä, että tuo oli päättänyt silloin vuosia aikaisemmin lempata hänet matkasta, vaikka hän tiesi pahamaineisen piraattikapteenin olleen vain huolissaan tyttärestään. Kapteeni tuntui tajuavan oman kuolemattomuutensa vasta silloin kun tuon oma vaimo oli kuollut miehen käsivarsille erään varsin ikävän välikohtauksen seurauksena. Se ei silti, Selenen mielestä, oikeuttanut tuota häneltä itseltään kysymättä ja puoliväkisin jättämään tytärtään jonkun vanhan ukon baariin.

Isä oli kuitenkin saanut suostuteltua tyttärensä menemään Airship Deckille katsomaan aluksia sekä hankkimaan tietoja eräästä tuolle hyvin tärkeästä aluksesta. Sen lasti oli kuulemma mittaamattoman arvokas. Selene oli aluksi meinannut kieltäytyä mutta pian hän oli huomannut veren vetävän häntä kohti myönteistä päätöstä. Piru vieköön, jos hän itse joskus saisi lapsia, hän ei kasvattaisi heitä jollakin piraattialuksella niin, että nuo varmasti oppisivat näkemään kaikenlaista heti ensimmäisestä päivästään lähtien. Kaiken lisäksi nuo ajattelisivat piraatin ammattiin liittyvistä asioista liian keveästi, kuten nainen tunnusti ajattelevansa. Hänelle ei ollut kovinkaan ihmeellistä jos joku ryöstäisi toisen aluksen ja pari henkeä menetettäisiin samalla vaikka hän tiesikin sen olevan väärin, Selene oli kasvanut moisen keskellä. Toki olo Kowloonissa oli muuttanut häntä sen verran, että nykyisin hän tajusi missä meni väärän ja oikean raja vaikkei hänen moraalinsa kamalan hyvä vieläkään ollut. Tuskin se koskaan olisi.

Lähestyessään Airship Deckiä, kävivät naisen askeleet varovaisemmiksi. Hän oli pukeutunut mustiin, ihonmyötäisiin housuihin, vihreään avonaiseen paitaan sekä tummanpunaiseen, rintojen alle ylettyvään takkiin. Selene piti käytöksensä hillittynä, hän oli vain tyttö joka oli innostunut lentoaluksista tai sitten niitä huoltavista mekaanikoista. Mekaanikoista puheen ollen, hän olikin tehnyt lähempää tuttavuutta yhden sellaisen kanssa. Kissapojan kasvot välähtivät naisen mielessä, tuon saaden Selenen puremaan alahuultaan kipeästi. Heidän viimetapaamisestaan oli vierähtänyt jo jonkin aikaa, kenties viikko tai kaksi? Vaikka nainen tunsikin hermostuvansa ajatellessaan sitä mahdollisuutta, että törmäisi Cyaniin uudemman kerran, hän ei voinut olla miettimättä (turhankin toiveikkaasti) olisiko tämä vielä töissä. Tosin miehen kanssa käydystä keskustelusta oli käynyt varsin selvästi ilmi, että Cyan oli ahkera työntekijä, joten oli hyvin todennäköistä, että valkotukka oli edelleen Deckillä.

Hän pääsi sisään vaivattomasti, välittämättä miesten katseista, joissa sekoittui niin puhdasta himoa kuin ihailuakin. Hymy kävi nopeasti täyteläisillä huulilla, Selenen huomatessa ettei hän ollut ainoa ulkopuolinen, joka liikkui täällä tähän aikaan. Se oli vain hyvä, sillä Selenen uskoi nyt sulautuvansa massaan paljon paremmin. Kuitenkin aluksen etsiminen tuntui kestävän liian kauan ja Selenen äkätessä tärkeän näköisen miehen aavistuksen itsestään kauempana, tuon askeleet veivät tuon luokse.
”Tuota anteeksi..”
Mekaanikkoja tarkasti katselleet silmät kääntyivät vastahakoisesti naisen suuntaan. Mies näytti tukehtuvan kahviinsa tuon katseen vaeltaessa naisen keholla varsin peittelemättömästi. Tuo ryki ennen kuin sai sanaa suustaan:
”Niin, miten voin auttaa?”
Miehen äänensävy oli käynyt turhankin imeläksi ja Selene vastusti halua irvistää.
”Etsin erästä alusta, jonka ulkomuotoa olen kuullut kovasti kehuttavan. Haluaisin nähdä sen, mutta en löydä sitä.. Saisinkohan jostakin apua?”
Täyteläisille huulille nouseva hymy voitiin luokitella flirttailevaksi. Kaikkea sitä nainen joutuikin kestämään saadakseen haluamansa…

Cyan Chalice, valkotukkainen puolifelicia ja mekaanikonretku, oli pukeutunut Airship Deckin mustaan työhaalariin, jonka selässä luki hänen sukunimensä. Ei sillä, että sitä olisi paksujen, valkoisten hiusten lomasta juuri näkynyt, vaikka mies olikin kiskaissut hiuksensa korkealle ponnarille aamulla ennen lähtöään. Hän oli ollut innoissaan, sillä edellisenä päivänä Deckille oli saapunut mahtavaakin mahtavampi lentoalus, joka kuului jollekin suunnattoman suurelle kiholle. Cyan ja eräs hänen työtovereistaan, punatukkainen feliciamies nimeltä Gaboon olivat saaneet kunnostamisen osakseen. Ilmeisesti laitteistoon oli tullut jokin pikkuvika, mutta tottakai kalliin aluksen tuli toimia moitteettomasti, ja siksi se oli tuotu korjattavaksi. Cyan ja Gaboon olivat erikoistuneet molemmat kalliisiin merkkeihin, ja tämä sattui olemaan sieltä kalleimmasta päästä. Cyan oli kaivautunut aluksen konehuoneen uumeniin kun Gaboon otti yhteyttä hänen kämmentietokoneeseensa. Nopealla vilkaisulla Cyan sai selville että työnjohtaja kaipasi häntä, mutta syy jäi hämärän peittoon, kun hän päätti hoitaa ensin hommansa loppuun. Yleensä työnjohtajan ei kuitenkaan passannut antaa odottaa.

Kymmentä minuuttia myöhemmin puolifelicia saapasteli lasikattoisen hallin poikki kohti työnjohtajan pistettä, pyyhkien enimpiä öljytahroja haalaristaan.
"Noh, boss?" Cyan sai sanotuksi, ennen kuin huomasi, kuka muu työpisteen luona seisoi. Cyan ei saanut pidetyksi yllätystä kasvoiltaan, vaan kohotti hämmästyneenä kulmiaan. Baarineitoa hän kaikkein viimeiseksi olisi odottanut näkevänsä täällä. Työnjohtaja, ronski tazzyrialainen jonka nimikyltissä luki vain lyhyesti Kobe, osoitti kynällään kohti Seleneä.
"Tämä nuori nainen tässä haluaisi nähdä sen Galaxy Gazerin joka tuotiin eilen sisään", mies ohjeisti, äänensävyllä, joka kieli kyllä riittävän hyvin työnjohtajan omasta mielipiteestä. Kobe kun ei pitänyt naisia minään, eikä uskonut näiden ymmärtävän lentoalusten herkkää kieltä. Cyan tutki Seleneä arvostelevasti harmailla silmillään, kuin miettien mitä jäynää nainen nyt halusi, mutta nyökkäsi sitten vakavasti päätään.
"Seuraa minua, niin näytän sen. Se ei ole ihan parhaimmillaan nyt, kun minä ja Gaboon kaivauduimme sen rungon sisään, mutta etköhän sinä saa siitä ihan tarpeeksi hyvän kuvan", Cyan sanoi, hymyillen lämmintä hymyään. Hän lampsi takaisin aluksen luokse ja nykäisi rungon sisään kurkottelevaa Gaboonia hihasta.
"Me saimme vieraita", Cyan sanoi hymyillen, viitaten peukalollaan olkansa ylitse Seleneen. Gaboonia, aivan kuten muitakin Deckin mekaanikkoja ilahdutti suunnattomasti aina kun kaunis nainen eksyi heidän keskuuteensa. Felicia oli lähemmäs kaksi ja puoli metriä pitkä ja lihaksikas kuin mikä. Hänen ihonsa oli kauttaaltaan lyhyen, sileän punaruskean turkin peitossa, ja hänen silmänsä olivat suuret, meripihkanväriset. Kaiken kaikkiaan Gaboon oli felicioiden keskuudessa varsin kuumaa kamaa. Cyan naurahti katseelle, jonka Gaboon häneen loi, aivan kuin felicia olisi arvannut mitä hänen ja Selenen välillä oli.

Cyan kääntyi jälleen Selenen puoleen ja viittasi sitten alusta kohti ylpeydellä, joka olisi voinut kuulua aluksen omistajalle.
"Galaxy Gazer D4017-R9, nopein alus markkinoilla. Ajomukavuus huippuluokkaa, ja sillä pystyy rikkomaan äänennopeuden kevyesti alle kymmenessä sekunnissa. Siinä on myös hyperkiihdytin ja moottori joka kykenee lähestulkoon ihmeisiin", Cyan esitteli, silittäen aluksen hopeisena kiiltävää nokkaa kuin omaa lastaan. Cyanin ilmeessä tosin oli hellyyttä, jota hän tuskin olisi pystynyt osoittamaan edes lapsilleen. Alus oli virtaviivainen, kaunis kone, joka oli - kuinkas muutenkaan - tazzyrialaista tekoa. Sen moottori toimi kuitenkin osittain raa'alla magialla, ja siksikin se oli luokkansa kalleimpia. Gaboonkin liittyi heidän joukkoonsa ihastelemaan alusta. Felicia pörrötti sotaisen näköisiä hiuksiaan, pidellen toisessa kädessään vehjettä, joka näytti jonkinlaiselta kidutusvälineeltä, vaikka se olikin tarkoitettu mittaamaan magiajäämiä koneistossa. Raaka magia kun saattoi olla felicioille tappavaa.
"On se melkoinen peto", Gaboon tuumasi hiljaisella, kunnioittavalla äänellä.
"On", Cyan myöntyi nyökytellen, ja miehet vajosivat kunnioittavaan hiljaisuuteen, aivan kuin kyseessä olisi ollut jonkinsortin jumala.
Ehkäpä kahta minuuttia myöhemmin Gaboon toipui transsistaan heistä ensimmäisenä.
"No, takaisin töihin, että saadaan tämä kaunokainen takaisin valloittamaan tähtitaivasta", felicia murahti, palaten asemalleen rungon sisään. Cyan tuijotti alusta vielä hetken ennen kuin kääntyi katsomaan Seleneä, kuin yhtäkkiä muistaen naisen läsnäolon.
"Miksi sinä tämän halusit nähdä?" Mies kysyi, ilmiselvää halua keskustella aluksen ominaisuuksista. Hän ei kuitenkaan halunnut tylsistyttää Seleneä kuoliaaksi yksityiskohdilla, joista tämä ei kenties ymmärtäisi mitään. Mistä näistä nykyajan naisista koskaan tiesi, kaikki olivat yksi toistaan oudompia ja hullumpia. Selene ei kyllä ollut lainkaan hullumpi.

Työnjohtajaksi paljastunut mies ei edes yrittänyt käytöksellään peittää sitä, ettei tuo pitänyt Selenen läsnäolosta. Oikeastaan nainen tunsi itsensä helpottuneeksi kun hän kuuli jonkun tervehtivän sitä happamaa miestä. Hetkinen, äänihän oli ehkä liiankin tuttu.. Vihreiden silmien katse kääntyi parahiksi näkemään Cyanin yllättyneen ilmeen. Selene sen sijaan tyytyi hymyilemään nätisti ja yritti näyttää tahtomattaankin viattomalta. Tietojen urkkiminen täysin vieraalta olisi ollut paljon helpompaa ja nyt kun kohtalolla, piru vieköön, näytti olevan sormensa taas pelissä, tunsi Selene olonsa aavistuksen epävarmaksi. Entä jos hän ei onnistuisikaan ja herättäisi liikaa epäilyjä? Cyan oli kuitenkin edes jollakin tavalla hänelle tuttu, joten nainen koki tehtävänsä liiankin vaikeaksi.
Selene ehti jo pelätä pahinta, niin arvioivalta miehen ilme näytti ja ei voinut estää huulille leviävää säteilevää hymyä kun nuorukainen päätti näyttää aluksen hänelle.
”Kiitos!”

Seuratessaan Cyania alukselle, silmäili nainen ympärilleen. Siitä oli aikaa kun hän oli nähnyt lentoaluksia tältä etäisyydeltä ja yllätyksekseen nainen huomasi ikävöivänsä kovasti elämäänsä Serenadella. Lentoalukset saivat hänet kuitenkin tuntemaan olonsa jollakin lailla kotoisaksi, johtuiko se kenties tazzyrialaisverestä, jonka hän oli saanut perintönä isältään.
Heidän saapuessaan alukselle, nauliutuivat Selenen silmät hetkeksi siihen. Näin kaunista alusta hän ei muistanut nähneensä koskaan, vaikka toki hänen isänsäkään alus ei ollut ruma. Mutta tämä oli todellakin jotain ainutlaatuista. Huomion kiinnittyessä juuri ajoissa Cyaniin ja toiseen mieheen, jota Selene tervehti hymyllä.

Hän kuunteli edelleen hiljaa, ilmeellistä kyllä sillä yleensä nainen oli puheliaampi, kuinka Cyan kertoi aluksesta. Pikku hiljaa hänelle alkoi hahmottua miksi alus oli niin tärkeä. Hän oli aluksi arvellut sen sisältävän jotakin muuta arvokasta, mutta avaruuspiraatille aluksen osat olivat rahaakin arvokkaampia. Huulilla kävi vino hymy, totta kai se vanha kettu halusi aluksen siksi, että saisi sen kallisarvoiset osat. Sen jälkeen alus voitaisiin myydä eteenpäin muina osina, mikä oli sinällään sääli, sillä se vaurioittaisi kaunista alusta väistämättä.

Seuratessaan noita kahta miestä, Selene tunsi voivansa henkisesti pahoin. Hän oli kenties viemässä näiltä miehiltä ihailun kohteen, jollaiseen nuo pääsivät harvoin käsiksi ja jota nuo selvästi palvoivat. Hetken ajan hän oli pahoillaan ja jokseenkin peloissaankin siitä, että tämä valkotukkainen kissapoika voisi oikeasti suuttua hänelle jos tuo vai saisi koskaan tietää hänen oikeaa syytään täällä oloon. Hän oli nähnyt miten toinen käytti voimiaan ja miten vaarallinen Cyan saattoi olla, joten nainen todella toivoi, ettei häntä yhdistettäisi aluksen mahdolliseen kopelointiin tai katoamiseen. Oikeastaan Selene ei tajunnut miksi hän edes huolehti moisesta, Cyan ei merkinnyt hänelle mitään, eikö niin? Se, mitä heidän välillä oli tapahtunut aiemmin, ei johtaisi mihinkään ja piste. Miksi Selene sitten tunsi olonsa niin epävarmaksi?

Cyanin kysymys osasi yllättää hänet. Selene ei kuitenkaan antanut sen häiritä vaan keskittyi siirtämään katseensa miehestä alukseen. Hänen ei tarvinnut teeskennellä ihailevaa.
”Se on kaunis.. ja muistuttaa kovasti minua tutusta aluksesta, jolla vietin menneisyydessäni paljon aikaa. Sukulaiseni näet omisti upean aluksen ja meillä oli aina tapana viettää siellä vanhempieni kanssa aikaa aina kun vain pystyimme. Se oli käytännössä toinen kotini”
Hän ei suoranaisesti valehdellut, mutta ei puhunut tottakaan. Jos hän olisi kertonut varttuneensa avaruuspiraattien hallinnassa olevalla aluksella ja kertonut isänsä olevan sen kapteeni.. Ei, hän ei tahtonut edes ajatella miten toinen olisi reagoinut. Kenties kaikki olisi selkiytynyt toiselle ja hän olisi joutunut vaikeuksiin.
”Se alus oli tosin kovin vanha ja on nykyisin varmasti käyttökelvoton. En edes muista sen nimeä. Sääli sinänsä.”
Sekin oli valhe, hänen isänsä alus oli huippukunnossa ja se oli varsin tunnettukin.
”Mihin muuhun tämä kaunokainen pystyy?”

Cyan katseli Seleneä mietteliäästi tuon kertoillessa menneisyydestään. Hän tunsi lievää kateutta naisen lapsuutta kohtaan, itse kun oli viettänyt parhaan osan omastaan Shalecrossing Cradlessa ja myöhemmin kellosepän öisenä sängynlämmikkeenä. Toisaalta hän ei olisi siinä missä nyt oli ilman noita aikoja, eikä hän katunut hetkeäkään elämästään. Vaikka olisihan se ollut ihan toinen tarina kasvaa lentoaluksella. Cyan antoi itselleen hetken haikailla kaiken menetetyn perään, ystävien, esimerkiksi, mutta pakottautui lopulta jälleen takaisin tähän hetkeen. Hänen kasvoilleen ilmestyi vino, tietäväinen hymy kun Selene pyysi lisäinformaatiota aluksesta. Cyan viittoi naista tulemaan mukaansa lähtien kävelemään kohti telinettä, jota pitkin pääsi kiipeämään ylös aluksen sisätiloihin. Pitkä, metallinen laituri johti heidät aluksen sisäänkäynnille, joka oli avattu mekaanikkoja varten niin, että laitetta saattoi välillä käydä kokeilemassa. Alus oli sisältäkin aivan yhtä luksustasoa kuin ulkoapäin näytti. Cyan asteli kohti komentosiltaa ja käynnisti varovasti tekoälyn, joka ohjasi laitteistoa ja ilmoitti mahdollisista vioista. Nytkin se aloitti pitkän listan - he olivat joutuneet purkamaan osiin suuria palasia moottorista ja muusta koneistosta, jotta olisivat päässeet korjaamaan sen pienen vian, jonka vuoksi alus oli heille tuotu - mutta Cyan komensi sitä olemaan hiljaa. Valitettavasti tämän aluksen tekoäly sattui olemaan varsin nenäkästä sorttia ja koki tarpeelliseksi viisastella takaisin. Cyan huokaisi, komentaen tekoälyä avaamaan ominaisuuksia esittelevän videon. Nuristen tekoäly suostui tekemään tämän. Cyan ohjasi Selenen istuutumaan alas ensimmäisen perämiehen paikalle, istuutuen itse tuon viereen. Hän katseli kaikissa väreissä hohtelevaa kolmiulotteista elokuvaa aluksen ominaisuuksista ja hienouksista.

Elokuvan päätyttyä tekoäly kysyi, josko he haluaisivat sen jatkavan virhelistausta, mutta Cyan kieltäytyi kohteliaasti. Sen sijaan hän pyysi tekoälyä sammuttamaan itsensä ja kun tuo teki kuten käskettyä, hän kääntyi Selenen puoleen.
"Eikö olekin upea?" Cyan kysyi, pikkupoikamaista intoa äänessään. Hän viittoi Seleneä seuraamaan jälleen, ja lähti esittelemään ylempää kantta ja kaikkia aluksen hienoja hyttejä, baaria ja ravintolaa, joka olisi varmasti kelvannut Tsim Sha Tsuin keisarillekin. Cyan esitteli alusta kuin se olisi ollut hänen omansa, ja ehkä hetken ajan mies onnistui uskottelemaan itselleenkin, että alus todella kuului hänelle. Mekaanikot tienasivat kyllä hyvin, mutteivät koskaan niin hyvin, että heillä olisi ollut varaa johonkin tällaiseen.
"Jos aluksesta jätettäisiin kaikki nämä hienoudet pois, sen voisi kutistaa uskomattoman pieneksi ja nopeaksi tehopakkaukseksi. Uskoisin, että se pystyisi mitä ihmeellisempiin suorituksiin, jos siltä riisuttaisiin kaikki turha paino", Cyan tuumi hiljaa, katsellen ympärilleen kattokruunuin ja kultauksin koristellussa ruokasalissa.

Laskiessaan katseensa jälleen Seleneen, Cyan tunsi pienen kouraisun vatsanpohjassaan. Huolimatta oudosta tilanteesta, Cyan huomasi jälleen kerran kaihoavansa Selenen kosketusta.
"Selene", Cyan sai sanotuksi hiljaisella, kehräävällä äänellä, ennen kuin oli jo kaapannut naisesta otteen ja asettanut tuon istumaan tummalle, kiillotetulle puupöydälle. Mies painoi suunsa vasten Selenen suuta, vaatien tuota antautumaan. Miehen karheat kädet kietoutuivat Selenen vartalon ympärille, ja vaikka hän, aivan kuten nainenkin, oli nyt täysin selvinpäin, hänen halunsa tätä genesiahintytärtä kohtaan ei ollut hävinnyt tai vähentynyt lainkaan. Cyan painoi lantionsa naisen lantiota vasten, hyväillen tuon vartaloa käsillään, ja painellen suudelmia pitkin Selenen kaulaa ja leukapieliä. Hän kosketti varovasti Selenen hiuksia, upottaen sitten sormensa niihin.

Jos aluksen ulkopuoli sai osakseen naisen ihailun, sai sisäpuoli tuon haukkomaan hengitystään. Hän ei ollut eläessään nähnyt mitään niin hienoa, jota tämä alus kantoi sisällään. Vaikka oli nainen kyllä arvellutkin, ettei kaikki tuo prameus loppunut vain aluksen ulkokuoreen. Saadessaan itsensä edes jotenkuten aisoihin, tyytyi Selene seuraamaan pieni virne huulillaan tekoälyn ja Cyanin välistä kamppailua.

Päästessään istumaan ja tuon esittelyn alkaessa, koetti Selene tahtomattaankin painaa mieleensä sellaisia asioit, jotka voisivat olla hänen isänsä mielestä tärkeitä. Kapteeni oli kaikesta huolimatta kasvattanut tyttärensä aivan liian hyvin, että tämä voisi uhmata isänsä käskyä. Mikä oli sinällään inhottavaa, sillä nainen tunsi seisovansa kahden tulin välissä. Cyanin into sai Selenen hymyilemään ja tuon saman innon tarttumaan myös häneenkin:
”On. En ole koskaan nähnyt vastaavaa!”
Myönnettiin kirkkain silmin ennen kuin nainen nousi ja seurasi miestä syvemmälle alukseen. Katsellessaan ympärilleen, Selene tiedosti varsin selkeästi, että tämä alus taisi olla joka pojan unelma. Hänen isällään oli erityinen kuume saada alus itselleen eikä mies käyttänyt mitään laillisia keinoja. Pienen hetken ajan neitokainen tunsi olevansa käärme, joka lipui hiljaa linnunpesään, täysin emolinnun huomaamatta. Hän moitti itseään ja yllättyi siitä, kuinka vääräksi moien tiedusteluretkensä mielessään tuomitsi. Yrittäen haudata moiset ajatuksensa, Selene keskittyi kuuntelemaan Cyanin esittelyjä ja katselemaan ympärilleen. Hän tuskin koskaan enää pääsisi näin hienolle alukselle, joten nainen päätti ottaa siitä kaiken irti. Selene ei voinut olla enempää samaa mieltä Cyanin kanssa, sillä hän epäili isänsäkin ajattelevan tismalleen samoin, kuten mekaanikko oli äsken sanonut. Hän ei kuitenkaan ollut lentoalusten asiantuntija kuten hänen lähellään oleva kissapoika oli. Nainen kuitenkin tunsi tarvetta puhua, vaikka hänellä ei olisikaan mitään järkevää sanottavaa. Cyanin läsnäolo sai tutun poltteen, himon kuohahtamaan naisen sisällä.
”Niin. En kuitenkaan tiedä sellaisista asioista juurikaan, joten en osaa ilmaista mielipidettäni. Ehkä joku toinen…-”
Lause jäi kesken, Selenen kuullessa nimensä lausuttavan naisen kysyvä katse nousi vaistomaisesti toiseen.

Cyan oli häntä naista nopeampi ja vahvempi. Hän tajusi miehen nostaneen hänet pöydälle samalla hetkellä kun tuo tunsi toisen huulet omillaan. Suudelmaan vastattiin yllättävänkin intohimoisesti, Selenen vasta silloin tajutessa miten kovasti hän olikaan toisen läheisyyttä kaivannut, vaikka ei sitä itselleen ehkä suostunut myöntämään. Päästessään toiseen kiinni nainen kietoi jalkansa toisen ympärille, haudaten kasvonsa miehen kaulaa vasten. Hän haisteli tämän tuoksua, johon sekoittui muitakin tuoksuja, antaen toisen leikkiä vapaasti kaulansa iholla. Selene näykkäisi itsekin miehen kaulan ihoa kerran, kaksi kertaa, kolmesti. Kunnes hän tajusi missä he olivat. Toinen puoli hänestä tahtoi miehen nyt, välittämättä ympäristöstä, mutta toinen puoli oli ympäristöstä niin tietoinen, että se miltei sattui.
Huulet eksyivät toisen huulille, Selenen kuiskaillessa suudelmien välistä:
”Joku… voi… tulla…”
Sanoistaan huolimatta nainen tuntui kovin haluttomalta lopettamaan vaan tuo huomasi sisällään kytevän himon syttyvän ilmiliekkeihin. Hän painoi lantionsa tiukemmin toisen omaa vasten, vaativasti.

Cyan naurahti pehmoisesti Selenen vastusteluille. Nainen ei tarkoittanut sanojaan, ja tiesi sen varmasti itsekin. Tuon lantion painuminen hänen omaansa vasten todisti väitteen, ja sai Cyanin takertumaan naiseen kuin henkensä kaupalla.
"Mulla ehti olla jo vähän ikävä tätä.. sua..", Cyan murahti, avaten Selenen takin napit ja riisuen sen tuon yltä. Seuraavaksi lähti paita.
"Ei tänne kukaan tule", Cyan sanoi varmalla äänensävyllä ja keskittyi suutelemaan naisen sileää ihoa mihin vain pystyi. Hän avasi naisen housut, tietäen toki itsekin, että joku hyvinkin saattoi tulla, ja että heidän olisi oltava nopeita, mikäli he mielisivät selvitä tästä jäämättä kiinni. Vaara ja yllätetyksi tulemisen riski kiihottivat Cyania entisestään, ja hän ujutti kätensä naisen housuihin, toisen käden keskittyessä hieromaan toista Selenen täydellisistä rinnoista. Nainen tuntui jo kostealta, eikä Cyan aikaillut, riisuessaan haalarinsa ja sen alla olleet bokserit. Hänen kalunsa oli kova kuin kivi, ja hän painoi sen Selenen haaroväliin, hieroen tuota housujen päältä. Hän suuteli naista yhä uudelleen, imien itseensä tuon himoa ja loimuavaa halua häntä kohtaan.
Cyan ujutti varovasti housut pois naisen yltä, ja siirtäen tuon lantion aivan tukevan pöydän reunalle, työntyi hellävaren naisen sisään. Tuntemus oli vieläkin parempi kuin viime kerralla, sillä nyt molemmat olivat selvin päin eikä heidän välissään ollut mitään, mikä olisi sumentanut kiihkoa.
Cyan kaappasi Selenestä tukevan otteen, rakastellen tuota suurella intohimolla. Hän oli selvinpäin vieläkin parempi rakastaja, eikä kulunut aikaakaan, kun hän jo tunsi Selenen jännittyvän. Seuraillen naisen hienovaraisia merkkejä - jos nyt pakaroiden kynsimistä voi sanoa hienovaraiseksi - Cyan kiihdytti tahtia, kunnes Selenen voihke kaikui ruokasalissa, naisen supistellessa hänen elimensä ympärillä orgasmista värähdellen. Cyan purkautui itsekin, murahdellen.

Heidän levättyään hetken - ja siistittyään paikkoja hieman - Cyan keräsi naiselta riisumansa vaatteet ja auttoi tuota pukeutumaan, kiskoen nopeasti omat pukimensa ylleen. Hän olisi hyvinkin voinut ottaa toisen erän, mutta Selenen huokaisut olivat saattaneet herättää jonkun mielenkiinnon, vaikkei Cyan uskonutkaan, että äänet olivat kantautuneet aluksen ulkopuolelle, sen verran syvällä sen uumenissa he olivat.
"Kuule, haluaisitkohan sä lähteä käymään oluella joskus tässä? Mun piikkiin, tietenkin", Cyan ehdotti, heidän kävellessään kohti aluksen uloskäyntiä. Selenen hiukset olivat yhä hieman sekaisin, ja Cyan kohotti kätensä silittääkseen ne hiukan vähemmän pannun näköisiksi.
"Niin paljon kuin mä tykkäänkin pelkästä seksistä sun kanssa, niin ehkä meidän pitäis jutellakin välillä, tutustua, sen sorttista", Cyan selitteli, vaikka tuskinpa hänen olisi tarvinnut. Heidän kiivetessään kohti uloskäyntiä, Cyan kiskaisi Selenen vielä yhdelle sivukäytävälle, ja kiersi kätensä takaapäin tuon vyötäisille, ujuttaen toisen kätensä naisen housuihin. Selenen liukas häpy tervehti häntä vielä äskeisestä rakastelusta kuumana, ja Cyan tyydytti puoliverisen kaunottaren käytävällä, hieromalla tuon klitorista. Hän tuki Seleneä vyötäisiltä orgasmin tullessa, vielä hieman edellistäkin voimakkaampana, kun naisen jalat uhkasivat pettää.

//Cyan on niin kyltymätön :D

Oli yllättävän helppoa antaa periksi ja unohtaa ympäristö. Aistit kuitenkin pysyivät terävinä, sillä vaikka mies kuinka yritti sanoillaan häntä vakuutella, Selene tiesi, että kuka tahansa voisi tulla tänne ja yllättää heidät. Mutta nainen huomasi vaaran tunteen viehättävän häntä, sen saadessa hänet entistäkin kiihottuneemmaksi.
Hän henkäisi terävästi Cyanin sormien kosketellessa naisen klitorista, tarrautuen toiseen tiukemmin.
”Ja minä sinua..”
Myönnettiin huokailujen lomasta. Tuntiessaan toisen kovana itseään vasten ja miehen viimein työntyessä häneen, kynnet raapaisivat varmasti varsin kipeästi Cyanin alaselän ihoa, jättäen jälkeensä selvät punaiset merkit. Selene yritti hillitä itseään olemaan hiljaa, tuon haudatessa kasvonsa toistamiseen vasten miehen rintaa, purren alahuultaan kipeästi. Kuitenkin pian huokailut karkasivat huulilta voimakkaina ja selkeinä, naisen hengityksen kiihtyessä. Pitkät, sirot sääret kietoutuivat tiukemmin toisen ympärille mitä lähempänä nainen oli täyttymystään, kynsien jättäessä Cyanin ihoon varsin ikäviä jälkiä. Orgasmin ravistellessa naisen hoikkaa kehoa, tuo luuli menettävänsä tajunsa hetkeksi, niin ei kuitenkaan todellisuudessa käynyt.

Oli varsin ystävällistä auttaa häntä pukeutumaan, Selene tuumi, seuratessaan miehen nopeaa pukeutumista samalla kun hän laittoi takkinsa päälleen ja veti sen alle jääneet avoimet hiukset kankaan alta pois. Hän hymyili toiselle ennen kuin lähti seuraamaan tuota kohti uloskäyntiä. Vihreiden silmien lempeäksi käynyt katse siirtyi seuraamaan miehen liikehdintää tuon kävellessä. Jos Selene olisi osannut kehrätä, hän olisi luultavasti tehnyt niin. Vaikka rakastelusta ei ollut kulunut kuin hetki aikaa, nainen huomasi kaipaavansa toisen läheisyyttä. Cyan tuntui olevan liian kaukana ja tässä kävisi varmasti samalla tavalla kuin viime kerrallakin – he menisivät taas omia teitään.
Noiden ajatusten myös miehen sanat tuntuivat lottovoitolta. Ilme kirkastui, Cyanin kosketus tuon silittäessä Selenen mustia hiuksia tuntui hyvältä.
”Totta kai haluan. Itse asiassa olen samaa mieltä sinun kanssasi, Cyan. Tahdon tutustua sinuun muutenkin”
Sanottiin totuudenmukaisesti ennen kuin hänen kiskottiin sivukäytävälle. Selene tiesi olevansa varsin äänekäs. Siksi nainen purikin hampaansa yhteen niin että sattui, muutaman huokauksen karatessa kuin varkain tuon täyteläisiltä huulilta. Hyvänolon tunne levisi voimakkaana kehoon, sen saadessa naisen näkymään hetken ajan tähtiä. Piru vieköön, tällä miehellä tuntui olevan häneen kunnon ote, Selene huomasi ajattelevansa. Saatuaan tasapainonsa takaisin, vihreiden silmien pahoitteleva katse nousi käväisemään toisen silmissä.
”Anteeksi.. Olen liian äänekäs..”
Mutistiin.

Odottamatta miehen vastausta oli naisen keho painunut toista vasten, painaen tuon vasten aluksen seinää. Kädet siirtyivät tuon niskan taakse, intohimoisen, kuuman suudelman tullessa painetuksi Cyanin huulille. Piru vieköön kissapojan, hän halusi tuota liikaa. Miehen seura tuntui liian turvalliselta ja tuo veti häntä liiaksikin puoleensa. Mitä hän tekisi toisen kanssa? Jos hän tutustuisi toiseen kunnolla, voisi hän menettää tuolle sydämensä. Selene huomasi aavistuksen pelkäävän tuota seikkaa.
Nainen irrottautui suudelmasta, jääden kuitenkin muutaman sentin päähän toisen kasvoista. Hän tarkasteli Cyanin kasvoja rauhallisesti ensi kertaa kunnolla näin läheltä.
”Sopisiko sinulle, että nähtäisiin tänään? Monelta pääset?”

Cyan tunsi himon leimahtavan rinnassaan kun nainen painoi hänet vasten seinää, ja hetken hän oli varma, että kiskoisi naiselta housut nilkkoihin ja ottaisi tuon tässä käytävällä, seinää vasten kannatellen. Hän kuitenkin hillitsi itsensä, eihän sopinut vaikuttaa täysin seksihullulta ennen ensimmäisiä kunnollisia treffejäkään. Ehkä myöhemmin, jos heidän suhteensa ottaisi tuulta purjeisiin, he voisivat vain maata sängyssä toisiinsa kietoutuneina päivä toisensa jälkeen, kunnes nälkä ajaisi heidät ylös ja ulos hankkimaan jotakin syötävää. Jotakin muuta kuin heidät toisensa, siis. Selene kyllä maistui sen verran hyvältä, että Cyan olisi voinut syödä naisen suihinsa vaikka siltä seisomalta, mutta päätti jättää sen toiseen kertaan. Niin paljon kuin hän nauttikin naisen voihkeen kuuntelemisesta ja tuon tunnusta työntyessään naiseen, hän halusi tehdä vaikutuksen muutoinkin kuin pelkillä rakastelutaidoillaan. Hän käänsi kuitenkin naisen jälleen itsensä ja seinän väliin ja noujautui lähemmäs, suudellen tuota uudestaan, vaativasti, nälkäisenä.
"Ei minua sinun huokailusi haittaa", Cyan sanoi virnuillen niin, että kulmahampaat vilkkuivat, "se saa minut tuntemaan, että teen jotain oikein." Hän sanoi, hyväillen toisen käden sormillaan Selenen kaunista leuankaarta ja kaulaa, kuljettaen sormensa sitten naisen niskaan ja tuon hiuksiin.

Hän suuteli kaunotarta jälleen kerran, päästämättä tuosta irti.
"Pääsen joskus neljän jälkeen vähän, jos lähden samaan aikaan kuin muutkin. Toisaalta Gaboon haluaisi varmasti jäädä korjaamaan tätä kaunokaista", Cyan sanoi, viitaten ympärillään leviävää alusta, "enkä tiedä kehtaanko jättää häntä yksin. Onko sinulla jotain kämmenmikroa tai jotain, voisin ottaa sinuun yhteyttä kun pääsen täältä?", Cyan ehdotti, haluttomana jättämään työtään edes kaunottaren vuoksi. Cyan oli omistanut koko aikuisen elämänsä lentoaluksille, eikä asianlaitaa ihan noin vain muutettu. Hän oli elänyt niin kauan yksin ja työhönsä uppoutuneena, että oli vaikeaa asettaa asioita uuteen tärkeysjärjestykseen, varsinkin kun Selene - ainakin toistaiseksi - oli enemmänkin vakiopano kuin seurustelukumppani. Cyan oli kuitenkin rehellinen halussaan tutustua naiseen syvemmin. Hän halusi tietää, kuinka suurilta osin nainen oli suippokorva, ja kohtaisiko hän myöhemmin kenties joitakin genesiahien käsityksiä 'alemmista elämänmuodoista', kuten vaikkapa felicioista. Saattoihan olla, ettei Cyan ollut Selenelle mitään muuta kuin leikkikalu, joka nyt uutudenviehätyksen voimalla oli kohonnut suosioon, mutta myöhemmin ei olisi takuuta siitä, etteikö Selene vain nakkaisi häntä nurkkaan.

"Tai mitä jos tehtäisiin niin, että tulisin tapaamaan sinua jonnekin illalla, vaikka seitsemän pintaan? Tai jos tavattaisiin tässä ulkopuolella, tuolla rappusilla?" Cyan ehdotti, viittoen Deckiltä poispäin, joelle johtavien rappusten suuntaan. Mekaanikot söivät siellä usein lounaansa, sillä sinne paistoi aurinko, eikä kuuman hallissa oleilun jälkeen varjojen kylmyys houkuttanut. Eikä siellä ruskettunutkaan, ja tytöt tykkäsivät ruskettuneista uroksista. Cyan havaitsi etäisesti yhä pitelevänsä Selenestä tiukasti kiinni, ja kalunsa sykkivän vasten naisen lantiota. Hän kaipaisi vain jonkin pienen merkin Seleneltä, ja hän olisi täysin valmis toimintaan. Heillä oli vielä lukuisia paikkojakin, joissa he voisivat homman hoitaa, kuten vaikkapa aluksen baarin leveä baaritiski. Ajatus sai Cyanin elimen sykähtämään innokkaasti, ja Cyan punastui tumman ihonsa alla. Hukuttaakseen ajatukset mielestään hän hautasi kasvonsa naisen kaulaan, suudellen tuon pehmeää, herkkää ihoa yhä uudelleen, pohjattoman halunsa vallassa. Miksi tällaisiä viettelijättäriä ylipäätään oli. Seireenejä, jotka pistivät miehen pään aivan sekaisin. Cyan avasi varovasti Selenen takin napit, avaten takin ja kohottaen sitten paidan helmaa. Hän liu'utti sormiaan naisen vatsan iholla, leikitellen ajatuksella Selenestä makaamassa ilkialastomana kiiltelevällä baaritiskillä, tai nojaamassa vessan seinään, tai odottamassa häntä avoimena sohvalla. Cyan pudisti kevyesti päätään, mutta siirsi kuitenkin hitaasti kiusoitellen naisen rintaliivit jälleen pois edestä, koskettaen kielenkärjellään vuoronperään kumpaakin viileässä ilmavirtauksessa kovaksi kivettynyttä nänniä. Nähtäväksi jäi, voisiko Selene pidätellä omaa haluaan.

Cyanin sanat saivat pienen punan nousemaan naisen poskille, kosketuksen saadessa ihon värähtämään miehen sormien alla. Hän nyökkäsi pienesti miehen sanoille, vaikka tunsikin pientä pettymystä siitä, ettei toinen voinut tavata häntä heti töidensä jälkeen. Kuitenkin heillä molemmilla oli omat velvollisuutensa hoidettavana, sen Selene ymmärsi.
”On minulla.”
Myönnettiin. Tosin hän jätti mainitsemasta, että piti sitä aika harvoin mukanaan.
”Se sopisi paremmin. Nähdään siis seitsemän aikaan?”
Mielessään nainen yritti arvuutella, paljokohan kello oli. Hänen piti tavata isänsä jossakin räkälässä sataman lähellä viiden ja kuuden välillä ennen kuin kapteeni lähtisi hoitamaan suhteitaan alamaailmaan. Toisaalta hänen alkuperäinen tehtävänsä ja syynsä tulla tänne oli tyystin unohtunut Selenen päästessä Cyanin läheisyyteen. Miten ihmeessä miehen onnistui imeä koko hänen keskittymiskykynsä itseensä niin, että Selene unohti asiansa varsin nopeasti? Hän tiesi että tuolla ominaisuudella Cyan sekoittaisi hänen päänsä useammin kuin kerran.

Tuntiessaan kissapojan elimen kovana itseään vasten, nainen vilkaisi toisen kasvoja. Tuo oli täysin kyltymätön. Vaarallinen ympäristö viehätti häntä itseäänkin, hänen tullessa kiusallisen tietoiseksi nuorukaisen läheisyydestä. Sen saadessa halun roihahtamaan uudestaan. Selene puri huultaan toistamiseen, piru Cyanin periköön. Iho värähti mielihyvästä, naisen pystymättä peittämään huokausta märän kielen kiusatessa kosketuksellaan. Selene ei tiennyt miten lähellä uloskäyntiä he olivat, hänellä ei ollut aavistustakaan, mutta sen hän tiesi että tämä oli äärimmäisen vaarallista. Hampaat rikkoivat naisen alahuulen pinnan, veren rautaisen maun levitessä suuhun.
”Piru sinut… ”
Loput sanat peittyivät huokauksen alle, naisen painaessa takaraivonsa vasten aluksen seinää. Päätä särki hetken, Selenen tutkaillessa toista pitkien silmäripsiensä lomitse. Miehen tekemiset saivat tutun halun toista kohtaan roihahtamaan ja ennen kuin nainen edes sitä kunnolla tajusi, hyväili hän miehen herkintä. Huulet eksyivät toisen kaulalle, näykkien ja suudellen, niiden löytäessä tiensä tuon ehjän korvan luo, näykkäisten sitä varovasti.
”Teet minut hulluksi.. Haluan sinua..”
Kuiskattiin käheällä äänellä tuon korvaan. Hänen pitäisi kai oppia hillitsemään itseään paremmin, mutta toisen läheisyydessä se tuntui mahdottomalta tehtävältä.

//Lyhyt >: ( //

Cyan hymyili vasten naisen rintojen pehmeää ihoa.
"Minä en voi itselleni mitään, sinä olet vain niin uskomattoman haluttava", Cyan murisi, näykkäisten kevyesti naisen nänniä, ennen kuin koppasi tuon syliinsä niin, että naisen jalat kiertyivät hänen lanteilleen ja kädet Cyanin niskaan. Naista suudellen Cyan kantoi tuon ensimmäiseen huoneeseen, joka tuli heitä vastaan, ja työnsi oven auki, uppoutuneena kielisuudelmaan, joka oli vähänllä räjäyttää tajunnan. Avatessaan silmänsä vilkaisemaan huonetta, johon he olivat saapuneet, hän huomasi sen olevan eräs vierashuoneista, yhtä yleellinen kuin kaikki muutkin hytit tässä aluksessa. Huonetta hallitsi valtava katossänky, jonka verhot oli sidottu kiinni katosta kannatteleviin tolppiin. Cyan käveli sängyn luokse ja suorastaan heitti Selenen pehmeälle sängylle, riisuen itsensä yhtä nopeasti ellei nopeamminkin, kuin viime kerralla. Cyan kipusi sänkyyn Selenen kanssa, riisuen naisen nyt jo tottuneemmin.

"Selene, sinä olet niin upea", Cyan henkäisi, katsellessaan alastonta naista mahtava elin sykkien. Hän kuljetti sormiaan pitkin Selenen ihoa, aloittaen nilkoista ja kuljettaen sormiaan aina ylös naisen hävylle sakka. Sitten hän palasi hyväilemään Selenen sisäreisien herkkää ihoa, kiihottaen naista jälleen, valmistaen tuon ottamaan hänet vastaan. Cyan upotti jälleen päänsä Selenen ennestäänkin märkänä valuvaan jalkoväliin ja kosketti kielellään tuon häpyhuulia, jakaen ne hellästi, mutta kuitenkaan menemättä sen syvemmälle. Hän siveli sormillaan naisen liukkaita häpyhuulia, koskettaen sitten jälleen kielellään. Tällä kertaa hän halkaisi häpyhuulet ja etsi niiden lomasta naisen mielihyvän keskuksen, pyöritellen kieltään sen ympärillä. Hän pyöritteli sormiaan - kolmea tällä kertaa - naisen kosteudessa, ennen kuin työnsi ne varovaisesti tuon sisään. Cyanille oli itsestään selvää, ettei Selene saavuttaisi huippuaan pelkällä yhdynnällä, eikä naisen kiihottaminen ollut lainkaan vastenmielistä puuhaa, etenkään kun tuo niin auliisti vastasi hänen kosketuksiinsa. Hän upotti sormensa koko pituudeltaan naisen sisään, tuntien tuon lihakset nyt paremmin, selkeämmin, ja etsi sormillaan sitä kohtaa, johon oli osuttava niin, että sai Selenen huutamaan nautinnosta. Yhä kielellään naista tyydyttäen Cyan hieroi tuon sisustaa, ja sitkeät yritykset palkittiin, kun se lumottu kohta vihdoin löytyi.

"Oletko valmis?" Cyan kuiskasi, nousten ylemmäs ja asettaen kalunsa naisen hävylle, liikutellen sitä ensin ulkopuolella, upottaen vain sen kärjen naiseen, houkutellen tuota kerjäämään. Lopulta hän kuitenkin työntyi ensin vain puoliksi sisään, liikutellen lanteitaan edes ja takaisin, ja lopulta hän työntyi naisen sisään kokonaan, etsien nyt kalullaan sen maagisen kohdan, joka sai naisen selän taipumaan kaarelle ja huokailemaan ääneen. Cyan henkäisi, kun Selenen lihakset puristuivat tiukasti hänen ympärilleen, eikä voinut estää voitonriemuista hymyä kohoamasta huulilleen. Hän kiihdytti tahtia, kunnes Selene huusi nautinnosta - ja niin Cyankin - heidän litimärkien lantioidensa haketessa toisiaan vasten. Cyan piteli Seleneä naisen kapealta vyötäröltä kiinni, murahdellen ja huokaillen itsekin nautinnossaan. Hän tunsi Selenen orgasmin tulevan, hän tunsi sen kalunsa ympärillä, ja vaikka Selenen lihakset hieroivat häntä kovempaa kuin aikaisemmin, Cyan onnistui pidättelemään itseään. Hän oli vähällä tulla kun naisen reidet puristuivat hänen ympärilleen ja nainen värisi hänen käsissään huippunsa saavuttaneena. Cyan hidasti tahtia naisen lakattua värisemästä, muttei lopettanut kokonaan.

"Et sinä näin vähällä pääse", Cyan kuiskasi, kumartuen suutelemaan naisen kaulaa ja huulia. Hän liikkui yhä, hitaasti, kuin keinutellen naista valheelliseen turvallisuuden tunteeseen, mutta kun Selenen hengitys oli tasaantunut, eikä tuon häpy enää loistanut ihan niin kirkkaanpunaisena, Cyan vetäytyi ulos yhä seisokkinsa vallassa, ja käänsi naisen hellästi ympäri, työntyen sitten tuohon takaapäin. Hän kurotti sormensa hieromaan naisen klitorista, jotta tuo lämpenisi hänelle uudelleen, ja vältti survomasta liian kovaa, ennen kuin niin tapahtui. Naisen hengityksen yltyessä mielihyvästä kieliväksi yninäksi ja huokailuksi, Cyan kiihdytti vauhtiaan, hakien jälleen Selenen G-pisteen, ja sen löydettyään antoi mennä, osuen jokaisella työnnöllä tarkasti ja kiihottavasti juurikin siihen pisteeseen, työntäen Seleneä jokaisella kerralla lähemmäs uutta huippua. Tällä kertaa Cyan laukesi itsekin, huokaillen ja muristen itsekin yhtä kovaa kuin Selene.

"Eihän sinulla ole minnekään kiire?" Cyan kysyi leikkisästi, rauhoitellen tilannetta ja vetäytyen sitten lopulta ulos naisesta. Hän todella toivoi, että Selene ei peruisi heidän tämäniltaista tapaamistaan, sillä näin hyvä petitoveri oli pitämisen arvoinen ja mielenkiintoinen niin monella muullakin tapaa. Mies silitteli naisen vartaloa, hyväillen tuon pehmeää, hieman hikistä ihoa ja hymyili.
"Nautin sun seurasta niin suunnattomasti", Cyan murahti, ojentaen sitten naiselle tuon vaatteet, "mutta meidän olisi varmaan parempi, tällä kertaa oikeasti, erota tältä erää." Cyan sanoi, tietäen varsin hyvin että oli ollut itse se, joka heitä oli täällä pidätellyt.

//Ei niin lyhyt <.<

Selene ei juurikaan välittänyt minne Cyan hänet veisi. Jos häneltä oltaisiin kysytty, olisi nainen luultavasti sanonut tahtovansa miehen siinä käytävällä. Se olisi kuitenkin ollut liian vaarallinen paikka, sillä heillä ei olisi ollut järin aikaa reagoida jos joku olisi päättänyt tulla etsimään Cyania tai jotain muuta vastaavaa. Nainen nautti kielisuudelmasta ja miehen voimakkaan kehon läheisyydestä, tuntien tuon kovana itseään vasten. Hän ei kiinnittänyt huomiota kuinka pitkän matkan ajan Cyan häntä kantoi ja siksi hätkähtikin pienesti löytäessään itsensä pehmeästä, ylellisestä vuoteesta. Toivottavasti heistä ei jäisi jälkiä, sillä aluksen omistaja ei varmasti arvostaisi tahroja kalliin tuntuisessa silkkisessä päiväpeitossaan, oli kyseessä sitten tuon oma makuuhuone tai vierashuone.
Hän katseli Cyanin nopeaa riisuutumista, tuntien himon läikähtävän sisällään. Hän veti reitensä yhteen ja nuolaisi huuliaan. Antaen toisen riisua hänet, avittaen kuitenkin miestä hieman ennen kuin vihreiden silmien ihaileva katse siirtyi taas Cyanin kehoon ja tuon kovana seisovaan suureen kaluun. Miestä ei oltu siunattu vain komeilla kasvoilla vaan tämä oli kaikin puolin täydellinen, sellainen jonka näkeminen puoli alasti saisi jokaisen naisen näkemään tuosta märkiä unia. Selene tiesi olevansa onnekas saadessaan olla Cyanin kanssa.

Miehen aloittaessa hänen kiihottamisensa, karkautui naisen täyteläisiltä huulilta mielihyvästä kertovia äännähdyksiä, sormien upotessa Cyanin valkoisiin hiuksiin ja sekoittaessa siinä samalla tuon kampauksen. Nainen vääntelehti pidätellystä himosta Cyanin kosketuksen alla, välittämättä enää missä he oikein olivat tai huolehtimatta siitä, että joku saattaisi oikeasti tulla alukseen.
Cyanin kuiskaukseen vastattiin pienellä nyökkäyksellä, naisen silmien palaessa halusta toista kohtaan. Häntä kiihotti toisen tapa viivytellä, vaikka hän olisikin tahtonut toisen heti. Selän taipuessa pehmeälle kaarelle, huokailujen täyttäen huoneen. Huokailujen, jotka naisen huipun lähestyessä yltyivät miltei huudoksi. Orgasmin väristellessä Selenen keho hän tunsi olevansa yhtä Cyanin kanssa, naisen huohottaessa hivenen kun tuo yritti tasata hengitystään.
Cyanin sanojen saadessa kulmakarvat rypistymään aavistuksen ja vihreiden silmien raukean katseen siirtymään Cyanin silmiin. Mitä toinen oikein tarkoitti?

Sanojen tarkoitus kävi hänelle selväksi hyvin pian, Cyanin työntyen häneen takaa päin. Jokainen työntö tuntui ennestään herkässä vaginassa tuhat kertaa paremmalta kuin normaalisti, saaden Selenen haukkomaan henkeään hetken ajan ennen kuin tutut huokailut täyttivät ilman. Hän työnsi itseään toista vasten, päästen samaan rytmiin Cyanin kanssa varsin helposti. He tulivat miltei samaan aikaan, Selenen tasatessa hengitystään. Hän tunsi voimiensa ehtyneen ja sulki hetkeksi silmänsä, Cyanin sanojen palauttaessa hänet jälleen tilanteen tasalle. Hän nousi ja nappasi kiinni Cyanin hyväilevästä kädestä, vieden tuon sormet huulilleen. Katse pysyi toisen kasvoissa, toisen kulmakarvan noustessa aavistuksen samalla kun nainen nuolaisi tuon sormea viekoittelevasti. Selene kuitenkin päästi kädestä irti, ottaen vaatteensa vastaan.
”Ei minulla ole järin kiire, mutta olet oikeassa. Eiköhän se mekaanikkokaverisi ala kohta ihmetellä, että missä me viivymme. ”
Sanottiin samalla kun Selene puki päälleen. Hän veti kengät jalkaansa ja selvitti mustia hiuksiaan ennen kuin kääntyi taas Cyanin puoleen, panuen tuon vartaloa vasten ja painaen tuon huulille hellän suudelman.
”Nähdään seitsemältä!”
Sanottiin ennen kuin naisen hoikka hahmo katosi käytävälle. Selene ei tiennyt osaisiko hän omin voimin ulos aluksesta, mutta hänen oli pakko päästä pois Cyanin läheisyydestä niin nopeasti kuin vain suinkin pystyi. Tuo veti häntä voimakkaasti puoleensa, liiankin voimakkaasti, ja Selene pelkäsi heidän tapaamisensa menevän siihen, etteivät he pääsisi ulos aluksesta ennen iltaa tai sitä, että joku oikeasti tulisi etsimään Cyania aluksesta. Selene kuitenkin, helpotuksekseen, pääsi omin voimin ulos aluksesta, huikkasi Cyan työtoverille hyvät päivän jatkot ja yritti olla huomaamatta tuon tutkivaa katsetta. Kääntäessään selkänsä felicialle, Selene tunsi poskiaan kuumottavan. Hän pääsi pois Deckiltä ennätysvauhtia kuvitellessaan mekaanikkojen seuraavan häntä katseellaan muutenkin kuin kauniin ulkomuodon takia. Oliko hän sittenkin ollut liian äänekäs? Kenties se oli vain hänen mielikuvitustaan..

Käydessään kotonaan siistiytymässä, Selene suuntasi askeleensa kohti isänsä kanssa sovittua kohtauspaikkaa. Pimeällä kujalla sijaitseva kapakka sai hänen niskakarvansa nousemaan pystyy, vaikka ketään ei näkynytkään. Hän astui sisään, oven narahtaessa ilkeästi. Vihreiden silmien katse etsi hetken puoliveristä miestä ennen kuin Selene äkkäsi tuon istumasta nurkkapöydässä kahden miehistönsä jäsenen kanssa. Kapteenin katse kohtasi naisen katseen ja tuo viittoi Selene liittymään heidän seuraansa.
Pian hän olikin pöydän luona ja ennen kuin Selene oli avannut suutaan oli miehitöön kuuluva nuori tazzyrialaisen ja felician verta omistava nainen hypännyt hänen kaulaansa.
”Selene! Minun oli pakko päästä mukaan kun viime näkemästä on kulunut niin paljon aikaa. Miten voit?”
Lunaksi nimetty nainen kysyi, tuon vakavoituessa ja haistellessa sitten vihreäsilmäistä naista.
”Hei mutta… sinä tuoksut ihan miehelle ja seks…”
Tuo ei ehtinyt jatkaa kun Selene tervehti toista kovaäänisesti ja istuutui jäykästi alas tuntien isänsä pistävän katseen itsessään. Selene kokosi itsensä, Lunan sanat olivat kaiketi kuuluneet myös hänen isänsä korviin, ja nosti katseensa isänsä kasvoihin. Ryasa oli kooltaan suuri mies, ehkä Cyanin pituinen, ja omasi leveät hartiat ja lihaksikkaan kropan vaikka tuolla olikin taipumusta saada vähän mahaa. Kapteeni oli menettänyt näön toisesta silmästään Selenen ollessa lapsi, joten tuon toista silmää peitti musta silmälappu. Miehen komeapiirteisillä kasvoilla oli kolme arpea, joista suurin sijaitsi tuon vasemman, näkevän silmän päällä, miehen silmien tai tässä tapauksessa silmän värin ollessa täysin sama kuin tämän tyttärellään, mutta siihen heidän selkeät yhteiset piirteensä sitten rajoittuivatkin. Kaksikon elekielessä oli paljon samaa, mutta enemmän nainen oli tullut äitiinsä.

Kohdatessaan isänsä pistävän katseen, Selene tunsi olevansa taas kymmenenvuotias kakara joka oli jäänyt kiinni jonkin isälle tärkeän esineen rikkomisesta. Hän yritti hymyillä ja nosti leukansa itsepäisesti ylös kun isän kasvoille ei ilmestynyt sitä samanlaista aavistuksen pirullista hymyä, joka oli myös Selenelle hyvin ominainen. Kapteeni kuitenkin hymähti, antoi Lunan letkautuksen olla ja puhui sitten.
”Saitko mitään selville?”
Selenen mielessä välähti kuva Cyanin ja tämän mekaanikkokaverin ihailevista katseista noiden silmäillessä alusta.
”Vain vähän. Mekaanikko oli aika huono kertomaan minulle alusta koskevista asioista enkä päässyt edes sisälle..”
Se oli valhe. Hän ei kuitenkaan tahtonut tuottaa Cyanille pettymystä jos tuolle niin kovin rakas alus jonakin yönä kokisi jotain ikävää. Selene väisti isänsä katsetta, puri huultaan ja kertoi vain vähäisiä asioista aluksesta. Hän sai miehistönjäsenet ja isänsä uskomaan itseensä, pyytäen mielessään noilta anteeksi. Nainen ei oikeastaan edes itse tiennyt miksi hän ei kertonut kaikkea, ehkä hän piti Cyanista liikaa.

Kellon lähetessä kuutta, Selene sanoi viimein jäähyväiset isällee n ja tuon miehistönjäsenille, antaen katseensa viipyä kapteenin lihaksikkaaseen käsivarteen tatuoidussa kuvassa. Hän päätti mennä tapaamispaikalle kotinsa kautta, jotta voisi vaihtaa hameensa ja siistiytyä hivenen. Kellon ollessa puoli seitsemän Selene lähti pienestä kimppa-asunnostaan mustaa, lyhyehköön hameeseen ja vihreään toppiin pukeutuneena. Hänellä oli myös se sama punainen takkinsa illan viileyttä vastaan ja jaloissaan polven ylitse ulottuvat saapikkaat. Selene tiesi näyttävänsä hyvältä kävellessään kohti heidän sopimaansa tapaamispaikkaa, miettien samalla olisi Cyan jo saapunut sinne.

Cyan katsoi pitkään naisen perään, ennen kuin tajusi kiskoa vaatteet ylleen ja painua vessan kautta - hänen oli pakko siistiä hieman itseään, tai seksin olisi haistanut hänestä vähän tyhmempikin, ja kauas - takaisin töihin. Niin hankala kuin Seleneä olikin saada pois mielestä, eikä Cyan siinä ihan täysin onnistunutkaan, mies pystyi miten kuten uppoutumaan jälleen töihinsä. Ja kun hän vihdoin ja viimein sai kömmittyä takaisin konehuoneeseen, häntä ei enää pidätellyt mikään. Vastaukseksi Gaboonin hänen käsimikroonsa lähettämään viestiin "mitä siellä oikein tapahtui?" Cyan lähetti vain naurua kuvastavan naaman, ja Gaboon vastasi siihen silmiä pyöräyttävällä naamalla. Miehet olivat työskennelleet yhdessä jo sen verran kauan, ettei heidän oikeastaan tarvinnut puhua, tietääkseen, mitä toisen päässä liikkui.

Hiukan ennen viittä Gaboon kutsui häntä kämmenmikron puhelimen kautta.
"Kuule Cyan, eiköhän peitellä tämä kaunokainen ja lähdetä kaljalle?" Gaboon ehdotti karhealla äänellään. Feliciamies sai usein naisilta kehuja seksikkäästä mörinästään, mutta Cyania se lähinnä huvitti, sen verran pehmo Gaboon kuitenkin oli.
"Ei tänään, Gab-o, mulla on vähän menoa", Cyan sanoi nauraen, kytkien puhelun korvanappiinsa, joka nappasi myös hänen puheensa, ja keskittyen kiristämään yhtä osaa paikalleen.
"Sen naisen kanssa vai? Kuka se pimu edes oli? Kuuma pakkaus, ei voi muuta sanoa", Gaboon kehaisi, kuuluen hänkin kolistelevan jotain aluksen rungon sisällä.
"Sen nimi on Selene, työskentelee yhdessä mun lähikapakassa. Sieltä saa ihan hiton hyvää olutta. Ja palvelua, muutenkin", Cyan sanoi, hymyillen leveästi muistellessaan ensimmäistä kertaa, jolloin oli tavannut suippokorvan.
"Mä luulin, että sulla on jotain genesiaheita vastaan? Mistäs nyt tuulee?"
"Selene on niin erilainen. Se ei ole vielä osoittautunut ylimieliseksi paskiaiseksi, niin kuin ne kaikki muut perkeleen ylpistelijät", Cyan tuumasi, tuhahtaen ajatuksellekin genesiaheista leijuvilla kivipaaseillaan.
"Vielä?"
"No en mä sen kanssa ihan hirveän läheisissä väleissä vielä ole. Mutta aion korjata asianlaidan tänään", Cyan sanoi itsevarmasti. Häntä hiukan jännitti, sen verran perhoset lepattivat hänen vatsassaan. Hän päätti kiiruhtaa kotiin vähän edes laittautumaan, nyt kun Gaboonkin oli valmis laittamaan pillit pussiin tältä päivältä.
"Se ähellys mitä sieltä kuului ei siis ollut merkki läheisyydestä?" Gaboon kysyi nauraen. Cyanin kasvot valahtivat kalpeiksi.
"Mitä?"
"Ei hätää, mä luulen että vaan mä kuulin sen, olinhan sentään rungon sisällä ja täällä kuulee aika hyvin kaikenlaista, mitä siellä aluksessa tapahtuu, vaikka jotkut alueet onkin paremmin eristettyjä kuin toiset", Gaboon selitti rauhoitellen.
"No sitten. Joo. Olihan meillä hauskaa", Cyan myönsi, tuntien elimensä jälleen heräävän jo pelkästä ajatuksesta. Hänen täytyisi laittaa jotkut kireät housut tänään, ettei Selene huomaisi hänen huonoa itsehillintäänsä. Minkäs sille mahtoi, Selene oli kertakaikkiaan niin vastustamaton. Cyan uppoutui hetkeksi haaveisiin hänestä ja Selenestä yhdessä, nauramassa ja nauttimassa Riverwayn auringonpaisteesta.
"Joo, eiköhän tämä ole tältä päivältä tässä", hän sanoi Gaboonille, "mä tulen ihan kohta ulos, niin voidaan lukita tämä muru."
"Yes, boss", Gaboon sanoi ilkkuen, sulkien sitten yhteyden.

Cyan viimeisteli työnsä ja kipusi sitten ulos aluksesta, käyden vielä kertaalleen läpi kaikki ne paikat, joissa oli rakastellut Selenen kanssa ja siisti hieman heidän jälkiään. Kun mitään mainittavaa ei enää näkynyt, hän asteli ulos aluksesta ja sulki sen sisäänkäynnin, lukiten sen elektronisella avaimella. Sitten hän kipusi telinettä pitkin alas, löytäen Gaboonin jo odottelemasta. Gaboon painoi nappia, joka laski katosta valtavan valkean pressun peittämään alusta yön yli. Edes tätä kaunotarta ei tunnistanut vatsanaluksesta, eikä pressuja saanut ylös ilman Gaabonilla olevaa kauko-ohjainta, joten turvatoimi se kai oli tämäkin.
"Noniin, vaatteiden vaihto, ja sitten mennään", Gaboon sanoi, lähtien pukuhuoneille päin.

Suunnilleen tuntia myöhemmin, hiukan kuuden jälkeen, Cyan seisoi hermostuneena peilin edessä ja solmi hiuksiaan. Hän sutaisi enimmät edessä roikkuneet hiussuortuvat taakse, palmikoiden ne muutaman kerran ja kiertäen hiukset sitten suhteellisen painavan, paksun kuparirenkaan läpi. Hiuskiinnike oli felicialaista perua, ja sen kuparista pintaa kirjoivat kaiverrukset viidakon valtavista eläimistä ja ennen kaikkea sen kuninkaasta, suuresta kissapedosta jolla oli kuusi jalkaa. Cyan ei ollut osannut päättää, mitä pukisi ylleen, joten hän oli päätynyt mustiin suoriin housuihin, mustiin kiiltonahkaisiin kenkiin ja mustaan, kiiltonahkaiseen vyöhön, sekä hyvin istuvaan, liituraitaiseen kauluspaitaan, jonka hihat hän oli käärinyt hieman kyynärpään alle. Hän nappasi mukaansa ohuen, pehmitetyn, mustan nahkatakin, jossa oli armeijamaisia yksityiskohtia, mukaanlukien varsin ryhdikäs pystykaulus, sekä hihanatsat - asiantuntija olisi tunnistanut sen lentäjäupseerin univormun kesätakiksi. Cyan sipaisi vielä muutaman hiuksen korvansa taakse, ja tarkisti sitten terävät hampaansa. Hänellä oli kaulassaan kuparinen kaulakoru, joka oli valmistettu yhdestä paksusta kuparitangosta. Sen sai kaulaan ja kaulasta pois vain venyttämällä, ja sen päissä oli hiukan halkaisijaltaan suuremmat pallot. Kaulakorukin oli koristeltu kissapedon kuvin - feliciat palvoivat sitä suurena petona ja esiäitinä - ja siitä roikkui muutama kirkas kristalli, jotka normaalisti pitivät sisällään luonnonhenkiä, mutta Cyanin tapauksessa olivat vain perinteisiä koristeita. Hän sipaisi vasenta käsivarttaan peittävää mustakultaista tatuointia ja hymyili rataspyörille, jotka jossain valossa saattoivat hetken näyttää aivan siltä kuin olisivat oikeasti pyörineet. Ollessaan tyytyväinen ulkonäköönsä, Cyan päätti, että oli aika lähteä tapaamaan kohtaloaan.

Cyan odotti jo Seleneä Airship Deckin rappusilla, takki rennosti olan yli heitettynä ja käsi housuntaskussa, kun naisen korkojen kopina sai hänet kääntämään päätään. Valloittava hymy levisi hänen huulilleen hänen nähdessään naisen hameen - ja totta kai naisen itsensäkin - mutta sitten hän muisti miksi oli täällä. Niin vaikeaa kuin Selenen seurassa olikin olla kiihottumatta, Cyan oli kiskonut ylleen kireimmät bokserinsa, jotka oli löytänyt, ettei hänen suuri seisokkinsa loistaisi koko maailmalle, vaikka Selene sen saattaisikin huomata.
"Sinä olet valloittava, kuten aina", Cyan sanoi, kumartuen suutelemaan naista huulille, mutta vain kevyesti, antaen tuon ymmärtää, ettei odottanut naiselta sen enempiä.
"Minä keksinkin yhden kivan ravintolan, jossa voisimme käydä. Toivottavasti sinulla on nälkä?" Cyan tiedusteli sitten, ihastellen jälleen Selenen vihreitä silmiä ja mustia hiuksia, sekä tuon uskomattomia, seksikkäitä muotoja.
"Minä aion tehdä tästä illasta sinulle unohtumattoman", Cyan sanoi sitten kujeilevasti, ja ohjasti naisen kohti First Streetiä ja näköalaravintolaa, jota Gaboon oli suositellut. Gaboon oli kosinut vaimoaan siellä ja kehui paikkaa uskomattoman romanttiseksi, vaikka kallis olikin. Kynttilänvaloa ja punaisia ruusuja, sekä hyvää punaviiniä. Kuulemma oikein hyvä ruokakin, eikä liian komeita tarjoilijoita harhauttamassa naisseuraa, vaikkei keskustelu sujuisikaan. Cyan ojensi kohteliaasti käsivartensa Selenelle ja tuon tartuttua hänen käsikynkkäänsä, Cyan lähti kävelemään kohti paikkaa. Hän ei kävellyt niillä nopeilla, pitkillä askelillaan, vaan tahditti kävelynsä naisen kanssa samaan tahtiin.
"Kerrohan, Selene, hiukan itsestäsi? Kuka sinä oikeastaan olet? Tiedän että työskentelet baarissa, joka myy tämän kaupungin ehdottomasti parasta olutta, mutta entäpä mitä muuta? Missä sinä asut, keitä sinun perheeseesi kuuluu, onko sinulla lemmikkejä?" Cyan kyseli heidän kävellessään, yhä pidellen takkiaan toisella olallaan ja taluttaen Seleneä toisella puolellaan. Matka kului varsin rattoisasti näin, jutellessa, ja ennen kuin he huomasivatkaan, he olivat saapuneet sen pilvenpiirtäjän luokse, jonka ylimmässä kerroksessa ravintola sijaitsi.

"Chalice, kaksi henkeä, kello 19.45", Cyan sanoi portieerille, joka tutki hetken varauslistaa ja nyökkäsi sitten.
"Menkää tuosta hissillä 97. kerrokseen ja kysykää siellä lisäohjeita. Tervetuloa, ja nauttikaa illastanne", portieeri toivotti, ojentaen heille alkudrinkkilistat matkaan ja viittoen heidät sitten hissin luokse.
Cyan asteli hissien luokse ja ohjasi Selenen hellästi tuota alaselkään koskettaen sisään hissinovista, ilmoittaen sitten hissipojalle minne he olivat menossa. Ovien sulkeuduttua Cyan kumartui suutelemaan Seleneä kertaalleen vielä ennen kuin heidän täytyisi istua sivistyneesti vastapäätä toisistaan koko illallisen ajan, ja ehkäpä vielä hieman sen jälkeenkin. Cyan nautti Selenen makeasta mausta, mutta jätti suudelman kuitenkin kesken, jättäen naisenkin kaipaamaan lisää. Hän avasi drinkkilistansa ja tutki sitä mietteliäänä.
"Mitä sinä haluaisit?" Cyan kysyi, etsien katseellaan epätoivoisesti jotakin tarpeeksi miehekästä, ettei Selene pitäisi häntä ihan pellenä. Homoksi nainen ei voinut häntä erehtyä luulemaan, Cyan uskoi todistaneensa jo tuolle olevansa mies.

Erottaessaan tutun hahmon olevan jo paikalla, lämmin hymy nousi naisen kasvoille. Hän nopeutti askeliaan ja sai huomata tulevansa suljetuksi kevyeen suudelmaan. Irrottautuessaan hän loi toiseen tutkivan katseen.
”Näytät hyvältä. ”
Toden totta, niin toinen näyttikin. Tyystin erilaiselta kuin aikaisemmilla tapaamisilla, Cyan oli selvästi laittanut tänään parastaan. Tajutessaan, että tämä ilta tulisi olemaan heidän molempien kannalta erityinen, Selene tunsi perhosten lehähtävän lentoon vatsassaan. Nainen sai kuitenkin pidettyä jännityksensä aisoissa, sillä muuten se olisi voinut pilata kaiken. Oli kuitenkin outoa tavata mies ilman, että he päätyivät heti sänkyyn.

”Jos totta puhutaan, niin on”
Vastattiin toisen uteluihin. Hän oli syönyt viimeksi aamulla ja juonut yhden puolikkaan oluen tavatessaan isänsä baarissa aikaisemmin. Tosin senkin hän oli pihistänyt Lunan tuopista. Selene ei ollut uskaltautunut tilaamaan omaa, sillä hän olisi voinut vetää juomisensa yli hermostuksistaan eikä sitten olisi välttämättä päässyt lähtemään tänne. Mikä olisi ollut sääli, sillä silloin tämä olisi jäänyt kokematta. Selene hymyili toiselle kauniisti tuon todetessa tekevänsä illasta unohtumattoman. Hän oli kiitollinen siitä, että oli tullut paikalle, vaikka tunsikin jännityksen kasvavan vatsassaan. Mitähän toinen oli oikein suunnitellut?
Heidän kävellessään eteenpäin, Selene nojautui aavistuksen toiseen päin. Hän ei voinut olla ajattelematta tuntuisiko käveleminen näin erilaiselta jos he olisivat virallisesti yhdessä tai jopa naimisissa? Kenties silloin hän ei tuntisi jännitystä vatsassaan vaan osaisi olla rennompi. Toki silloin toisen tunsi paremmin kuin he nyt toisensa. Olivathan he tunteneet vain vähän aikaa ja heidän tapaamisensa olivat tätä ennen olleet aika pitkälti fyysisesti läheisiä.
Naisen piti miettiä hetki miehen kysellessä häneltä kysymyksiä. Toivottavasti se ei antaisi Cyanille sellaista kuvaa, että hän valehtelisi, vaikka Selene varoikin sanojaan. Kuka nyt tahtoi tapailla avaruuspiraatin tytärtä jos isä sattui olemaan tunnettu rikollinen? Sitä paitsi, hän oli kertonut toiselle jotakin menneisyydestään, mutta ei sanallakaan isänsä ammatista. Toisaalta hän tahtoi kertoa, mutta toisaalta taas hän pelkäsi miten Cyan tietoon suhtautuisi. Hän niin kovasti nautti olostaan miehen seurassa, että hän huomasi toivovansa, että tästä heidän jutustaan syntyisikin jotakin.

”Hmmhh. Esität varsin kiperiä kysymyksiä..”
Sanottiin pienen hymyn hiipiessä huulille kun Selene käänsi vihreiden silmiensä katseen toiseen. Hän puristi toisen kättä hetken aavistuksen voimakkaammin.
”Kuka minä oikein olen? Se on varsin hankala kysymys.. Jos luulet että olen puhdasverinen, niin erehdyt. Äitini oli puhdasverinen genesiahialainen, mutta isässäni taas on niin ihmisen kuin tazzyrialaisen verta. En ole kamalan läheisissä väleissä isäni kanssa sillä hän hylkäsi minut sen baarissa näkemäsi ukon hoiviin viisi vuotta sitten vähän sen jälkeen kun äitini kuoli. En muista sanoinko sitä, mutta synnyin täällä. Olen tosin elänyt koko elämäni isäni lentoaluksella, mutta nuo viimeiset viisi vuotta täällä..”
Nainen piti pienen tauon, vilkaisten Cyania nopeasti.
”Asun Riwerwayssa, vähän matkan päästä baarista. Jaan pienen kaksion toisen baarissa työskentelevän naisen kanssa. Ja siis perheeni koostuu lähinnä muutamista läheisistä ystävistä ja isästäni. Äitini puolen sukua en ole koskaan tavannut, sillä he asuvat Korkeammassa Kaupungissa. Tuskin he edes tietävät että olen olemassa ja vaikka tietäisivätkin, en uskoisi heidän olevan kovinkaan iloisia siitä, että äitini sai lapsen puoliverisen kanssa.. Mitä muuta tahtoisit tietää?”
Selene huomasi puhuvansa Cyanille varsin avoimesti itsestään ja se pelotti häntä jossakin määrin. Hän ei muistanut milloin oli viimeksi puhunut itsestään näin avoimesti vaikka toki hän oli joitakin asioita miehelle jo aikaisemmin itsestään kertonut.

Vihreät silmät siirtyivät Cyanista lähentyvään pilvenpiirtäjään. Hän oli kuullut joitakin juttuja siinä sijaitsevasta ravintolasta, mutta ne olivat vain pieniä tiedonjyväsi. Paikka tuntui kuitenkin olevan tasokas - ja hinnakas. Selene odotti heidän kääntyvän jollakin sivukadulle, mutta hänen yllätyksekseen he astelivat sisään rakennukseen. Nainen oli käsittänyt että paikka oli juuri sellainen mihin rakastuneet parit menivät nauttiakseen toistensa seurasta tai päättääkseen yhteisestä tulevaisuudesta. Cyan oli tosiaankin nähnyt vaivaa, Selene ajatteli katsoessaan kuinka mekaanikko sanoi asiansa varsin reippaasti portieerille. Vihreiden silmien katse syveni aavistuksen ja Selene huomasi olevansa aavistuksen pahoillaan siitä ettei hän ollut laittanut ylleen mitään hienompaa, kuten vaikka naisellista mekkoa, vaikka ei hänellä montakaan mekkoa vaatekaapissaan ollut.

Selene otti listan vastaan hymyillen hivenen ja antoi Cyanin johdattaa hänet hissiin. Selene vastasi toisen hänen huulilleen painamaan suudelmaan ja kietaisi toisen kätensä miehen niskan taakse. Hän mutristi aavistuksen huuliaan toisen jättäessä suudelman kesken, mutta syventyi itsekin sitten tutkimaan drinkkilistaa. Vaikka Selene osasi tehdä joitakin hienompiakin drinkkejä, monet listassa olevista olivat hänelle tyystin tuntemattomia. Kenties ne olivat paikan erikoisuuksia. Yksi drinkki listassa kuitenkin kiinnitti hänen huomionsa ja huulille piirtyi hetkeksi aavistuksen pirullinen hymy. Selene käänsi teeskennellyn viattoman katseensa Cyaniin ja räpsäytti pitkiä ripsiään.
” Mechanic kiss..?”
Se oli listan mukaan puoli makea, kevyt drinkki, mutta tuskin maistuisi samalle tai yhtä hyvältä kuin tämä mekaanikko hänen käsipuolessaan. Selene tutki toisen kasvoja hetken ennen kuin kurottautui suukottamaan tuota poskelle, ikään kuin kostoksi äsken kesken jääneestä suudelmasta.
”Kiitos…”
Naisen huulille nousi aito hymy eikä tässä hymyssä ollut mitään pirullista.

Cyan naurahti Selenen drinkkiehdotukselle, tarkistaen ohimennen listalta, että pilailiko nainen, vai oliko sellainen drinkki todella olemassa. Ja siellähän se oli, koristeenaan samanlaisia rataspyöriä kuin Cyanin käsivarressa ja selässä. Miehen rinnasta purkautui uusi naurahdus, ja Cyan kaappasi Selenen kainaloonsa, rutistaen naista tiukasti mutta varoen satuttamasta.
"Hyvä valinta, nainen." Hän yllättyi hieman naisen kurottaessa suukottamaan hänen poskeaan, ja perhoset hänen vatsanpohjassaan lehahtivat uudelleen lentoon. Hissin pysähtyessä heidän kerrokseensa Cyan veti syvään henkeä.
"Nyt sitä mennään", Cyan sanoi, siirtäen kätensä naisen ristiselälle ja astuen aukenevista ovista ravintolan aulaan. Aulabaarin pienissä, intiimeissä pöydissä istui sekalainen joukkio Kowloonin rikkainta kermaa, ripoteltuina sinne tänne ja päät painettuina matalaääniseen keskusteluun. Cyan hymyili naiselle, tuntien itsensäkin hieman joukkoonkuulumattomaksi. Heitä palveltiin kaikesta huolimatta hyvin.
"Saisiko herralle ja rouvalle olla jotain juotavaa tähän alkuun?" Aulis aluabaarimikko kysyi, hymyillen aurinkoisesti. Cyan nyökäytti päätään.
"Mechanic kiss ja tuota… iso lasillinen jotain puolikuivaa valkoviiniä, vaikka", Cyan sanoi hymyillen hänkin. Mies ei juuri piitannut viineistä, muttei kehdannut pyytää isoa oluttakaan kun paikka oli tämänkaltainen. Baarimikko kävi työhönsä ja hetkeä myöhemmin he siirtyivät salin puolelle, Cyan viinilasiaan varovaisesti vahvoissa käsissään pidellen ja Selene kullan ja mustan sekainen, kerrostettu drinkkinsä omissa siroissa sormissaan.
"Kaunis drinkki", Cyan kommentoi, naurahtaen, "paljon kimaltavampi kuin minä."

"Tänne päin, herra ja rouva Chalice", hovimestari opasti, viittoen heitä seuraamaan. Mies johdatti heidät ikkunapöytään, johon oli katettu menut valmiiksi. Toisen menun päällä oli ruusu.
"Paikkanne, madame", hovimestari sanoi, kumartaen pienesti Selenelle ja vetäen tuolin naiselle esiin. Cyan hymyili ja odotti, että Selene istuutui ensin, ennen kuin istui tuota vastapäätä.
"Pidätkö ruususta? Kysyin olisiko se mahdollista, ja he sanoivat, että heidän ravintolassaan mikään ei ole mahdotonta", Cyan sanoi, nyökäten hovimestarille kiitokseksi ja avaten sitten menunsa. Teksti oli mustaa kermanvaalealla taustalla, fontti epäselkeää ja annosten nimet jollain alkuperäiskielellä, jota Cyan ei ymmärtänyt. Monien Kowloonilaisten tavoin hän ei puhunut muuta kuin bonaria, yleiskieltä, joten olkiaan kohauttaen hän päätti tilata mitä tahansa tarjoilija keksisi suositella. Vasta nyt Cyania alkoi hieman kaduttaa, että hän oli tuonut Selenen tällaiseen paikkaan, jossa menustakaan ei saanut juuri mitään selvää, ei ainakaan ilman oikolukijaa ja kielikurssia. Ehkä Selene ymmärtäisi paremmin. Ja tärkeintähän oli, että he olivat täällä kahdestaan.
"Etkös sinä aikaisemmin sanonut, että vietit paljon aikaa sukulaistesi lentoaluksella..?" Cyan aloitti, kiinnittäen nyt huomiota epäkohtaan, jonka oli huomannut Selenen kertoessa itsestään. Ehkä kyseessä oli vain jonkinlainen sekaannus, "eikä sillä, en minä ajatellut että olisit puhdasverinen, se on aika harvinaista tässä kaupungissa, mutta genesiah-veri näkyy sinusta kauas", Cyan jatkoi sitten, odottamatta vastausta ensimmäiseen kysymykseensä. Hän ei oikeastaan halunnut tietää, eihän se hänelle kuulunut. Hän ei sitäpaitsi halunnut kuulla selityksiä, mikäli nainen oli aiemmin valehdellut hänelle ja korjasi nyt virheitään. Niin tai näin, nainen oli nyt tuossa. Jokaisella heistä roikkui luurankoja kaapeissa, joillain enemmän kuin toisilla, eikä Cyan halunnut säikyttää Seleneä pois kyselemällä liikaa. Hän nautti seksistä tämän naisen kanssa aivan liikaa, jotta olisi ottanut pienintäkään riskiä tuon tympiintymisestä häneen.
"Olet varmaan saanut aika reilusti paskaa niskaan sen vuoksi?" Cyan tiedusteli sitten, tajuten vasta lauseen sanottuaan, että oli puhunut niin kuin yleensä puhui - varomattomasti ja piittaamatta sanavalinnoista.

//Ehhehe.. <.<;; Kuraa, ens kerralla paremmin! <3

//Mitään kuraa ole <3 //

Selene naurahti miehen reaktiolle drinkistä ja sälli tulla itsensä rutistettavaksi toista vasten. Nainen vilkaisi toista nopeasti ja yritti olla luonnollisesti hissin ovien avauduttua. Sisimmässään hän oli kuitenkin kauhistunut siitä hienoston määrästä, joka ravintolassa odotti ja hän astuikin aavistuksen epäileväisenä ulos hissistä, jääden Cyanin vierelle ettei tuntisi oloaan niin epämukavaksi. Hän huomasi parin lähimmäisessä pöydässä istuvan katseen käyvän heissä, etenkin Cyanissa, joka juuri sillä hetkellä tilasi heille drinkit. Hän kohtasi toisen naisen katseen, nosti leukaansa aavistuksen kuin viestittääkseen tuolle hienohelmalle, että katsoa sai mutta ei koskea. Nainen käänsikin nopeasti katseensa pöytäseurueeseensa, kuiskasi jotain. Selene tunsi noiden katseen selässään kun he kävelivät omaan pöytäänsä ja puri alahuultaan kipeästi. Jestas mitä kanoja..
Vihreiden silmien katse kuitenkin siirtyi Cyaniin tuon kommentoidessa hänen käsissään olevaa drinkkiä. Selenen katsahti drinkkiään ja hymyili aavistuksen vinosti.
”Totta. Harmi etten itse osaisi tehdä moista..”
Nainen kuuli mutisevansa. Vasta nyt hän tajusi missä oli nähnyt drinkkinsä koristeena olevat rataspyörät. Samanlaiset oli tatuoituna hänen seurassaan olevan mekaanikon käsivarteen, eikö totta? Vino hymy nousi hetkeksi naisen täyteläisille huulille, mutta tuo pitäytyi olemaan vastaamatta miehelle sen enempää. Hän oli kiusallisen tietoinen siitä, ettei hän sopinut joukkoon, vaikka yrittikin toimia luontevasti. Mutta miksi hän sitten oli täällä jos tunsi olonsa epämukavaksi? Syy siihen oli tämä hänen seurassaan oleva mieshenkilö. Ehkä tämä olo menisi ohitse, kunhan he pääsisivät olemaan kahdestaan ja keskustelemaan kunnolla. Selene ei voinut olemaan huomaamatta, että hovimestari puhutteli heitä niin kuin kaksikko olisi naimisissa. No, mistä mies oikein voisi tietää. Ei sinällään, Selene ei laittanut pahakseen tuota eikä hän aikoisi korjata erehdystä, sillä hän olisi saattanut vaikuttaa silloin turhankin nenäkkäältä.

Hän seurasi kahta miestä heidän pöytäänsä ja hänen olonsa parani kun hän tajusi sen olevan tarpeeksi kaukana niistä kanoista. Hänen menunsa päällä oleva ruusu kiinnitti naisen huomion, samoin kuin kaunis näkymä heidän allaan lepäävään kaupunkiin. Cyan oli nähnyt niin paljon vaivaa. Tämä maksaisi varmasti melkoisesti ja silti tuo mies näki hänen takiaan niin paljon vaivaa. Hän istuutui alas ja käänsi vihreiden silmiensä katseen vastapäätä istuvaan nuorukaiseen. Selene poimi ruusun, sen varsi ei ollut piikikäs, ja vei ruusun lähelle nenäänsä. Se tuoksui hyvältä.
”Pidän, kiitos”
Lämmin hymy koreili hetken täyteläisillä huulilla, Selenen siirtäessä ruusun pöydälle ja keskittyi itsekin tutkimaan menua. Hän tunnisti siitä muutaman sanan, sillä hänen äitinsä oli ehtinyt opettaa tyttärelleen alkuperäiskieltä jonkin verran. Nainen katsahti Cyaniin menun reunan ylitse, yrittäen hetken tulkita tuon kasvoja. Tuo mies pöydän toisella puolella ei ollut se täysin sama, joka nuorukainen oli ollut heidän aikaisemmilla tapaamisillaan. Tämä Cyan oli jotenkin hienostuneempi ja aikuismaisempi. Jos kissapoika pystyi muuttamaan itseään noinkin paljon, oli Selenen myönnettävä, että tämä oli todella taitava.

”Taisin sanoa…”
Nainen myönsi. Piru miehen periköön, tuo tarttui liikaa hänen sanoihinsa. Selene yritti miettiä miten selittäisi tilanteen.
”Mutta niin vietinkin. Oikeastaan vain silloin isäni aluksessa oli jotakin vikaa.”
Se oli kyllä totta, sillä hänen isänsä puoliveli toimi myös avaruuspiraattina. Tämän välit nuorempaan veljeensä olivat varsin lämpimät eikä heidän välillään ollut kilpailua. Kumpikin auttoi toista aina kun toinen apua tarvitsi. Mutta ei hän siellä aikaansa niin paljon ollut viettänyt kun oli ehkä antanut Cyanin ymmärtää.
Kuitenkin mies siirtyi eteenpäin sanoissaan, saaden naisen aluksi hivenen hämilleen. Selene kykeni hetken vain tuijottamaan toista. Reilusti paskaa niskaan? Nainen vilkaisi nopeasti ympärilleen, kuin olisi juuri muistanut missä he oikein olivat, ja käänsi sitten huomionsa takaisin käsissään yhä pitelemäänsä listaan. Hetken aikaa nainen oli vaiti ennen kuin tuo hymähti pehmeästi ja käänsi taasen huomionsa nuorukaiseen.
”Mutta niin.. Olet oikeassa. Mutta oikeastaan aloin saamaan sitä paskaa niskaani vasta sen jälkeen kun tulin tänne. Aluksella kukaan ei juurikaan uskaltanut puhua minulle huonoon sävyyn, sillä olinhan kapteenin tyttö. On siinä kai omat etunsa, mutta toisaalta ärsyttää, etteivät muut osaa suhtautua sinuun luonnollisesti. Siksi pidänkin työstäni baarista, ainakin kaikki ovat aitoja eivätkä kiertele..”
Selene sanoi ja antoi katseensa siirtyä omaan drinkkiinsä, jonka lasi pintaan naisen pitkät sormet piirsivät näkymättömiä kuvioita. pitkän pöytäliinan suojissa, naisen jalka hipaisi kuin vahingossa miehen säärtä. Kosketus eteni hitaasti ylemmäs, suupielen kaartuessa aavistuksen ylöspäin, Selenen kiinnittäessä huomionsa taas listaan.

Cyan katseli naista pää kallellaan, siemaisten varoen juomaansa. Mekaanikko oli tottunut käsittelemään metallista rakennettuja koneenosia, eikä siroja juomalaseja, joten hän joutui pitelemään lasiaan varsin varovaisesti. Mies nyökytteli päätään vakavana, koettaen pitää naamansa peruslukemilla naisen jalan hyväillessä hänen säärtään. Voi jumalten nimeen, eikö tämä nainen koskaan saanut kyllikseen? Cyanin suunpieliin hiipi ilkikurinen hymy lähes samaan tahtiin, kuin hänen elimensä vastaili naisen jalan liikkelle laittamiin väreisiin.
"Selene", Cyan sanoi, rykäisten. Hän yritti siirtää jalkansa naisen ulottumattomiin, mutta pöytä oli pieni ja naisen sääret pitkät. Cyan viittoi tarjoilijan pöydän luokse.
"Me olemme valmiit tilaamaan", hän sanoi, viitaten Seleneen ja koettaen näin hämätä naisen pois kimpustaan. Jos Cyan olisi saanut päättää, hän olisi vaikka kiskonut naisen hiuksista pöydälle ja ottanut tuon siltä istumalta. Hetken aikaa Cyan antoi mielensä vaeltaa Selenen kaula-aukossa, muistellen naisen rintojen pehmoista tuntua kämmenissään. Hän kuvitteli naisen notkean varren makaamassa tuossa pöytäliinalla, punaiset huulet raottuneina nautinnon huokaukseen. Cyan hieraisi kädellään kasvojaan ja koetti keskittyä tilanteeseen, seuraten katseellaan Selenen huulien liikkeitä tuon tilatessa ruokaa itselleen. Miltä nuo pehmeät huulet tuntuisivatkaan hänen kovan kalunsa ympärillä? Cyan ravisti kevyesti päätään, siirtäen huomionsa tarjoilijaan, joka oli saanut Selenen tilauksen kirjattua ylös.
"Minulle samanlainen", Cyan sanoi hymyillen valloittavinta hymyään. Hän kostaisi naiselle vielä tuon aiheuttamat likaiset ajatukset ja sykkivän seisokin.

Tarjoilijan mentyä Cyan kohdisti kaiken huomionsa jälleen Seleneen.
"Sinä olet ihan mahdoton", Cyan sanoi hiljaa, muristen naiselle mukamas uhkaavasti. Sitten mies kohotti lasinsa naiselle.
"Malja kauniille illalle, kauniille naiselle ja kauniille alulle", Cyan sanoi hymyillen hurmaavasti, kilautti lasiaan kevyesti naisen drinkkilasin kulmaan ja siemaisi sitten juomaansa. Tilanteessa oli sitä heille niin ominaista latautuneisuutta, joka odotti vain huipennustaan, mutta Cyan päätti pysyä tiukkana. Hän palkitsisi naisen kyllä illan päätteeksi, mutta ensin heillä oli pitkä, kolmen ruokalajin illallinen läpikäytävänään.
"Miksi sinä päätit jäädä tänne? Kowloon on ikävä paikka jopa rumille, mahtaville miehille, puhumattakaan sitten kuumista… siis kaltaisistasi näyttävistä naisista. Ellei minulla olisi työtäni mekaanikkona, olisin taatusti paennut aikoja sitten Tazzyriaan tai jonnekin, ihan vain päästäkseni pois tämän kaupungin ikuisista varjoista", Cyan jutteli rauhalliseen sävyyn, siemaisten lauseensa päätteeksi juomaansa. Tarjoilija toi heille heidän alkupalansa sekä niille tilatut juomat, ja Cyan suoristautui pois tarjoilijan tieltä.

Herkullinen tuoksu leijui hänen nenäänsä hänen eteensä asetetulta lautaselta, ja alas katsoessaan hän näki höyryävän rapupasteijan, joka oli aseteltu kauniisti värikkäälle salaattipedille ja sivelty jollakin uskomattoman hyväntuoksuisella kastikkeella. Cyan odotti, että Selene tarttui ruokailuvälineisiinsä, toivotti naiselle hyvää ruokahalua ja leikkasi sitten pasteijasta ensimmäisen palan. Hän poimi pitkäpiikkiseen haarukkaansa myös salaattia saadakseen mahdollisimman hyvän kuvan kokonaisuudesta, ja pisti sitten koko haarukallisen suuhunsa.
"Mm", Cyan äännähti yllättyneenä. Nainen oli tosiaan osannut valita hyvin. Saatuaan suunsa tyhjäksi Cyan siemaisi viiniä lasistaan ja hymyili naiselle.
"Selene, sinä yllätät minut kerta toisensa jälkeen. Mitähän muita kiintoisia salaisuuksia sinulla on hihassasi?" Cyan kurotti koskettamaan sormenpäillään naisen kättä, kuljettaen sormiaan ylöspäin pitkin tuon siroa rannetta. Cyan mietti, josko tällaisten romanttisten illallisten oli tarkoituskin olla vain yksi pitkä esileikki ennen kotiin menoa. Cyan torui itseään jälleen hairahtaneista ajatuksistaan ja laski kätensä jälleen syliinsä, jatkaen ruokailuaan.

//OMH mitä shaibaa, mut sainpa vastattuu! One down, two to go!

Nainen teeskenteli, ettei kuullut kissapojan jokseenkin anovaa äänensävyä, suupielen kohotessa aavistuksen ylöspäin. Jalka nousi pöytäliinan suojissa yhä ylemmäs, sen hipaisten parahiksi miehen lihaksikasta reittä kun tuo tuntui tarttuvan viimeiseen oljenkorteensa ja kutsui tarjoilijan paikalle. Vihreiden silmien leikkisä katse luotiin hetkeksi Cyaniin ennen kuin huomio kääntyi tarjoilijaan ja listaan. Pöytäliinan alla naisen jalka laskettiin alas, kosketuksen liukuessa alaspäin kiduttavan hitaasti. Selene tunsi jonkin läikähtävän alavatsassaan ja keskittyi antamaan tilauksensa, vaikka hän tunsikin kissapojan katseen polttavan kuumana ihollaan.

Huulille nousi viaton hymy miehen sanojen myötä, naisen vilkaistessa vaistomaisesti tarjoilijan perään. Selene mietti hetken jatkaisiko siitä mihin oli äsken jäänyt, mutta päätti säästää Cyanin kiusaamisen myöhemmälle. Hän ei tahtonut tehdä miehen oloa enää tämän tukalammaksi, sillä hehän olivat täällä nauttimassa hyvästä ruuasta sekä toistensa seurasta. Silti tilanne tuntui jokseenkin oudolta, ottaen huomioon juuri kyseisen ravintolan maineen rakastavaisten kohtauspaikkana. He olivat kuitenkin tunteneet melko lyhyen ajan, joten kaksikko oli toisilleen vielä melko vieraat. Mielessään nainen pohti, mikä oli se perimmäinen syy miksi he olivat tulleet tänne? Mitä Cyan hänestä oikein halusi? Tiesikö mies sitä itsekään? Kenties toinen halusi tehdä häneen vaikutuksen, sillä tuskin tässä oli kyse fyysisen suhteen viemisestä eteenpäin, vai mitä? Moinen ajatus sai perhoset lehahtamaan lentoon nuoren naisen sisällä, mutta Selene kätki moisen lämpimän tunteen yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Tämä oli vain fyysistä, tuskin tähän oli viisasta sotkea niitä pieniä orastavia tunteita, joita nainen ei myöntänyt tuntevansa.

Ajatukset keskeytyivät taas miehen sanoihin ja Selene tajusi nostaa lasinsa ylös. Hän seurasi Cyanin esimerkkiä ja siemaisi juomaansa, katseen tutkiessa varovasti valkotukkaisen miehen komeaa olemusta. Kenties hänen pitäisi kysyä asiasta, mutta Selene pelkäsi, mitä ajatuksia moinen kysymys voisi nuorukaisessa herättää. Neitokainen huomasi haluavansa pitää kissapojan lähellään, tuo toi pelkällä olemuksessaan turvaa, jota Selene huomasi kaipaavansa tämän kaltaisessa kaupungissa. Lisäksi Cyan vaikutti rehelliseltä ja mukavalta. Hetkeksi nainen tuntui vajoavan taas ajatuksiinsa ennen kuin tuo tajusi kissapojan puhelevan hänelle taas. Pahoitteleva hymy nousi hetkeksi huulille.
”En itse valinnut minne menisin. Isäni hylkäsi minut tänne ja jäin odottamaan milloin hän hakisi minut takaisin. Sitä ei vain vieläkään ole tapahtunut. Ehkä olen vain juurtunut paikoilleni enkä osaa enää lähteä pois. Kai tunnen oloni jokseenkin turvalliseksi täällä kun kaikki on niin tuttua.”
Vastattiin. Kuitenkin Cyanin esittämä kysymys sai hänen pohtimaan tosissaan miksi hän ei ollut vain lähtenyt jonnekin muualle. Siihen oli kyllä tarjoutunut loistavia tilaisuuksia, mutta kaiketi hän oli vielä sisimmässään se isäänsä kunnioittava pikkutyttö, jolle isän sana oli laki. Tai sitten hän ei vain osannut kapinoida vastaan.

Tarjoilija toi heille ruuan, naisen toivottaessa hyvää ruokahalua ja tarttuessa ruokailuvälineisiinsä. Vihreiden silmien katse käväisi vastapäätä istuvassa miehessä samalla kun Selene leikkasi pasteijastaan sopivan kokoisen palan. Hän ei tiennyt mistä ruuista Cyan piti, mutta nähtävästi hän oli osunut valinnallaan oikeaan. Ruoka löysi naisen suuhun, Selenen hymyillessä pienesti toiselle. Hymy kuitenkin himmeni aavistuksen kissapojan sanojen myötä. Nuorukainen osui lähemmäs kuin uskoikaan. Neitokainen tyytyi naurahtamaan pehmeästi ja sipaisemaan miehen ojennettua kättä. Iloinen loiste vihreisiin silmiin palasi.
”Et arvaakaan. Mutta me olemme puhuneet vain minusta. Kerro minulle sinusta itsestäsi, Cyan. Haluan oppia tuntemaan sinut paremmin.”
Punaisten huulten välistä soljuvat sanat yllättivät jokseenkin naisen itsensä, vihreiden silmien katseen pysyessä kissapojassa.

Cyan oli vähällä mennä hämilleen, kun Selene yhtäkkiä käänsikin keskustelun häneen. Miehellä ei ollut itsestään juurikaan sanottavaa, eikä hänellä ollut pienintäkään aavistusta siitä, mitä nainen saattaisi keksiä häneltä kysyä - saati sitten mitä kysymyksiin vastaisi. Niinpä Cyan tyytyi virnistämään pahankurisesti, asettaen ruokailuvälineensä siististi vierekkäin. Mies vilkaisi nopeasti ympärilleen, ja kun hetki vaikutti sopivalta, mies livahti pöydän alle. Cyan oli kookas mies, mutta feliciana harvinaisen taipuisa sellainen. Pöydän alla oli tiivis tunnelma, sillä pitkä pöytäliina peitti pöydän aluksen, sulkien sen lähestulkoon täysin valolta. Cyan erotti kuitenkin naisen jalkojen siron hahmon hämärässäkin, ja ojensi kätensä niitä kohti. Hän liu’utti sormiaan pitkin naisen sääriä, riisuen tuolta kengät. Hän siveli naisen jalkateriä sen verran kovaa, ettei kutittanut, mutta kuitenkin niin hellästi, ettei naiseen sattunut.

Cyan siirtyi hiukan lähemmäs, painaen kuumat huulensa naisen säären iholle, kuljettaen huuliaan sitten ylöspäin, suudellen tiensä naisen reisille. Hän ujutti kätensä huulten piirtämää polkua naisen tosielle, sileäihoiselle reidelle, ja siirsi tuon jalat hiukan erilleen toisistaan, hivuttaen sitten naisen minihameen ylemmäs, pois tieltä. Hän siirsi pöytäliinan suojaksi, ja kosketti sitten etusormellaan kevyesti Selenen pikkuhousujen etuosaa. Kevyesti painaen hän liikutti sormeaan pyörivin liikkein, suukotellen naisen reisiä nautintoa korostaakseen. Kostean naisen tuoksu täytti nopeasti pöydän alla olevan tiiviin tilan, huumaten puolifelician. Tuo kosketti kielellään naisen kostuneiden pikkuhousujen kangasta, siirtäen sitten sormellaan kankaan pois turvonneiden, kuumina ja kosteina kiiltävien häpyhuulien edestä. Kissamiehen huulilta pakeni pieni, ihastunut henkäys, tuon sivellessä sormillaan naisen liukasta vakoa. Kuinka hän halusikaan Selenen sisään, nyt heti. Sellainen ei kuitenkaan käynyt laatuun, hänhän oli tuonut Selenen tähän paikkaan nimenomaan tehdäkseen naiseen vaikutuksen ja tuottaakseen tuolle mieluisia kokemuksia, ja siinä suunnitelmassa Cyan aikoi pysyä.

Mies upotti kielensä naisen häpyhuulten väliin, etsien kielensä voimakkaalla kärjellä tuon nautinnon helmen, hyväillen sitä nopein, kiihkein liikkein, kiihottaen naista entisestään. Pöydän alla oli todella kuumaa ja ahdasta, ja Cyanin oli siirrettävä naisen lantiota hiukan alemmas, päästäkseen todella kosketuksiin tuon kanssa. Saatuaan Selenen sopivaan asentoon mahdollisimman huomaamattomasti hivuttaen, Cyan upotti kaksi sormea tuon sisään, liikuttaen niitä mahdollisimman hitaasti ja kiduttaen. Hänen kielensä jatkoi työskentelyään Selenen klitoriksen parissa, sormien kiihdyttäessä hitaasti tahtiaan. Naisen mehut valuivat Cyanin leualla ja kädellä, ja tuon kalu seisoi timantinkovana hänen housuissaan. Hän halusi naida Seleneä niin kuin ei koskaan ennen, mutta nyt oli tyydyttävä tähän. Hän ehtisi vielä tyydyttämään omatkin halunsa, sitä hänen tuskin tarvitsi miettiä. Cyan tunsi Selenen reisien puristuvan tiukemmin ympärilleen, naisen painaessa häpyään tiiviimmin vasten hänen suutaan ja sormiaan, ja hän tunsi tuon lihasten jännittyvän tulevaa orgasmiin. Cyanilta vaadittiin uskomatonta mielenlujuutta, mutta hän vetäytyi pois juuri ennen naisen täyttymystä, siirtäen tuon vaatteet takaisin paikoilleen. Hän asetti kengät Selenen jalkoihin ja nappasi sitten käteensä tuolilleen jättämänsä lautasliinan, johon hän pyyhki kätensä ja suunsa, kivuten sitten mahdollisimman sukkelasti takaisin tuolilleen.

”Opitpahan kiusaamaan minua kesken ruokailun”, Cyan tuumasi vino hymy kasvoillaan. Hän siemaisi juomaansa ja koetti sitten keskittyä jälleen ruokaansa, tykyttävän seisokin laantuessa pikkuhiljaa tiehensä. Himo jäi kuitenkin jäljelle, eikä hän malttanut odottaa, mitä Selene vastaiskuksi keksisi.