The Temple of Lonely Souls

Miehellä oli pitkääkin pidempi päivä takanaan, ja häntä väsytti. Hän oli jahdannut erästä nimeltämainitsematonta aavikkorottaa viimeiset kaksi päivää, ja nyt kun hän vihdoin ja viimein oli saanut sen kiinni, hänen apajilleen ilmaantui korppikotkia, jotka yrittivät varastaa kunnian - ja palkkion, joka oli mittava. Kaiken lisäksi vettä satoi kaatamalla. Frey oli valmis tappamaan saadakseen kylmää olutta, ja niinpä hän oli suunnannut askeleensa ensimmäiseen vastaantulevaan kapakkaan, joka näytti vanhalta, mutta kaikki tekijät huomioon ottaen suhteellisen siistiltä. Ulos saakka kuului hiljainen musiikki, joka lupasi varsin seesteistä ilmapiiriä, ja siitäkös Frey oli mielissään.

Kapakan ovi narahti hänen työntäessään sen suurella, hansikkaan peittämällä kädellään auki. Kapakan vanhat lattialankut jatkoivat narinaa, kun miehen raskaat saappaat kuljettivat tuon salin halki tiskille.
"Yksi iso olut, kiitos", Frey murahti, kiskoen hanskat kädestään ja tunkien ne vihreän kansitakkinsa taskuun. Tummanruskeat silmät tutkivat kapakassaolijoita sillä aikaa, kun baarimikko laski hänen oluttaan. Ketään mielenkiintoista ei ainakaan sillä haavaa näkynyt, mutta vessoille vievä kapea käytävä saattoi pitää sisällään vaikka minkälaisia miellyttäviä yllätyksiä. Freyn silmät sattuivat osumaan salin yhteen nurkkaan kiinnitettyyn suureen telkkariin, joka esitti parhaillaan jotakin saippuaoopperaa. Myöhemmin illalla tulisi jokin matsi, jota mainostettiin ruudun yläreunassa kulkevassa bannerissa. Frey tuhahti, hän ei ymmärtänyt minkä tähden ihmiset tuhlasivat aikaansa tuollaiseen soopaan.

Baarimikko rykäisi hiljaa, saaden suurikokoisen miehen jälleen kiinnittämään huomionsa tuohon.
"Jaa, paljonko?" Mies kysyi.
"Kolme ja puoli puntaa", baarimikko sanoi, katsellen hetken Freytä, "sir."
Frey kohotti vaaleita kulmiaan ja naurahti. Hän ojensi sanaakaan sanomatta rahat tiskin ylitse baarimikolle, tipaten vielä kolmella punnalla.
"Senkin ovela paskiainen", Frey mutisi, pyöritellen päätään ja etsien katseellaan paikkaa, johon istua. Hän päätti jäädä tiskille, sillä salissa ei todellakaan ollut mitään nähtävää; muutamia tuurijuoppoja ja elämänsä pulloon hukanneita. Frey kiinnitti huomionsa tuoppiinsa, pitäen samalla huolen siitä, ettei mikään hänen aseistaan vilahtanut ilmoille - hän ei kaivanut yhtään ylimääräistä hälinää ympärilleen nyt, kun oli vihdoin ja viimein päässyt siitä eroon.

//Papa ja Kiakasha tänne <3

Se, miten tuo nainen oli löytänyt itsensä tälläiselle alueelle oli täysi mysteeri, ainakin sinä hetkenä, mutta siellä hän oli, kaikessa muhkeudessaan. Kuitenkin se, miksi hän oli tuohon paikkaan jäänyt kuluttamaan aikaansa oli naiselle yhä kysymys, jota hän yritti itselleensä selvittää. Saavuttuaan kapakkaan ja jouduttuaan oman aikansa tuijottamaan takaisin niitä silmäpareja, jotka varmasti tuijottivat kuin hopeisella tarjottimella olevia ryntäitä, jotka tuntuivat pursuavan ulos jakkumaisen takin kaula-aukosta, eikä varmasti ollut ihme jos jokainen huoneessa odotti vain milloin ne pullahtaisivat ulos. Sitä ei kuitenkaan ollut tapahtunut - ainakaan vielä - ja lähes kyllästyessään jo paikan hiljaiseen ja ennenkaikkea tylsään valikoimaan, oli Kiakasha siirtynyt hetkeksi sivummalle siistiäkseen itseäänsä ja tarkistaakseen mahdolliset viestinsä.

Kaikki tuntui olevan muuttunut, kun Kiakasha käveli takaisin kapakan puolelle sieltä missä liene olikaan ollut, kun ne turkoosit silmät paikansivat uudet kasvot, joita ei vielä hetki sitten ollut näkynyt. Ei, tältä naiselta ei varmasti tuollainen uros jäänyt huomaamatta, varsinkin tässä ympäristössä, eikä hetkeksi Kiakasha voinut peittää sitä pientä tyytyväistä ja jopa omahyväistä hymyäänsä. Ainakin hänellä olisi jotain silmäruokaa näin pieneksi hetkeksi, ennenkuin hänen tulisi luultavasti lähteä. Mutta siihen saakka...

"Hyvää materiaalia on vaikea löytää tästä paikasta." Kuului se lähes kehräävä ääni, naisen siirtyessä tuon uroksen läheisyyteen siihen baaritiskille, silmien tarkkaillessa tämän kasvojen piirteitä häikäilettömän tarkasti ja lähes tunkeilevasti. Kiakasha nojasi baaritiskin puoleisen kätensä tiskin pintaa vasten, vapaan käden jäädessä roikkumaan kevyenä sivulle, hänen siristäessä hitusen silmiäänsä kuin tehdäkseen katseestaan intenssiivisemmän.

"Mutta kyllä se miellyttää silmää, kun sellaista vihdoin löytää." Kiakasha virnisti sanojensa jälkeen leikkimielisesti, kallistaen hitusen päätäänsä, muutaman vaalean hiuksen heilahtaessa kallistettuun suuntaan, suurimman osan kuitenkin pysytellessä takana löysästi kiinni.

Kesti aikansa ennen kuin syville mietteisiinsä vajonnut Frey tajusi, että joku puhui hänelle. Vihjeen antoi baarimikon tuijotus, joka suuntautui joko johonkuhun varsin lyhytkasvuiseen tai sitten… Frey kääntyi katsomaan. Niin, naisen rintoihin. Ja varustusta tältä naiselta todellakin löytyi.
"Tuota.. hei?" Frey sanoi kokeilevasti. Hän vei sormensa rapsuttelemaan mietteliäästi parransänkeä leuassaan. Nainen oli melkoinen. Ja oli ilmeisesti kehunut hänen ulkonäköään. Ei sillä, etteikö Frey olisi tiennyt olevansa edes suhteellisen komea, kyllähän hän oli, eikä hän joutunut olemaan yksin, ellei sitten varta vasten halunnut. Yleensä hän ei vain viitsinyt vaivautua, kun tulokset eivät yleensä vastanneet työn määrää. Tällä kertaa asianlaita saattaisi olla hieman eri.

"Kiitos. Et itsekään ole hullumman näköinen", Frey sanoi karhealla äänellään ja tavoitteli huulilleen jonkinlaista hymyä. Valkeat hampaat pilkahtivat esiin huulten raosta, joskin vain hetkeksi. Hän viittasi baarimikolle, jotta tuo suu auki tuijottava pojankloppi tajuaisi antaa naiselle jotain juotavaa. Poika ryhtyikin tuumasta toimeen heti saatuaan katseensa revittyä irti naisen uhkeista rinnoista.
"Mitä teille saisi olla, ma'am?" Baarimikko tiedusteli, kurkkuaan selvitellen. Freytä huvitti pojan hämmennys naisen ilmaannuttua heidän keskuuteensa. Vanhempi mies kun oli, Freyn hätkähdyttämiseen vaadittiin vähän enemmän kuin suuret rinnat ja tiukka pusero, vaikka olihan sellaista aina kiva katsella.
"Minulle toinen olut", Frey sanoi, naputtaen kädessään olevalla kymmenen punnan setelillä puista baaritiskiä. Poika nyökkäsi, yhä hermostuneena. Miten tuokin rääpäle selviäisi jatkossa, sillä vaikka kauniita naisia oli Kowloonissa harvassa, niitä kuitenkin oli, ja päivänä eräänä yksi sellainen saattaisi iskeä katseensa tähän pojankloppiinkin. Ajatus sai Freyn naurahtamaan, vaikkakin hiljaa.
"Melkoinen koiranilma, vai mitä?" Frey availi keskustelua yhä vierellään seisovan naisen kanssa. Hän viittoi tuota painamaan puuta.

Kiakasha ei voinut olla äännähtämättä maireasti, kun hänkin jo huomasi baaripojan vilkaisevan niitä pursuavia rintapareja. Mutta kyllä hänen rintansakin tarvitsivat ilmaa, joten miksi turhaa yrittää niitä tukehduttaa liiallisten vaatteiden alle? Huomionsa Kiakasha kuitenkin keskitti täysin tähän vielä tuntemattomaan urokseen, siirtäen tiskillä ollutta kättäänsä niin, että kykeni pitämään sen kyynärpäätä tiskillä ja nojaamaan leukaansa sisäkämmeneensä, yhä miestä avonaisesti katsellen. Hyvä ettei Kia yrittänyt miestä jo katseellaan vähän riisuakkin.

"Jotain makeaa.. " Nainen vastasi pehmeällä, hitusen madalletulla äänellään, vilkaisten nopeasti baarimikkoa kohden, ennenkuin käänsi katseensa takaisin siihen mieheen, jonka ääni sai hänen ihonsakin jopa värähtelemään. Toinen ei näyttänyt hänen silmissään ainakaan vielä olevan puoliverinen, eikä muutakaan ylimääräistä ja se, jos mikä oli Kiakashalle aina vain parempi.

"Siltä näyttää... Ja minun pitäisi jo olla menossa. " Nainen aloitti, huokaisten dramaattisesti, ennenkuin pian jo hymyilikin sitä viettelevää hymyäänsä ja siirtyi hitusen lähemmäksi miestä.

"Kerrohan minulle, minkä takia kaltaisesti poika täällä oikein liikkuu? " Kiakasha kysyi, siirtäen kysymyksensä aikana tahallisesti vapaata kättäänsä niin, että sai kurotettua sitä sen verran, että hipaisi sillä miehen leuanpieltä pehmeästi, ennenkuin laski kätensä alas.

Freyn rinnasta kohosi murahdusta muistuttava naurahdus. Vinoiliko nainen oikein tosissaan, kun kutsui häntä pojaksi, vai minkälaisiin miehiin tuo oli oikein tottunut? Samapa tuo, Freyllä ei ollut mitään velvotteita miellyttää tätä naista. Niinpä hän tyytyi vain kohottamaan tuoppiaan.
"Tämän", hän sanoi pieni virne huulillaan. Hän vei lasin huulilleen ja otti kunnon siemauksen oluestaan, nautiskellen sen viljaisesta mausta. Kyllä tästä surkeasta kaupungista vielä toisinaan sai ihan hyvääkin olutta. Frey katseli, kun baarimikko väsäsi jonkinlaista mansikkadrinkkiä naiselle. Tuon yököttävämmän pinkiksi olisi juoma tuskin voinut päästä. Frey siirsi katseensa takaisin naiseen ettei olisi sanonut ääneen ajatuksiaan koskien naisen juomaa - makunsa kullakin, eikö niin?

"Mihin sinulla on niin kova kiire? Eikö kapakkaan tulla nimenomaan tappamaan aikaa?" Frey naurahti, katsellen, kuinka baarimikko työnsi suurehkoon drinkkilasiin kaatamansa juoman tiskin ylitse naiselle. Frey ojensi setelin pojalle ja odotti vaihtorahojaan sekä toista tuoppiaan. Ne saatuaan hän laittoi loput kolikot taskuunsa ja keskittyi sitten jälleen naiseen. Tuo ei vaikuttanut sellaiselta, joka pihtaisi turhia, tai ei ainakaan häneltä. Freyn kasvoilla kävi pieni, kujeileva ilme. Nainen ei vaikuttanut siltä, että olisi ottanut mitenkään hirvittäviä määriä, eikä tuo siten voinut olla humalassakaan, joten Frey ei tekisi mitään väärää, vaikka yrittäisikin saada naiselta juuri sitä, mitä jokaisen miehen toisinaan tekee mieli.
"Etkö istuisi alas ja juteltaisiin vähän?" Frey ehdotti. Hän tiesi, ettei ollut mikään järjettömän hyvä keskustelija, mutta jos hän pitäisi naisen lasin täytenä ja tuon ilmeisen himon jokseenkin tyydytettynä, ei varmasti menisi aikaakaan, kun nainen itse ehdottaisi jonkinlaista jatkoa. Niin väsynyt kuin Frey pitkän päivänsä jälkeen olikin, hän ei siltikään halunnut taantua keskiverron kapakkajuopon tasolle ja ryhtyä heti suoralta kädeltä ehdottelemaan. Nainen kyllä tekisi selväksi ennen pitkää heruisiko tuolta vai ei. Siihen Frey oli luottanut ennenkin.

Jos Kiakasha olisi vain kuullut miehen ajatukset mielessään, nainen olisi varmasti nauranut äänekkäästi. Kuka olikaan tässä se saalistaja ja kuka saalistettava, ainakaan nainen itse ei pitänyt itseäänsä antavana osapuolena, vaikka nainen olikin. Eikai vieläkin tällä vuosituhannella vanhat ajatukset olleet ihmisten - ja muiden puolirotuisten saastojen mielessä? Nainen olisi aina alistuva, nainen oli aina alempiarvoinen jos antoi miehelle, nainen oli lutka, jos antoi liian helpolla? Entäpä jos Kiakasha olikin nainen, joka otti sen mitä halusi?

Ehkä oli vain hyvä, ettei nainen sen takia kuullut miehen ajatuksia, vaikka eivät ne varmasti häntä lutkaksi haukkuneetkaan. Hän vain hymyili sitä itsevarmaa flirttailevaa hymyäänsä ja tutkaili miehen kasvojen piirteitä niillä jopa epänormaalin puhtaanvärisillä turkooseilla silmilläänsä - vaikka mitä tässä maailmassa enää niin epänormaaliksi voisikaan sanoa. Vain pieneksi hetkeksi hänen katseensa kääntyi miehisyyden miehestä siihen baarimikkoon ja nainen iski silmäänsä tuolle kiitokseksi juomasta, ennenkuin käänsi vihdoinkin katseensa takaisin mieheen.

"Mmmm. Ehkäpä, tälläisille paikoille on kuitenkin paljon muitakin tarkoituksia. " Nainen vastasi maireasti, nojaten hetken aikaa leukaansa sisäkämmeneensä, pitäen samalla saman käden kyynärpäätä tiskin pinnalla. Tahallisesti katse laskeutui hetkeksi hitusen alemmaksi miehen vartalolla, tuon virnistäessä ilkkuruisesti, kunnes siirtyi kiltisti istumaan tiskin luona olevalle jakkaralle.

"Kasha. Ja te olette?" Esittäytyessään nainen ojensi kättäänsä, vaikka Kiakasha harvoinmiten ojenteli kättäänsä kenellekkään - ei edes uusille työtovereilleensa. Nyt hän kuitenkin käytti vanhaa käyttäytymistapaa vain päästäkseen iho-iho kosketukseen miehen kanssa, vaikka se olisikin pelkästään käsi. Oikeaa nimeäänsä Kiakasha ei kuitenkaan kertonut, ei edes sitä miksi häntä yleisemmin kutsuttiin jopa lempinimeltään. Jos hän aikoisi käyttää miestä kerran hyväkseen, ei toisen tarvinnut tietää hänen oikeaa nimeä.

Frey tutki naisen kasvoja tummanruskealla katseellaan ja hymyili sitten pienesti tuon esiteltyä itsensä. Frey tarttui käteen ja puristi sitä tiukasti, vaikkakin satuttamatta.
"Teititteletkö aina uusia tuttavuuksia, vai puhuitko meistä, niin kuin minusta ja tästä nuoresta miehestä?" Freyn kysäisi leikkisästi, naurahtaen. Hän laski naisen kädestä irti, tarttuen sitten jälleen tuoppiinsa ja siemaisten olutta. Sitten hän viittoi tiskin takana seisovaa poikaa esittelemään itsensä tälle kauniille, povekkaalle naiselle.
"Tuota… Minäkö, sir? Robert, sir… siis… ma'am", poika takelteli, yrittäen raivoisasti pitää katseensa naisen solisluiden yläpuolella, ettei olisi vaikuttanut röyhkeämmältä kuin olikaan. Hän ei ymmärtänyt täysin mitä näillä kahdella oli meneillään, eikä hän ollut ihan varma pilailtiinko hänen kustannuksellaan, mutta yhtäkaikki hän teki kuten oli pyydetty. Kumarsikin vielä hieman, kaupan päällisiksi.

"Minä puolestani en ole kukaan tärkeä, mutta jos nimellä on väliä, niin voit kutsua minua vaikka… Saalistajaksi", Frey päästi rinnastaan naurun, jossa ei ollut minkään sortin pahantahtoisuutta. Jutussa saattoi miestä naurattaa ehkä eniten se, kuinka osuva tuo nimi oikeastaan olikaan, eikä hän ollut edes tarkoittanut sitä alunperin mitenkään kaksimielisesti. Sanan monimerkityksellisyys valkeni miehelle itselleenkin sen jo päästyä hänen suustaan. Robertkin päästi pienen tuhahduksen omaisen naurahduksen, mutta kätki sitten kasvonsa heidän näkyvistään, sillä hyvä asiakaspalvelija ei puuttunut tai kuunnellut asiakkaiden keskusteluja.
"Ei vainenkaan", Frey sitten mutisi, "Frey on ihan hyvä." Mies hörppäsi tuoppinsa tyhjäksi ja pyysi toisen, onkien taskustaan kolikoita kattamaan tuopin hinnan. Robert huitaisi pienesti kädellään ilmaistakseen, että juoma oli ilmainen ainakin Freylle. Harvemmin poikaa oli näin viihdytetty.

"No, jos tarkoituksia on kerran monia, niin mihin tarkoitukseen sinä olet tänne eksynyt? Ei vaikuta ihan sinuntasoisesi naisen paikalta", Frey aloitti keskustelun, nostaen kättään Robertille ilmaistakseen, ettei tarkoittanut millään pahalla. Frey ei ollut niitä luolamiehiä, jotka rintavan naisen nähdessään tipauttivat housut kinttuun ja vaativat päästä pukille, eikä hänellä juuri nyt ollut tarvettakaan sellaiseen. Nainen vaikutti halukkaalta. Frey oli lähestulkoon varma, ettei menettäisi mitään vaikka nainen kävelisikin pois, vaikka säälihän se olisi, sievät naiset kun tosiaan olivat harvassa.

"Voit ottaa kummalla tavalla tahansa. " Kätellen miestä, siirsi Kiakasha kätensä suoraan ensimmäistä kertaa siihen drinkilleensä, kohottaen hetkeksi sen huulilleensa ja maistaen sen makean maun. Oli aina mielenkiintoista, miten yhdellä drinkillä saattoi saada ihmisten mieleen aivan erilaisen kuvan itsestään. Jos hän olisi tilannut itselleensä jonkun 'miehisen' oluen tai vahvan viskishotin, olisi se joissakin tapauksissa saanut jonkinlaista ihailua aikaiseksi tai ajatusta, että nainen olisi kovempi kuin muut naiset, kun taas jos hän tilasi sitä, mitä hän nyt oli tilannut, häntä pidettiin naisena ja monessa tapauksessa jonkinlaisena massaihmisenä.

Kiakasha laski lasinsa tiskille, kääntäen jälleen katseensa Robertiksi esittelevään poikaan, joka oli vallan suloinen änkyttäessään tuolla tavalla. Kuin tahalleen, puristi nainen käsivarsiaan niin, että rintakehällä olevat rasvapallot purestuivat entisestään paidasta ulos, näyttäen jo siltä että ne räjähtäisivät ulos. Tilanne meni kuitenkin nopeasti ohitse, eikä Kiakasha kauaksi aikaa jäänyt tissejään esittelemään - vaikka esillä ne näyttivät olevan koko ajan. Poika oli hänen mielestään kuitenkin suloinen ja naista teki mieli leikkiä enemmän baarimikon kanssa kuin tuon komean uroksen kanssa, josta ei saanut mitään hauskoja ilmeitä tai katseita aikaan. Mikä harmi, hän oli olettanut enemmän.. Ehkäpä heistä kumpikaan ei menettäisi mitään, jos tiet erkanisivat nopeasti näiden kahden välillä.

Frey.. Nainen maisteli nimeä mielessäänsä, vaikka Saalistaja pyörikin hänen mielessäänsä, saaden hänet lähes naurahtamaan, mutta itsevarma ja tiukka kontrolli eivät antaneet hänen ilmeensä värähtää.

"Vai saalistaja.. " Hän totesi aavistuksen verran huvittuneena, miettien mitä tämä mies saattoikaan saalistaa.

"Materiaalia. Kirkasta, puhdasta materiaalia, monesti sitä löytää mitä törkysemmistä paikoista parhaiten, koska materiaali ei koskaan nuku paikassa jossa se voidaan löytää. " Mikä oli tämä materiaali mistä Kiakasha puhui? Se taisi jäädä mysteeriksi, koska nainen ei näyttänyt siltä että hän aikoisi selventää lainkaan puheitaansa.

"Oletan että itse olet täällä tappamassa vain aikaa, vai onko sinulla kenties syvempikin tarkoitus? "

Frey vei tuopin huulilleen ja siemaisi siitä, tutkien naisen kasvoja tuon höpöttäessä jotakin jostain materiaalista. Jaa. Naiset olivat aina menneet hieman hänen ymmärryksensä yli, eikä Kashaksi esittäytynyt blondi todellakaan muodostanut poikkeusta. Miehiä ei vain oltu tehty ymmärtämään naisten ajatusmaailmaa ja käyttäytymismalleja. Ilmeisesti selitystäkään ei ollut odotettavissa, joten Frey päätti ohittaa naisen puheet jälleen kerran. Oli miehiä, joita mysteerit kiehtoivat, ja Kasha olisi varmasti ollut varsin viihdyttävää seuraa näille miehille, mutta Frey piti suhteistaan yksinkertaisina ja selkeinä, sillä pitkien kalastusreissujen tai usean viikon kestäneen ajojahdin jälkeen hänellä ei enää yksinkertaisesti ollut energiaa lähteä ratkomaan naisten kehittelemiä mysteerejä. Ehkä siksikin Frey viihtyi niin hyvin maksullisten naisten seurassa, he kun eivät vaivautuneet olemaan mielenkiintoisia muutoin kuin yhdellä tavalla.

"Aikaapa tappamassa hyvinkin. Sain juuri kömmittyä ulos viidakosta", Frey viittoi epämääräisesti kädellään jonnekin viidakon suuntaan.
"Ja nyt kun palkka on maksettu, niin ajattelin tulla hieman rentoutumaan ja katselemaan, josko vaikka tuuri kävisi ja vastaan kävelisi joku kaunokainen", Frey sanoi, hymyillen, "ja kas, niinpä kävelikin. Oikein rehevä sellainen, ellet pahastu." Mies hymyili koko valkoisen hammasrivistönsä voimin ja siemaisi sitten jälleen oluttaan. Robert oli siirtynyt hieman kauemmas kiillottamaan laseja antaakseen heille keskustelurauhan. Frey oli salaa mielessään kiitollinen baarimikolle, koska siitä oli pitkä aika kun hän viimeksi oli tavannut niin sanotun oikean naisen - vaikka tuo hänelle hieman liian vaikealta tapaukselta vaikuttikin.
"Kuule, puhutaanpa suoraan. Minä olen hakemassa täältä paitsi tukevaa humalaa, myös lämmikettä illaksi kotiin. Kiinnostaisiko sinua mahdollinen yökyläily, ja jollei, niin voisit sanoa nyt, enkä haaskaisi sen enempää sinun kuin itsenikään aikaa epätoivoisiin yrityksiin saada sinua vaakatasoon", Frey ehdotti, nojautuen lähemmäs naista ja madaltaen ääntään vain sen verran, etteivät ulkopuoliset kuulleet kaikkea hänen sanomaansa. Frey saattoi olla halutessaan hyvinkin tahditon, mutta juuri nyt hän ei halunnut.

//x___x

Mitä enemmän Kia katseli Freytä, sitä enemmän hän tuntui vain ymmärtävän, miksi kuka tahansa nainen olisi ihastumassa tähän mieheen, heittäytymässä hänen jalkojensa juureen palvoakseen miestä, joka varmasti kuvasi ulkonäöllään kaikkea sitä, mitä naiset yleisemmin hakivat. Kiakashakin varmasti, mutta mitä enemmän hän kuunteli miestä ja katseli tämän olemusta, sitä enemmän hänelle tuli jonkinlainen outo olo, mikä tuntui syövän sitä muuria, jota nainen piti ylläänsä.

Nojaten hetken aikaa poskeaansa kämmeneensä, kohotti nainen hitusen yllättyneenä toista kulmaansa miehen ehdotuksille. Vai että vielä hyvin suorasukkainen mieskin, mieshän oli melkein hänen makuunsa. Kiakasha kuitenkin sulki hetkeksi silmänsä, hymähti jokseenkin huvittuneena samalla kun sipaisi nojatullaan kädellään muutaman vaalean hiussuortuvan kasvoiltaansa pois, silmänsä samalla aukaisten.

"Ei kai sille voi mitään." Nainen totesi itsekseen, samalla kun siirsi yllättäen kätensä miehen poskelle. Nousten penkiltäänsä ylös seisoakseen ja päästäkseen helpommin lähemmäksi miestä, nainen nojautui, mutta ei suinkaan vienyt huuliansa tämän omille huulille. Ehei, vaan ne huulet kohosivat ja suukottivat pehmeästi miehen otsaa, ennenkuin miehen poskella ollut käsi laskeutui alas.

"Toivottavasti löydät etsimäsi." Nainen vastasi pehmeästi, ennenkuin kääntyi ja lähti pubista omille tielleensä.