Mehal Demonia Diarmada

Nimi: Mehal Demonia Diarmada, esittelee itsensä nimellä Sashi Diarmada
Sukupuoli: nainen
Rotu: puoliksi meridin, puoliksi ihminen
Ikä: 24
Syntymäpaikka: Flamevalley
Kansalaisuus: kowloonilainen
Ammatti: Sashi valmistui vain muutama vuosi sitten Akatemiasta tarkka-ampujaksi mutta palasi samantien Kowlooniin osoittamatta minkäänlaista kiinnostusta liittyä armeijaan. Kahden vuoden ajan hän on elättänyt itsensä ja äitinsä tekemällä rahanarvoisia palveluksia Shadow Cityn pikkurikollisille. Muutama kuukausi sitten hänen vanha opinahjonsa otti häneen yhteyttä: kenraalimajurin murhasta etsintäkuulutetun Lafayetten epäillään piileksivän Kowloonissa, ja koska Sashi tuntee kaupungin, ja hänet tiedätään taidoiltaan tehtävän veroiseksi, Akatemia lähestyi häntä asian tiimoilta. Vaadittuaan palkkionsa kaksinkertaisena Sashi suostui ottamaan tehtävän vastaan.

Ulkonäkö: Sashin 172-senttinen vartalo on hoikka, voimakas ja naisellinen. Hän on tavallista notkeampi ja ketterä liikkeissään. Hänen ihonsa on päivettynyt ja kuparinsävyinen ja saa auringossa nopeasti väriä. Sashin selässä on siellä täällä pari pientä, tummaa ja tasaisen pyöreää luomea. Paksut, hiekanruskeat ja auringossa raidoittuvat hiukset ulottuvat suurinpiirtein lapaluihin, ja Sashi pitää niitä useimmiten joko auki tai sotkuisella palmikolla.
Sashin kasvot ovat soikeat ja pehmeäpiirteiset. Hänen itsepäisesti hieman eteenpäintyöntyvä leukansa on pyöreä, eikä äidin korkeista poskipäistä ole tietoakaan. Hänen silmänsä ovat suuret, aavistuksen vinot ja raskasluomiset. Tummanharmaata iiristä koristavat hohtavat, kullanruskeat pilkut. Kulmakarvat ovat paksut mutta siististi muotoillut. Sashin huulet ovat täyteläiset ja muodoltaan selkeät. Hän ei meikkaa oikeastaan koskaan, sillä hänen ripsensä ovat jo valmiiksi tuuheat, kaarevat ja tummat ja iho tasaisen pehmeä. Omien sanojensa mukaan ripsiväri näyttää hänen yllään suorastaan koomisen dramaattiselta, eikä hän halua näyttää transvestiitilta tai halvalta huoralta.

Nuoren naisen kenties silmiinpistävimmät piirteet liittyvät hänen meridiniläiseen perimäänsä. Aavikkoketun suipon kuonon sijaan hänen nenänsä tosin muistuttaa ennemminkin kissankuonoa: nenänvarsi on matala ja huomaamaton ja oikeastaan kasvoista erottuu vain soma, pyöreähkö nenänpää. Nenää enemmän meridiniläisestä verestä kielivät suuret, sametinpehmeän ja savunharmaan nukan peittämät korvat. Hänen korviensa fyysiset ominaisuudet ovat pitkälti kuten koiraeläinten: kun hän on vihainen tai peloissaan, korvat painuvat luimuun, kun hän on innostunut tai keskittynyt, ne sojottavat tarkkaavaisesti eteenpäin ja kun nukkuu tai on rentoutunut, ne nuokkuvat rentoina. Hänen kuulonsa on yli-inhimillisen tarkka ja laaja-alainen, mikä on toisinaan eduksi ja toisinaan suureksi haitaksi: hänen aivojaan pommittavat jatkuvasti havainnot pienimmistäkin risahduksista ja suhahduksista, ja vasta aivan hiljattain hän on oppinut sulkemaan edes osan äänistä tajuntansa ulkopuolelle. Korvat aiheuttavat harmia myös toisesta syystä: ne keräävät jatkuvasti katseita, milloin epäluuloisia, milloin halveksuvia tai huvittuneita. Varsin usein hän piilottaakin korvansa hatun tai huivin alle.

Hän pukeutuu varsin vaatimattomasti ja käytännöllisesti, useimmiten mustaan päästä varpaisiin. Hänellä on molemmissa korvissa kaksi lävistystä, vasemmanpuolisessa molemmat korvan alaosassa ja oikeanpuolisessa lisäksi hieman korvan kärjen alapuolella kulkeva industrial-lävistys. Sashin selkään on tatuoitu kiiltävän sinimusta yakuza-henkinen lohikäärme, joka kiemurtaa vasemman lapaluun viereltä selkärankaa pitkin kohti alaselkää niin, että otus näkyy kokonaisuudessaan vain silloin, kun nainen on ilkosillaan.

Luonne:
Sashi on jokseenkin häikäilemätön ja ahne. Hänen käytöksensä on karkeaa ja hienostelematonta erityisesti sellaisten seurassa, joita pitäisi sovinnaisuuden nimissä kunnioittaa, eikä hän tajua prameilevia univormuja tai upseereille pokkurointia. Hänen mielestään kukaan ei ansaitse kunnioitusta pelkästään asemansa perusteella, ja esimerkiksi vanhat ja lihavat, toimintaan viimeksi puolivuosisataa sitten osallistuneet upseerit saisi hänen puolestaan alentaa takaisin rivisotamiehiksi. Hän ilmaisi heti Akatemian toimeksiantajansa tavatessaan, ettei seniilin kenraalimajurin kohtalo liikuta häntä tippaakaan ja että ainoana motiivina toimii rahallinen korvaus, jonka on parasta olla kaiken vaivan arvoinen.

Sashin moraali on varsin alhainen, jos sellaista nyt uskoo hänen toimistaan edes löytävänsä. Hänellä on kuitenkin omat, kiveen kirjoitetut lakinsa. Valehtelu on jotakin, mihin hän ei alentuisi koskaan: totuuden kiertämistä tai kertomatta jättämistä hän ei kuitenkaan valehteluksi laske. Lupauksiaan hän ei riko koskaan, mutta se, mitä vastapuoli pitää lupauksena, saattaa Sashin näkökulmasta olla vain rikottavaksi tarkoitettu sopimus. Ei hän toki sopimuksistakaan huvikseen luista, mutta esimerkiksi muualta saatu parempi tarjous riittää syyksi tilanteen uudelleenarviointiin.

Nuori nainen on kiihkeä ja impulsiivinen, ja hänen tunteensa saattavat loikata hetkessä äärilaidasta toiseen. Hän on erityisen kiivas suuttumaan ja saattaa äityä väkivaltaiseksikin ilman kunnon syytä. Toisaalta hän saattaa herätä aamulla leveä hymy kasvoillaan ja säteillä läpi päivän ihan vain elämisen riemusta. Hänen haukahteleva naurunsa kuuluu usein milloin mistäkin syystä, silloin tällöin hän hekottelee itsekseen omalle mustalle huumorilleen tai muiden tahattomalle koomisuudelle. Sashin ääni on pehmeä ja soinnikas, ikään kuin hiiviskelevä. Hän kuulostaa paljon ikäistään nuoremmalta, ja hänen ikänsä arvioidaankin ylensä muutaman vuoden verran alakanttiin jo pelkästään puheäänen perusteella. Hän on alkuun päästyään varsin puhelias ja kärkäs esittämään mielipiteitään. Uusiin tuttavuksiin hän suhtautuu yleensä varautuneesti, sillä on tottunut kuulemaan jos jonkinlaista kommenttia ulkonäöstään.

Sashin ulkopuolisilta piiloon jääviin piirteisiin kuuluu tämän kiinnostus luonnontiedettä kohtaan. Lukemaan opittuaan hän löysi pölyisen kirjahyllyn perältä unohtuneet luonnontieteen oppikirjat ja upposi nopeasti tieteen kiehtovaan maailmaan. Erityisesti kasvitiede ja perinnöllisyys kiinnostivat tyttöä, ja hänen salainen haaveensa onkin päästä joskus käyskentelemään Korkeamman kaupungin Golden Gardeniin. Eksoottisten kukkien lisäksi Sashi etsii kauneutta myös muualta ympäristöstään. Hän pitää taiteesta, auringonlaskusta ja sateen pisaroinnista kattoikkunaan. Hänellä on tapana ostaa sylikaupalla hieman nuutuneita kukkia eräältä vanhalta naiselta, joka pitää kojua hänen kotikatunsa päässä. Silloin, kun kuvittelee, ettei kukaan näe, Sashi sujauttaa kukkia hiuksiinsakin. Hän pitää myös kynttilöistä ja suitsukkeista, ja tarkkanenäinen voikin aistia hänen ympärillään leijailevan mausteisen, hieman makean tuoksupilven.

Varsin yllättävä lapsirakkaus kuuluu myöskin niihin piirteisiin, joita Sashi ei pyri tuomaan julki. Hän tuntee sympatiaa erityisesti hyljeksittyjä puolirotuisia ja ihmislapsia kohtaan, eikä ole mitenkään harvinaista, että hän tyhjentää taskujensa sisällön kadunkulmassa kerjäävien lapsosten kouriin. Sashin ajatus siitä, että jokainen lapsi ansaitsee varttua rakkauden ja ilon täyttämässä ympäristössä, on perua pitkälti hänen omasta, vanhempienrakkautta vaille jääneessä lapsuudestaan. Sashi ei tunne enää rahtuakaan rakkautta vanhaa äitiään kohtaan ja elättää tätä ainoastaan velvollisuudentunnosta. Hän on nimittäin kiitollinen siitä, että äiti antoi hänen syntyä. Mhin-äiti on kuitenkin pienestä pitäen opettanut Sashin uskomaan, että sekä äidin epäonni ja elämän kurjuus on yksinomaan hänen syytään, mikä on tehnyt nuoresta naisesta jokseenkin katkeran. Enää hän ei sentään kuvittele, että on jonkin sortin paholaisenpoikanen, joka ilmestyi äitinsä kohtuun täysin tyhjästä.

Rakkaus ja seksuaalisuus ovat Sashille vieraita voimia. Hänellä ei ole koskaan ollut rakkaudesta ja intohimosta elävän parisuhteen mallia elämässään, ja hänen kokemuksensa seksuaalisuudesta rajoittuvat siihen, mitä hän tietää äitinsä ja hänen palkkarahoillaan maksettujen miesseuralaisten puuhaavan ja miten Theo muutti heidän ystävänrakkautensa joksikin rumaksi ja likaiseksi nöyryyttämällä hänet. Toki Sashi tietää, mitä seksuaalisuus ja seksi tarkoittavat, hän ei vain tunne, että ne koskisivat mitenkään häntä itseään.

Historia: Sashi ei tiedä, miten, missä ja milloin hänen vanhempansa tapasivat ja kenen kanssa hänen äitinsä Mhin ylipäätään laittoi lapsukaisen alulle. Tulos oli joka tapauksessa Mhinin kannalta traaginen ja Sashin kannalta ainakin jossain mielessä onnellinen. Kun Sashi, pieni, uikuttava puolirotuinen, pitkän, tuskaisan odotuksen jälkeen putkahti maailmaan, Mhin karkoitettiin yhteisöstä. Nainen saapui parkuvan nyytin kera Kowlooniin ja viikon kadulla harhailun jälkeen löysi työn pienestä kapakasta ja vuokra-asunnon kapakan yläpuolelta. Vuokraisäntä, vanha, jonkin sortin petoksesta syytetty tazzyrialainen, asui itse viereisessä asunnossa poikansa Theon kanssa. Theo oli Sashia vain muutaman vuoden vanhempi ja heistä tuli nopeasti erottamattomat. Theon isä opetti Sashin lukemaan ja ruokki tämän silloin, kun Mhin lähti omille teilleen. Sashille on selvinnyt vasta myöhemmin, että hänen puolirotuinen taustansa oli ainoa syy sille, ettei Theon isä ottanut häntä virallisesti hoiviinsa.

Mhin osoitti jo varhain, että Sashi oli kutsumaton riesa hänen elämässään. Hän ei koskaan varsinaisesti pahoinpidellyt lastaan mutta laiminlöi tyttöä senkin edestä. Hän saattoi jättää lapsiparan yksin viikoksi ilmoittamatta lähdöstään edes vuokraisännälleen ja kerran hän omien sanojensa mukaan unohti Sashin vaatekomeroon kolmeksi päiväksi – Sashi pelkää yhä ahtaita paikkoja, vihaa hissejä ja tarkistaa aina moneen kertaan, että lukko toimii, ennen kuin sulkee esimerkiksi kylpyhuoneen oven. Tyttö selitti äitinsä käytöstä monta vuotta sillä, että "äiti on vähän hupsu ja unohtelee", mutta 9-vuotiaana hänelle viimein selvisi, ettei Mhin vain yksinkertaisesti tuntenut minkäänlaista rakkautta jälkikasvuaan kohtaan. Siihen asti hän oli rakastanut omaa nimeään, sen sointia ja pehmeyttä, mutta kun hän sattui kysymään, mitä hänen nimensä oikein tarkoitti, äidin vastaus tahrasi kaikki ne kauniit muistot ja ajatukset, joita tyttö oli ehtinyt nimeensä liittää. Äidin mukaan "Mehal" tarkoitti pilveä, sitä mustaa pilveä, joka oli Sashin syntymän myötä ilmestynyt hänen kirkkaansiniselle taivaalleen. Kuten niin monta kertaa aiemminkin, Theo lohdutti parasta ystäväänsä. Hän keksi tytölle uuden nimen: Sashi, joka tarkoittaa kuuta. Nimen sopivuutta hän perusteli sillä, että Sashi oli kuin kuu, joka valaisi pehmeästi hänen polkuaan häikäisemättä tai polttamatta niin kuin aurinko. Sashi mieltyi uuteen nimeensä välittömästi, eikä hänen oikeaa nimeään löydä kuin virallisista henkilöpapereista ja Akatemian oppilastietokannasta.

Huolimatta jokseenkin epämääräisestä taustastaan – tai sen ansioista, tazzyrialaisella kauppiaalla kun oli maksaa poikansa sisään – Theo oli opiskellut Akatemiassa pienestä pitäen. Niinä kausina, kun Theo oli poissa, Sashi oli joko yksin tai Theon muiden ystävien kanssa – uusien ystävyyssuhteiden luominen oli tytölle vaikeaa, hän kun häpesi itseeän äitinsä oppien mukaisesti. Kuultuaan, että Akatemiaan oli mahdollista päästä opiskelemaan myös vanhempana – jos vain unohti toiveet korkeasta asemasta ja huippupalkasta – Sashi alkoi työskennellä tosissaan päästäkseen opiskelemaan ja ennen kaikkea pois kotoa. Hän vuodatti verta, hikeä ja kyyneleitä ensin ylittääkseen kaikki elämän asettamat esteet ja päästäkseen Akatemiaan ja sitten suorittaakseen koulutusohjelmansa kunnialla. Hän työskenteli ahkerasti ja määrätietoisesti, vaikka tiesikin, ettei koskaan tulisi seisomaan samalla viivalla niiden kanssa, jotka olivat aloittaneet nuorempina. Hänen opiskelujensa verrattainen lyhytaikaisuus ja alempi koulutustaso saattoivat kuitenkin olla siunaus: Akatemian armottomat ideologiat eivät koskaan ehtineet iskostua häneen. Sitäpaitsi, hänen taitonsa vetävät vertoja Akatemian huipuillekin, onhan hänellä opintojen lisäksi takanaan myös elämän mittainen taistelu olemassaolosta Shadow Cityssä.

Theo ja hän kasvoivat Akatemiassa erilleen. Sashi ei pitänyt siitä, miten opiskelu oli muuttanut Theoa ja miten tästä oli pikkuhiljaa muotoutumassa kylmä, tunteeton tappokone, joka perusteli tekojaan tyhjillä aatteilla ja jollakin korkeammalla tavoitteella. Heidän suhteensa ajoi lopullisesti karille, kun Theo alkoi vaatia häneltä jotain enemmän kuin vain ystävyyttä. Theon mielestä heidän olisi pitänyt tehdä sitä, mitä mies ja nainen yleensä yhdessä tekevät. Sashi torjui pojan kerran toisensa jälkeen. Theo, joka ei enää pitänyt puolirotuista nuorta naista vertaisenaan, ei kuitenkaan kunnioittanut ystävänsä toiveita. Eräänä iltana tultuaan jälleen kerran torjutuksi Theo raastoi hänet hiuksista lattialle, potkaisi tyttöä pari kertaa kipeästi kylkeen, sylkäisi tämän kasvoille ja painui sitten ulos ovet paukkuen. Seuraavana aamuna Theo tuli anelemaan anteeksiantoa vedoten muun muassa humalaan, huumeisiin ja siihen, ettei ollut oma itsensä. Sashi ei kuitenkaan kyennyt antamaan anteeksi, ja Theo oli liian ylpeä edes yrittämään uudelleen.

Nykyisin Sashi asuu äitinsä kanssa Koenjin laitamilla kaksikerroksisessa asunnossa. Äiti valittaa jatkuvasti, että nyt, kun Sashilla olisi siihen varaa, heidän pitäisi muuttaa paremmille alueille, kuten Mhinin arvolle sopisi. Sashi ei kuitenkaan ole innostunut maksamaan vielä äitinsä asumistakin – tällä hetkellä he asuvat ilmaiseksi vastapalveluksena siitä, että Sashi hoiti pois päiviltä erään pienen rikollispomon pahimman kilpailijan. Koska ei itse juurikaan vietä aikaansa kotona –sitäkin enemmän hämärissä juottoloissa ja muissa koloissa, joissa tavata potentiaalisia työnantajia – Sashi on palkannut ramman, mykkänä syntyneen tyttölapsen äitiään hoitamaan. Hän toivoisi, että Mhin onnistuisi osoittamaan jonkinlaisia tunteita edes Salenaksi nimettyä tyttöä kohtaan, mutta toistaiseksi lapsiparka on saanut kokea vain samanlaista kiittämättömyyttä kuin Sashikin aikoinaan.

Muuta: Sashi on erityisen taitava ampuma-aseiden kanssa mutta kykenee kyllä puolustamaan itseään ilman asetta ja lähitaistelussakin. Fysiikkansa puolesta Sashi ei ole vahvoilla ja joutuukin yleensä turvaamaan muihin tekijöihin, esimerkiksi yllätyksen tarjoamaan etuun tai siihen, että tuntee kaupungin kuin omat taskunsa.

Sashilla on huono vastustuskyky ja hän kärsiikin jatkuvasti vähintään nuhasta. Hän kylmettää itsensä lähes säännöllisesti ja on kokenut niin keuhkokuumeen, angiinan kuin tuhkarokonkin. Mustalla villahuivilla, jota Sashi usein kantaa mukanaan, on siis toinenkin tarkoitus kuin vain peittää tarpeen vaatiessa nuoren naisen korvat.