Don't be a stranger (K18)

Kaksi hahmoa makasi toisiinsa kietoutuneina Shadow Pearlin luksushotellin valtavassa sängyssä. Molemmmat olivat vaipuneet kevyeen uneen ja heidän asentoaan olisi voinut kuvata jopa helläksi, jos ei ollut ollut todistamassa sängyn tapahtumia viimeisen kolmen tunnin aikana. Ulkona oli aamupäivä, mutta huoneen paksut samettiverhot oli vedetty tiukasti ikkunan eteen ja ne hämärsivät huoneen niin, ettei Kowloonin taivaalla loimottavien keninoaurinkojen valo tunkeutunut sisään häiritsemään kaksikon unta.

Sängyssä maakavista hahmoista ensiksi havahtui jäntevä, mustahiuksinen mies. Miehen kissamaiset, useaan kertaan lävistetyt korvat värähtivät kuin reagoiden johonkin lähes olemattomaan ääneen ja puoliverinen raotti hitaasti kirkkaan vihreitä silmiään. Nostamatta päätään muhkeasta tyynystä, puolifelician katse kävi vierellään nukkuvan naisessa ja miehen kasvoille nousi vino virnistys. Vienna, niinhän se oli. Mies liikahti hieman ja veti terävästi henkeä yllätyksestä. Hänen selkänsä tuntui olevan vereslihalla ja pienikin liike sängyn puuvillan tuntua jäljittelevää keinokuitua vasten sai sen ihon polttamaan kuin tulessa. Daeron kierähti kyljelleen, nojaten päätään kyynerpäänsä varaan ja katsoi tuota tyrmäävän kaunista naista, jonka kanssa oli jakanut sänkynsä. Puolifelicia naurahti käheästi. Hänen olisi pitänyt osata odottaa tiettyjä fyysisiä vahinkoja, kun oli päätynyt viettämään yön Viennan kanssa.

Alun perin hän oli tavannut ihmisnaisen vain bisnesneuvotteluja varten. Tai niin he molemmat olivat itselleen laiskasti uskotelleet. Kuitenkin jo ensimmäisen juoman aikana oli käynyt harvinaisen selväksi, että kummankin osapuolen mielessä oli heidän edelliset yhdessä viettämänsä päivät; intohimoinen viikonloppu, jolloin he tuskin olivat päästäneet toisistaan irti muutamaa minuuttia pidemmäksi aikaa. Oli kuin he olisivat löytäneet toisistaan noiksi muutamaksi päiväksi täydellisen partnerin, johon purkaa väkivaltaa hipovaa intohimoaan ja joka vastasi samalla mitalla takaisin. Niinpä tälläkin kertaa bisnesnekset olivat nopeasti siirtyneet luksushotellin sviitin puolelle, eikä Daeron oikeastaan osannut sanoa kumpi oli vietellyt kumman. Varmaa oli vain se, että edellisestä kerrasta kulunut aika ei ollut muuttanut mitään tai himmentänyt kaksikon välistä, kivuliaana roihuavaa kiihkoa.

Valtava haukotus levitti puolifelician suun auki ja paljasti tämän vaikuttavat raateluhampaat. Hän oli nukahtanut vasta tunti sitten, kun he olivat viimein väsyneet ja malttaneet rauhoittua edes pieneksi hetkeksi. Nyt hän oli kuitenkin taas hereillä, joten ei ollut mitään syytä antaa naisenkaan jatkaa laiskottelua. Daeron kurottautui kuljettamaan kättään pitkin kyljellään nukkuvan naisen vartalon kaarta, hipoen toisen täydellisen sileää ihoa kynsien ja sormiensa kärjillä. Vihreiden silmien katse oli liimaantunut toisn kasvoihin, odottaen että tuo avaisi huikaisevan siniset silmänsä. Samalla Daeron päästi kurkustaan vaimean murinan, jonka nainen oli kuullut useita kertoja viime yönä. Vienna tiesi kyllä täsmälleen, mitä tuo ääni tarkoitti.

//Chachako ja Vienna, hohoi!

Oli todella ollut lähestulkoon täysin sattumaa, että Vienna oli äkännyt Daeronin väkijoukosta silloin kuin oli. Hän oli ollut oikeastaan vain päivystämässä uusia mahdollisuuksia rikastumiseen - ja mikä ettei vähän johonkin muuhunkin - kun hän oli noteerannut tutun näköiset korvat väenpaljoudesta, lähestulkoon täysin sattumalta. Vaikka Vienna oli jättänyt Daeronille näennäisen valinnanvapauden, hän oli tiennyt, että mies ennen pitkää ottaisi häneen yhteyttä, viimeistään kyllästyttyään leikkimään kotia sen hupsun meridinin kanssa. Ja niin oli käynytkin, eikä Viennan ollut edes tarvinnut odottaa niin kauan kuin mihin hän oli ensin varautunut. Daeronin äänestä oli kuulunut läpi kuinka ikävä miehellä heidän yhteisiä aikojaan olikaan, eikä Vienna voinut kieltää, etteikö hän olisi mielellään ottanut uutta erää puolifelician kanssa koska tahansa - kunhan se ei maksanut hänelle liikaa.

Nyt hän kuitenkin avasi savuisen siniset silmänsä, joita ympäröi edellisiltana huolellisesti maalattu meikki, nyt levinneenä. Meikkien laadusta kertoi kuitenkin jotain jo se, että hänen silmänsä näyttivät yhä hyviltä. Toisaalta Viennan kamalannäköiseksi tekemiseen olisi vaadittu jo vahvempaa magiaa. Hän oli lepuuttanut silmiään, eihän hän luottanut puolifeliciaan niin paljon, että olisi sallinut itsensä nukahtaa. Hänen punaisille huulilleen levisi hymy ja hän tunsi venytyksen lähtevän selkärangastaan, saaden koko naisen venyttelemään kuin kissaeläimen. Hän kääntyi, vinkaisten kun lakanat raastoivat hänen selkäänsä.
"Oletko sinä tosissasi?" Vienna kysyi, tarkoittamatta sitä kuitenkaan. Hän muisteli sen menneen näin viimeksikin. Yhdellä notkealla liikkeellä Vienna pyyhkäisi peiton sivuun ja nousi istumaan haara-asentoon Daeronin alavatsan päälle. Hän muistutti jotain tanssijatarta näin tehdessään. Nainen oli hankkiutunut eroon vaaleista hiuksistaan ja nyt hänen punaruskeat hiuksensa valuivat rinnoille ja niiden yli. Hän hieraisi miehen elintä vielä edellisestä kerrasta kostealla jalkovälillään ja antoi suorastaan ilkeän virneen nousta kasvoilleen. Häneenkin sattui, mutta se ei ollut hidastanut heitä ennenkään. Oikeastaan pieni kipu teki tästä kaikesta vain entistä todellisempaa, intohimoisempaa. Hän kumartui suutelemaan Daeronin kaulaa, näykkien tuon ihoa miltei hellästi. Hän kuitenkin otti miehen kurkusta hampaillaan kunnon otteen, ujuttaen tuon kovettuneen elimen sisäänsä. Hän odotti kuulevansa sen murinan, odotti sen värisevää nousua miehen kurkusta vasten hänen suutaan. Eikä hän pettynyt. Saatuaan miehestä irtoamaan sen äänen jota oli hakenutkin, hän kuljetti kieltään pitkin miehen kaulaa, painellen rivin suukkoja miehen leukapieleen. Hän nousi istuma-asentoon ja päästi huuliltaan julman naurun, pyöritellen lantiotaan miehen lantiota vasten. Hän laski kätensä miehen hiuksiin, ujuttaen sormensa niiden lomaan. Tarraten kiinni miehen pörröiseen tukkaan Vienna kiskaisi tuon pystyyn, painaen miehen kasvot rinnoilleen. Daeron tiesi kyllä mitä oli tekemässä, eikä aikaakaan kun vahvat kädet tarrasivat kynsin kiinni Viennan lantioon, liikuttaen naista miehen kiihkon tahtiin. Vienna kaivoi hampaansa Daeronin olkaan ja liikutti lantiotaan voimalla miehen liikkeitä mukaillen. Hänen huuliltaan pakeni voihkaisu, ja heti perään toinen. Naisen kynnet löysivät Daeronin selästä vielä jonkun ehjän ihonsuikaleen, repien sitä samaan tahtiin naisen nautinnon aaltojen kanssa. Hän värähteli Daeronin käsissä, herkkä, äärimmilleen kiihottunut vartalo jännittyneenä. Hän piteli nautintonsa huippua kunnes tunsi Daeronin hampaat ja kynnet lihassaan. Miehen lauetessa hän päästi oman orgasminsa valloilleen, ulvaisten nautinnosta.

Vienna vaipui vasten Daeronia, tuoreet, verta vuotavat haavat olallaan, rinnoillaan ja selässään. Hän huohotti voimakkaan orgasminsa jälkiaaltojen väristellessä hänen täydellistä vartaloaan vasten Daeronin kuumottavaa, lihaksikasta vartaloa. Levättyään hetken Vienna nousi, kömpien pois sängystä.
"Sinä olet varsinainen peto", Vienna sanoi muka kauhistuneena, koskettaen sormellaan kahta syvää raateluhampaan jättämää haavaa vasemmassa rinnassaan. Hän piirsi valuvalla verellä maalitaulun rintaansa. Hän naurahti ja virnisti sitten vinosti Daeronille, pää hiukan kallellaan, näyttäen vastustamattomalta.
"Tulen ihan kohta takaisin", Vienna sanoi, vinkaten sitten verisillä sormillaan kohti huonepalvelun listaa, "hankkisitko meille jotain syötävää? Minä kuolen nälkään. Olet pitänyt minua huonosti", Vienna valitti pieni, seksikäs mutru huulillaan. Hän siveli omaa kylkeään sormellaan, kiusaten Daeronia miten parhaiten taisi. Hän vinkkasi silmäänsä miehelle, painuen sitten kohti ylellistä kylpyhuonetta ja suihkua.

//Tädää, täällä ollaan!

Vastaukseksi naisen kysymykseen Daeron kohotti huvittuneesti toista kulmakarvaansa. Hän tiesi kyllä, että nainen oli yhtä kyltymätön kuin mies itsekin eikä tällä tosia-asiassa olisi mitään uusintasessiota vastaan. Kun tuon notkea kaunotar sitten kiepsahti puolifelician lantion päälle istumaan, miehen kurkusta karkasi käheä, nautinnollinen naukaisu. Viennan kiusoitellessa Daeronin elintä itseään vasten, puoliverinen murisi puoliksi nautinnosta, puoliksi turhautumisesta. Hän olisi halunnut heittää naisen selälleen sängylle ja ottaa tämän nopeasti ja rajusti, mutta toisaalta toisen dominointi oli omalla tavallaan kiihottavaa. Naisen hellästi näykkivät hampaat veivät puolifelician huomion hetkeksi pois naisen miehen lantiota vasten hierovasta jalkovälistä ja puoliverisen selkää raastavasta kivusta, joka omalta osaltaan vain lisäsi tuon nautintoa. Kun toinen sitten upotti hampaansa miehen kaulaan ja ohjasi tuon kalun sisäänsä, Daeronin päästi tukahtuneen karjaisun joka vaihtui sitten matalaan, kovaääniseen murinaan jota naisen pyörivä lantio rytmitti.

Vienna oli ajaa hänet hulluksi pyörittämällä lantiotaan kiduttavan hitaasti halliten heidän rytmiään ja vauhtiaan. Vasta kun nainen tarttui puolifelician hiuksiin, tämä ikäänkuin antoi puoliveriselle luvan päästää kiihkonsa irti. Daeron kahmaisi kovakouraisesti kiinni naisen lantiosta, upottaen kyntensä syvälle toisen lihaan. Samalla hän haki suullaan toisen Viennan täydellisistä nänneistä ja puri sitä kipeästi. Naisen vetäessä terävästi henkeä, puolifelicia haki lantioiden liikkeet omaan rytmiinsä paremmin sopiviksi tuntien kuinka Viennan keho vastasi tähän kiihkeästi. Toisen hampaiden pureutuessa miehen olkapäähän, puoliverinen älähti hieman kivusta, mutta tukahdutti äänen upottamalla omat kulmahampaansa naisen rinnan pehmeään ihoon. Samalla toinen miehen käsistä hakeutui ottamaan kynsillään tukevan otteen toisen yläselästä, saaden näin vaihdettua kaksikon asentoa niin, että Daeron sai työnnyttyä vielä syvemmälle naiseen, saaden Viennan voihkimaan nautinnosta.

Daeronkaan ei kestänyt tätä äärimmäisen nautinnollista asentoa enää pitkään, vaan tunsi huippunsa lähestyvän. Hän tukahdutti uuden valituksen repimällä naisen rintojen ihoa hampaillaan, lähes tajuamatta itsekkkään mitä teki. Kun orgasmin huippu vihdoin vei puolifelician viimeisetkin järjen rippeet mennessään, Daeron ulvahti ja nuoli sitten kiihkeästi toisen haavoja karhealla kielellään. Viennakin saavutti nautintonsa huipun lähes saman aikaisesti miehen kanssa ja puolifelicia puristi nautinnosta yhä tärisevän naisen itseään vasten. Puoliverinen kuljetelli kieltään samalla toisen solisluuta ja kaulaa pitkin saaden naisen värisemään uudelleen ja uudelleen. Lopulta Vienna oli kuitenkin selvästi toipunut tarpeeksi, sillä nainen hypähti ketterästi ylös sängystä.

Vapauduttuaan toisen painosta sylissään, Daeron kurotti kohti yöpöydälle aiemmin heittämäänsä tupakka-askia. Sytytettyään tupakan, Daeron nojasi taaksepäin kyynerpäittensä päälle ja katsoi naiseen sotkuisten hiustensa lomasta.
”Et säkään mikään hellyyden perikuva oo.” Toisen mutristelu huvitti puolifelicia ja tämän huulilla tanssi virnistys. Virnistys vaihtoi kuitenkin himokkaaseen ilmeeseen, naisen piirrellessä verisiä kuvioita rintaansa. Vienna oli järkyttävän haluttava näky seistessään siinä keskellä lattiaa alastomana ja verisena, niin naidun näköisenä kuin tuo aina huoliteltu nainen vai suinkaan saattoi olla. Naisen veriset sormet veivät puoliverisen kaiken huomion ja hän tuskin ynähti vastaukseksi Viennan pyyntöön saada jotain syötävää.

Naisen kadottua kylpyhuoneeseen, Daeron kurottautui uudelleen yöpöydän puoleen, tällä kertaa painaakseen sillä olevan kommunikaattorin nappia. Laite piippasi, ja pian sen kaiuttimesta kuuluikin vastaanoton ääni.
”Thousand Pearl Reception, miten voin auttaa?” Daeron puhalsi savut ulos keuhkoistaan.
”Joo, lähettäkää huoneesen 110033 jotain aamupalaa. Kallein aamupala menu.” Puolifelicia imi mietteliäästi tupakkaansa. ”Ja shampanjaa jäissä.” Hän tiesi kyllä, että mikään vähempi saisi Viennan valittamaan ja sen niin seksikään mutrun vaihtumaan oikeasti tyytymättömään mutristeluun. Vastaanoton kuitattua tilauksen, Daeron tumppasi tupakkansa kommunikaattorin vieressä nököttävään kristalliseen tuhkakuppiin ja suoritui itsekin ylös sängystä yhdellä notkealla liikkeellä. Vaimentean askeleensa tarkoituksella kissamaisen äänettömiksi, puolifelicia hiipi kylpyhuoneeseen, josta kuului jo suihkun äänekästä kohinaa.

Nainen seisoi suihkukopissa selin kylpyhuoneen oveen, kaunispiirteiset kasvot suihkun ylellisen voimakkaan virtauksen alla. Daeron ei hukannut aikaa, vaan suoritui nopeasti kopin luokse, avaten sen oven äänettömin sormin. Sitten hän hypähti kuuman veden alle, painaen naisen samalla voimakkaalla liikkellä vasten suihkukopin seinää, selkä miehen rintaa vasten.
”Ei me vielä lopetettu.” Puolifelicia kehräsi käheästi naisen korvaan, samalla kun miehen sormet löysivät tämän vielä kostean jalkovälin. Puoliverinen kiusoitteli naista hetken käsillään, näykkien ja nuollen samalla tämän niskaa. Miehen toinen voimakas käsivarsi piti naisen tiukasti otteessaan, painettuna kaakeliseinää vasten. Kun Viennan huohotus alkoi muuttua katkonaisemmaksi, Daeron siirsi toisenkin kätensä pitelemään naista paikoillaan ja työntyi melko rajusti tämän sisään. Vaihtaen näykkäisyt raateluhampaiden kipeisiin puremiin, puolifelicia nai toista voimakkaasti seinää vasten. Hän tiesi ettei kestäisi kauan, mutta nainenkin tuntui olevan vielä edeliskerrasta voipunut eikä aikaakaan, kun Daeron tunsi Viennan kehon kouristuvan alkavan orgasmin merkiksi. Puolifelicia ratsasti karjahtaen omaan nautintoonsa ja lepäsi sitten hetken naisen selkää vasten. Sitten hän painoi lähes hellän suukon naisen niskaan, peseytyi salaman nopeasti ja katosi, painaen suihkukopin oven kiinni perässään.

Vienna oli juuri ehtinyt pestä hiuksensa - villin, hikisen yön jäljiltä niiden oli täytynyt näyttää aivan risukasalta, tai joltain vielä pahemmalta - kun häneen tartuttiin. Hän oli jo lyömäisillään tunkeilijaa kyynärpäällä ohimoon, kun tajusi, että kyseessä olikin vain Daeron. Ei ollut helppoa olla vainoharhainen, mutta Daeron hyvitti naiselle aiheuttamansa säikähdyksen hyvin pian. Vienna oli jo sanomaisillaan jotain, kun tunsi miehen sormet turvonneiden, yhä edellisen ottelun jäljiltä tykkyttävien häpyhuuliensa välissä, ja henkäisi niiden löytäessä juuri ne kohdat, jotka saivat hänet kiemurtelemaan onnesta. Viennan kovaääniset nautinnonhuokaukset ja yltyvä voihke täyttivät kuumasta vesihöyrystä täyttyvän kylpyhuoneen. Daeron osasi todella hommansa, mutta Vienna ei halunnut jäädä aivan toimettomaksi. Hänen kyntensä olivat suihkun pehmittämät, eivätkä siksi soveltuneet raapimiseen juuri nyt, eikä nainen tähän hätään keksinyt muutakaan tapaa antaa takaisin Daeronille. Eikä hänellä ollut aikaakaan sellaiseen, sillä Daeronin kiihtyneet työnnöt ja hampaat hänen niskassaan sekoittuneena hänen omiin huokauksiinsa ja heidän vartaloidensa läiskeeseen saivat Viennan saavuttamaan huipun pikemmin kuin hän olisi osannut odottaakaan. Hän tunsi sen alkavan napansa takaa, ja leviävän pitkin hänen vartaloaan. Hetken Vienna oli kiitollinen miehen voimakkaasta käsivarresta ympärillään, sillä orgasmi oli viedä häneltä jalat alta, ja se olisi saattanut olla kohtalokasta. Vienna jäi huohottaen nojaamaan suihkukopin seinään, Daeronin poistuessa - toivottavasti vastaanottamaan heidän aamiaistaan.

Peseydyttyään Vienna nappasi yhden hotellin luksusmaisen pehmeistä pyyhkeistä ja kuivasi sillä itsensä, jättäen sen sitten myttyyn lattialle. Hän asteli takaisin heidän huoneensa puolelle, nuuskien ilmaan. Pieni naurahdus kirposi hänen huuliltaan.
"Avataanko vähän ikkunaa? Täällä haisee ihan seksi", nainen sanoi virnuillen, keräillen vaatteitaan mistä niitä sattui löytämään. Hän inhosi näitä riepuja jo nyt, vaikka oli ostanut ne heidän tapaamistaan varten, mutta hänellä ei ollut oikein vaihtoehtoakaan, ellei mielinyt olla alasti. Vaikka juuri nythän se ei haittaisi ketään. Niinpä Vienna nakkasi lyhyen mekkonsa nojatuoliin ja kömpi takaisin sänkyyn, asettuen sille makaamaan. Hän ei tiedostanut itsekään sitä, kuinka provosoiva saattoi olla, eikä todellakaan tajunnut, että näytti aivan siltä, kuin odottaisi tulevansa otetuksi millä hetkellä tahansa. Ei sillä, että hän valittaisi, vaikka hänen vartalonsa saattoikin olla hänen kanssaan eri mieltä. Vienna kasasi sängynpäätyä vasten tyynyjä itselleen selkänojaksi ja kohottautui sitten istumaan, katsellen Daeronia nyt merensinisiksi muuttuneilla silmillään.
"Saisinkohan minäkin tupakan?" Vienna kysyi, olettaen totta kai, että Daeronilla hänelle sellainen olisi antaa. Ja olihan miehellä. Vienna pisti tupakan huulilleen ja etsi katseellaan sytytintä. Löydettyään sellaisen, hän sytytti tupakkansa ja veti savua syvälle henkeen. Hän päästi savut lähestulkoon nautinnollisesti keuhkoistaan. Nainen silitti säärtään jalkaterällään, täyteläiset rinnat tarjolla. Haavat olivat lakanneet vuotamasta, mutta olivat koholla ja punoittivat yhä. Vienna vilkaisi niitä ja nauroi ääneen.
"Aivan kuin vampyyri olisi purrut minua", Vienna sanoi sitten, koskettaen haavoja sormillaan. Verikin oli peseytynyt suihkussa pois, jättäen jälkeensa vain tasaisen, kauniin ihon. Vienna huokaisi ja suuntasi katseensa ikkunasta ulos. Pieni tauko tekisi heille molemmille hyvää.
"Kuule, Daeron", Vienna sanoi, katsomatta mieheen, "minä olen miettinyt, että voisin hankkiutua samaan bisnekseen kuin sinä. Tiedäthän, nautintoaineiden välittäjäksi. Voisin jopa kivuta portaita ylöspäin, minulla kun on tiettyjä.. avuja, joita useimmilla ei ole. Eikö olisikin upeaa, jos saisit naida pomoasi kaiket päivät? Toimiston pöydällä, varastohuoneessa, yökerhon käytävällä.." Vienna siirsi katseensa Daeroniin, kääntämättä kuitenkaan päätään. Hän virnisti, kuvitellen heidän pimeään käytävään. Hän laittaisi vain lyhyen hameen, ei pikkuhousuja lainkaan, ja Daeron.. no. Daeron hoitaisi hänet niin kuin Daeron vain osasi.

Koputus ovelta herätti Viennan päiväunistaan. Hän voisi palkita Daeronin hyvin tehdystä työstä tavalla tai toisella, mutta vasta aamiaisen jälkeen.
"Mitä sinä tilasit?" Vienna kysyi, liikuttamatta eväänsäkään avatakseen oven. Daeron saisi leikkiä vielä hetken herrasmiestä, ennen kuin he voisivat aloittaa uuden maratonin. Vienna naurahti pehmeästi. Ehkä tästä vielä tulisi tapa. Tai sitten ei.

Daeronkin nappasi yhden hotellin muhkeista pyyhkeistä mukaansa poistuessaan pesuhuoneesta. Puoliverinen tassutteli takaisin huoneeseen, tyytyväinen hymy kasvoillaan. Vienna oli kyllä kaiken vaivan arvoinen, sillä puolifelicia törmäsi harvoin naiseen joka yli yhtä kyltymätön kuin hänkin ja aina valmis toimintaan. Saatuaan hiuksensa ja kehonsa kutakuinkin kuivaksi, Daeron heitti pyyhkeen sängyn päälle myttyyn ja kumartui poimimaan bokserinsa kokolatttiamaton peittämältä lattialta. Huoneen molempien asukkaiden vaatekappaleet lojuivat siroteltuna sikin sokin huonetta, mihin ikinä ne olivatkaan viime yön kiihkossa lentäneet. Daeron veti nyt kuitenkin alushousut jalkaansa ja ehti juuri sytyttää uuden tupakan, ennen kuin Vienna ilmestyi pesuhuoneesta.

Puolifelicia virnisti naisen kommentille ja nyökkäsi. Ilmassa leijuva paksu hien, feromonien ja rakastelun haju ei sinänsä häirinnyt miestä, mutta sen tukahduttava aromi, jonka puolimeridinin herkkä nenä haistoi äärimmäisen hyvin, ei todellakaan ollut omiaan rauhoittamaan miehen ylikierroksilla käyvää libidoa. Niinpä Daeron tassutteli ikkunan luokse ja avasi kaihtimet. Keinoaurinkojen kirkas valo häikäisi hetken puolifelician silmiä, mutta niiden totuttua maisemaan, Daeron loi katseensa alla vilisevään katuun. Oli omituista ajatella, että miljoonat Kowloonilaiset kiirehtivät kaupungin sykkeessä kuka millekin asialleen, samalla, kun hän ja Vienna olivat sulkeutuneet hotellihuoneeseen. Tässä hotellihuoneessa aika tuntui pysähtyneen ja oli kuin huone ja sen asukkaat olisivat siirtyneet johonkin virtuaalitodellisuuteen, jossa ainoa merkitsevä asia oli fyysinen nautinto. Ikkunan takana levittyvät rakennusten katot ja ääriviivat herättivät Daeronin kuitenkin takaisin siihen joka päiväiseen arkitodellisuuteen, joka vilisi hänen silmiensä edessä. Puolifelicia hymähti, työnsi ikkunan auki ja kääntyi katsomaan sängyllä makaavaa naista.

Vienna oli tosiaan jälleen kerran pökerryttävän haluttava näky makoillessaan muka tietämättömänä omasta vetovoimastaan siinä sängyllä. Ikkunasta virtaava kylmä ilma selvitti kuitenkin puolifelician feromonien täytteistä päätä sen verran, että mies sai hillittyä itsensä eikä hyökännyt uudelleen naisen kimppuun. Pieni tako tekisi heille molemmille hyvää ja Daeron pystyisi taas suoriutumaan parhaan kykynsä mukaan levättyään hetken. Niinpä mies asteli hillitysti naisen viereen, istahti sängylle ja ojensi toiselle tupakka-askiaan. Viennan noukittua sen sirosti käsiinsä, Daeron kurottautui nappaamaan yöpöydällä lojuvan sytyttimen ja ojensi senkin sitten naiselle.

”Ja mulla on lähinnä sellanen olo, kuin kissalauma olis hyökännyt mun kimppuun, Daeron virnisti ja kosketti vaistomaisesti verijuovaista selkäänsä. Samalla hän veti uuden henkosen tupakastaan ja puhalsi savut kohti huoneen kattoa. Naisen maalailut tulevaisuuden visioista saivat puolifelician nauramaan käheästi ääneen.
”Nautintoaineiden välittäjäks? No joo, ehkä se olis sopivampi nimitys sunlaiselle naiselle joka tekis samoja bisneksiä kuin mä. Mut mulla ei oo mitään tarvetta kaunistella totuutta noin paljon” Mies katsoi naiseen huvittuneesti ja virnisti.
”Mulla ei myöskään oo mitään illuusioita siitä, millanen pomo sä olisit. Jos sä tahdot mun kolleegaks, puhu mun esimiehille. Ja mitä sun avuihin tulee...” Daeron kumartui lähemmäs toisen kasvoja, madaltaen äänensä lähes suloiksen käheäksi. ”Mä nain sua enemmän kuin mielelläni missä ikinä sä haluut. Mut beibi, älä elättele mitään illuusioita siitä että saisit mut tanssimaan sun pillin mukaan. Tai että mä antaisin mun vaivalla hankkiman aseman sulle vaan siks, että sä satut olemaan ilmiömäinen sängyssä.”

Huoneen ovelta kuuluva koputus sai puolifelician luomaan naiseen vielä yhden huvittuneen katseen ja hypähtämään sitten ylös sängyltä.
”Ruokaa.”
Tumpaten tupakkansa huolimattomasti tuhkakuppiin matkalla, Daeron asteli huoneen poikki avaamaan oven huonepalvelulle. Oven takaa ilmestyi vanhan aikainen tarjoilukärry, johon oli ladottu kaksi hopeakuvun peittämää tarjotinta, kannullinen hedelmämehua ja jää-ämpärissä lepäävä pullo shampanjaa. Kärryjä työntävä poika loi hiukan hämmentyneen katseen ovella alusvaatteisillaan seisovaan puolifeliciaan, mutta kun Daeron ei selvästi ollut tilanteesta moksiskaan vaan viittasi poikaa astumaan sisään huoneeseen, tämä teki työtä käskettyä. Mies katsoi huvittuneena, kuin pojan katse muuttui entistä hämmentyneemmäksi tämän huomattua sängyllä raukeasti makoilevan naisen ja Daeron joutui jo puremaan huultaan, ettei olisi nauranut ääneen nuorukaisen täriseville käsille tämän latoessa kärryn sisältöä huoneen pyöreälle pöydälle. Kun poika oli saanut tuskallisen tehtävänsä valmiiksi, puolifelicia loi tähän hiukan ivallisen hymyn ja ojensi toiselle sitten viidenkymmenen punnan setelin tipiksi. Poika mutisi kiitoksen ja suoritui sitten ulos huoneesta niin nopeasti kuin taisi. Daeron siirsi katseensa takaisin Viennaan ja hymyili tälle vallloittavasti. Vetäen yhden tuoleista pois pöydän alta, mies viittasi toista istuutumaan siihen.
”Olkaa hyvä teidän korkeutenne. Aamupala on katettu.”

Vienna seurasi katseellaan Daeronin kulkua ovelle ja oli nauraa ääneen nähdessään miehen punaisena helottavan selän, jossa kulki ristiin rastiin punaisia, koholla olevia juomuja. Hän tyytyi kuitenkin vain virnistämään, kallistaen päätään enemmän tyynyn varaan. Hänen punaruskeat hiuksensa soluivat märkinä hänen siroille solisluilleen ja niiden ylitse rinnalle. Juurikaan liikettä tiedostamatta Vienna kosketti miehen raateluhampaiden jättämiä haavoja rinnallaan, puolittainen, mietteliäs hymy huulillaan. Hän kohotti toisen jalkansa peittämään suoran näkyvyyden alapäähänsä, Daeronin usuttaessa huonepalvelun pojan sisälle huoneeseen. Pojan tajutessa sängyllä alastomana makaavan naisen ja katsoessa hämillään poispäin, Viennan hymy muuttui ilkikuriseksi virneeksi. Nainen kohottautui sängyltä ja asteli Daeronin luokse, napaten tuon pojalle ojentaman viisikymppisen ennen kuin poika itse ehti tarttua siihen ja livahtaa matkoihinsa. Vienna kiersi lihaksikkaan käsivartensa pojan kaulaan, hymyillen viettelevästi tuolle. Hänen hymyssään ei ollut aidosta ilosta vilaustakaan, mutta se ei tuntunut tätä pornolehtien kaunottariin tottunutta nuorta miestä haittaavan.

Vienna kuljetti sormeaan pitkin pojan leukaa, kääntäen tuon kasvot ylöspäin kohti omiaan.
"Sanohan, kultaseni, olenko minä sinusta viehättävä?" Vienna kysyi matalalla, seksikkäällä äänellä, saaden pojan änkyttämään jotain epäselvää vastaukseksi. Ilmesesti vastaus kuulosti tarpeeksi myönteiseltä Viennan mielestä, sillä nainen ojensi viisikymppisen pojalle ja pörrötti tuon hiuksia.
"Ehkä sinä vielä jonain päivänä opit, miten naiselle vastataan", Vienna sanoi naurahtaen. Hän risti käsivartensa rinnalleen ja jäi odottamaan, että poika poistui tarjoilukärryineen huoneesta, ennen kuin kääntyi kohtaamaan Daeronin ja tuon irvailut korkeuksista. Vienna hymyili kuitenkin, astellen lähes kiinni Daeroniin ja sipaisten tuon paljaita vatsalihaksia. Yllättävällä, voimakkaalla liikkeellä hän työnsi miehen istumaan tuoliin, asettuen notkeasti itse istumaan tuon syliin haara-asentoon. Vienna kietoi käsivartensa miehen kaulaan, nojaten ne tuolin korkean selkänojan varaan. Hänen paksut hiuksensa kehystivät puolikuivina, pörröisinä hänen varsin tyytyväisen näköisiä kasvojaan. Kiusaten, hitaasti ja nautinnollisesti Vienna kohensi asentoaan vasten miehen kalua, naurahtaen sitten sen osoittaessa jälleen elonmerkkejä. Hän todella nautti asemastaan naisena.

Ikkunasta paistava aurinko sai naisen kullanruskean ihon lähestulkoon kiiltämään hänen kurottaessaan pöydällä olevia tarjoilukupuja kohti, siirtäen ne sivuun. Aamiaisesta olisi voinut päätellän heidän olleen vastanainut pari - eikä suinkaan siinä mielessä - sillä toisen kuvun alla oli valikoima suklaakonvehteja, kahdella tavalla maustettua kermavaahtoa, sekä suurehko kulhollinen tuoreita mansikansukuisia hedelmiä. Toinen kupu puolestaan oli suojellut allaan valikoimaa erilaisia pikkusuolaisia leipiä, kaviaaria sekä riistasta valmistettuja rullia, jotka pitivät sisällään valikoiman tuoreista yrteistä valmistettua voita ja paahdettuja siemeniä sekä pähkinöitä. Vienna kohotti yllättyneenä kulmiaan, virnistäen sitten Daeronille tajuttuaan kuulerissa lepäävän shampanjapullon.
"Sinä päätit sitten hemmotella minua oikein todenteolla?" Vienna kysyi hymy huulillaan karehtien. Hänen silmänsä pysyivät kuitenkin kylminä ja tunteettomina, hänen kätensä tarttuessa yhteen rapuleipään. Hän pisti pienen leivän suuhunsa ja päästi äänen, joka oli kuin kaikkien nautinnon huokausten esiäiti.
"Tämä on todella hyvää", Vienna henkäisi, ottaen tarjottimelta toisen samanlaisen, pistäen sen Daeronin suuhun. Hän seurasi miehen kasvojen ilmeitä tuon makunystyröiden rekisteröidessä rapuleivän ihanat eri sävyt, aina raikkasta oliiviöljystä ja sitruunasta rasvaiseen, suolaiseen rapuun. Maut täydensivät toisiaan juuri oikealla tavalla, saaden leivän suorastaan sulamaan suussa.

Daeron ei voinut olla nauramatta ääneen pojan reaktiolle tämän joutuessa Viennan kidutettavaksi. Nuorukaisen kädet tärisivät silmin nähden ja tämä sai vain vaivoin raakuttua sopertavan vastauksen naisen kuultavaksi. Ihmisnaisen pörröttäessä lajitoverinsa hiuksia, Daeron pudisteli huvittuneesti päätään. Vienna oli mahdoton, mutta toisaalta, poika oli itse kerjännyt tätä häveliäillä katseillaan. Daeron ei itse ollut koskaan tuntenut samanlaista nuoruusiän ujoudun tuskaa, sillä feliciaveri piti kyllä huolen siitä, että miehen itsevarmuus oli aina hiponut lähes epäterveitä tasoja. Toisaalta Daeron myös nautti naisten kanssa leikittelystä ja siitä manipuloivasta pelistä, jota Viennan kaltaisten kanssa oli pelattava. Sen säännöt puoliverinen tunsi ja osasi, toisin kuin sen omituisen kotileikin johon hän oli sortunut erään puolimeridinin kanssa aivan liiaksi viime aikoina.

Viennan reaktio miehen irvailuun sai Daeronin tuntemaan olonsa vain entistä kotoisammaksi ja itsevarmemmaksi. Naisen liikutellessa lantiotaan kiusaavasti vasten puoliverisen boksereiden kangasta, Daeronilta pääsi käheä, kehräyksen sekainen nauru.
”Eikö sulle riitä mikään?”
Puolifelicia tunsi tuskin nukahtaneen halunsa heräävän jälleen, mutta miehen vatsassa kurniva nälkä vaati nyt pikaisempaa huomiota. Naisen liikkeet rauhoittuivat onneksi pian tämän kääntäessä huomionsa pöydän antimiin ja Daeron katsoi tyytyväisenä naisen reaktiota. Hän ei ollut odottanutkaan vuolaita kiitoksia tai toisen hyppivän ilmana riemusta, mutta tämä reaktio Viennan kaltaiselta paljon vaativalta naiselta oli vähintäänkin tyydyttävä. Mies virnisti takaisin ja kohautti olkiaan vähättelevästi.
”Mitä järkeä ottaa paikan hienoin sviitti, jos ei aio jatkaa samalla linjalla loppuun asti, vai mitä?”
Daeron avasi suunsa vastaanottamaan toisen tarjoaman leivän, ja maisteli sitä sitten nautinnollisesti. Vienna oli oikeassa, leipä oli erinomainen. Jotenkin hotellin kokki oli onnistunut yhdistelemään kaikki mausteet niin, että jokaisen erillisen maun maistoi ruokahalua kiihottavan tarkasti, mutta ilman että ne olivat toistensa kanssa ristiriidassa. Daeron hymyili naiselle ja kurottautui sitten tämän ohi tarttumaan pöydällä olevaan shampanjapulloon, painaen samalla lihaksikkaan ylävartalonsa toista vasten.

Saatuaan pullon auki, Daeron kaatoi kaksi lasia puolilleen rennosti, aivan kuin hänen sylissään ei olisi istunut taivaallisen haluttava alaston nainen. Puoliverisen viileän ulkosivun rikkoi vain tuon häntä, joka kutitteli nautinnollisesti sivellen toisen pohkeita ja takareisiä. Saatuaan juoman tarjoiltua, puolifelicia nojautui taas taaksepäin käsissään shampanjalasi ja pala riistarullaa. Daeron kohotti kulmaansa naiselle ja tarjosi lasiaan kilistettäväksi.
”Kippis. Sun jumalaisille arville.” Mies virnisti, nojautuen lipaisemaan kevyesti naisen rinnassa loistavaa puremajälkeä.

Ennen kuin kaksikko oli ehtinyt aloittaa jälkiruualla leikkimisen, huoneen hiljaisuuden rikkoi hiljalleen voimistuva sirkutus. Daeron sähähti ärsyyntyneesti, siirsi Viennan pois sylistään yhdellä voimakkaalla liikkeellä ja suuntasi sitten paikantamaan jossain päin huonetta lojuvaa nahkatakkiaan. Löydettyään vaatekappaleen, mies kaivoi sen taskusta kommunikaattorinsa, joka piipitti siihen tulevan puhelun merkiksi. Daeron vilkaistua ruutua, tämän kasvoi levisi tuskastunut ilme. Mica. Voi helvetti. Mitä ihmettä nainen oikein hänestä tahtoi? Ja olisiko toinen mahdollisesti ajoittaa puhelunsa vielä hieman huonompaan ajankohtaan? Kääntyen pois Viennan katseen ulottuvilta, Daeron sujahti pesuhuoneeseen ja vei luurin kasvojensa eteen.
”Mitä?” Hän ärähti ehkä turhankin tylysti Mican ruutuun ilmestyneille kasvoille.

Vienna nousi kiltisti pois Daeronin sylistä, sillä tajusi kyllä, että vastaamatta jättäminen saattaisi merkitä miehelle huomattavaa rahanmenoa, eikä Vienna - totuttuaan jo hiukan miehen hänelle tarjoamaan ylellisyyteen - halunnut niin missään nimessä käyvän. Hän kohotti kuitenkin hämmentyneenä kulmaansa Daeronin kiitäessä kylpyhuoneeseen puhumaan häneltä piilossa. Nainen pyyhkäisi ärtyneesti hiuksia kasvoiltaan, tuijottaen siniset silmät viiruina Daeronin perässään sulkemaa kylpyhuoneen ovea. Ovi oli jäänyt raolleen, joten Daeron ei ilmeisesti pelännyt sitä, mitä Vienna sattuisi kuulemaan, vaan pikemminkin sitä, mitä nainen saattaisi nähdä. Tai mitä linjan toisessa päässä oleva henkilö saattaisi havaita. Vienna ujuttautui hiljaa kylpyhuoneen oven viereen, kurkistaen huoneeseen. Hän näki vain Daeronin kiukusta kyyristyneen selän, ja jähmettyi sitten paikoilleen kuuntelemaan keskustelua. Kun kävi varsin ilmeiseksi, että se, jolle Daeron puhui, oli se ärsyttävä pieni meridin, jonka pullat Daeron oli niin sanotusti laittanut uuniin, Viennan kasvoille kohosi ilkeä virne. Micasta oli ollut hänelle silkkaa pelkkää harmia, ja vaikka olisi ehkä kilttiä antaa Daeronin valehdella naiselle suun ja silmät täyteen, Viennalla ei ollut synnynnäistä taipumusta kiltteyteen.

Hän tuuppasi kylpyhuoneen oven äänettömästi auki, antaen sen liukua vapaasti kauemmas, ennen kuin luikahti hiljaa kylpyhuoneeseen, kietoen sitten yllättäen käsivartensa Daeronin kaulaan ja laskien leukansa tuon olalle.
"Daeryyyy, tule takaisin sänkyyn", Vienna kujersi, itselleen täysin epätyypillisellä äänellä, "minua paleltaa." Hän supatti, koskettaen huulillaan miehen korvalehteä. Daeronin kommunikaattorin näytöllä näkyi, kuinka Mican naama venähti, muuttuen sitten nopeasti vihaiseksi.
"Mitä helvettiä tuo lutka tekee sinun kanssasi?!" Mica kiljaisi kiukkuisesti, tökäten sormellaan kommunikaattorinsa ruutua siitä kohden, missä Viennan naama näkyi. Vienna pisti kielensä ulos suustaan kuin mikäkin 15-vuotias teini, ja kallisti sitten päätään ilkkuvasti.
"Hei vain sinullekin, Mica. Minä ymmärrän nyt, miksi sinä haluaisit niin kovasti pitää Daeronin itselläsi. Hän on kerrassaan kyltymätön", Vienna kuiskasi sen verran kovaa, että Mica varmasti kuuli, näyttäen varsin tyydytetyltä. Hän kuljetti kättään pitkin Daeronin paljasta rintaa ja virnuili. Sitten hän vilkaisi olkansa ylitse takaisin heidän sviittiinsä.
"Daery, minä menen jo edeltä jatkamaan mansikoiden ja kermavaahdon kanssa, tule pian perästä", Vienna sanoi, vinkaten silmää Micalle, jonka suu oli puristunut tiukaksi viivaksi. Hän puraisi Daeronia olkapäästä, suudellen sitten puremaansa kohtaa, ja poistui takaisin makuuhuoneen puolelle.

Linjan toisessa päässä Mican oli hankala peitellä tunteitaan. Totta kai hän oli tiennyt, että Daeron pani muitakin naisia, ja varmasti paljon mieluummin kuin häntä, mutta että Viennaa…
"Sinulle ei mikään taida olla pyhää", Mica sanoi hiljaa. Hän puisti päätään ja katsoi poispäin kommunikaattoristaan, ettei olisi näyttänyt vihan ja turhautumisen kyyneliään Daeronille. Häntä inhotti olla aina tällainen itkupilli, muttei mahtanut itselleen mitään. Hän veti syvään henkeä ja katsoi sitten jälleen kommunikaattoriaan.
"Halusin vain soittaa ja kysyä, josko sinulla olisi aikaa tulla käymään tässä joku päivä. Sain uuden asunnon Portobellosta, ja tarvitsisin vähän apua sen kanssa. Olet minulle vieläkin sen paidan velkaa", Mica sanoi, pyyhkäisten mustat hiuksensa olkansa ylitse.
"Niin ja minusta tuntuu, ettei tästä tule oikein mitään. Voitaisiinko jatkossa sopia, että otat minuun yhteyttä, kun haluat uutisia lapsestasi? Inhottaa olla tällainen jatkuva ruinaaja, mutta minusta ei tunnu kauhean hyvältä nähdä sinua toisten naisten kanssa. Hienossa hotellissa. Syömässä mansikoita ja kermavaahtoa", Mica mutisi, pyyhkäisten jälleen kyyneltyneitä silmiään. Miksei Daeron hemmotellut häntä yhtälailla? Hän oli sentään miehen lapsen äiti. Vienna oli vain… joku satunnainen lunttu.

Vienna oli kiskonut päälleen alusvaatteensa - mustan pitsisen korsetin, joka peitti hänen rintansa puristaen ne juuri sopivasti ylös ja yhteen, mustan sukkanauhavyön ja reisisukat, sekä mustat pitsiset stringit, jotka jättivät hänen treenatut, täydelliset pakaransa näkyviin. Hän siemaili shampanjaa, toisessa kädessään puoliksi syöty suklaakonvehti. Hän oli pyyhkäissyt pitkät hiuksensa sekaiselle nutturalle takaraivolleen, jättäen muutaman suortuvan valumaan alas solisluille ja niiden yli rinnoille. Hän kohotti katseensa Daeroniin tuon astuessa ulos kylpyhuoneesta ja hymyili lähes anteeksipyytäväisenä, muttei sitten kuitenkaan ihan.
"Sinun täytyy hankkiutua siitä naisesta eroon", Vienna sanoi, "hänestä ei tule olemaan mitään muuta kuin harmia sinulle. Olkoonkin, että hän odottaa sinun lastasi.. Ehkä hänelle voisi sattua jonkinlainen onnettomuus? Pääsisit vastuusta ja samalla koko riesasta, jonka hän muodostaa?" Vienna ehdotti pehmoisella äänellä. Hän ei tietenkään tarkoittanut sanojaan, ei ainakaan ihan täysin, mutta häntä ärsytti ehkäpä Daeroniakin enemmän, että heidän lempimisensä oli niin julkeasti keskeytetty. Vienna ei ollut niitä, jotka tykkäsivät jakaa seuralaisensa huomion muiden kanssa.

Daeron katui tylyyttään heti, kun näki Mican sinisiin silmiin tulvahtaneen pahan olon. Helvetin helvetti, miksi tuo pieni nainen sai hänet aina tuntemaan olonsa maailman huonoimmaksi henkilöksi ja epävarmaksi siitä, miten oikein käyttäytyä toisen seurassa. Daeron luimisti korviaan eleeseen, jonka Mica oli varmasti jo nyt oppinut tarkoittavan sitä, että mies oli ainakin jollain tavalla pahoillaan tai tiesi käyttäytyneensä väärin.
”Sori, tää on tosi huono hetki. Mulla on yks juttu vähän...” Daeron ei kuitenkaan ehtinyt lopettaa lausettaan, kun Viennan kädet jo etsiytyivät hyväilemään miehen paljasta rintaa. Daeron kirosi mielessään molemmat naiset alimpaan helvetiin ja koko kaiken itsehillintänsä, ettei olisi täräyttänyt Viennaa väkivaltaisesti kimpustaan. Puolifelicia tiesi kyllä, että toinen halusi saattaa hänet mahdollisimman epämukavaan tilanteeseen puolimeridinin kanssa, sillä näytti siltä, että naiset tunsivat toisensa entuudestaan. Tämä tuttavuus ei näyttänyt olevan pahemmin kummankaan mieleen ja Mican reaktio tilanteeseen vain vahvisti tätä näkemystä. Daeronin korvat painuivat entistä viistompaan luimuun ja miehen häntä alkoi piiskata maata ärtyneesti.
”Vienna, painu helvettiin.” Puoliverinen sähähti toisen korvaan naisen keimaillessa miehen kyltymättömyydellä. Vienna poistuikin onneksi nopeasti, mutta ei tietenkään ilman lähes pakollista draamaa. Daeron värähti naisen hampaiden upotessa tämän olkapäähän, mutta hillitsi jälleen reaktionsa. Hänen teki mielensä kurittaa tuosta ihmiskaunottaresta hiukan ylimääräistä nokkavuutta ja halua sekaantua muiden asiohin, mutta tiesi kyllä, että sekin tilanne muuttuisi luultavasti lopulta pahoinpitelyä muistuttavaksi rakasteluksi. Niinpä puolifelicia tyytyi vetämään syvään henkeä ja naulitsemaan vihreät silmänsä takaisin ruudulla näkyvään naiseen.

Daeronin oli valittaa ääneeen, kun hän näki Mican sinisten silmien täyttyvän kyynelistä. Mikä ihme näitä naisia oikein vaivasi?! Asiat olivat olleet harvinaisen selkeitä, ennen kuin Mica oli ilmaantunut kuvioihin meridinintuoksuineen, yli-inhimillisine voimineen ja noine ah niin kauhistuttavine sinisine silmineen jotka saattoivat milloin tahansa tulvahtaa täyteen kyyneliä saaden Daeronin täysin pois tasapainosta ja epävarmaksi siitä, mitä toisen kanssa oikein tehdä.
”Mica...” Daeronista tuntui, että oli toiselle selityksen velkaa. Siitä vain oli melko pitkä aika kun hän oli viimeksi tuntenut tarvetta selitellä tekemisiään yhtään kellekkään. ”Viennalla ja mulla oli bisneksiä. Mikä tuskin myöskään miellyttää sua kauheesti, mutta... niin. Mä tuun käymään ens viikolla, lähetä mulle sen kämpän osote.” Näytettyään hetken mietteliäältä, Daeron katsoi pois kommunikaattorista. Miehen korvat värähtivät. ”Ja sori.” Tuo kuiskasi lähes kuuluvasti, aivan kuin sana tuntuisi vieraalta hänen suussaan. Naisen olisi piru vie parempi arvostaa tätä elettä, sillä Daeron ei todellekaan pyydellyt anteeksi tekemisiään. Varsinkaan kun ei ollut luvannut toiselle yhtään mitään.

Saatuaan puhelun päätökseen, Daeron asteli takaisin huoneen puolelle. Viennan poseeraus silkkihepenissään pöydän ääressä ei jäänyt puolifelicialta huomaamatta, mutta hän oli liian ärtynyt naiseen juuri nyt noteeratakseen tämän avuja juuri nyt.
”Toi oli äärimmäisen tarpeetonta, ja sä tiedät sen.” Naisen puolivillainen, anteeksipyytävä hymy ja itseriittoiset kommentit eivät saaneet Daeron tunteita laantumaan pätkääkään, päin vastoin.
”Vienna, haista nyt vittu. Mun tekemisillä, naisasioilla tai millään muullakaan ei oo mitään tekemistä sun kanssa. Mican ja mun väliset asiat on Mican ja mun välisiä asioita, enkä mä kaipaa sun aristokaattista nenääs niihin.” Daeron nappasi tupakkapaketin sängyltä puristaen sen vihaisesti lähes ryttyyn, nappasi tupakan ja vein se huulilleen. Puolifelician häntä huiski raivoisasti ja mies näytti muutenkin siltä, kuin seuraava väärä sana saisi tuon karkaamaan sähisten naisen kurkkuun. Puoliverisen kädet näyttivät tärisevän hiukan tuon sytyttäessä tupakkansa. Ensimmäiset henkoset kuitenkin rauhoittivat miestä ja vaikka tämän vihreissä silmissä tanssi edelleen raivo eikä tuon häntä juuri rauhoittunut, Daeron näytti hiukan vähemmän hyökkäykseen ampaisevalta kissapedolta.
”Sä ja mä tullaan paljon paremmin toimeen, jos sä pysyt erossa mun asioista.” Mies totesi kuivasti.
Sitten hän kääntyi kannoillaan ja etsi jälleen käsiinsä takkinsa, jonka oli tiputtanut takaisin huoneen lattialle pesuhuoneeseen sännätessään. Puolifelicia kumartui kaivamaan jotain takin povitaskuista.
”Haluutko sä viivan?” Daeron nousi seisomaan tupakka huulillaan roikkuen ja nosti Viennan nähtäville pienen pussin valkoista jauhetta.

Odottamatta naisen vastausta, Daeron noukki käsiinsä pukeutumispyödältä pienen pyöreän peilin ja istahti sitten sängylle. Karistaen pienen määrän jauhettaa lasin pinnalle mies alkoi työstämään sitä luottokortillaan kahdeksi viivaksi. Työ näytti selvästi rauhoittavan Daeronia suunnattomasti ja puolifelicia näytti vaipuvan lähes jonkinlaiseen rentoutuneeseen transsiin sitä tehdessään.

Vienna kohautti olkiaan. Ei kuulunut oikeastaan hänelle, miten Daeron päätti yksityiselämänsä ja bisneksensä järjestellä, mutta naisesta, jonka pieneen mieleen ei olisi tullut hommata perhettä hidastamaan ja haittaamaan elämänsä kulkua, oli kauhean turhauttavaa, kun puolifelicia ei voinut keskittyä vain ja ainoastaan talousasioihin. Nainen kohottautui tuolistaan ja asteli Daeronin rypistetyn tupakka-askin luokse, tarttuen siihen ja ujuttaen sieltä savukkeen, jonka nainen asetti huulilleen. Heidän hauska, yhteinen aikansa oli yhtäkkiä muuttunut hyvin ikävystyttäväksi, ja Viennan oli myönnettävä, että syy oli ainakin osittain hänen.
"Ei kiitos", Vienna sanoi. Hän yllättyi itsekin siitä, että kieltäytyi, sillä tiesi kyllä varsin hyvin Daeronin kaman laadun, mutta hänen syynsä olivat selvät. Tällaisessa mielentilassa ei ollut hyvä pistää päätä sekaisin. Hän ei halunnut käyttäytyä niin kuin se raivoava akka, jonka Daeron-parka oli onnistunut poimimaan jostain kuppaisesta yökerhosta matkaansa, eikä hänellä ollut myöskään aikomustakaan hankkiutua tilaan, jossa ei kristallinkirkkaasti tajunnut, mitä oli tekemässä sellaisen henkilön seurassa, johon ei voinut täysin luottaa. Ja ainoa sellainen henkilö oli Vienna itse. Tietysti oli myös sekin seikka, että nautintoaineiden liiallinen käyttö sai Viennan persoonallisuuden muuttumaan kammottavalla tavalla. Hän ei tarvinnut selvinpäinkään kovin paljoa lipsahtaakseen rajan yli, jolloin hänestä tuli täysin mieletön murhaaja, kykenevä tappamaan kenet tahansa paljain käsin silkalla raa'alla voimalla.

Vienna asteli ikkunaan, nojaten siron selkänsä ikkunanpieleen ja suunnaten katseensa sitten alas kadulle. Hänen taivaansineä peilaavat silmänsä siirtyivät pian Daeronin kumartuneeseen selkään, miehen nuuskatessa viivan nenäänsä. Vienna, joka oli vielä hetki sitten nauttinut tilanteesta saadessaan olla kuningatar ja hallita miehen maailmaa, tunsi itsensä yhtäkkiä petetyksi, syrjäytetyksi. Valkea jauho oli asettunut hänen tilalleen, ja päätti nyt Daeronin tekemisistä. Epäluotettavasta miehestä oli tullut juuri täysin epävakaa, täysin arvaamaton. Vienna asteli yhdellä seinällä olevan upean, valkean sohvan luokse, asettuen siihen siroon asentoon shampanjalasinsa ja tupakkansa kanssa, siniset silmät kiinnittyneinä Daeroniin. Kissamainen mies oli yhä edelleen haluttava, olihan tuo lähes alaston, hiukset pörrössä ja silmät pikkuhiljaa vetäytymässä huumeen tuottamaan utuun. Vienna huokaisi, ojentaen sitten kätensä miehelle.
"Daeron", Vienna kutsui laiskasti, asettuen viettelvään asentoon valkealla sohvalla. Hän erottui ruskettuneen ihonsa ja mustien alusvaatteidensa kanssa sohvasta, kaikkien värien korostuessa entisestään, kun keinoauringon valo valaisi huoneen miten parhaiten taisi puoliksi kiinni vedettyjen verhojen raoista.
"Voisitko tuoda ne mansikat tullessasi?" Nainen kysyi, taikoen katseeseensa sen saman viettelevän sävyn, jota hänen ruumiinkielensäkin puhui. Vienna oli jo jättänyt aikaisemman välikohtauksen taakseen, eikä hän tuntenut mitään pakottavaa tarvetta haastaa riitaa puolifelician kanssa. Daeronista olisi vielä hyötyä, eikä hän halunnut hankkiutua huonoihin väleihin tuon kanssa. Olkoonkin, ettei miehellä tuntunut olevan järkeä.

"Ja miten niin sinun naisasiasi eivät kuulu minulle?" Vienna kysyi, siemaisten shampanjaansa, "minähän olen sinun naisasiasi. Ainakin vielä toistaiseksi. Etkö nyt keskittyisi vain minuun ja unohtaisi murheesi vielä muutamaksi tunniksi tai päiväksi?" Vienna ehdotti naurahtaen, kurottaen sitten tumppaamaan savukkeensa kristalliseen tuhkukuppiin sohvan sivupöydällä. Puolifelicia oli arvaamaton, eikä Vienna voinut mitenkään tietää, miten Daeron häneen suhtautuisi, mutta ainakin hän oli yrittänyt solmia rauhaa. Vienna tiesi, ettei hänellä olisi kuin yksi vaihtoehto, mikäli Daeron jatkaisi lapsellista kiukutteluaan. Vienna oli kuitenkin oman arvonsa tunteva nainen, eikä aikonut ottaa vastaan ryppyilyä rakastajiltaan, olivatpa nuo miten hyödyllisiä tahansa. Vaikka olisi toki poikkeuksellisen sääli, mikäli mies nyt päättäisi heittää heidän lupaavan suhteensa - jos sitä nyt siksi saattoi kutsua - kankkulan kaivoon.

Daeron kohautti olkiaan toisen kieltävälle vastaukselle. Miestä ei erityisesti loukannut tai edes kiinnostanut se, että nainen oli kieltäytynyt tarjouksesta, sillä puolifelicia ei ottanut sitä henkilökohtaisesti. Ja toisaalta, jäipähän hänelle itselleen yhden viivan sijasta kaksi siististi riviin valmistettua valkoista viivaa. Daeron kaiveli takkinsa taskusta lompakkonsa ja sieltä uuden viidenkymmenen punnan setelin. Käärittyään setelin rullalle, Daeron nuuskasi molemmat viivat yksi kerrallaan, huokaisten sen jälkeen syvään nautinnosta. Aineen vaikutus oli lähes välitön ja mies tunsi jo odottavan kihelmöinnin alkavan jostain takaraivonsa seutuvilta.

Puolifelicia nousi notkeasti ylös tuolista ja nautti liikkeen tuomasta euforiasta. Kestäisi hetki, ennen kuin aineen vaikutus tasaantuisi ja juuri nyt kaikki miehen ympärillä tuntui jännittävältä, euforiselta, jopa kiihottavalta. Puoliverisen äskeinen raivo oli kuin pois pyyhkäisty ja kuultuaan naisen käheän kutsun, hän kääntyi katsomaan toiseen vino hymy huulillaan. Vienna oli tapansa mukaan järkyttävän haluttava näky, mutta piristeen tuoma euforia vain lisäsi toisen viehättävyyttä Daeronin silmissä. Virnistäen naiselle huumeiden ja halun sumentamasti, puolifelicia tarttui mansikkakippoon ja nappasi sen mukaansa astellen sitten naisen luokse. Istuutuen ylellisen pehmeälle sohvalle, hän laski kipon lattialle ja kurottautui sitten hivelemään kädellään toisen pohkeen sileää ihoa.
”Mm, kuulostaa hyvältä ajatukselta.” Daeron kumartui Viennan ylle, hivuttaen kättään ylemmäs toisen jalkaa kohti naisen seksikkäitä alushousuja. Samalla puolifelicia kumartui painamaan toisen suulle hieman laiskahkon suudelman, joka kuitenkin pian muuttui naisen leukaperälle annettuihin pieniin suukkoihin.
”Etköhän sä oo ihan tarpeeksi naisasioita mihin keskittyä just nyt.” Daeron kehräsi naisen korvaan, näykkien samalla epätavallisen hellästi Viennan kaulaa ja solisluun aluetta. Näykkäisyjä tehosti miehen käsi, joka siveli toisen alushousujen pintaa hyväilevästi. Naiseen koskeminen tuntui juuri nyt jumalaiselta, eikä Daeron halunnut mitään muuta niin paljon kuin kiduttaa heitä kumpaakin hitaasti nautinnon huipulle asti. Viivytellen hän kuljetti kätensä naisen lantiolta ylöspäin, kohti toisen korsetin hakasia. Saatuaan vaatekappaleen yllättävän kätevästi auki, Daeron palautti kätensä hyväilemään toisen sisäreisiä ja lanteita, etsien suullaan naisen kiihottuneesti seisovan nännin. Karheaa kieltään käyttäen Daeron kiusoitteli Viennan rintoja, imien ja nuollen niitä samalla kun miehen sormet keskittivät hyväilynsä yhä enemmän naisen hävyn päälle. Puoliverinen tunsi kiihottumisen vilistävän sähköiskun tavoin hänen koko kehoaan ja tunsi erektionsa kivikovana boksereitaan vasten. Hivuttaen kätensä Viennan lantion alle, hän nosti naisen lanteet vasten omiaan, hieroen kalullaan toisen klitorista alushousujen läpi.

Kun naisen hengitys alkoi käydä katkonaisemmaksi, Daeron laski tämän takisin sohvalle. Hivuttaen toisen alushousut pois puolifelicia palautti kätensä naisen hävylle. Tällä kertaa Daeronin peukalo löysi nopeasti Viennan klitoriksen, samalla kun mies sujautti kaksi sormeaan naisen sisälle. Kiihottaen toista käsillään, mies jatkoi tuon rintojen suutelua ja nuolemista, käyden koko ajan kovakouraisemmaksi ja kovakouraisemmaksi. Puolifelicia ei vielä käyttänyt hampaitaan toisen ihoon, mutta miehen kissamaisen karhea kieli raapi naisen rintaa koristavia arpia kivuliaasti. Hän halusi kuluttaa naisen loppuun, nauttia tuon koskettamisesta jokaisella aistillaan. Viennan iholla kohoava hikihuntu maistui taivaalliselta ja naisen kurkusta kohoavat huokaukset olivat kuin musiikkia Daeronin korville. Kun nainen alkoi sitten kiemurella orgasmin kasvaessa vaativana tuon kehon sisällä, Daeron sukelsi alas Viennan kehoa, vieden hiekkapaperin terävän kielensä viemään toisen viimein huipulle asti.

Naisen kehoa ravistavien kouristusten laannuttua hieman, Daeron kohotti vihreiden silmiensä utuisen katseen Viennan taivaan sinisiin silmiin.
”Mä toivon todella, että sä oot niitä naisia jotka ei väsy yhdestä kerrasta koska me ollaan kaikkee muuta kuin valmiita.”

//Ja taas tuli vähän p0rnoo, sorge...

Viennan oli lähes mahdotonta kätkeä yllättyneisyyttään kun Daeronin kiukku haihtui tuhkan tavoin tuuleen. Hän ei voinut kuitenkaan sanoa sen olevan huono asia - ei sinne päinkään. Mies teki kuten pyydettiin ja toi hänelle mansikat. Vienna teki miehelle tilaa sohvalla, hymyillen sitten vienosti miehen silittäessä hänen ihoaan. Niin paljon kuin Vienna rakastikin heidän rajua seksiään, oli mukava huomata, ettei Daeron nyt sentään pelkkiä kynsiä ja hampaita ollut. Vienna siirsi lantiotaan lähemmäs Daeronia, odottaen innolla ja mielenkiinnolla, mitä tuleman piti.

Vienna ei ollut osannut odottaa ihan tällaista mieheltä, joka oli juur kiskonut kaksi viivaa korkealaatuisia huumeita nenäänsä, mutta oli valmis rahoittamaan miehen huonon tavan vaikka itse, jos se takaisi hänelle enemmänkin tällaisia käsittelyjä. Vienna kiemurteli mielihyvästä Daeronin taitavien käsien alla, purren huultaan ettei olisi sortunut kerjäämään syvempiä kosketuksia. Daeron osasi todella kiduttaa naista silloinkin, kun teki sen hellästi ja fyysisesti satuttamatta. Viennan ihoa lähestulkoon kirveli miehen sivelyt, ja hän oli ulvahtaa nautinnosta, kun mies vihdoin upotti sormensa hänen litimärkien, kuumina ja turvonneina sykkivien häpyhuuliensa lomaan. Vienna sai ulvahduksen kuitenkin estettyä, päästäen vain pienen inahduksen, joka sai riittää miehelle tiedoksi siitä, että tuo teki hyvää työtä. Miehen karhea kieli hänen herkällä helmellään sai naisen kuitenkin huokailemaan kovempaa, tuon lantion koettaessa pidätellä uhkaavaa vauhtia lähestyvää orgasmia. Daeron oli kuitenkin työntänyt hänet jo yli rajan, eikä mikään estänyt hänen nautinnon patojaan räjähtämästä auki. Väristen ja ääneen voihkien Vienna tuli, tuntien nestepisaroiden valuvan pitkin haarustensa herkkää ihoa. Huohottaen Vienna venytteli notkeaa vartaloaan, luoden sitten Daeroniin nautinnon sumentaman katseen.

”Älä hulluja puhu”, Vienna mutisi orgasminsa kähentämällä äänellä, kurottaen kohti mansikkakulhoa, josta hän poimi yhden täydellisen punaisen marjan, kohottaen sen huulilleen. Hän puraisi marjaa, antaen sen punaisen mehun valua leualleen. Hän söi marjan loppuun ja nakkasi sen kannan jonnekin päin huonetta, kietoen sitten kapeat, voimakkaat säärensä Daeronin vyötäisille, vetäen miehen kiinni itseensä.
”Taitaa olla minun vuoroni”, Vienna sanoi, kohottautuen istumaan. Hän kosketti sormenpäillään miehen solisluita, liu’uttaen sormiaan sitten pitkin tuon rinnan ihoa alas, tutkien huolellisesti Daeronin selkeästi näkyvien lihasten muotoja. Hänen huulensa seurasivat pian sormia, tahraten miehen ihon mansikan mehuun, jonka naisen ruusunpunainen kieli pian siivosi. Nainen ujutti kätensä Daeronin alushousuihin, siirtäen housut pois tuon kovan elimen ja itsensä väliltä. Ne saivat jäädä Daeronin päälle, sillä Vienna ei jaksanut vaivautua vääntämään niitä nyt pois - he ehtisivät kyllä. Vienna laski kasvonsa alaspäin, koskettaen kielellään Daeronin elimen herkkää kärkeä, mutta vain hämätäkseen miestä. Nainen nousi polviensa varaan, sivellen siroilla sormillaan omaa vartaloaan, ujuttaen sormet lopulta häpynsä lomaan, huokaisten tuntiessaan liukkaan ihon sormissaan. Nestepisarat valuivat nyt alas hänen reisiään, eikä Vienna juurikaan välittänyt niistä. Jos ei muuta, niin ne tuntuivat kiihottavan naista vain entisestään. Hän antoi Daeronin katsoa vierestä hänen masturboimistaan, lähes huippuunsa saakka. Naisen kynnet raapivat tuon omaa ihoa, jättäen jälkeensä ensin valkeat viivat, jotka kohosivat pian vaaleanpunaisiksi kohoumiksi, tummien hiusten valuessa sekavina suortuvina pitkin naisen hiestä kiiltävää ihoa.

Tuntiessaan huipun lähenevän, Vienna siirtyi nopeasti Daeronin ylle, upottaen tuon kivikovan elimen sisäänsä. Hänen huuliltaan pakeni parkaisu, hänen syvien lihastensa sykkiessä orgasmin kourissa Daeronin kalun ympärillä. Vienna lysähti huohottaen vasten miestä, ottaen vain hetken tasoittaakseen hengitystään, ennen kuin ryhtyi liikuttamaan lantiotaan vasten miehen omaa hitaaseen, rytmikkääseen tahtiin. Naisen huulilta pakeni parkaisu toisensa perään, hänen saavuttaessaan seuraavan huipun huomattavasti nopeammin kuin aiemmat, ja lähes heti perään seuraavan. Nautinto alkoi käydä jo niin kovaksi, että Vienna tunsi sisempiin lihaksiinsa sattuvan, mutta silti hän janosi Daeronia lisää.
”Nai mua kovaa”, Vienna henkäisi Daeronin korvaan, tarraten miehen hiuksiin kuin hukkuva.

//Köh. Mitä sanoit siitä p0rnusta?

Daeronin kasvoille kohosi miehelle epätyypillisen avoin hymy. Naisen hivuttaessa käsiään hitaasti alas miehen vartaloa, puolifelicia sulki silmänsä ja huokaisi mielihyvästä. Naisen kädet ja huulet tuntuivat uskomattomilta, kuin sulalta silkiltä ja pienin pieniltä sähköiskuilta samaan aikaan. Daeronin teki mieli kiemurrella toisen kosketuksen alla, mutta puoliverinen hillitsi itsensä ja antoi naisen hyväillä itseään hellästi. Kun Vienna sitten kiusasi miestä lähes ottaen tämän elimen suuhunsa, Daeron oli jo kehrätä mielihyvästä. Kun toinen sitten yllättäen vetäytyikin pois, puolifelicia vilkaisi naista yllättyneenä. Eikö tämä ollut juuri sanonut että oli hänen vuoronsa?

Daeron huomasi kuitenkin pian, että naisen tarjoama show oli itsehillinän arvoinen. Vienna kiihottamassa itseään käsillään oli lähes vastustamaton näky; nainen tiesi selvästi mitä teki ja toisen kasvoilta paistava puhdas nautinto ja naisen huulilta purkautuva voihkinta saivat Daeronin erektion kovettumaan lähes kivuliaisiin mittoihin. Puolifelicia olisi halunnut tarttua naiseen, työntyä tämän sisään ja sulautua tähän. Hän halusi nuolla ja jäytää toisen kehoa suullaan ja raastaa naisen ihon riekaleiksi kynsillään. Daeron katsoi kuin lumoutuneena kuinka Vienna kiihotti itseään lähemmäs ja lähemmäs huippua. Hän halusi naista niin paljon, että tuntui kuin hän pian räjähtäisi. Kun Vienna sitten viimein armahti miehen ja salli tämän työntyä sisäänsä, Daeron vaikersi tukahtuneesti. Naisen orgasmi oli viedä puolifeliciankin yli nautinnon huipun jo heti alkuun, mutta puoliverinen puri huultaan ja keskittyi. Vielä ei olisi sen aika. Hän halusi nyt nauttia naisesta kunnolla.

Daeron nosti kätensä naisen vyötärölle, puristaen toista tiukasti lähemmäs itseään vasten. Viennan ratsastaessa itsensä orgasmiin yhä uudelleen ja uudellen, Daeronin vihreät silmät olivat kuin liimatut toisen kasvoihin ja miehen kurkusta kumpusi sekaisin kehräystä, murinaa ja ulvahduksia. Nainen ja piristeet yhdessä olivat ajaa hänet hulluksi. Naisen keho tuntui jumalaiselta hänen omaansa vasten ja Viennan orgasmit olivat kuin hyökyaaltoja, jotka olivat viedä Daeronin mukanaan. Hänen olisi pian pakko antaa omalle himolleen valta, repiä ja raastaa nainen antamaan puolifelicialle täyttymys hänen omaan nautintoonsa.

Viennan sanat olivat kuin musiikkia puolifelician korville. Päästäen sustaan hieman käheää naukaisua muistuttavan äänen joka todellisuudessa oli perua Daeronin meridinverestä, mies nosti naisen pois päältään ja kiepautti tämän sohvalle kontalleen. Puoliverinen hivutti kätensä naisen niskasta tämän lantiolle, raapien samalla terävillä kynsillä toisen samettista ihoa. Sitten hän tarttui tiukasti kiinni toisen lanteista, ohjaten samalla elimensä voimalla naisen sisään. Jo ensimmäinen työntö sai Daeronin päässä sumenemaan nautinnosta ja mies valitti jälleen kuuluvasti. Työntyen naiseen uudelleen ja uudelleen hän nopeautti rytmin vastaamaan toisen toiveita. Puolifelicia tiesi satuttavansa naista, mutta hän ei enää voinut itselleen mitään. Kaapien kyntensä syvälle toisen lihaan, Daeron ratsasti omaan orgasmiinsa lähes väkivaltaisesti ja huuhtoutui sitten nautinnon hyökyihin. Valittaen tuskin kuuluvasti puolifelicia vajosi naisen selän päälle, nuollen tämän selkää kielellään. Hän tuntui tulevan ikuisesti, huumeiden pidentäessä tunnetta, saaden miehen jokaisen aivosolun huutamaan nautinnosta.

Toivuttuaan hieman, Daeron nauroi käheästi naisen hikisiin ja takkuuntuineisiin hiuksiin.
”Mun on nyt pakko saada tupakka.” Puoliverinen vetäytyi ulos naisesta, nousten sitten seisomaan. Puolifelicia lähestulkoon hoiperteli sängylle, noukki tupakka askin käteensä ja vei savukkeen huulilleen. Sitten hän suuntasi katseensa Viennaan.
”Haluutsä?” Daeron virnisti, näyttäen lähes rennolta ja viattomalta seistessään siinä alasti, hiukset pörrössä ja valloittava hymy huulillaan.

Vienna oli kiitollinen siitä pienestä hetkestä, jonka Daeron antoi hänen levätä, ennen kuin ujuttautui pois hänen sisältään. Viennasta tuntui kuin hänen lantionsa olisi ollut liekeissä, niin paljon häneen sattui. Olisi pitänyt ehkä varoa, mitä Daeronille sanoi, sillä mieheltä saattoi luottaa saavansa sitä, mitä tilasikin. Vienna katui hetken alentumistaan kerjäämään mieheltä ylipäätään mitään, hän ei yleensä sortunut sellaiseen. Miehet saivat olla sängyssä niitä, jotka kerjäsivät ja anelivat häneltä armonpaloja, eikä toisin päin. Kaipa Viennankin oli myönnettävä, että hän oli kohdannut vertaisensa Daeronissa.

”Mikä ettei.”
Nainen kohottautui sängyltä ja asteli hänkin hieman horjuvin askelin Daeronin viereen. Hän nappasi tuolta yhden tupakan ja vei sen sitten huulilleen odottaen, että Daeron sytyttäisi sen. Saatuaan sauhut vedettyä keuhkoihinsa Vienna vilkaisi sisäreisiään pitkin valuvia valkeita pisaroita ja pudisti päätään.
”Katso nyt, joudun menemään uudestaan suihkuun”, Vienna mutisi, kiskoen tupakansavua syvään henkeensä saadakseen nikotiinin mahdollisimman nopeasti kehoonsa.
”Sinä olet kyllä varsinainen, Daeron. Pakko myöntää, että seurasi on todella virkistävää vaihtelua”, nainen nauroi käheästi, kurottaen suutelemaan miestä uudemman kerran. Hän etsi katseellaan tuhkakuppia, ja paikannettuaan sen sohvan läheltä loikki tumppaamaan tupakkansa. Hän lähetti leikkisän lentosuukon Daeronin suuntaan, astellen sitten jälleen kylpyhuoneeseen. Vienna pesi nopeasti Daeronin eritteet reisiltään. Tahmainen sperma ei meinannut lähteä millään, mutta viimein nainen sai sen puhdistetuksi. Kuuma vesi kirveli hänen raavittua, pahoinpideltyä ihoaan, mutta Vienna antoi veden valua haavoihin.

Saatuaan itsensä puhtaaksi, Vienna asteli päättäväisin askelin makuuhuoneeseen. Enää hän ei antautuisi Daeronin poikamaisen charmin lumoihin, vaan pitäisi päänsä kylmänä.
”Kuule, Daeron”, Vienna aloitti, keräten vaatteensa ja kiskoen ne ylleen. Vienna etsi katseellaan käsilaukkuaan ja löydettyään sen, penkoi sieltä hiusharjan ja meikkipussin. Ei kestänyt kauaa, kun Vienna sai itsensä jälleen näyttämään ihmiseltä. Hän kokosi paksut hiuksensa korkealle poninhännälle ja kääntyi sitten katsomaan Daeronia, nyt uudemman kerran kauniisti ja huolellisesti meikattuine silmineen.
”Meillä oli ihan oikeita liikeasioitakin keskusteltavina, mutta sinä olet nyt liian sekaisin puhuaksesi edes järkeviä, saati sitten bisneksiä”, Vienna sanoi hymyillen, pakaten tavaransa laukkuunsa. Hän nousi keräillen ympäri huonetta siroteltuja vaatteitaan, aloittaen uudemman kerran alusta. Tällä kertaa hän kuitenkin pukeutui loppuun saakka, kiskoen ylleen tiukan, mustan kietaisupaidan sekä suorat housut. Hän veti mustat samettiset saappaat jalkoihinsa ja nousi sitten, valmistautuen lähtemään.
”Ota minuun yhteyttä, kun haluat keskustella mahdollisuuksistamme yhdessä”, Vienna sanoi, uudemman kerran tumman kirsikan sävyisiksi maalatuilla huulillaan säkenöivä hymy. Hän lähetti miehelle uuden lentosuukon ja kääntyi sitten astellen ovelle. Hän nappasi takkinsa naulakosta ja heitti sen käsivartensa ylitse avaten sitten oven. Hän oli jo astumassa käytävään, äkätessään kaksi Akatemian univormuihin pukeutunutta miestä kävelemässä kohti sviittiä.
”Voi leimaus”, nainen kirosi, sulkien oven.

”Daeron, meillä on pieni kriisi käsissämme”, nainen sanoi.

Daeron sytti ensin naisen tupakan ja vei sitten liekin oman savukkeensa kärkeen. Hän veti savua syvälle keuhkoihinsa, nauttien tupakan maun rauhoittavasta lumevaikutuksesta.
”Haluutko sä että mä tuun uudestaan yllättämään sut?” Daeron virnisti toisen kommentille. Totta puhuen puolifeliciakin kaipasi taukoja ja vaikka hänen kemiallisesti piristetty kehonsa ei sitä käsittänytkään, Daeron tiesi ettei jaksaisi ainakaan aivan heti viihdyttää naista uudestaan. Hän vastasi naisen vastasi kevyesti naisen suudelmaan ja istahti sitten sängylle toisen poistuttua kylpyhuoneen puolelle. Ottaen jälleen syvän henkosen savukkeestaan, puolifelicia nojautui taaksepäin sängylle. Vienna oli varsinainen peto naiseksi. Hänen kanssaan Daeron tunsi saavansa vauhtia ja vaarallisia tilanteita sydemensä täydeltä ja mikä nautinnollisinta, miehen ei tarvinnut pidetällä itseään. Ihmisnaisen keho oli aivan varmasti hellä juuri nyt, ellei sitten jopa kivulias, mutta silti toinen ei valittanut vähääkään. Daeron hymähti. Ehkä naisesta voisi tulla tapa.

Saatuaan tupakkansa poltettua, Daeron nousi takaisin seisomaan. Vienna kaipasi selvästi taukoa, joten mies saattoi yhtä hyvin pukea päälleen. Hän noukki bokserinsa lattialta ja veti ne päälleen. Puoliverisen suhteellisen tyköistuvat mustat farkut ja tumma, ruskean punainen t-paita sekä rennohkot tummat kengät seurasivat pian perässä. Daeron heitti nahkatakkinsa sängyn päälle, josta se olisi helppo paikantaa ja asettautui makoilemaan rennosti takkinsa viereen. Hän suuntasi katseensa kattoon ja huokaisi nautinnollisesti; aineiden surina miehen aivoissa oli vaimentunut juuri sopivaksi. Puolifelicia tunsi olevansa epäinhimillisen hereillä ja hänen aistinsa tuntuivat toimivan paremmin kuin koskaan. Kaikki miehen ympärillä ei kuitenkaan enää tuntunut vaativan tämän huomiota, vaan mielihyväkin oli tasaantunut mukavaksi kutkutukseksi. Viennan saavuttua pesuhuoneesta ja alkaessa metsästää vaatteitaan, Daeron katseli naisen toimia vino hymy suupielissään. Nainen näytti siltä, kuin olisi ollut pahemmassakin tappelussa verijuovaisine kehoineen ja siellä täällä näkyvine alkavine mustelmineen. Vienna oli toki jättänyt jälkensä Daeroninkin kehoon, mutta miehen oli myönnettävä että hänen kädenjälkensä näyttivät melko rajuilta.

Toisen sanoille puolifelicia kohautti olkiaan.
”Ihan miten sä haluut. Mulla oli kiva... vuorokausi. Kiitti siitä. Jatketaan ihmeessä joskus toiste.” Daeron virnisti kulmahampaat välkkyen. Hän nyökkäsi vastaukseksi toisen lentosuukkoon ja odotti, että nainen poistuisi huoneesta. Toisen äkillinen come back sai puolifelician kulmakarvat kohoamaan.
”Mitä?” Ennen kuin Vienna ehti vastata kysymykseen, Akatemian juoksupojat tekivät sen hänen puolestaan. Ovelta kuului kovaääninen, vaativa koputus.
”Tazzyrian Space Academy, avatkaa tämä ovi välittömästi.”
Daeronin kulmkarvat kohosivat entistä korkeammalle ja mies hypähti äänettömästi ylös sängystä napaten samalla takin päälleen. Hän katsahti Viennaan kysyvästi, miettien samalla kuumeisesti mitä ihmettä Akatemia heistä kummastakaan tahtoisi.
”Mä oletan että tällä on jotain tekemistä sun kanssa?” Daeronin ääni oli pehmeä, mutta siiltä kuulsi läpi tyytymättömyys ja uhka. Puolifeliciaa ei tosiaan huvittanut sotkeutua mihinkään valtiollisten järjestöjen aiheuttamiin selkkauksiin, mutta miehellä oli ollut harvinaisen huono tuuri naisten kanssa näiden asioiden tiimoilta viime aikoina.

Daeron oli ehkä aikonutkin avata oven ennen pitkää, mutta puoliverisellä ei ollut aikaa pohti vaihtoehtoa kovin pitkään ennen kuin toinen Akatemian miehesti rämäytti oven auki taidokkaasti suunnatulla potkulla. Miehet astuivat sisään huoneeseen, luoden voitonriemuisen katseen Viennaan, jolla ei viimein ollut mitään paikkaa mihin paeta.
”Vienna Godchild Lafayette, vihdoin.”

”Voi vittu”, nainen sähähti tummanpunaisten huultensa välistä, etsien kuumeisesti jotain pakoreittiä. Hänen tummansiniset silmänsä sinkoilivat pitkin huonetta, mutta hänen oli myönnettävä, että kattokerroksessa sijaitseva sviitti, niin hemmottelulta kuin se oli alkuun tuntunutkin, muodosti nyt vain yleellisesti koristellun, pehmustetun vankilan. Vienna oli - luonnollisesti - aseistautunut, mutta näillä Akatemian apinoilla oli molemmilla taatusti aseet mukanaan. Kukaan ei ollut niin hullu, että kohtaisi tämän psykopaatin maineessa olevan naisen ilman asianmukaisia varusteita. Viennan vainoharhaiseen mieleen välkähti ajatus, joka sai hänen raivosta - ja oliko se hätäännys, joka katseen pohjalla häilyi? - kipunoivan katseensa suuntautumaan Daeroniin.

”Sinä saatanan huoranpenikka!” Vienna sähähti, karaten Daeronin suuntaan aikomuksenaan repiä mieheltä silmät päästä. Toinen Akatemian lakeijoista sai kuitenkin naisesta tukevan otteen ja painoi tuon lattiaan, eikä turhan helläkätisesti. Huippuunsa treenattu, voimakas nainen ei kuitenkaan ollut helppo aloillaan pideltävä, ja vaadittiin molempien miesten nopea, tehokas työ, että nainen saatiin kiinnitettyä. Hänen käsiinsä kiinnitettiin sinisenä hohtava side, joka koostui puhtaasta magiasta ja oli ihmisnaiselle mahdoton rikottava. Hänen kaulaansa kiinnitettiin panta, joka koostui samasta aineesta, ja sisälsi pienen elektronisen osan, joka mahdollisti naisen tainnuttamisen etänä, mikäli tuo pääsisi miehiltä karkuun. Toinen miehistä kaivoi kainalokotelosta katkaistun haulikon, jolla tuo osoitti naista takaraivoon.

”Mitä sinulle oikein maksettiin tästä ilosta?” Vienna kähisi, tuijottaen Daeroniin raivoissaan, ehkä hiukan epäuskoisena. Hän oli kuvitellut, että Daeron olisi arvostanut heidän yhteistyötään edes sen verran, ettei olisi antanut häntä ilmi. Tokihan Vienna oli useiden satojen tuhansien puntien arvoinen, mutta Daeronilla ei ollut rahasta puutetta. Miehellä täytyi olla jokin toinen motiivi, mutta mikä? Ehkäpä se huora, Mica, oli jotenkin saanut tietoonsa Viennan taustat heidän yhteiseltä tuttavaltaan ja sitten nainut Daeronin uskomaan, että tämä oli oikea teko.

”Ota mieskin mukaan. Hän on luultavasti rikoskumppani”, toinen akatemian miehistä sanoi, viitaten Daeroniin. Viennan silmät siirtyivät salamannopeasti mieheen. Mitä helvettiä tämä pelleily oikein oli? Oliko Mica myynyt heidät molemmat Akatemialle? Se olisi totta tosiaan odotettavissa naiselta, jonka oikeudentaju oli niinkin vahva kuin puolimeridinillä tuntui olevan. Mutta että tuo myisi rakastamansa miehen? Ja näin lyhyellä aikavälillä? Vastahan Mica oli saanut tietää, että he olivat viettäneet yönsä yhdessä, ellei nainen sitten ollut käynyt tuumasta toimeen heti saatuaan tietää Viennasta. Mikäli tapahtunut ei selviäisi pian, Viennan olisi lisättävä niin Mica kuin Rexkin tappolistalleen. Mikäli hän siis itse selviäisi hengissä.

Vienna kiskaistiin kovakouraisesti hiuksista ylös lattialta.
”Sinähän olet namumpi kuin mitä kuvasi antoi ymmärtää. Ehkäpä minun pitäisi ottaa ilo irti nyt, kun miesystäväsikin on vielä paikalla katsomassa?” Viennaa seinää vasten painava mies mutisi hänen korvaansa. Vienna liikautti olkapäätään nopeasti ja voimalla, paukauttaen miehen alaleuan vasten tuon yläleukaa, saaden aikaan inhottavan rusahduksen ja parkaisun. Muutama pisara verta tipahti hänen hameensa olkaimelle.
”Ja vitut”, Vienna murisi, ”tuo mies on vain joku huumediileri. Hänellä ei ole minun kanssani mitään tekemistä.” Nainen sanoi, luoden puhdasta vihaa uhkuvan katseen Daeroniin. Hän ei voinut luottaa enää kehenkään.
”Grunt, ootko sä ihan ok?” Toinen miehistä kysyi, vilkuillen huolestuneesti kaverinsa vertavuotavaa suuta, osoittaen aseellaan Daeronia, jota hän oli pyytänyt pukeutumaan, ja nopeasti sittenkin.
”Saatanan lehmä”, Viennaa pitelevä mies mutisi, painaen naisen kasvot sivuttain vasten seinää.
”Sä maksat tän vielä”, mies jatkoi, kiskaisten naisen sitten mukaansa.
”Ota sä se mies, mä menen jo edeltä autolle tämän huoran kanssa”, Gruntiksi nimetty mies sanoi kaverilleen, pyyhkien huulestaan verta kämmenselkäänsä.

Daeron oli valmistautunut vaihtoehtoisesti puolustautumaan itseään Academyn miehiä vastaan tai löytämään parhaan mahdollisen tavan luikahtaa näiden käsistä rauhallisimpiin kuvioihin ja olikin siksi varsin ällikällä lyöty, kun nainen sähähti sanat suustaan ja oli karata hänen kimppuunsa. Vaistojaan kuunnellen puolifelicia käännähti salamannopeasti ympäri korvat niskaa vasten luimussa ja kulmahampaat uhkaavasti paljastettuna. Jos nainen oli ajatellut pääsevänsä yllättämään miehen, tämä oli luullut väärin. Space Academyn gorillat kuitenkin ehättivät hätiin ja toisen taklatessa puoliveristä taivoittelevan naisen maahan, Daeron jäi tuijottamaan tapahtumaa hiukan kyyryssä, häntä puolelta toiselle viuhtoen.

Punniten vaihtoehtojaan, puolifelician vihreät silmät singahtelivat edes takaisin oven ja sotilaiden välillä. Miehen aivot toimivat ylikierroksillä, eivätkä tämän äsken nauttimat piristeet mitenkään helpottaneet asiaa. Täysin selvänä Daeron olisi ehkä jo yrittänyt puhua itsensä ulos tilanteesta, mutta nyt miehen vainoharhaisesti sinkoilevat ajatukset kykenivät harkitsemaan vain ovesta ulos livahtamista. Academyn miehiltä kului kuitenkin odotettua vähemmän aikaa Viennan taltuttamiseen ja Daeron tajuisi pakomahdollisuutensa haihtuvan silmän räpäyksessä savuna ilmaan. Viennan sylkemät sanat saivat puolifelician räpäyttämämään silmiään epäuskoisena ja suuntaamaan katseensa maassa rimpuilevaan naiseen.
”Luuletko sä, että mä olen järjestänyt näiden apinoiden rynnäkön?”

Daeron ei ehtinyt kuitenkaan kauan seistä paikallaan naisen sanoista järkyttyneenä, kun sotilaan kehoitus paketoida puoliverinen Viennan seuraksi sai miehen höristämään korviaan ja palaamaan puolustusasentoon.
”Mulla ei ole mitään tekemistä ton lutkan kanssa.” Daeron murahti, mutta tiesi kyllä selittelyn turhaksi. Toinen akatemian miehistä oli jo suunnanut huomionsa puoliveriseen, punniten miehen puolustautumiskykyä ennen kuin ryntäisi tämän kimppuun. Vaikka mies oli saanut sotilasakatemian koulutuksen, hän ei tosiaankaan ottanut puolifelician talttuttamista helppona tehtävänä tai kevyesti. Hän oli menettänyt yllätyksen tuoman edun sekä toverinsa avustuksen miehen pidellessä pyristelevää naista vasten huoneen seinää. Ennenkuin tuon toverin leuka rusahti ikävästi naisen käsittelyssä, sotilas totesi tulivoiman parhaaksi vaihtoehdokseen ja kaivoi vyökotelostaan aseen jonka piipun osoitti Daeronin otsaan.
”Sä lähdet kanssa suosiolla mukaan, kissimirri.” Mies hymyili ivallisesti, saaden Daeronin sähähtämään ja sylkäisemään raivostuneesti.

Kun toinen akatemian soturi oli saanut naisen raahattua ulos huoneesta leukaansa pidellen, asetta pitelevä mies suuntasi täyden huomionsa taas puoliveriseen.
”No niin. Hopi, hopi. Takki päälle ja menoksi.” Mies nytkäytti asettaan merkiksi, että halusi toisen kiirehtivän. Daeron ei irrottanut hetkeksikään vihreiden silmiensä leimuavaa katsetta toisen kasvoista ja miehen häntä piiskasi ilmaa vaarallisesti, mutta puoliverinen kurkotti silti tarttuakseen sängyllä olevaan takkiinsa. Napaten nahkatakin mukaansa, Daeron lähestyi miestä jännittynein, kissamaisen äänettömin askelin. Sotilaan ilme pysyi tuimana, mutta miehestä aisti, ettei hän pitänyt felician uhkaavasta asenteesta. Miehen katse seurasi puoliverisen jokaista liikettä, mutta se ei estänyt Daeronia tarttumasta ainoaan tilaisuuteensa. Päästyään miehen rinnalle, puoliverinen syöksähti salamannopeasti tämän kimppuun, raapaisten veitsen terävät kyntensä kohti miehen kaulaa. Sotilas älähti ällistyneenä, mutta reagoi lähes yhtä nopeasti kuin mieskin; hän laukaisi aseensa kohti toisen jalkaa. Daeron sähähti kivusta ja vajosi maahan luodin raapaistessa puoliverisen pohjetta. Luotia seurasi nopeasti myös sotilaan saapas, joka iskeutui voimalla puolimeridinin kasvoihin. Potku kaatoi miehen taaksepäin ja tämä jäi puoliksi makaamaan lattialle, sylkien suuhunsa purskahtanutta verta huoneen ylelliselle kokolattiamatolle.
”Saatanan sekasikiö, pysy sä vaan kurissa.” Mies kähisi osoittaen toista edelleen aseellaan.
Puolifelician kurkusta kumpusi edelleen hiljaista murinaa, joka sai miehen niskavillat kihelmöimään.

Daeron olevansa täysin alakynnessä. Hän antoi suhteellisen sovinnaisesti sotilaan retuuttaa itsensä jaloilleen ja irvistäen kivusta nilkutti miehen vierellä hissiin. Sotilas piti edelleen aseensa tiukasi puoliverisessä ja sen piippu oli painettu tämän kylkiluiden väliin. Akatemian luutnantti painoi kyynerpäällään hissin valikon alinta nappia ja se syöksähti kohti hotellin aulakerrosta. Samalla mies tönäisi Daeronia tahallaan niin, että tämän oli pakko laskea painonsa haavoittuneen jalkansa päälle. Puolifelicia sähähti kivusta ja mies hymyili.
”Mun olis pitänyt ampua sua suoraan päähän. Tollasia sekasikiöitä mihinkään tarvita, paitsi ehkä kertomaan meille mitä helvettiä Lafayeten kaltanen rotunainen tekee sunlaisen kuraverisen rotan kanssa, hmm?”
”Sitähän sun sietää miettiä.” Daeron keräsi arvokkuutensa rippeet ja hymyili ivallisesti. ”Koska tuskin sä sitä koskaan saat kokea tai tietää. Sunlaisella gorillalla ei koskaan oo minkälaisia mahdollisuuksia Viennan tapaseen naiseen. Toisin kun mulla, mitä ilmeisemmin.” Miehen kasvot tummuivat raivosta ja tämä iski aseensa perän voimalla puoliverisen palleaan. Daeron taipui kaksin kerroin kivusta ja yritti haukkoa henkeää. Hänellä ei kuitenkaan ollut paljonkaan aikaa toipua iskusta, ennen kuin hissi saavutti pohjakerroksen ja sotilas sysäsi vankinsa kovakouraisesti ulos sen ovista.

Retuuttaen Daeronia perässään vähät välittäen toisen rampautuneesta jalasta, mies raahasi puoliverisen aulan läpi ja ulos etuovista. Ovien edessä odotti tumma pakettiauto, jonka taka-osaan oli rakennettu kaksi erillistä koppia. Vienna istui toisessa silmät kipunoiden ja nyt Daeron heitettiin naisen seuraksi pleksin toiselle puolelle. Puoliverinen rojahti raskaasti vertavuotavan jalkansa päälle ja jäi hetkeksi makaamaan paikalleen, tuntien samalla pakettiauton hurahtavan käyntiin ja nytkähtävän liikkeelle.

Viennan pikkuinen mekko oli hissimatkan aikana kokenut kovia, sillä Akatemian korsto ei ollut malttanut pitää näppejään irti naisesta. Tuon rintoja ylös ja yhteen työntävät liivit näkyivät revenneen puvun kaula-aukosta selkeämmin kuin olisi ollut tarpeen, ja naisen nenästä oli vuotanut verta tuon rinnoille ja puvulle. Viennan hiukset olivat sekaisin ja revityn näköiset. Naisen silmissä leiskui tuli, joka ei näyttänyt minkäänlaisia hiipumisen merkkejä. Viennan reisiä koristivat tummanpunaiset kädenjäljet, jotka olivat jäänteitä korston otteesta hänen reisistään. Vienna oli vetäytynyt oman puoliskonsa nurkkaan, koettaen peitellä mitä peiteltävissä oli. Hän vältti katsomasta Daeronia, joka oli ilmeisesti syytön, sillä mieskin oli saanut selkäänsä. Vienna peitti suunsa pitkäsormisella kädellään. Hän oli syvässä liemessä, ja vaikka Daeron kiehui padassa hänen kanssaan, Viennaa ei lohduttanut seura lainkaan.

Pakettiauton lähtiessä liikenteeseen, Vienna keinui voimattomana säkkinä sen keinahtelujen mukana. Hän saisi yhden tilaisuuden paeta, ja se olisi heti, kun pakettiauton ovet aukeaisivat seuraavan kerran. Mutta sitäkin tärkeämpää olisi saada Daeron ulos. Vienna ei edes vainoharhaisessa mielessään uskonut, että Akatemia ampuisi omaa vasikkaansa jalkaan, ja Daeron näytti todella olevan tuskissaan. Vienna oli ollut hyvin lähellä Akatemia huippua, ja hän tiesi, kuinka asiat hoidettiin, eikä alaisten ampuminen kuulunut niihin. Mikäli Daeron olisi edesauttanut hänen kiinniottamistaan, kissapoika olisi nyt yksin kattokerroksen sviitissä, kädessään suurehko matkalaukku täynnä seteleitä ja nimetön kiitoskirje. Sen sijaan mies istui nyt viereisessä pleksilasikopissa, jalassaan vertavuotava haava, joka ei näyttänyt tappavalta tai edes kovin vakavalta, mutta kivulias se taatusti oli.

Vienna puri huultaan, koettaen peittää uhkeaa poveaan mekkonsa tiukalla kankaalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta hän päätti luovuttaa, eihän hänellä kuitenkaan ollut enää Daeronilta mitään salattavaa. Puolifelicia oli nähnyt jokaisen tuuman hänestä, ja onnistunut haavoittamaan suurinta osaa niistä. Vienna siirtyi varovaisesti vasten tahmaista pleksilasia.
”Daeron”, Vienna yritti sanoa, saaden pahoinpidellystä kurkustaan ulos vain epämääräistä kähinää. Hän rykäisi, koettaen saada äänensä kulkemaan paremmin. Huolimatta liikenteen melusta ja pakun takaosassa olevien tavaroiden vierimisestä ympäriinsä, Vienna tiesi puoliverisen kuulevan hänen äänensä.

Hän päätti yrittää puhumista uudelleen.
”Daeron”, Vienna sanoi, tällä kertaa huomattavasti onnistuneemmin, ”kuuntele minua. Jos he saavat vietyä meidän päämääräänsä, ulospääsyä ei ole. Ei meille kummallekaan. Jos he tajuavat, ettei sinulla ole mitään tekemistä minun kanssani, he tappavat sinut hetkeäkään miettimättä, koska katsovat, että tuhlasit heidän aikaansa. Minä aion saada sinut täältä ulos, jos vain voin. Minä olen heille arvokas, uskoisin, että he haluavat kuulustella minua edes vähän ennen kuin ottavat minut hengiltä. Saattaa olla, että onnistun jopa luikertelemaan jotenkin heidän otteestaan. Niin tai näin, minä haluan pyytää sinulta yhtä ainoaa palvelusta. Älä kysy kysymyksiä. Pidä huoli Micasta”, Vienna sanoi hiljaa, nousten sitten vapisevin jaloin seisomaan ja paukutti nyrkillään ohjaamon ja tavaratilan välistä seinää.

”Hei siellä! Minulla on asiaa! Minulla on mukanani kynsisakset ja tapan itseni, jos teistä jompikumpi ei tule tänne nyt heti paikalla!” Vienna huusi kähentyneellä, kärsineellä äänellään. Auto liukui pysähdyksiin ja ohjaamon ovi kuului avautuvan ja paiskautuvan sitten kiinni. Hetkeä myöhemmin tavaratilan ovet avattiin ja Viennaa aikaisemmin retuuttanut mies nousi heidän kanssaan autoon.
”Antaa kuulua ja vähän äkkiä!” Mies karjaisi, potkaisten Viennan kopin ovea. Nainen tippui jaloiltaan sähähtäen.
”Kuule, mulkku, mikä sinun nimesi on? Tai ei sillä ole väliä, mikä sinun hintasi on, että päästät tämän tyypin menemään?” Vienna tiedusteli, nyökäyttäen päätään Daeronin koppia kohti. Gorilla tuijotti heitä hetken ihmeissään, mutta sitten tajuamisen valo syttyi hänen silmiinsä.
”Enköhän mä jotain keksisi”, tyyppi sanoi, katsellen mietteliään Viennan puoliksi paljasta vartaloa. Naista puistatti, mutta hän oli päättänyt auttaa Daeronin vapaalle jalalle. Mies jäisi hänelle kyllä velkaa, mikäli gorilla todella mietti sitä, mitä mietti.
”Hän ei ole teille minkään arvoinen. Hän ei tiedä mitään, hän ei edes tiedä, kuka minä olen. Hän tuskin tietää edes sukunimeäni”, Vienna sanoi, mulkaisten Daeronia kuin vierasta miestä. Apina näytti jälleen mietteliäältä, astui sitten ulos pakusta ja kävi neuvottelemassa kaverinsa kanssa. Kuului, kun mies nousi takaisin ohjaamoon ja paku ajoi hitaasti eteenpäin, kuin etsien jotain.

Pakun seuraavan kerran pysähtyessä ja takaovien avautuessa he olivat jollain syrjäkujalla. Molemmat miehet astuivat takakoppiin ja toinen avasi Daeronin puoleisen kopin. Daeron riuhtaistiin ulos kopista ja paiskattiin naamalleen kadulle toisen gorillan jalkoihin.

Daeron oli käpertynyt pleksikopin nurkkaan kerälle häntä ympärilleen käärittynä kuin haavoittunut petoeläin, selkä naiseen päin. Mies saattoi näyttää lähinnä säälittävältä mytyltä, mutta puolifelicia ei suinkaan ollut vielä valmis luovuttamaan. Hän oli päätellyt, että Viennalla tuskin olisi paljonkaan hyvää sanottavaa, olettihan nainen ilmeisesti, että Daeron oli järjestänyt rynnäkön hotellihuoneeseen. Mies kiroili mielessään. Mikä ihme hänen onneaan oikeen vaivasi? Miksi joka ikisellä naisella johon hän oli viime aikoina sekaantunut oli jonkinlainen valtion järjestö kintereillään, valmiina ampumaan nukutusnuolen myös miehen omaan nahkaan ja raahaamaan hänet kuka ties mihin laboratoiroihin? Pakettiauton liike sai Daeronin tarrautumaan kynsillään kopin kumimaiseen alustaan, jotta ei olisi heittelehtinyt holtittomasti ympäri koppia. Viimeinen asia mitä hänen runneltu kehonsa tarvitsi, olivat uudet mustelmat.

Naisen ääni sai miehen korvat värähtämään ja kääntymään pleksiin päin. Kun Vienna sai kurkkunssa toimimaan ja äänensä kuuluville, Daeron kohotti päätään ja katsoi naiseen. Miehen kasvot olivat yltäpäältä veressä, vaikka sotilaan saapas ei ollutkaan tehnyt merkittävää vahinkoa kasvojen teräville piirteille. Daeron oli juuri nyt äärimmäisen kiitollinen nauttimilleen piristeille, sillä ne pitivät kivun tehokkaasti aisoissa. Miehen jalasta pulppusi silti hiljakseltaan tummaa verta, joka tahmasi puolifelician jalkojen turkin ja imeytyi tämän housujen kankaaseen. Puoliverinen näytti kaikin puolin runnellulta, vaikka molemmat kolhut näyttivät pahemmilta kuin ne todellisuudessa olivatkaan. Daeron kuunteli tarkkaavaisesti Viennan sanoja. Miehen huulille pulppusi tuhansia kysymyksiä, sillä ei tosiaan ollut naisen tapaista olla näin jalomielinen ja lähimmäisen rakas. Ilmeisesti toinen oli päättänyt, että puolifelicia oli syytön, mutta sekään ei yksi riittänyt selittämään miksi Vienna uhrasi oman nahkansa Daeronin vapauden puolesta. Mies pysyi kuitenkin vaiti, nyöketän vain päätään ymmärryksen merkiksi.

Puolifelicia ei liikkunut, vaan pysyi edelleen kerällä nurkassa tarkkailen toisen tekemisiä. Viennan suunnitelma vaikutti hyvältä, koska nainen oli selvästi se palkinto, jonka nuo korstot todella halusivat. Daeron oli viaton, sivullinen uhri, eikä todellakaan aikonut valittaa 'vapaudu vankilasta'-kortistaan. Miehen vihreät silmät levisivät hiukan, kun nainen tarjosi maksua puolifelician vapaudesta. Mikä ihme Viennaan oikein oli mennyt? Daeron ei kuitenkaan ollut niin tyhmä tai itsetuhoinen, että olisi vastustellut tai puolustellut naista. Tämä oli Viennan oma sotku ja vaikka puoliverisestä tuntuikin pahalta nähdä nainen noin runneltuna akatemian miesten kaltaisten korstojen kourissa, Daeron ei ollut selvinnyt näin pitkälle tuntemalla sääliä ja sekaantumalla muiden ihmisten ongelmiin. Varsinkaan kun ne olivat tätä vakavuusluokkaa.

Kun Vienna oli palautettu takaisin koppiinsa, Daeron hivuttautui pleksiseinän luo, varoen liikuttamsasta vertavuotavaa jalkaansa.
”Mä en tiedä miksi sä teet tän, mutta kiitos.” Mies kuiskasi. Hän ei oikein tiennyt, mitä muuta sanoa. Kauan Daeronin ei tarvinnutkaan miettiä, sillä pakettiauto nytkähti jälleen pysähdyksiin ja toinen korstoista oli tällä kertaa hänen ovellaan. Mies tarttui väkivaltaisesti puoliveristä hartiasta ja riuhtaisi tuon kadun kovalle asfaltille. Daeron rämähti maan pinnalle kyljelleen, suoraan jalkansa päälle ja vetäisi terävästi henkeä kivusta. Hän suuntasi katseensa ylöspäin yllään seisovan miehen kasvoihin ja kohtasi saman ivallisen hymyn kuin hotellihuoneessakin.
”Sä oot onnekas kissimirri, sun matkas päättyy tähän.” Mies laskeutui hieman kumaraan, pitäen toisessa kädessä huolettomasti aseettaan osoitettuna Daeroniin päin. Ihan vain siltä varalta että puoliverinen keksisi jotain typerää. ”Se on tosin vähän sääli, koska mä olisin mielelläni opettanut sulle vähän tapoja.” Korsto virnuili ja tökkäsi puolifelician verisiä kasvoja aseensa piipulla. Daeronin silmissä leimahti raivo, mutta mies oli tarpeeksi älykäs pitääkseen suunsa kiinni. ”Tai ehkä mun pitäiskin ampua sut tähän paikkaan...” Aseen piippu siirtyi Daeronin ohimolle, korston hieroessa kylmää metallia vasten puoliverisen verestä mattaantuneita hiuksia. ”Sun onnes että Lafayette on niin arvokasta tavaraa.” Gorilla naurahti viimein, ilmeisesti kidutettuaan Daeronia tarpeeksi. Mies suoristautui, ja katsoi maassa makaavaa puolifeliciaa. Sitten hän jännitti lihaksensa ja latasi muutaman ammattitaidolla tähdätyn potkun kissamiehen keskivartaloon. Daeron älähti kivusta, kun tunsi kulkiluidensa murskautuvan ensimmäisen potkun voimasta, mutta hiljeni pian toisen potkun osuessa jälleen kerran miehen palleaan. Tyytyväisenä kädenjälkeensä ja maassa kippuralla makaavaan sekaroituseen mieheen, gorillan kasvoille levisi jälleen hymy ja hän tallusti takaisin pakettiauton ohjaamoon. Auto kaasutti nopeasti paikalta, jättäen Daeronin keräämään itseään saastaiselle kujalle.

Vienna seisoi leuka ylpeästi pystyssä, peitellen tuntemansa häpeän ja nöyryytyksen varsin hyvin, kiitos erikoisjoukkojen koulutuksensa. Hän kuuli kyllä Daeronin sanat, mutta vastasi niihin vain kohottamalla leukaansa hiukan ylöspäin, katsomatta mieheen tai tiedostamatta tuon läsnäoloa millään tavoin. Hänen siniset silmänsä pysyivät kiinnitettyinä johonkin näkymättömään pisteeseen vielä silloinkin, kun Daeronin pleksikopin ovi aukesi ja mies lennähti korston käsistä kadulle. Vienna tunsi vatsanpohjassaan kiertävän punaisen usvan, ja oli huokaista helpotuksesta. Hän tiesi tämän tunteen, ja vaikka tämä enteili sitä samaa olotilaa, joka oli saattanut hänet tähän tilanteeseen alunalkujaankin, tämä oli myöskin ehkäpä ainoa seikka, joka saattaisi auttaa hänet pakoon.

Hänen siniset silmänsä hakeutuivat Daeronin omiin, tuskantäyttämiin silmiin, tavoittaen tuon katseen juuri ennen kuin toinen korstoista sulki pakettiauton tavaratilan ovet. Vienna iski silmää Daeronille, pakottaen kasvoilleen rohkean, riettaan hymyn. Vienna tunsi itsensä nyt astetta paremmaksi ihmiseksi kuin aikaisemmin autettuaan Daeronin ulos varman kuoleman tieltä. Hän ei ollut aina ollut tämä epäluottavainen, vainoharhainen ja murhanhaluinen psykopaatti, joksi oli olosuhteiden pakosta muovautunut. Kerran elämässään hän oli ollut kunniallinen, lainkuuliainen ja esimerkillinen tytär, joka ei koskaan joutunut hankaluuksiin - tai ei ainakaan koskaan jäänyt pahanteosta kiinni - ja joka ei koskaan tehnyt mitään väärää. Hän oli solminut kihlauksen erään nousevan, komean upseerin kanssa ja hänen tulevaisuutensa oli näyttänyt kaikin puolin lupaavalta, kunnes häntä vastaan oli nostettu syytteet everstiluutnantin murhasta. Akatemia oli tehnyt hänestä sen hirviön, joka hän nyt oli, ja oli sitten kääntänyt aseenpiippunsa häntä kohti. Selän kääntäminen olisi ollut virhe, ja Akatemiakin tiesi sen.

Jäätyään yksin pakun tavaratilaan Vienna vajosi vasten väliseinää, yllyttäen punaisena hehkuvaa raivoaan nousemaan, kunnes se nielaisisi hänet kokonaisena ja ottaisi hänet valtaansa. Jos hän onnistuisi pysymään siinä tilassa heidän päämääränsä saakka, hän taatusti pääsisi pakoon. Hän tiesi, etteivät korstot malttaisi pitää näppejään erossa hänestä, ja hän tiesi myös, että päästyään määränpäähänsä miehillä ei olisi enää tilaisuutta käyttää häntä hyväkseen - millään tavoin. Niinpä naisen ei auttanut kuin lietsoa vihaansa voimakkaampaan ja voimakkaampaan liekkiin, kunnes tunsi sen nousevan aaltona tajuntansa ylitse ja hukuttavan sen alleen.

Avatessaan tavaratilan ovia noin neljän kilometrin päässä tukikohdastaan, miehet eivät todellakaan voineet aavistaa, mitä tuleman piti. He luottivat siihen, että aseet pitäisivät Viennan kurissa, ja että toinen pitäisi asetta naisen ohimolla sillä aikaa kun toinen hoitaisi homman ja sitten toisin päin. He olivat jopa neuvotelleet vaihdon, ja mahdolliset uusintakierrokset. He eivät havainneet mitään poikkeavaa vielä noustessaan autoonkaan, eikä nainen tuntunut vastustelevan kun he repivät tuon vaatteita, eikä ensimmäiseksi naiseen kiinni käyneellä apinalla ollut aavistustakaan, että hänen elämänsä päättyisi noin neljää sekuntia myöhemmin. Naisen kädet lennähtivät miehen korville ja yhdellä tehokkaalla liikkeellä Vienna väänsi miehen pään ympäri, räpäyttämättä silmääkään kovan rusahduksen kaikuessa autossa. Toisen gorillan äimistyneisiin kasvoihin suuntautui kämmenpohja, joka työnsi tuon nenäruston tuon aivoihin, tappaen miehen siihen paikkaan.

// Vienna Godchild Lafayette oli jälleen kerran livahtanut Akatemian niljakkaista käsistä, kirmaten puolialastomana auringonlaskuun. :D

Daeron makasi kadulla, sikiöasentoon käpertyneenä. Miehen vihreät silmät olivat kaventuneet viiruiksi, mutta puolifelicia näki silti Viennan silmän iskun ja riettaan hymyn, ennenkuin metalliovi pamahti kiinni naisen nenän edessä. Daeron olisi tahtonut hymähtää ja vastata hymyyn, mutta sai kasvoilleen taiottua virnistyksen, joka muistutti enemmän kivuliasta irvettä. Tämäkin ilme vaihtui nopeasti tuskaiseen henkäisyyn, kun miehen kasvoissa olevat ruhjeet muistuttivat kivuliaasti olemassa olostaan.

Pakettiauton kaasutettua pois, Daeron yritti vetää syvään henkeä tunnustellen saamiaan vammoja. Hän tunsi välittömästi lamaannuttavaa kipua kyljessään, joka varmisti miehen epäilykset siitä, että korston saapas oli todella tehnyt selvää jälkeä miehen kylkiluista. Varovasti puolifelicia kohotti itseään istuvampaan asentoon, mutta hidaskin liike oli miehen runnellulle keholle liikaa. Punainen usva tulvahti peittämään puoliverisen näkökentän ja Daeron lysähti takaisin maahan kuin räsynukke, jääden makaamaan haavoittuneen jalkansa päälle. Miehen suusta karkasi ääni, joka muistutti samaan aikaan vihan sähähdystä ja kivun aiheuttamaa ulvahdusta.
”Voi helvetin helvetti...” Daeron sulki silmänsä ja leputtii kasvojaan kadun niljakasta pintaa vasten.

Puolifelicia tiesi kyllä, etteivät Kowloonin sivukadut todellakaan olleet otollinen paikka lepohetkelle. Puoliverisen runnellut kasvot paljastivat aivan liiaksi miehen heikosta olotilasta, eikä miehen jalasta hiljalleen tihkuva veri auttanut asiaa. Daeron tiesi kyllä, että jopa päiväsaikaan Shadow Pearlin (jossa mies silti oletti olevansa) kaduilla saattoi törmätä kuinka rumiin ja verenhimoisiin mutantteihin tahansa, ja tuoreen veren haju oli omiaan houkuttelemaan otukset piilopaikoistaan. Vetäen terävästi henkeä, Daeron puri hampaansa yhteen ja alkoi hitaasti hivuttamaan rampaa ruumistaan kadun syrjässä rojuvaa roskalaatikkoa kohti.

Saavutettuaan säälittävän suojansa, puolifelicia hilasi itsensä istumaan vasten kujan liasta läikikästä seinää vasten. Daeron huokaisi, sulki silmänsä ja nojasi vasten seinän kylmää pintaa, yrittäen samalla koota kivusta sekaiset aivonsa jonkinlaiseen ratkaisuun. Piristeiden puuduttava vaikutus oli jo lähes kaikonnut hänen kehostaan ja mies tiesi kyllä, että hänen oli päästävä pois tältä haisevalta kujalta. Ja mahdollisimman pian sittenkin. Daeron hengitti syvään ja tunsi kivun aiheuttaman kuvotuksen tunteen tulvahtavan päähänsä. Ei ollut toivoakaan siitä, että hän olisi selvinnyt itse kotiin, sillä jo pystyyn nousemisen ajatteleminen sai puolifelician pään pyörimään äärimmäisen epämiellyttävällä tavalla.

Daeron hivutti varovasti kätensä takkinsa povitaskuun, hipaisten siellä edelleen lepäävää amfetamiinipakettia. Tuhahtaen ärtyneesti sille, kuinka tarpeettomalta tuo kantamus nyt tuntui, puolifelician sormet tavoittivat viimein taskussa myös lojuvan käsimikron. Irvistäen liikkeen tuottamasta tuskasta, mies hivutti mikron ulos taskusta. Daeron näppäili puhelimeen numeroyhdistelmän, jolla laite yhdisti viimeksi käytettyyn numeroon ja vei laiteen kasvojensa eteen. Puolifelicia huokaisi laitteen hälyttäessä ja kokosi arvokkuutensa viimeiset rippeet, ennenkuin numero vastasi.
”Moi... Sori että mä soitan.” Daeron kihahti. Miehen kasvot olivat edelleen veren peitossa ja tämä näytti kaikin puolin hakatulta. Hän toivoi enemmän kuin mitään muuta maailmassa, että kaikki ne epätyypilliset hyvät teot, joita mies oli puhelun toiselle osapuolelle tehnyt, maksaisivat nyt itsensä takaisin.