Suryan Shapiro

Nimi: Suryan Zerachiel Shapiro
Lempinimet: Sury, Surya
Sukupuoli: Mies
Rotu: Puoliksi ihminen, puoliksi venoir
Ikä: 26-vuotias
Syntymäpaikka: Kowloon
Kansalaisuus: Kowloonilainen
Ammatti: Rising the Butterflyn itsemurhayksikön ”The Helping Hand”. Suryanin tehtävänä on siis avittaa itsemurhapäätöksen tehneitä suoriutumaan tehtävästään onnistuneesti. Maksu toimituksesta peritään toki etukäteen ja Suryan puolestaan pitää huolen siitä, että henkilö joka on päätöksensä tehnyt myös pysyy siinä. Suryan myös auttaa tiettyjä henkilöitä tekemään ”itsemurhan”, halusivatpa he sitä tai eivät. Sanalla sanoen Sury toimii siis sivutoimenaan myöskin palkkamurhaajana, lavastaen tekonsa itsemurhiksi, onnettomuuksiksi tai vahingoiksi, joista yksikään ei ole mitenkään harvinainen kuolintapa Kowloonin tapaisessa kaupungissa.

Ulkonäkö: Suryan on 184-senttinen, valkohipiäinen mies, jonka silmät ovat syvälle painuneet ja tummien varjojen reunustamat. Niiden laventelinlila sävy on hätkähdyttävä, sillä se poikkeaa täysin hänen luonnollisesta, leiskuvanpunaisesta hiustenväristään. Suryanin kasvot ovat pitkät ja kapeat, ja niiden poskipäät korkeat, kuten venoireilla yleensä. Hänen nenänsä on pitkä ja suora, ja hänen huulensa ovat melko kapeat. Kaikenkaikkiaan hänen kasvonsa ovat hyvin ilmeikkäät, joskin valtaosa hänen ilmeistään ja tunteistaan ovat teeskenneltyjä. Suryan on lihaksikas, solakalla, linjakkaalla tavalla. Hänen ihoaan koristavat lukuisat, näennäisen merkityksettömät mustat tatuoinnit. Suryanilla on lukuisia arpia, joiden kaikkien alkuperää hän ei edes muista, ja joista suurin osa on ehtinyt jo vaalentua ihan valkeiksi, hänen ihoonsa varsin hyvin sulautuviksi. Hän käyttää suhteellisen vähän koruja, oikeassa korvassaan hänellä roikkuu suurehko korvakoru, joka on tehty hänet kasvattaneen ja tehtävässään kuolleen puoliverisen felician kulmahampaasta, ja kaulassaan hän pitää mustaa nahkanarua, josta roikkuu pieni, violetti jalokivi.
Suryan pukeutuu usein mustaan, vaikka hänen tapauksessaan sulautumisyritykset ovat melko pitkälti turhia. Hän suosii ihonmyötäisiä vaatteita, lähinnä sen takia että ne eivät käy tielle jos vaikka tuleekin kiire pakoon. Hänellä näkee usein puolireiteen ulottuvat, remmeillä kiinnitetyt saappaat, joiden varsiin on piilotettu lukuisia taskuja heittoveitsiä ja myrkyllisiä puhallusnuolia varten. Suryan palelee hyvin helposti, joten hän pitää melko usein yllään hyvin istuvaa, mustaa, hieman polvitaipeen alapuolelle ulottuvaa takkia. Siinä missä useimmat venoirit ovat pitkiä ja hoikkia, Suryan on pitkä ja voimakas, vaikka hoikkuudesta joutuukin hieman tinkimään. Miehen kokoisena miehenä Suryanin on turha piileskellä, joten hän mieluummin pysyy puolustuskykyisenä. Suryanissa on raakaa voimaa, eikä hän pelkää sitä käyttää, vaikka suosiikin hiljaisempia, nopeampia tapoja tappaa.

Luonne: Suryan on perinyt äidiltään venoirien epäluuloisen ja karttelevan luonteen, mutta on koettanut karsia pahimpia syrjäänhakeutumisvaistojaan vuosien varrella, sillä ihmisten kanssa hänen on tavalla tai toisella tultava toimeen työskennellessään ihmisten perustamalle vastarintaliikkeelle. Suryan ei ole ensimmäinen tuputtamassa luottamustaan, kiintymystään ja hellyyttään muille, eikä välttämättä viimeinenkään. Hänestä on hankala saada irti oikein mitään aitoja tunteita, sillä hän välttelee kanssaeläjiinsä kiintymistä tappiin saakka, mikäli vain voi. Suryanilla on aina varasuunnitelma, jos vaikka joku syökin sanansa. Suryan kieltäytyy tulemasta yllätetyksi, eikä hän edes säiky helposti. Suryan tuntee itsensä ja tietää omat rajansa, vaikkei se häntä estäkään koettelemasta niitä ja työntämästä niitä aina vain kauemmaksi. Epäluuloinen Suryan ottaa aina selvää työkavereistaan, eikä sittenkään luota näihin täysin, vaikka saattaa antaa ymmärtää toisin.
Suryan ei juurikaan harrasta läheisempiä suhteita, mutta koska on puoliksi ihminen ei Suryankaan täysin ilman sosiaalisia suhteita pärjää. Hän harvoin – tuskin koskaan – pyytää ihmisiä kotiinsa, ja kun pyytää, hänellä ei ole aikomustakaan päästää näitä lähtemään hengissä pois. Suryan on viehättävä, petollisen hurmaava tapaus niin halutessaan, eikä häntä epäilytä hetkeäkään lempiä haluamiaan naisia lähimmässä vähänkään sopivammassa paikassa. Suryanilla on elämänsä aikana ollut aikamoinen liuta rakastajattaria, joista yksikään ei ole jäänyt pysyvästi miehen elämään. Suryan on lievästi sitoutumiskammoinen, sillä moinen vaatisi kiintymistä, eikä Suryan halua mitään sellaista, onhan kuitenkin aina melko korkea mahdollisuus, että kenet tahansa Suryan valitseekaan päätyy pettämään hänen luottamuksensa tai kuolee johonkin muuhun, ehkäpä jopa itsemurhaan. Joka tapauksessa Sury tietää olla sotkematta tunteita ja seksiä keskenään, aivan kuten yksityiselämä ja työkin on pidettävä erillään.

Menneisyys: Suryan on tulos yhdestä niistä harvoista suhteista jotka eivät välttämättä kestä kovin kauaa mutta päättyvät sitäkin surkeammin. Hänen ihmisisänsä Carlos työskenteli palkkasoturina kenelle tahansa joka suostui maksamaan hänen pyytämiään naurettavan korkeita summia, ja hänen venoiräitinsä Aleza huorasi minkä kerkesi aviomiehensä selän takana saadakseen rahaa omiin ylellisyystuotteisiinsa.
Lapsia heillä oli Suryan mukaan luettuna yhteensä viisi, Suryan heistä nuorin. Puolirotuisina lapset eivät kuuluneet oikein mihinkään, eikä heitä todellakaan hyväksytty venoirien joukkoon, huolimatta Alezan yrityksistä sysätä lapset vanhemmilleen. Vanhemmat lapset työskentelivät ja varastivat henkensä pitimiksi, kun taas Suryan nautti naapurissa asuvan puolirotuisen felician erityishuomiota, Alezan ollessa vain tyytyväinen kun joku vei rääkyvän pienen rääpäleen pois hänen lisätienestejään häiritsemästä.
Suryan oli vain neljä hänen isänsä päättäessä, että halusi kuolla. Carlos otti nuorimman poikansa mukaan joenvarteen ja esitteli pienelle pojalle aseensa, jutellen siitä hellästi nimeltä, esitellen sitten ampumataitojaan muutamaan vesirottaan ja mustan veden alla uivaan valtaisaan vesikäärmeeseen – kipu ja tuska, jotka Suryan tunsi henkilökohtaisesti – kunnes ilman yhtäkään varoituksen sanaa ampui itseään päähän. Suryan palasi kotiin verisenä ja isänsä asetta kantaen, ja hänet nähdessään Aleza päätti, että oli saanut tarpeekseen. Nainen otti ja lähti, jättäen lapsensa oman onnensa nojaan varmana siitä, että Suryan oli tappanut isänsä.
Suryanin vanhemmat sisarukset olivat jo tarpeeksi vanhoja huolehtimaan itsestään, mutta ketään heistä ei kiinnostanut huolehtia pikkuveljestä, jonka liekehtivän punaiset hiukset olivat varma huomionherättäjä. Suryan jätettiin yksin kehtoonsa eikä tuo tajunnut edes kaivata vanhempiaan tai sisaruksiaan ennen kuin nälkä yllätti. Onneksi naapurin puoliverinen sattui paikalle, tai Suryan olisi kuollut varmasti, ja otti hylätyn pikkupojan kontolleen. Suryan kasvoi puolifelician, Ferrien hoivassa, tutustuen pian tarpeeksi vanhaksi tultuaan Rising the Butterflyn toimintaan. Suryan, jonka verissä julmuus ja verenhimo olivat, löysi pian paikkansa Saran päämajan pimeistä halleista, joissa kaikuivat kuolevien ja tuskaisten huudot. Suryan, joka ei enää tässä vaiheessa pelännyt kuolemaa nähtyään sen niin läheltä, otti jo yhdeksän vuotiaana osaa ammuntatunneille ja opiskeli myrkkyjä oikeiden venoirien opissa. ’Sara pitää huolen omistaan’, sanotaan, ja kaipa se paikkansa pitää, sillä kuolemaantuomittu, hylätty puolirotuinen kasvoi siinä missä kukatahansa muukin poika, kunnes aikuisiässä päätti haluavansa asua jossakin muualla kuin Saran päämajassa. Iskostettuaan hänelle kuinka ehdottoman tärkeää salaisuuden pitäminen oli, hänen tutorinsa opasti hänet uuteen kotiinsa Shadow Cityn keskustan pilvenpiirtäjiin, jossa Suryan jonkin aikaa piti majaa. Suryan ei edelleenkään tiedä, missä hänen äitinsä tai neljä vanhempaa sisarustaan ovat, eikä hän voi rehellisesti sanoa, että häntä juuri kiinnostaisikaan.
Jouduttuaan kahnauksiin Saran kanssa, Suryan pakeni pois näkyviltä tyttöystävänsä Ambrosian kanssa. He asuivat jonkin aikaa Suryanin entisen kollegan Sashin kontaktin luona, miehen yläkerrassa, kunnes löysivät uuden asunnon Deep Shadowsta, jossa he nyt asuvat.

Muuta: Vaikkei olekaan täyspäiväinen käyttäjä, Sury ei vierasta unilääkkeiden ja piristävien käyttöä silloin, kun niille tarvetta on. Sury ei oikein tiedä, mitä vapaa-ajallaan tekisi, ja vetää yleensä päänsä täyteen ja sammuu kotiinsa. Muutoin hän nukkuu silloin, kun ei ole töissä, sillä puoliverisen elämä voi olla aika tylyä. Suryn palkka on melko korkea, muttei hänellä juurikaan ole mitään, mihin hän sitä käyttäisi. Sury ei ole kaksinenkaan ruoanlaittaja, mutta onnistuu jotenkuten pysymään hengissä, vaikka suosiikin pikaruokaa. Suryn mielestä mikään ei ole parempaa kuin tulinen nuudelikeitto.