City of delusion [K-18]

Mekaanikon homma oli yllättävän rankkaa, kaikki seikat huomioon ottaen. Ensinnäkin täytyi kestää työkavereiden ainainen leikinlasku puoliksi puuttuvasta korvasta, toisekseen pomon valitus pitkähköstä sairaslomasta, joka Cyanin oli kerta kaikkiaan täytynyt pitää saatuaan varsin tukevasti turpaansa erään tytön mustasukkaiselta sarjamurhaaja-poikaystävältä. Sitten oli vielä otettava huomioon lasisen kupolikaton lävitse jatkuvasti porottava aurinko ja jonkun sadistin valitsemat mustat työhaalarit. Ei ollut mikään ihme, että työpäivän päätyttyä ensimmäinen tarve, joka tällaisen rivimekaanikon täytyi päästä täyttämään oli jano. Cyan oli yleensä ensimmäinen, joka saapui töihin ja viimeinen, joka sieltä lähti, eikä tämäkään päivä muodostanut poikkeusta. He olivat saaneet työn alle erään varsin nimekkään diplomaatin lentoaluksen, eikä aluksen kunnossa todellakaan ollut kehumista. Ilmeisesti diplomaatin poika oli päättänyt viedä aluksen hieman ulkoilemaan, varsin karmivin tuloksi. Cyan huokaisi pyyhkien hikeä pehmoisen ruskealta otsaltaan. Puolifelicia rullasi itsensä pois lentoaluksen mahan alta ja nousi seisomaan, päättäen, että päivän työ sai nyt luvan olla tässä. Mies suoristautui koko lähestulkoon kaksimetriseen pituuteensa ja venytteli jäykistynyttä selkäänsä.

"Cyan, alahan kalppia siitä! Muut lähtivät aikoja sitten. Et sinä esimiesasemaan kohoa sillä, että viet minut tuntipalkoillasi vararikkoon!" Hänen pomonsa kiekui hallin toiselta puolelta. Cyan irvisti pomolleen ja lähti sitten pukuhuoneita kohti. Käytyään suihkussa ja vaihdettuaan ylleen omat vaatteensa - vihreän, melko tyköistuvan t-paidan, tummansiniset farkut ja vaalean hupparin - sekä harjattuaan pitkät, valkoiset hiuksensa korkealle ponnarille, Cyan nappasi aurinkolasinsa lokeronsa ovesta ja sujautti ne otsalleen, lähtien sitten etsimään jotakin paikkaa, joka täyttäisi hänen vaatimattomat toiveensa.
Ei aikaakaan, kun Cyan pääsi joen rantaan ja sitä seuraillen Riverwayhyn. Vain muutaman korttelin päässä kotoaan Cyan äkkäsi kapakan, jota ei ollut aikaisemmin nähnyt. Kapakka se oli siinä missä muutkin, eikä varmasti tarjoaisi yhtään vähemmän veteen lantrattua olutta, joten Cyan päätti kokeilla. Hän joutui kumartamaan päätään astuessa hämärään kapakkaan, ja hymähti kuullessaan kellon kilahtavan päänsä yläpuolella. Hassua laittaa kello tällaiseen paikkaan. Cyan vilkaisi ympärilleen, pannen merkille niin nurkassa korttia lätkivät vanhat juopot, tuskaansa viinaan hukuttavan meridinin kuin hemaisevan baarineidonkin. Harmi vain, ettei tällaisia baariruusuja yleensä kannattanut vietellä, mikäli oli yhtään perillä kaikista niistä taudeista, joita yleiset naiset - sellainenhan näin kauniin naisen täytyi olla, kun oli Kowloonista kyse - muassaan kantoivat.

Cyan asteli painavien työkenkiensä raskauttamin askelin tiskille ja tilasi ison tuopin. Nythän se nähtäisiin millaista olutta tässä paikassa saisi. Cyan sipaisi hiukan epävarmasti repeytynyttä korvaansa ja kaivoi toisella kädellään taskustaan kolikoita kattamaan tuopin hinnan.
"Oiskohan tässä tarpeeksi?" Cyan kysäisi, asettaen kaksi kahden punnan kolikkoa puiselle tiskille.

{Eömh.. vähän kökkö aloitus, mutta Lithium ja Selene tänne. ^^}

//Voe kuule hyvä aloitushan tuo on!//

Kuluneen puun pinta tuntui karhealta herkkien sormenpäiden alla. Sormet rummuttivat vasten tiskin pintaa, Selenen nojatessa tylsistyneenä vasten sitä. Hätkähdyttävän vihreiden silmien katse eksyi vähän väliä vilkaisemaan kiinnostuneena kohti noita vanhoja kortinpelaajia, kuin punniten mielessään miten kovasti hänen kasvattajansa laittaisi pahakseen jos neiti kävisi pelaamassa erän tai pari. Siispä tuo vilkaisi kohti vanhaa ovea, joka johti keittiöön ja sieltä kuuluvasta liikehdinnästä päätellen tummakutrinen neito tuli siihen tulokseen ettei hengellään leikkiminen olisi ollut tässä tapauksessa sen arvoista. Bran osasi olla tarkka ja suojelevainen häntä kohtaa kun tultiin tietyille osa-alueille. Kukaan ei saanut esimerkiksi koskea häntä kapakassa edes olkapäälle, ilman, että vanhus oli hengittämässä noiden niskaan heti vihaisesti.

Asiakkaat tuntuivat olevan kuka missäkin, joten hänellä ei ollut edes juttuseuraa. Kuitenkin kello kilahti merkiksi, että uusi asiakas astui sisään. Tuokin kapistus oli asennettu lähinnä hänen turvakseen, vaikka Selene ei tajunnut mitä apua siitä oikein loppupeleissä oli? Toki se ilmoitti kun tuli asiakkaita, jolloin hän tiesi olla varuillaan, mutta jos Bran kerta niin paljon pelkäsi hänen puolestaan niin suurikokoinen mies saisi silloin pysyä hänen rinnallaan. Selene ei tahtonut edes arvailla millaiset ohjeet tuo oli saanut hänen isältään silloin vuosia sitten, mutta ainakin mies suhtautui häneen kuin herkkään, rikkimenevään astiaan ja kohteli häntä kuin vähä-älyistä lasta.

Vihreiden silmien noustessa kohti tulijaa, joka raskaista askelista päätelleen oli suurikokoinen. Hätkähdyttävän kirkkaiden silmien pysyessä tuon vaaleatukkaisen miehen olemuksessa, kuin tutkien kiinnostuneena hetken ennen kuin silmiin palasi taas niille ominainen pilke. Yllättävää kyllä, muutoin niin äänekäs ja puhelias nainen pysyi ihailevan vaitonaisena kun tuon pitkä mies astui tiskin ääreen ja laski rahansa sen karhealle pinnalle, Sillä kyllähän tämä nuori ja muutenkin niin erilaisen oloinen nuorukainen oli erilainen ja niin toivottu ilmestys kaljamahaisten juoppojen rinnalla.
”No, pentu lopeta se uneskelu.. Etkös aio antaa miehelle tuon tilausta..?”
Sirorakenteinen neito hätkähti rajusti kuullessaan harmaantuneen kapakan omistajan äänen aivan aavistuksen suipon, pitkänomaisen korvansa juuressa. Tuon käänsi päätään ja suoristautui täyteen pituuteensa katsoen ohikiitävän hetken ajan aavistuksen närkästyneenä miehen silmiin.
”Toki, vanhus…”
Vastattiin pehmeällä äänellä, vaikka siitä paistoikin läpi selvä pirullisuus, täyteläisten huulten kaartuessa teennäisen viattomaan hymyyn kun Bran mulkaisi suojattiaan terävästi. Vanhus huokaisi ja pudisti päätään, kohdistaen nyt katseensa tähän valkotukkaisen nuorukaiseen.
”….tuo tyttö se ei koskaan opi pitämään suutaan kiinni. Niin tosiaan, tervetuloa matalaan majaani ja tämä riittää vallan mainiosti maksuksi juomastasi. Talo tarjoaa sitten toisen kun uutena asiakkaana tulette.”
Vanhus noukki rahat, asetti ne säilöön ja vilkaisi nuorta baarimikkoaan arvioivasti kuin kehottaen tuota pitämään kiirettä. Tuo seurasi kuinka linnunluinen nainen kurotti ottamaan hyllyltä hyvänkokoinen tuopin, laskien siihen arvon herran tilaaman juoman. Tuoppi oli tosiaankin isompi kuin monissa muissa lähiseudun paikoissa eikä Bran suostunut laimentamaan oluitaan millään, sillä hän tahtoi taata asiakkaidensa nautinnon sekä sen, että nuo tulivat toistekin. Tuo toisen tuopin ilmainen tarjoaminen oli vanhuksen vanha kikka, joka vain lisäisi kapakan mainetta varsinkin kun tällä alueella oli muitakin paikkoja, joissa kävi runsaammin porukkaa kun täällä.
”No mutta työ kutsuu…”
Ukko mutisi ennen kuin poistui turhankin livakasti takaisin perähuoneeseen, oven heilahtaessa tuon perässä.

Vihreäsilmäinen nainen vilkaisi tuon perään ennen kuin laski tuopin uuden asiakkaan eteen. Hän tarkasteli nyt varsin avoimesti valkotukkaisen miehen kasvoja, laittaen merkille tuon revenneen korvan. Suupieli nytkähti vain aavistuksen ylöspäin, neidon vilkaistessa toista nopeasti. Silmistä saattoi erottaa pienen pilkkeen, joka kertoi myötätunnosta.
”Rankka päivä..?”
Lausuttiin pehmeällä äänellä.

Puolifelician korvat heilahtivat takahuoneen suuntaan jo ennen kuin suurikokoinen mies asteli sen ovesta salin puolelle. Cyanin toinen kulma kohosi vain muutaman millin, kuitenkin tarpeeksi ilmentämään miehen ajatuksia. Tässä täytyi olla kapakan oikea omistaja. Pieni hymyn häive käväisi Cyanin huulilla miehen ojentaessa tyttöä parempaan kuriin. Totta, meekaanikkokaan ei pitänyt siitä, että häntä tuijotettiin, mutta toisinaan komea ulkomuoto aiheutti sellaista naisissa. Cyanin katse siirtyi automaattisesti kapakanpitäjään tuon puhuessa hänelle.
"Kiitoksia vain", Cyan tuumi, "kukapa ilmaiselle tuopille tosin sainoisi 'ei' ", Cyan jatkoi naurahtaen. Hän pisti merkille, että baarineito oli suippokorva, ja vaikkakin kaunis sellainen, Cyan ei kuollakseenkaan voinut ymmärtää, mitä suippokorva teki tällaisessa paikassa. Genesiahit olivat tunnettuja nimenomaan prameiluistaan, eivätkä ahkerasta työnteostaan. Ei siis ollut suurikaan ihme, että omistajan täytyi välillä käydä ohjeistamassa nuorta työntekijäänsä. Kuin tämän ajatuksen käskemänä Korkeamman kaupungin varjo liukui Riverwayn ylle, peittäen näkyvistä senkin vähän auringon, joka heitä oli aiemmin lämmittänyt. Pieni huokaus pakeni kissamiehen suusta.

Ajatuksiinsa uponnut mies lähestulkoon hätkähti painavan tuopin laskeutuessa tiskille hänen eteensä, pienen kolahduksen saattelemana.
"Kiitos", Cyan sanoi, vetäen täyden tuopin varovaisesti lähemmäs itseään. Ainakaan lasi ei ollut tahmainen, niin kuin kovin monissa muissa paikoissa. Vaahtokin oli oluessa melko hyvä.
"Mistä teidän oluenne tulee?" Cyan tiedusteli, vieden tuopin janoisille huulilleen ja ottaen aimo kulauksen huuhtoakseen hallin pölyt kurkustaan. Olut maistuikin hyvältä, ei lainkaan niin laimealta kuin olisi voinut odottaa. Pieni hymy käväisi mekaanikon kasvoilla. Oli ollut varsinainen onnenpotku astua tähän paikkaan, ja mekaanikosta tulisi taatusti kanta-asiakas. Sellaisia paikkoja ei ollut montaa, jotka myivät oluensa pidentämättömänä, tai myivät ylipäätään hanaolutta, sellainen kun maksoi mansikoita, eikä Kowloonissa kovin monella ollut varaa mansikoihin. Ehkäpä omistaja tunsi jonkun, joka tunsi jonkun joka oli edelliselle velkaa, mistä sitä tiesi. Hyvin vaalean siniharmaat silmät kohosivat naiseen tuon puhuessa jälleen. Jopas, ja vielä ystävällinen, nätti myyjäkin, joka jutteli asiakkaille. Oli perinjuurin outoa, ettei asiakkaita ollut enempää.
"Mm, pitkä työpäivä. Onko paikka uusikin? Mä en muista nähneeni tätä aikaisemmin, mutta sehän nyt ei tarkoita mitään. Mulla on tapana kulkea silmät ja korvat ummessa silloin kun en suoranaisesti etsi jotain", Cyan vastasi kysymykseen kysymyksellä. Niin sievä kuin nainen olikin, Cyan ei luottanut suippokorviin sekuntiakaan.

Cyan peitti haukotuksen käteensä ja vilkaisi naista pahoitellen.
"Pitkät päivät tuppaavat väsyttämään", mies selitti, siemaisten sitten oluttaan.
"Onpa tosiaan oikein hyvää", puolifelicia mutisi hiljaa itsekseen. Hän soi suippokorvalle pienen, kiitollisen hymyn. Mies upotti sormensa valkeisiin hiuksiinsa ja veti ne olkansa ylitse eteen, valkean hiusvirran jatkuessa aina hänen penkkinsä vierustalle saakka. Oli oma työnsä pitää pehko siistinä, kun työ oli mitä oli.

{Ei oikein runosuoni syki tällai ennen aamukahvia. }

Selene nojautui parhaat päivät nähnyttä tiskiä vasten, antaen aavistuksen haaveilevan katseensa käydä noissa nurkassa korttia pelaamassa olevissa tyypeissä. Ehkä hänen pitäisi etsiä jostakin paikka, jossa pystyi pelaamaan ilman, että joku oli kaiken aikaa tuijottamassa ja vahtimassa hänen seuraavaa liikettään. Tällä hän vihjasi siihen takahuoneessaan majailevaan vanhukseen, josta oli tullut melko epäsosiaalinen viime aikoina. Vihreiden silmien määrätietoisen, mutta kujeilevan, katseen siirtyessä tuohon valkotukkaan, suupielen kääntyessä naiselle ominaiseen pirulliseen hymyyn.
”En oikeastaan tiedä, koska tuo harmaahapsi ei koskaan ole kertonut minulle. Luultavasti sillä on jokin tuttu, jolta se saa sitä pilkkahintaan tai sitten se jemmaa rahojaan patjansa alle. Liikesalaisuus katsohan kaiketi..”
Pehmeä ääni vastasi asiakkaan kysymykseen, naisen iskiessä kujeilevasti silmäänsä sanojen päätteeksi. Sivusilmällään seuraten, Selene sai todeta tuoreen asiakkaansa olevan, ainakin ilmeestään päätellen, varsin tyytyväinen juomaansa. No, kukapa ei olisi ollut, olihan olut vääristelemättä alueen parhaimpia. Harmi vain, että tämä kellarihuoneessa sijaitseva kapakka oli niin hämyisessä paikassa, että vain harvat tiesivät sen.

”Hmmhh, ei oikeastaan. Luulen, että kaikki eivät huomaa tätä sijainnin vuoksi ja lisäksi tuo sisäänkäyntikin on aika vaikeasti huomattavissa.. No mutta, pidämme tästä näin. Meno on leppoisaa eikä koskaan ole liian täyttä. Kauppakin käy melko hyvin.. Yleensä täällä on täydempää, mutta nyt kaikki ovat jossakin. Enkä oikeastaan usko, että olisi kovin asiakasystävällistä jos kaikki joutuisivat käyttämään kyynärpää-taktiikkaa päästäkseen tiskille tilaamaan juomiaan”
Selene puheli leppoisasti. Miehen sitten haukotellessa ja pahoitellessa sitä tummakutrinen neito heilautti kättään vähättelevästi, tuon täyteläisten huulien kääntyessä pieneen hymyyn.
”No hyvä, etten se ole minä, joka sinua pitkästyttää. Silloin olisi menettänyt jo taitoni viihdyttää asiakkaita ja se olisi surullista. Missä muuten olet töissä?”
Tarkat vihreät silmät huomasivat kolmen asiakkaan tekevän lähtöä, naisen huikatessa noille hyvät päivän jatkot vanhasta tottumuksesta. Hän vilkaisi valkotukkaista miestä pahoittelevasti ennen kuin puikkelehti pyöreiden pöytien välistä tuolle tyhjentyneelle pöydälle ja keräsi lasit mukaansa. Hetken mielijohteesta baarimikko poimi mukaansa myös pelikortit. Likaiset tiskit laitettiin niille tarkoitettuun paikkaan ja pelikortit nakattiin tuon valkotukan eteen.
”Hei muuten, osaatkos pelata korttia? Jos pelattaisiin vaikka yksi kierros?”
Pitkät, näppärät sormet sekoittivat pakkaa tottuneesti ennen kuin neiti asetti sen pöydälle kuin muistaen jotain äkisti. Selene vilkaisi kuulostelevasti takahuoneen suuntaan ja kun sieltä ei kuulunut mitään hälyyttävää, nainen kohautti olkapäitään, laskien itselleen hieman olutta pienen tuopin pohjalle.
”Hän vähentää joka tapauksessa tämän palkastani.. ”
Selitettiin josko uusi asiakas ihmettelisi baarimikon käyttäytymistä. Tuo ukko oli jo tottunut nuoren suojattinsa oikkuihin ja osasi lukea tätä kuin avointa kirjaa. Ärsyttävää sinänsä.
”Muuten, olen Selene, tuon takahuoneessa kykkivän harmaahapsen suojatti, kuten hän minua nimittää. Ja mitenkäs se korttipeli? Se, joka saa huonommat kortit joutuu juomaan?”

Cyan, jonka ainoita vahvoja lajeja olivat vapaanyrkkeily ja mekaaninen näpertely, ei tuntenut oloaan oikein vahvaksi kun nainen ehdotti korttipeliä. Hän tiesi että häviäisi, luultavasti useampaankin kertaan, eikä siksi ollut kovin halukas ryhtymään leikkiin. Hän kuitenkin kohautti olkiaan.
”Ovatko ne juomat ilmaisia?” Hän kysyi. Jos olivat, hän ei voisi hävitä. Cyan ei ollut tullut hakemaan humalaa, mutta jos sellainen sisältyisi diiliin, no.. mikä ettei. Hän katseli kun Selene jakoi kortteja näppärin sormin, ja mietti hiljaa mielessään, missä kaikkialla muualla nuo sormet olivat mahtaneet olla. Cyan puri huultaan ollakseen virnistämättä, ja pyyhki tuhmat ajatukset mielestään. Sekin huono puoli hänen työssään oli, ettei siinä törmännyt kovin usein naisiin. Yleensä tällaiset pubiruusut kuten Selene olivat iäkkäämpiä, uhkeampia ja rutkasti rumempia, ja olihan se aika itsestäänselvää, mitä miehelle tapahtui kun tuo pitkästä aikaa näki taas naitavan... siis kauniin naisen.

”Pelataan sitten, mutta vain muutama kierros, mulla on töitä huomenna”, mies sanoi. Cyan ei halunnut kaatokänniä myöskään siksi, että oli humalassa taipuvainen höpöttelemään ajatuksiaan varsin avoimesti ääneen. Onneksi kookas mies ei tullut humalaan helposti, joten kevyeen naiseen verrattuna hän olisi vahvoilla. Selenen jaettua kortit Cyan nosti omansa käteensä, ja huokaisi. Aivan kuten hän oli arvellutkin. Ässä ja kaksi kolmosta.

”Mä olen muuten Cyan, asun tässä ihan lähellä. Varmaan tuut näkemään mua paljonkin, nyt kun mä löysin vihdoinkin kapakan, josta saa oikeasti olutta, eikä yks kymmeneen lantrattua oluen makuista mehua.” Cyan naurahti, väläyttäen feliciamaisia kulmahampaitaan, jotka olivat korostuneen valkoiset verrattuna miehen keskiruskeaan ihoon. Cyan vaikutti muutenkin aivan liian aurinkoiselta ollakseen Kowloonin asukki, mutta mieluisa työ auringonpaisteessa teki sellaista ihmisille. Ja felicioille.
”Teen töitä Airship Deckillä”, mies vastasi naisen paljon aikaisemmin esittämään kysymykseen, ”mä korjaan lentoaluksia ja koelennän niitä.” Hän kuikuili Selenen kortteja, mutta nainen suojasi hyvin.
”Noniin, mitä sä sait?” Cyan lätkäisi tiskiin kolme korttiaan. Hän ei ollut varma laskettiinko ässä yhdeksi vai neljäksitoista, joten hän ei sanonut mitään, kun ei tiennyt, oliko saanut yhteensä 20 vai seitsemän. Olisi ollut kovin hassua, jos nainen olisikin hävinnyt, ja joutunut sitten juomaan. Toivottavasti Selene ei ollut niitä takakireitä ihmisiä, jotka ehdottivat tällaista peliä ja sitten kun tuli heidän vuoronsa juoda, joivatkin vain vettä. Totta, nainen oli töissä, mutta Selene oli itse ehdottanut peliä, joten toivottavasti tuo aikoi nyt myös noudattaa sääntöjä. Cyan nojasi särmikästä leukaansa kämmeneensä, odottaessaan Selenen paljastavan korttinsa.

Ennen kuin nainen ehti painaa korttinsa tiskiin, oven yläpuolella oleva kello kilahti ja sisään astui kolme varsin körmyn näköistä miestä, jotka saapastelivat tiskille varsin rehvakkaina.
”Kolme olutta”, ensimmäinen, punapartainen mies sanoi, ”isoja, jos se tekee mitään eroa.” Mies vilkaisi Cyania nopeasti. Ei kuitenkaan sanonut mitään, ehkäpä Cyanin suurehko hauis sai miehen ajattelemaan kahdesti, ennen kuin tuo rupesi aukomaan päätään.

”Jestas, sinä se tahdotkin tietää kaiken heti”
Todettiin naurahtaen miehen uteluille juomista. Selene mietti hetken, Cyanin kokoinen mies ei tulisi helposti humalaan, jos ei sitten omistaisi hyvin heikkoa viinapäätä. Toinen varmasti voittaisi hänet siinä, mutta sille ei voisi mitään. Ainakin hän pääsisi aikaisemmin pois nukkumaan ja kohtahan se toinenkin baarimikko saapuisi täyttämään Selenen paikan.
”..mutta kyllä ne ovat, minä tarjoan tämän kerran, mutta tulen sitten kinuamaan sinulta niskahierontaa jos olen kunnolla jumissa, varo vaan!”
Jatkettiin, pirullisen hymyn viipyillessä täyteläisillä huulilla. Sanat oli osittain tarkoitettu vitsiksi, mutta hän saattaisi hyvinkin toteuttaa uhkauksensa mikäli sille tuulelle sattuisi.

”Sinähän vastuuntuntoinen mies olet, pomosi on varmaan ylpeä sinusta”
Todettiin aurinkoisesti hymyillen samalla kun nainen jakoi viimeiset kortit pöytään. Tuo nosti korttinsa käteensä ja tajusi saaneensa huonoimmat korttinsa aikoihin, pitäen naamansa kuitenkin peruslukemilla ettei vain paljastaisi mitään. Kuitenkin pettymys paistoi hetken vihreistä silmistä, joiden katse nostettiinkin nuorukaiseen tuon sanojen myötä. Hymy, joka hiipi naisen täyteläisille huulille oli aito.
”Sehän on hieno juttu! Tervetuloa vaan tänne niin monesti kuin vain tahdot. Hei, eipäs kurkita”
Sanottiin nauraen, naisen viedessä korttejaan lähemmäs itseään. Katse siirtyi taasen surkeisiin kortteihin, huulien mutristuessa aavistuksen. Jestas, missä hänen onnensa taas kuhnaili…
”Lentoaluksia siis.. Kuulostaa hyvältä. Olen itsekin tehnyt nuorempana lähempää tuttavuutta niiden kanssa..”
Lausuttiin ennen kuin katse siirtyi taasen käyvään oveen, mutta sitten taasen Cyaniksi itsensä esitelleeseen valkotukkaiseen nuorukaiseen, joka olemuksestaan päätellen taisi olla puoliverinen. Ei sillä, Selene ei ollut puhdas itsekään ja tunsi olonsa yllättävän kotoisaksi tämän nuoren miehen seurassa. Kenties liiankin kotoiseksi, sillä jokin tuossa oli sellaista, joka veti häntä syvästi puoleensa.

Vihreät silmät kävivät vielä nuorukaisessa ja tuon korteissa. Tässä vaiheessa kolme körmymiestä olivat jo astelleet tiskille ja yksi noista oli jo lausunut tilauksensa. Nainen painoi korttinsa suurieleisesti pöydälle ja virnisti. Hän kohotti äsken varaamansa tuopin huulilleen ja siemaisi siitä reilusti olutta, pyyhkäisten sitten huuliaan.
”No, ei minulla ole järin koskaan onnea korttipeleissä. Hävisin, odotas jatketaan kohta, jaa vaikka uudet kortit sillä aikaa kun annan herroille näiden tilauksen.”
Sanottiin ennen kuin Selene kurotti ottamaan hyllyltä varsin vaivattoman näköisesti kolme isoa oluttuoppia. Samalla kun hän laski niihin juomaa, tuo käänsi huomionsa kolmikkoon.
”Niin ja tervetuloa. Millainen sää ulkona on? Tämä tekee kuusi puntaa, kaksi puntaa yhdeltä isolta tuopilta ja talo tarjoaa toiset.”

//öääärrr.. antaaksi kesto n__n’ //

Cyan seurasi talvitaivaanharmailla silmillään naisen liikkeitä tuon kurottaessa tuoppeja ylhäältä hyllyltä. Naisen paidan alla liikkuvat lihakset ja tuon sileä iho lisäsivät kummasti kapakan ilmapiiriin, ja Cyan huomasi vierellään olevan körmynkin tuijotuksen. Körmy päätti lopulta harhauttaa itseään ja vilkaisi jälleen Cyaniin, tällä kertaa tunnistaen miehen.
"Hei, etkös sinä ole se kaveri joka antoi sille puolivenoirille viime viikon ottelussa oikein kunnolla turpaan? Cy.. Cyan, eikö niin?" Mies kysyi, tuijottaen suippokorvaista puolifeliciaa ihmeissään.
"Joo, mut shh", Cyan kosketti sormellaan huuliaan.
"Mulla oli sun puolesta iso veto vetämässä, kiitti!" Körmy viittoi kavereilleenkin nähneensä jonkun tutun, ja että tässä saattaisi mennä hetki.
"Työtänihän mä vaan tein", Cyan koetti toppuutella.
"Voisinkohan mä tarjota sulle kiitokseksi vaikka tuopin? Tai kaksi? Hei, typy, kaksi tuoppia tälle herralle!" Kyömynenäinen äijäköriläs huudahti, taputtaen sitten Cyania vielä kertaalleen reippaasti olalle, ennen kuin laski kymmenen puntaa tiskille ja tarttui kolmeen tuoppiin ja lähti kuljettamaan niitä pöytäänsä. Cyan vilkaisi olkansa ylitse miehen perään ja naurahti, heilauttaen suut virneessä odottaville kavereille kättään, ennen kuin keskittyi jakamaan uusia kortteja. Cyan koetti keskittyä jakamaan naiselle paremmat kortit, niin ettei hänen tarvitsisi aivan niin pian lähteä kapakasta. Nainen oli varsin hyvää seuraa - puhumattakaan silmänruoasta - eikä Cyanilla yhtäkkiä ollutkaan enää mikään kiire kotiin.

Saatuaan kortit jaettua, Cyan nosti omansa käteensä. Hän oli vähällä naurahtaa. Mitä pelleilyä tämä tällainen nyt oli, kolme kuningasta ja jätkäpari. Tätä menoa Selene olisi humalassa alta aikayksikön, ellei naisella sitten sattunut olemaan neljää ässää ja kuningasta, tai jotain. Cyan odotti, että Selene pääsi takaisin heidän pelinsä pariin, ja laski sitten jälleen korttinsa kuvapuoli ylöspäin puiselle tiskille.
"No, miltä näyttää?" Mies kysyi, koettaen jälleen kurkkia naisen kortteja pieni, leikkisä virne kasvoillaan. Hän otti pienen huikan oluestaan odotellessaan naisen kortteja.
"Pomoni on itseasiassa aikamoinen orjapiiskuri. Saisin varmaan potkut, jos jättäisin jonain päivänä tulematta. Vaikka eihän sitä tiedä, olen aina ensimmäisenä töissä ja lähden viimeisenä. Sen siitä saa kun ei ole oikein minkäänlaista sosiaalista elämää, niin kuin kaikilla muilla Deckin jätkillä", Cyan naurahti.
"Mulla ei oikein mene jakeluun, kuinka ne tyypit on saaneet itselleen vaimot ja perheet", mies pudisteli pienesti päätään, repaleinen korva hieman eri tahtiin heiluen, "niiden huumorintajulla se on oikeasti melkoinen ihme." Cyan tutkaili vaivihkaa naisen kasvoja, etsien jotain merkkejä tuon mielipiteestä asiaan ennen kuin Selene edes avaisi suunsa.

//Ei se mitään! (Kunhan ei tule toistumaan! >:3 )

Suu mutristui aavistuksen kun kaksi miestä marssi pöytäänsä sanomatta sanaakaan ja kolmas jäi tiskille, selvästi tunnistaen hänen pelitoverinsa. Vihreiden silmien utelias katse seurasi kahden miehen välistä keskustelua. Cyan ei selvästikään tahtonut, että tästä.. toisen henkilön rökittämisestä puhuttiin yleisesti ja kun siihen liittyi vielä vedonlyöntiä.. Elikö hänen uusi tuttavansa kaksoiselämää? Ainakin jollakin tavalla se tappeluun liittyi. Selvästikin valkotukka oli voittanut sillä kertaa, mutta.. Vihreiden silmien katse käväisi nopeasti repeytyneessä korvassa. Kenties tuo oli ollut sen hinta. Katse terästäytyi ja Cyanin ilmaisten oluiden lista sen kun kasvoi. Kolme ilmaista olutta, ei lainkaan paha saldo. Raha löysi sille tarkoitettuun paikkaan. Hän antoi katseensa seurata körmyn kävelyä tuon pöytäseurueen luo ennen kuin siirtyi takaisin uuden tuttavansa läheisyyteen.

Kevyt hymy kohosi täyteläisille huulille, neitokaisen poimiessa kortit käteensä. Hän vilkaisi omia korttejaan ja sitten Cyanin tiskille laskimia ja sai todeta hävinneensä tämänkin pelin. Kahdella kolmosella, vitosella, seiskalla ja kasilla ei kauas pötkitty.
”Aika pahalta.. Suunnittelitko tämän jo etukäteen?”
Kysyttiin leikkisän pilkkeen erottuessa naisen silmistä. Hänen oli taas aika juoda ja niin hän tekikin. Alkoholin vaikutus tuntui jo pienesti naisen kehossa, sillä hän tunsi olonsa tavallista rennommaksi. Mikäs siinä, kun oli hyvää seuraakin. Kuitenkaan tuota ei juurikaan Selenen olemuksesta.
”Sinulla on aika hyvä tuuri, kolme ilmaista olutta. Sano kun tahdot lisää niin annan.”
Sanottiin naisen virnistäessä toiselle aavistuksen. Hän keskittyi kuuntelemaan miehen sanoja, mutristaen aavistuksen huuliaan. Kortit unohtuivat hetkeksi ja neitokainen nojasi leukaansa kämmeneensä, silmien katsellessa kundia miettivästi.
”Hmmh… Sinun ei pitäisi rasittaa itseäsi liikaa, ettet pala loppuun.”
Sanottiin hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän oli nähnyt mitä tapahtui ,kun teki liikaa töitä ja vähitellen käytti itsensä loppuun. Niin oli käynyt hänen edelliselle kollegalleen, joka oli toiminut tässä samaisessa baarissa hänen parinaan. Tyttö oli kasannut itselleen liian paljon töitä eikä ollut enää eräänä päivänä jaksanut nousta ylös sängystä. Seuraavan kerran kun Selene kuuli jotain siitä neidistä, oli tuo viikko sitten päättänyt lopettaa itsensä syrjäisellä sivukadulla. Surullista, mutta niin täyttä totta.

Katse siirtyi valkotukan kasvoista aavistuksen pois, Selenen rypistäessä aavistuksen kulmakarvojaan.
”Jos et olisi sanonut, ettei sinulla ole juurikaan sosiaalista elämää, olisin luullut, että sinulla on ainakin vaimo tai tyttöystävä kotona odottamassa. Vaikutat mukavalta kundilta, joten voisi hyvinkin olettaa niin.”
Sanat lausuttiin täyteläisten huulten välistä ennen kuin neitokainen ehti niitä itse tajuta, Selenen vilkaistessa miestä tummien silmäripsiensä lomitse. Jos hän olisi ollut yhtään selvempi, olisi hän luultavasti änkyttänyt jotakin vastaukseksi tai ainakin takerrellut jotakin. Se hänen toiseen tuntemansa outo veto ei ollut poissa ja nainen huomasi ajattelevansa, ettei hän näkisi estettä sille, että tekisi valkotukkaisen miehen kanssa lähempääkin tuttavuutta, mutta vain jos toinenkin osoittaisi edes jonkinlaista kiinnostusta häntä itseään kohtaan. Neiti kun ei ollut laittanut merkille kundin häneen luomia katseita. Toki Selenen pitäisi säilyttää tietynlainen imago ollessaan tässä tiskin takana, mutta niin.. Silti tuon katse tutkaili turhankin kiinnostuneena pitkän miehen käsivarsia ja vartaloa.

”Entäpä tämä tässä.”
Pitkät, hoikat sormet viittoivat ensin miestä ja sitten häntä itseään
”Tämähän on sosiaalista kanssakäymistä, joten kyllä sinulla jotakin sosiaalista elämää on.”
Sanottiin, naisen iskiessä silmää toiselle leikkisästi.

//Ööääärrr... mua häiriköidään mesessä niin tää on vähän tällänen n__n'' ...//

Cyan naurahti naisen surkeille korteille.
"Enhän toki, koetin jakaa sulle parhaat mahdolliset kortit, mutta näyttäisi nyt vähän siltä, että onni suosii mua tänään", Cyan sanoi lämpöisellä äänellä. Kaikista ennakkoluuloistaan huolimatta hän alkoi lämmetä tälle naiselle, ehkäpä kiitos tuon anteliaan poven ja muodokkaan lantionkaaren - kukapa mies nyt sellaista pystyisi vastustamaan - eikä kiinnittänyt enää niin paljon huomiota tuon suippokorviin ja korkeamman kansan vereen. Kunhan Selene pysyisi näin huumorintajuisena, Cyan ei lainkaan epäillyt, etteivätkö he tulisi toimeen keskenään. Ainakin hän oli nyt löytänyt kapakan, jossa oli ilo käydä. Kunhan hänen vapaaottelunsa eivät kävisi liian tunnetuiksi, sillä vaikka poliiseja ei Kowloonissa turhan paljoa näkynyt, katutappeluinakin tunnetut vapaaottelut olivat laittomia, koska niissä toisinaan kuoli ihmisiä - ei usein, mutta kuoli kuitenkin. Kuka tahansa vapaaottelija saattoi siis olla samalla tappaja, Cyankin oli joskus lyönyt jotakin onnetonta, itsestään liikoja luulevaa ruipeloa liian kovaa, eikä miekkonen aina noussut enää. Jokainen vapaanyrkkeilijä tiesi riskin, joka tappelemiseen aina liittyi, ja jos vastaan sattui joku körmy, jolla paistoi murhanhimo silmissään, oli viisainta vain heittää pyyhe kehään. Mutta sitten oli niitä ylpeitä pojankloppeja jotka kuvittelivat päihittävänsä kenet tahansa.

Cyanin teki mieli puhua Selenelle asiasta, mutta hän ei voinut luottaa vielä naiseen niin täysin, että olisi kertonut tuolle laittomasta lisätulostaan. Niinpä hän keskittyi muihin juttuihin, esimerkiksi naisen varovaiseen tiedusteluun hänen rakkauselämästään. Kehujakin tuo hänelle soi, ja Cyanin huulille kohosi hieman nolostunut, mutta aidosti iloinen hymy. Valkoiset, terävät hampaat paljastuivat koko tasaisessa komeudessaan, ja mies pyyhkäisi pitkiä, valkoisia hiussuortuvia valkoisen nukan peittämien kissankorviensa taakse.
"Sä olet kyllä yksi hassu nainen", Cyan sanoi nauraen, "ihan niin kuin kukaan tällaiseen mekaanikonretkuun ihastuisi." Cyan tienasi hyvin, kiitos lisätulojensa ja pienen, sisällään asuvan työnarkomaanin, eikä hän ollut hääppöisen näköinenkään. Ja jollei hänen naamastaan pitänyt, kaulan alapuolella, vaatteiden suojissa odotteli lähestulkoon täydellinen vartalo pehmeän ruskeine ihoineen ja treenattuine, ennen kaikkea karvattomine lihaksineen. Cyan oli jokaisen naisen stereotyyppinen seksilelu, vaikka harvemmin kukaan halusi nähdä hänen öljyntahriman, siniseen haalariin verhoutuneen mekaanikonkuorensa läpi.
"Mutta jos sua kiinnostaa", Cyan sanoi silmää vinkaten, "niin mä olen täysin sun palveluksessa." Cyan ei ollut mikään maailman paras ja sulavin flirttailija, mutta ehkäpä juuri hänen kömpelyytensä teki hänestä niin myyvän.

Cyan kaapi kortit kasaan ja jakoi seuraavankin kierroksen, huomaamatta lainkaan hänen suuntaansa peräpöydästä vilkuilevia miehiä. Jos Cyan olisi vaivautunut yhtään terästämään kuuloaan, hän olisi ehkä saattanut aavistaa ikävyyksiä, mutta puolifelicia oli liian keskittynyt viihdyttämään Seleneä, ettei lainkaan tajunnut tarkkailla ympäristöään. Hän pyysi toisen oluen juotuaan ensimmäisen tyhjäksi, ja jakoi sitten kortit. Katsoessaan omat korttinsa Cyan ei saanut pidäteltyä nauruaan. Syvä, lämmin nauru täytti pienen kapakan.
Cyan löi neljän kuninkaan ja ässän suoransa pöytään.
"Taisit hävitä jälleen?" Tuo tiedusteli, pistäen kielensä hampaidensa lomasta leikkisästi ulos.

Samalla hetkellä peräpöydässä istuneet miehet nousivat tuoleistaan. Yksi heistä veti povitaskustaan teleskooppipampun, jonka yksi, riittävän kova isku riitti murtamaan luun kuin luun. Vasta kun miehet asettuivat hänen taakseen, kahdella heistä kädet rinnalla puuskassa ja yksi pidellen hiilikuidulla vahvennettua pamppuaan. Cyanin korvat kääntyivät luimuun ja mies pyörähti jakkarallaan. Hän kohtasi rävähtämättä miesten katseet ja laskeutui jakkaraltaan, seisten kaikkia näitä miehiä kymmentä senttiä pidempänä.
"Mitä te haluatte? Etkös sä sanonut, että mä hankin sulle paljon rahaa? Teidän olisi kannattanut odottaa, että ehdin juoda ne tarjoamasi oluet ennen kuin rupesitte haastamaan riitaa", Cyan murisi, jännittyen valmiina tappeluun.
"Ei me oikeastaan riitaa tahdota, mutta olis eri kiva jos rupeaisit meidän kanssa vähän yhteistyöhön", pamppua pitelevä mies aloitti, "me tahdottaisiin, että sä ottaisit pari mat..." miehen lause keskeytyi, kun Cyanin nyrkki (taskusta ongitulla nyrkkiraudalla vahvistettuna) iskeytyi vasten miehen hampaita, murtaen niistä suurimman osan. Cyanin talvisen harmaat silmät olivat tummuneet myrskyisän siniharmaiksi, ja miehen olemuksesta paistoi tuon raivo näitä hänen onneaan häirinneitä miehiä kohtaan. Hän ei suhtautunut tämän sortin pelleilyyn lainkaan hyvin. Selälleen kaatunut mies yritti kömpiä ylös lattialta, mutta Cyanin painava mekaanikon saapas putkaisi tyyppiä leukaan niin, että rusahdus kuului. Miehen kaksi seuralaista perääntyivät kauhuissaan, vilkuillen toisiaan kuin koettaen sanattomasti neuvotella seuraavista toimistaan. Cyan nauroi, eikä tässä naurussa ollut mitään lämpöistä.
"Suksikaa kuuseen", Cyan toivotti, lähettäen kaksi jaloillaan seisovaa miestä tiehensä. Maassa makaava, verta joka puolelle vuodattava körmy yritti ryömiä kauemmas, muttei päässyt kauas kun Cyan jo tarttui miestä rinnuksista ja kohotti tuon korkealle ilmaan.
"Ja ensi kerralla kannattaa koettaa pyytää nätisti", hän murisi, astellen miestä mukanaan raahaten ovelle. Hän nykäisi oven vapaalla kädellään auki ja nakkasi ukon kadulle varsin kevyen näköisesti. Cyan antoi oven painua jäljessään kiinni ja ujutti nyrkkiraudan irti sormistaan. Hän kohotti katseensa Seleneen ja onnistui näyttämään pahoittelevalta huolimatta yhä sisällään möyrivästä kiukusta.

((Kääk! Tulipa pitkä. >.<))

Neitokainen väläytti nuorukaiselle vastahymyn. Tuon pitäisi selvästi hymyillä enemmän, sillä se valaisi tuon kasvot, antaen niiden komeiden piirteiden näkyä selvemmin. Myöskään puoliverisen valkoisena vilahtavat hampaat eivät haitanneet tai pelottaneet naista. Sen sijaan hän piti niitä kiehtovina, vaikka joku olisikin voinut sanoa niiden kertovan siitä ”pedosta”, jonka verta Cyanin suonissa selvästi virtasi.
”Minä voisin vaikka ihastuakin..”
Täyteläisten huulten välistä livahti ennen kuin Selene tajusi. Perskules, hän taisi olla enemmän sekaisin kun hän oli arvannutkaan. Ehkä hänen pitäisi pysyä vain vedessä ja teessä, tuo huomasi ajattelevansa samalla, kun kohotti tuoppinsa huulilleen ja joi sen tyhjäksi. Hänen piti saada katseensa edes hetkeksi jonnekin muualle kun tuohon mieheen, joten Selene näytti hetken olevan yllättävän keskittynyt laskemaan itselleen lisää juomaa käytettyyn tuoppiinsa, joskin virnisti Cyanin sanoille, jotka oli selvästi tarkoitettu flirtiksi. Tuoppi laskettiin taas pöydälle ja vihreiden silmien paljoa merkitsevä katse käännettiin miehen silmiin.
”Kyllä minua kiinnostaa”
Myönnettiin, naisen järjen seuratessa vain hetken sanojen perässä. Selene puraisi kieltään kipeästi ja päätti tästä eteenpäin ajatella ennen kuin sanoisi mitään.

Vino hymy nousi jälleen neitokaisen huulille, tuon antaessa miehelle tämän tilaaman oluen ja nostaessa korttinsa käteensä. Ilme oli valahtaa, mutta nainen piti sen tiukasti kurissa. Hienoa, hän olisi niin hävinnyt tämänkin erän! Kolmonen, jätkä, nelonen, seiska ja ysi. Nainen tuijotti hetken korttejaan ennen kuin käänsi taas vihreiden silmiensä katseen edessään istuvaan mieheen. Tavalisesti baarimikko tarkkaili asiakkaidensa tekemisiä turhankin tarkkaan, vaikka olisikin jonkun seurassa, mutta Cyanin oli onnistunut saamaan hänen huomionsa täysin. Siksi Selenekään ei laittanut merkille heitä seuraavia miehiä. Hän kuunteli pitkän miehen sisältä kumpuavaa lämmintä naurua haltioituneena ja naurahti pehmeästi itsekin ennen kuin läiskäisi korttinsa pöytään.
Selene oli juuri kohottamassa tuoppiaan huulilleen kun hän laittoi merkille Cyanin taakse ilmestyneet miehet, joiden ilmeet eivät luvanneet hyvää. Selene kirosi mielessään ja kävi läpi alkoholin sumentamassa päässään miten pitäisi toimia. Hän voisi huutaa ja kiljua, mutta se hälyttäisi vain takahuoneessa työskentelevän omistajan, mutta ei ketään muuta. Tosin aina hän voisi koittaa puhua heidät ulos tilanteesta, mutta hänen nykyisessä tilassaan se olisi…

Naisen katse terästäytyi, tuon huomatessa, että hänen pelikaverinsa seisoi miesten edessä kuin muuri. Hän kuvitteli näkevänsä Cyanin selkälihasten pingottuvan tuon paidan alla, Selenen rypistäessä kulmiaan miesten väliselle keskustelulle. Mitä ne oikein Cyanista tahtoivat?
Ja ennen kuin Selene oli edes liikahtanut, oli Cyan hoidellut kolmikon yhden jäsenen ja kantoi tätä parasta aikaa kohti ovia. Silloin nainen tajusi mitä oli tapahtunut ja astui tiskinsä takaa baarin puolelle. Hän ehti puoleen väliin tilaa ennen kuin nuorukainen oli varsin näppärästi heittänyt kolmannen miehen ulos. Siispä nainen huomasi seisovansa siinä paikoillaan hetken ja tajusi naurahtavansa ajatukselle, että tämä valkotukka tulisi palkata paikan portsariksi, mutta vakavoituen sitten hiljalleen kun hän tajusi mitä oli tapahtunut. Vihreiden silmien katse siirtyi lattialla oleviin verijälkiin, kiukun kuohahtaessa syvällä sisimmässä. Miten tuo mies uskalsi..? Ja vielä hänen baarissaan!

Katse nostettiin taas nuorukaisen kasvoihin, joiden pahoitteleva ilme sammutti osan naisen sisällä riehuvista kiukun liekeistä. Hän kuitenkin hengähti ja tajusi astelevansa varsin dominoivan oloisesti kohti Cyania. Sitten, täysin odottamatta siro, pitkäsorminen käsi kohosi miehen rintakehälle ja tuuppasi tuota taaksepäin.
”Sääntö numero yksi: Älä enää koskaan, toistan koskaan, tappele tässä baarissa ainakaan kun itse olen läsnä. Jos haluat tapella, pyri tappelemaan ulkona.”
Sanottiin, kiukun näkyessä varsin peittelemättömästi naisen silmistä, joiden katse mittaili häntä pidemmän miehen kasvoja arvioiden. Katse revittiin irti nuorukaisesta ja se siirtyi oveen, joka oli jäänyt hieman raolleen. Selene veti sen kiinni ennen kuin käänsi selkänsä valkotukalle ja lähti kävelemään kohti tiskiä. Kiukku näkyi tuon naisellisen keinuvisa askelissa. Pienen hiljaisuuden jälkeen neito puhui taas.
”..sääntö numero kaksi: jos haluat pitää minut seurassasi, sinun kuuluisi olla täällä jo”
Sanottiin, Selenen kääntyessä katsomaan Cyania olkansa ylitse, täyteläisillä huulilla viipyi ehkä turhankin lupaava hymy, katseen ollessa jo aavistuksen pehmennyt. Nainen taputti baarituolia vieressään ennen kuin kurottautui ottamaan tuoppinsa toiselta puolen baaritiskiä. Siro, mutta muodokas varsi taipui pehmeästi ja vaivattoman oloisesti puoliksi tiskin päälle, Selenen noustessa hetkeksi varpaidensa varaan. Hän haparoi tuoppiaan hetken ennen kuin sai sen huurtuneesta pinnasta otteen.

Cyan ei ehtinyt oikein toipua hämmästyksestään Selenen tökättyä häntä - huomattavasti suurempikokoista miestä - sormellaan taaksepäin, kun nainen jo asteli lanteet keinuen takaisin baaritiskille. Mikäli Selene olisi ollut mies, Cyan olisi luultavasti läimäyttänyt tuota ranneluullaan suulle, sillä Cyan ei yleensä suhtautunut isotteluun hyvin. Hänen kasvoillaan käväisi hieman loukkaantunut ilme naisen noin häntä toruttua - hänhän oli vienyt tappelun kapakasta ulos, eikä hän sitäpaitsi remakkaa ollut edes aloittanut, joten miksi nainen häntä syytti? Niin tai näin, Cyan ei voinut vastustaa kutsua kun nainen komensi hänet luokseen, ja vaikka hän hidasteli - lähinnä osoittaakseen, ettei häntä niin vain pompoteltu - Cyan lopulta hilautui jälleen Selenen luokse, nojautuen itsekin tiskiin.
"Seuraava erä?" Cyan kysyi hymyillen, kooten korttipakan ja sekoittaen sen nopein liikkein. Hän jakoi molemmille viisi korttia ja laski sitten lopun pakan kädestään tiskille.
"Jos minä voitan tämän erän, minä haluan, että sinä lähdet joskus kanssani oluelle. Tai voimme me täälläkin juopotella, on tämän paikan olut sen verran paljon parempaa", Cyan sanoi nauraen. Hän siemaisi oluttaan ja laskettuaan tuoppinsa kaapaisi korttinsa käteensä. Häntä ihan nauratti. Niinpä tietenkin. Hän laski korttinsa pöydälle, huokaisten. Kolmospari ja seiskakolmoset, yhteensä 27 pistettä. Eivät mitkään huonot kortit, mutta silti melko helpot päihittää.

Odottaessaan Selenen paljastavan korttinsa, Cyan siemaisi oluttaan, laskien sen sitten takaisin tiskille. Hän katseli hetken Selenen kasvoja, ennen kuin kohotti pitkäsormisen kätensä osittain naisen leualle, osittain tuon kaulalle ja kumartui painamaan ensialkuun hellän, mutta alati vaativammaksi muuttuvan suudelman tuon huulille. Selene oli totta vieköön haluttava nainen, vaikka suippokorva olikin. Cyanin toinen käsi painoi naisen kortit vasten tiskiä niin, että tuon oli päästettävä niistä irti. Häntä ei juurikaan jaksanut kiinnostaa oliko Selene voittanut vaiko ei, Cyan halusi naisen.
Cyan suoristautui, kietoen käsivartensa naisen vyötäisille, irrottamatta huuliaan tuon huulilta hetkeksikään. Hän veti Selenen kiinni omaan, lihaksikkaaseen vartaloonsa, upottaen kätensä naisen paksuihin hiuksiin. Päästäessään lopulta irti, Cyan oli hieman hengästynyt ja ehkä ihan vähän punastunutkin. Hän silitti vielä Selenen poskea, ennen kuin kumartui suutelemaan naista uudemman kerran, kuljettaen sormiaan pitkin Selenen käsivartta. Cyan ei ollut lainkaan hassumpi suutelija, mutta hän ei ollut oikein koskaan luottanut pelkän suudelman voimaan viettelijänä. Cyan oli kuitenkin puolifelicia, alempaa rotua, ja Selenen kaltainen viettelijätär pystyisi niin paljon parempaankin. Niinpä Cyan päästi otteensa naisesta ja hymyili hieman pahoitellen, mutta kuitenkin ilkikurinen pilke silmissään. Hän ei katunut hetkeäkään tuosta suudelmasta ja sen jälkijäristyksestä.

"Okei, tämä saattaa vaikuttaa vähän yllättävältä", Cyan sanoi nauraen, "mutta koska sä pääset töistä?" Mies ei ollut itsekään nähnyt tämän tulevan, olkoonkin että Selene oli käyttänyt naisellisia voimiaan hänen viekottelemiseensa. Cyan olisi antanut vasemman kätensä saadakseen naisen kotiinsa ja sänkyynsä NYT. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, mutta Cyanista tuntui, ettei nainen ainakaan kieltäytyisi. Eihän sen tarvitsisi olla mitään vakavaa, Cyan oli rento tyyppi eikä olettanut, että Selene palaisi hänen luokseen enää myöhemmin, ellei halunnut. Cyan aikoi tehdä kaikkensa, jotta nainen haluaisi.

Selene ei kiinnittänyt sen enempää huomiota mieheen, vaikka kuuntelikin josko tuo olisi ottanut hänen sanoistaan itseensä ja päättäisi häipyä. Suupieli nousi hetkellisesti ylöspäin kun hän kuuli toisen askelien lähenevän ja tunsi tuon läsnäolon taas lähellään. Nainen kääntyikin toista kohden, vinkaten silmäänsä ennen kuin kohotti tuoppinsa huulilleen ja joi oluttaan irrottamatta katsettaan Cyanista. Hän laski tuoppinsa pöydälle ja nyökkäsi toisen sanoille. Cyan oli voittanut hänet kahdesti, mutta hän ei antaisi tuon voittaa häntä kolmatta kertaa. Selene vain toivoi onnensa olevan läsnä tällä kertaa. Hän tunsi pienen jännityksen kehossaan, katsoessaan kuinka taitavasti mies sekoitti kortit ja jakoi ne. Katse kohosi korteista miehen kasvoihin, huulille piirtyessä sen tutun, aavistuksen pirullisenkin hymyn.
”Selvä se. Saat viedä minut sinne minne itse tahdot”
Vastattiin valkotukan sanoihin.

Selene vilkaisi nuorukaisen pöydälle laskemia kortteja ja päätti olla katsomatta omiaan ennen kuin ne koskettaisivat pöydän kulunutta pintaa. Hän ei oikeastaan ehtinyt toteuttaa aiettaan kun hän tunsi miehen karhean kosketuksen leuallaan. Vihreiden silmien aavistuksen kysyvä katse käväisi toisen talvitaivaanharmaissa ennen kuin hän tunsi Cyanin huulet omillaan. Pienen hetken ajaksi naisen keho jännittyi, Selenen tietämättä mitä hänen tulisi tehdä, mutta hellän suudelman muuttuessa vaativammaksi nainen huomasi ryhtyvänsä mukaan leikkiin. Käsi irrotti otteen korteista, niiden löytäessä paikkansa miehen niskan takaa. Silmät painuivat kiinni ja naisen hengitys kävi astetta tai paria raskaammaksi. Puhdas halu toista kohtaan paistoi avoimesti läpi naisen olemuksesta. Kun Cyan veti hänet kiinni kehoonsa, pyrki Selene pääsemään vielä lähemmäs painautuessaan toista vasten rajusti. Suudelma ehti syvetä, miehen irrottautuessa hänen huuliltaan. Hän oli hengästynyt. Vihreiden silmien katse suunnattiin naista pidemmän nuorukaisen kasvoihin, Selenen tullessa tietoiseksi siitä, miten lähellä hänen kehonsa oli miehen omaa. Hän saattoi kuvitella tuntevansa tuon jokaisen liikkeen itseään vasten.
Varovainen kosketus poskella ennen toista suudelmaa sai katseen syventymään aavistuksen ennen kuin huulet kohtasivat toisen omat. Cyan oli kuin huume, jota hänen oli pakko saada lisää. Tuon huulet maistuivat vielä oluelle, mutta se ei järin häntä itseään haitannut. Miehen kosketus sai ihon värähtelemään mielihyvästä.

Selene vastasi toisen pahoittelevaan hymyyn omalla, aavistuksen vinolla, mutta hurmaavalla hymyllään. Ilme kuitenkin vakavoitui hetkeksi miehen sanojen myötä. Selene tajusi vilkaisevansa ovelle, kääntäen sitten huomionsa taas seuralaiseensa, joka oli miltei saanut häneltä jalat alta. Sitä ei tapahtunut usein, sillä nainen antoi itsensä harvoin joutua vastaavanlaiseen tilanteeseen, mutta jokin tässä tummaihoisessa, valkotukkaisessa miehessä veti häntä niin syvästi puoleensa. Hän päätti ottaa riskin, vaikka sitten toinen käyttäisikin häntä vain hyväkseen.
”Heti kun se toinen baarimikko viitsisi ilmaantua paikalle. Sitten olen vapaa ja vain sinun”
Sanottiin, naisen näykkäistessä leikkisästi nuorukaisen huulta.
Kuin se hänet vapauttava baarimikko olisi aavistanut, ovi kävi ja sisään astui likomärkä mies, joka jähmettyi oviaukkoon hetkeksi ennen kuin tajusi laittaa oven kiinni. Tuon tummien silmien katse risteili toisiinsa kietoutuneen parin välillä, Selenen virnistäessä toiselle ja irrottautuessa vastahakoisesti hänen valkotukastaan. Naisen käytös muuttui aavistuksen hillitymmäksi kolmannen osapuolen ollessa läsnä
”Ryan…”
Nainen tervehti toista yksinkertaisesti nimeltä ja seurasi kuinka ihmismies asteli varovaisesti lähemmäs. Selene sen sijaan kurkotti kohti tuoppiaan, siemaisten oluttaan hieman ennen kuin kääntyi taas Cyanin puoleen.
”En viivy kauaa”
Sanottiin ennen kuin naisen siro hahmo oli astellut jokseenkin horjuvasti takahuoneeseen. Mennessään tuon sormet hipaisivat miehen sormia, tuon kosketuksen jäädessä miesbaarimikolta huomaamatta.

Kauaa aikaa ei ehtinytkään kulua kun Selene ilmestyi taas baarin puolelle, mukanaan takkinsa. Tuo toivotti kollegalleen työniloa, miehen mutistessa omiaan kun tuo katosi takahuoneeseen, ja kääntyi Cyanin puoleen, kietoen toisen kätensä tuon ympärille. Selene painoi suudelman nuorukaisen huulille, sormien sujahtaessa kuin varkain tämän paidan alle, niiden löytäessä nopeasti housujen rajan. Sormet liikkuivat kiusoittelevasti nuorukaisen iholla, suudelman syvetessä vaativammaksi. Selene irrottautui kuitenkin nopeasti, vilkaisten takahuoneen suuntaan. Nainen virnisti ja heitti takkinsa hartioilleen. Tuo astui sanaakaan sanomatta ulos, vilkaisten olkansa ylitse. Cyan saisi johdattaa hänet minne ikinä tahtoikin, Selene kyllä seuraisi.

Cyan hymyili vinoa hymyään oven käydessä.
"Sinähän olet varsinainen taikuri", hän sanoi Selenelle, ja nyökäyttäen päätään kohti ovesta sisään astunutta miestä. Cyan tarkasti miehen päästä varpaisiin nopealla katseella ja totesi tuon vaarattomaksi - eikä ainakaan mahdolliseksi kilpailijaksi - päästäen sitten Selenen aivan yhtä vastahakoisesti menemään. Cyan seurasi katseellaan uuden baarimikon varovaista liikkumista salin halki.
"En minä pure", Cyan sanoi naurahtaen, saaden miehen hätkähtämään. Ehkä tuolla oli jotain sekarotuisia vastaan? Hän hörppi oluensa kurkustaan alas ja valmistautui sitten lähtöön, jättäen Ryanin täysin omaan arvoonsa. Cyan nappasi Seleneä kädestä johdattaakseen tuon ulos, mutta nainen päättikin vielä jatkaa siitä, mihin he olivat hetki sitten jääneet. Mikäs siinä, Cyan tuumi, vastaten naisen suudelmaan ainakin samalla mitalla takaisin. Hän tunsi himon kasvavan niin rinnassaan kuin housuissaankin, ja saattoi vain toivoa, ettei kukaan ulkopuolinen huomannut samaa, minkä Selene jo varmasti huomasi. Cyan naurahti pehmeästi, kaapaten naisen syliinsä ja lähtien sitten juoksemaan sateen poikki kohti kotiaan. Onneksi matka ei ollut pitkä, ja vapaaottelijana Cyan oli sen verran hyvässä kunnossa, että matka taittui nopeasti. Hän laski Selenen takaisin omille jaloilleen ja avasi tuolle herrasmiesmäisesti oven pienkerrostalon rappukäytävään.

Hän johdatti naisen toiseen kerrokseen ja erään painavan, metallisen oven luokse. Hän avasi oven naiselle, päästäen tuon edeltä eteiseen. Eteisen erotti vielä muusta asunnosta valurautainen ristikkoportti, joka liukui sivuun Cyanin avattua siinä roikkuneen lukon. Nämä olivat niitä halvempia turvatoimia, joihin kowloonilaisten oli ryhdyttävä pitääkseen ulkona ne, joita eivät halunneet sisälle. Cyan nappasi naisesta jälleen tiukan otteen jahka tuo oli ensin riisunut ulkovaatteet yltään. Cyan johdatti naisen peremmälle asuntoon, ja istutti tuon sitten sohvalle, suudellen naista jälleen.
"Haluaisitko sinä kenties jotakin juotavaa? Oluen?" Cyan ehdotti, lähtien noutamaan heille juomia jääkaapista. Palatessaan hän laski olutpullot lasilevyn peittämälle sohvapöydälle ja istuutui sitten naisen viereen, kietoen käsivartensa tuon harteiden ympäri. Cyan heilautti valkeat hiuksensa pois tieltä ja kumartui sitten suutelemaan naista uudestaan, tällä kertaa huomattavasti perusteellisemmin. Eihän heillä ollut mikään kiire mihinkään, joten miksi hätiköidä? Cyan kuljetti sormiaan hellästi pitkin naisen vartaloa, aloittaen tuon polvelta ja kuljettaen sormiaan sitten ylöspäin, reittä pitkin vatsalle ja aina rinnoille, ja niistä yli, kunnes pääsi tuon kaulalle. Siihen Cyan pysäytti kätensä, keskittyen seuraavaksi suukottelemaan naisen kaulaa, näykkäistenkin kerran tai kaksi. Mies koetti hillitä haluaan repiä naiselta kaikki vaatteet väkivaltaisella, luolamiesmäisellä tavalla, ja onnistuikin, ainakin jossain määrin.

Cyan, piittaamatta siitä halusiko Selene kenties oikeasti juoda oluensa, kumosi naisen selälleen pehmeälle sohvalle, ujuttaen kätensä naisen paidan helman alle. Hän painoi pehmeät huulensa naisen vatsalle, siirtäen pikkuhiljaa tuon paitaa ylemmäs, pois edestä. Lopulta hän riisui paidan kokonaan, ihastellen hetken näkemäänsä. Selene oli tosiaankin oikea aarre naiseksi. Cyan virnisti tyytyväisenä. Hän laski päänsä naisen rinnoille, tarttuen hampaillaan tuon rintaliiveihin ja siirtäen ne sivuun. Hän härnäsi kielellään naisen nännejä kunnes ne olivat kivikovat, toisen käden tukiessa miehen painoa ja toisen sivellessä naisen vartaloa.

// >: 3

Vihreiden silmien katse syveni aavistuksen Cyanin kaapatessa naisen syliinsä. Selene painautui lähemmäs miestä heidän tehdessä tietään sateen läpi kohti nuorukaisen asuntoa. Tuon matkan aikana Selenen humaltuneessa mielessä kävi ensi kertaa se seikka, että kenties hänen seuralaisensa ei olisikaan niin turvallinen kuin hän oli kuvitellut, naisen kuitenkin pyyhkiessä moisen ajatuksen pois yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Sen sijaan nainen keskittyi tarkastelemaan ympäristöä, vaikka se sateelta olikin hankalaa, mikäli ei tahtonut näyttää perille tultaessa ihan pandakarhulta.

He tulivatkin perille ja Cyan laski naisen varovasti alas, päästäen tuon pujahtamaan sisälle taloon, Selenen jäädessä kuitenkin odottamaan miestä sisälle ennen kuin seurasi tuota aina toiseen kerrokseen asti. Vihreiden silmien katse viipyi hetken jykevässä ovessa ennen kuin Selene pujahti sisään. Hän seurasi hetken Cyanin tekemisiä ennen kuin riisui takkinsa ja kenkänsä, antaen miehen johdattaa itsensä istumaan sohvalle.
”Kyllä kiitos”
Vastattiin miehen tiedusteluun juomapolitiikasta, Cyanin jättäen Selenen hetkeksi yksin. Naisen katse silmäili asuntoa mietteliäänä ja todeten mielessään että hän piti näkemästään. Cyan oli nähnyt selvästi vaivaa asuntonsa eteen ja oli tehnyt siitä varsin viihtyisän. Vihreiden silmien katseen siirtyessä taas valkotukkaiseen nuorukaiseen, joka istahti hänen vierelleen, naisen täyteläisten huulten ehtiessä kaartua kauniiseen hymyyn. Cyanin läheisyys, tuon koko olemus tuntui huokuvan tietynlaista turvan tunnetta, jota Selene ei ollut osannut edes kuvitella kaipaavansa. Ehkä hän sen vuoksi viihtyi miehen seurassa vaikka tämän ulkonäkö oli aluksi kiinnittänyt hänen huomionsa.

Selenen vastatessa hellään suudelmaan, toisen käden eksyessä miehen hiuksiin, kun taas toinen seikkaili pitkin tämän vartaloa. Se laskeutui rintakehälle, siirtyen vatsalihasten ylitse ja pujahtaen miehen paidan alle samalla hetkellä kun Cyan kaatoi naisen sohvalle. Cyanin kosketus tuntui yllättävän kuumalta Selenen iholla, sen saaden hengityksen kiihtymään aavistuksen. Kädet upposivat nuorukaisen valkeisiin hiuksiin, kosketuksen sekoittaessa niitä. Naisen täyteläisiltä huulilta karkasi meilihyvästä kertovia huokauksia. Paita lähti kuin huomaamatta nuoren naisen päältä, tuon siron varren taipuessa aavistuksen kaarelle miehen alla, kun märkä kieli kiusoitteli nännejä. Cyanin hiukset kutittivat Selenen ihoa, naisen nauttiessa mielihyvää tuottavista kosketuksista. Jokainen aisti tuntui herkistyvän entisestään.
Vihreiden silmien ollessa puoliksi auki, naisen sisällä roihahti puhdas himo toista kohtaan. Hän tahtoi toisen tässä ja nyt. Tuon siirtäessä kätensä hyväilemään nuorukaisen vartaloa, käsien eksyessä vaeltamaan tuon vartalolla, vetäen hupparin pois miehen päältä. Kädet etsivät hetken ennen kuin ne löysivät paidan helman, Selenen auttaessa paidan pois peittämästä kissapojan jumalaista vartaloa. Nainen ei seurannut minne hänen paitansa tai miehen vaatteet olivat lentäneet, tuon ohjatessa nuorukaisen huulet päättäväisesti omilleen.

Saadessaan Cyanin huomion toisaalle, saattoi Selene keskittyä tekemisiinsä paremmin. Sormet kulkivat pitkin miehen ihon pintaa kevyesti, tuskin koskettaen. Niiden siirtyessä selkäpuolelta kyljen kautta tuon vatsalle, kokeillen Cyanin vatsalihaksia. Iho tuntui värisevän kosketuksen alla. Käden tehdessä matkaansa aina alavatsalle, jossa se sujahti hetkeksi housujen kankaan alle, hyväillen pehmeästi, ennen kuin se palasi avaamaan miehen vyötä tuskallisen hitaasti.

Cyan tunsi sydämensä hakkaavan rinnassaan. Hän ei muistanut koska viimeksi hänen sisuksiaan oli polttanut samanlainen himo ketään naista kohtaan, mutta ilmeisesti Selene oli juuri sitä mitä hän oli tarvinnutkin. Hän tunsi naisen haparoivat sormet vyötäisillään ja ihmetteli hetken mitä tuo oikein puuhasi, ennen kuin tajusi naisen koettavan avata hänen vyötään. Cyan suoristautui, heittäen vaistomaisesti hiuksensa jälleen selkänsä taakse, ja avasi vyönsä muutamalla tottuneella liikkeellä. Mies nousi seisomaan ja riisui yhdellä rivakalla liikkeellä farkkunsa, alushousunsa ja sukkansa. Sitten hän nappasi Seleneä napakalla otteella housunvyötäröltä kiinni ja avasi tuon housunnapit. Hän tarttui naisen housunlahkeista kiinni ja kiskaisi ne tuon jalasta riuskalla liikkeellä, kaapaten naisen sitten jälleen syliinsä niin, että tuon jalat kietoutuivat hänen vyötäisilleen. Hän luotti siihen, että Selene pitäisi kiinni sillä aikaa, kun Cyan avasi tuon rintaliivit - kiroten niiden rubikinkuutiota, jota hän ei ollut koskaan oppinut avaamaan nopeasti - ja lopulta kiskoi ne naisen yltä, nakaten ne jonnekin sohvan suuntaan. Hän kietoi voimakkaat käsivartensa naisen pepun alle, kantaen tuon makuuhuoneeseen, jossa hän laski naisen sänkynsä pehmoiselle päiväpeitteelle.

Päästyään taas hieman eteen päin, Cyan keskittyi jälleen hyväilemään naista niin suullaan kuin käsilläänkin, kuljettaen huuliaan Selenen huulilta alaspäin, pitkin tuon vatsaa. Hän ujutti tuon pikkuhousut pois tieltä, koskettaen varovaisesti naisen häpyä ensin sormillaan, sitten kielellään. Cyan oli kaatanut lukuisia naisia - mekaanikoilla oli sellainen tapa - joten hän oli harjaantunut tyydyttämisen jalossa taidossa. Hän tunsi joka hetki suuremmaksi ja kovemmaksi kasvavan elimensä vaatimukset hiusrajassaan saakka, mutta keskittyi vielä hetkeksi lämmittelemään Seleneä. Ei sillä että nainen enää tässä vaiheessa lämmittelyä tarvinnut. Cyan työnsi kokeilevasti etu- ja keskisormensa naisen sisään, liikutellen niitä hitaasti edestakaisin ja nauttien Selenen huokauksista makuuhuoneen vielä toistaiseksi viileässä ilmassa. Lopulta hän ei kestänyt enää. Cyan veti sormensa hitaasti ulos naisesta, suudellen vielä kevyesti tuon klitorista, ennen kuin kohottautui ja työntyi koko melkoiselta pituudeltaan tuon sisään. Hän piti rytmin ensin hitaana, hillittynä, totutellen naisen tuntuun ja tuon liikkeisiin. Hetkeä myöhemmin hän liukui edestakaisin jo kiivaammin, pystymättä pidättelemään vaimeita murahduksiaan ja huokailujaan. Hieman myöhemmin hän hidasti jälleen, kääntäen itseään huomattavasti kevyemmän naisen mahalleen niin, että tuo tajusi missä mentiin. Saatuaan Selenen nelinkontin sängylleen, Cyan kokeili uudestaan, kiihdyttäen kaikessa rauhassa vauhtiaan. Selene tuntui uskomattoman hyvältä hänen ympärillään, mutta Cyan, perusteellinen mies kun oli, ei halunnut kaunottaren jäävän mistään paitsi. Hän hyväili käsillään naisen vartaloa, sivellen tuon selkää ja kuunnellen kiihtyviä, alati voimistuvia huokauksia ja voihketta, joka puolestaan kiihotti miestä entisestään.

Cyan vetäytyi Selenestä ulos vielä kerran, asettautuen itse makaamaan selälleen sängylle ja antaen Selenen ottaa vallan. Hänen harmaat silmänsä seurasivat Selenen jänteikkään vartalon liikkeitä, tuon rintojen liikkumista heidän rakastelunsa rytmiin, ja tuon huulien muotoa, kun nainen voihki ja miltei huusi. Tuntiessaan Selenen orgasmin ensisupistukset kalunsa ympärillä, Cyan kierähti päällimmäiseksi ja työnteli naisen maaliin, tuntien tuon kynnet selkänahassaan ja hampaat olkapäässään. Cyan laukesi itsekin Selenen sisälle, huohottaen ponnistuksesta. Hän tunsi Selenen sykähtelyt ympärillään, ja painoi päänsä alas, suudellen naisen kaulaa, leukaa, ja lopulta tuon huulia, yhä edelleen himosta nälkäisenä.

//Taijan pistää sen K-18 tonne alkuun..

Vartaloa kihelmöi hyvällä tavalla, naisen keskittyessä tasaamaan kiihtynyttä hengitystään. Iholle painetut suudelmat saivat sen värähtelemään, Selenen naurahtaessa pehmoisesti. Suudellessaan miestä, kädet nousivat vaistomaisesti tuo niskan taakse, naisen painaen toisen huulille vielä pari suudelmaa ennen kuin pakotti tuon nousemaan pois päältään. Kaksi yhteen kietoutunutta kehoa tuotti yllättävän paljon lämpöä ja huonekin tuntui jo paljon lämpimämmältä. Selene mietti hetken vaivautuisiko kiskomaan sänkypeittoa pois, mutta tuli siihen tulokseen, että peitto saattaisi olla turha jos huone pysyisi yhtä lämpimänä. Sen sijaan vihreiden silmien katse kiinnittyi mieheen, jonka Selene puski selälleen välittämättä tuon mahdollisista vastalauseista.
Cyanin huulille painettiin suudelma samalla kun sormet kulkivat miehen kauniilla vartalolla. Selenen irrottautuessa suudelmasta, tutkaillen hetken toisen kasvoja ennen kuin huulille nousi aavistuksen pirullinen hymy. Nainen asettautui toisen viereen.
”Se oli kyllä..hmmhh… Hyvää yötä”
Käsi siveli toisen rintakehää vielä hetken ennen kuin silmät sulkeutuivat. Hetken päästä Selene oli jo syvässä unessa.

~Aamuun skip~

Auringon säteiden tulviessa huoneeseen avoimesta ikkunasta (mikä oli sinällään harvinaista ja juuri siksi Selene piti sitä kohtalon ivana) tummatukkainen nainen alkoi tulla tietoisemmaksi itsestään ja kehostaan. Pikkuhiljaa unen rippeet karisivat pois ja tuo aukaisi silmänsä, vain sulkeakseen ne tiukasti kiinni. Päänsärky iski täydellä voimalla ja sai naisen käpertymään kasaan. Selene sadatteli mielessään, käänsi selkänsä ikkunalle ja avasi silmänsä varovasti.

Sydän sykähti kurkkuun, nuoren naisen ensin tunnistamatta hänen vieressään nukkuvaa miestä, naisen kehon jähmettyessä hetkeksi. Viimeistään silloin viimeisetkin unenrippeet karisivat pois, eilisen tapahtumien tulviessa selvinä muistikuvina hänen mieleensä. Niin, he olivat tavanneet baarissa ja tulleet sitten tänne. Tapahtumat olivat edenneet tiettyyn suuntaan ja nyt he sitten olivat tässä. Nainen huomasi purevansa alahuultaan tarkastellessaan varovasti vierellään lepäävää valkotukkaista kissapoikaa. Hän mietti kuumeisesti nousisiko ja lähtisi vähin äänin vai jäisikö toisen viereen siksi aikaa kunnes tämä heräisi. Vasta silloin Selene huomasi kehonsa peitoksi kiskotun peiton, hän oli nukahtanut sen päälle, joten Cyanin oli täytynyt jollakin konstilla saada hänet siirtymään. Vihreissä silmissä kävi lempeä pilke.
Mietittyään hetken, Selene tuli siihen tulokseen, että hänen olisi parasta häipyä ennen kuin toinen heräisi. Tämähän ei merkinnyt heille kummallekaan mitään, joten hän ei nähnyt tarpeelliseksi jäädä sen pidemmäksi aikaa. ainahan Selene voisi vaikka kirjoittaa lapun toiselle. Siispä peittoa siirrettiin varovasti syrjään, naisen noustessa nopeasti seisomaan. Se kuitenkin osoittautui virheeksi, sillä viiltävä päänsärky sai Selenen istuutumaan takaisin sängyn laidalle päätään pidellen.
”..huh..”

Cyan oli nähnyt ihanaa, ihanaa unta, jossa hän oli kiitänyt suunnattoman lentoliskon siipien välissä suunnattoman sademetsän halki, eikä hän olisi millään halunnut herätä. Lentäminen oli ollut hänen intohimonsa pikkupojasta saakka, ja nyt kun hän vihdoin työskenteli Airship Deckillä ja sai koelentää aluksia, tällaiset vapaudentunteen täyttämät liitounet olivat jääneet vähemmälle. Hänen oli ehtinyt olla jo hieman ikävä tämänkaltaisia unia, ja kun aurinko yritti repiä hänet pois unesta, hän ei edes viitsinyt herätä kääntäessään kasvonsa kohti seinää. Uni oli kuitenkin jo mennyt, ja kaikenlisäksi hänen vierellään makasi nainen, jonka tyydyttämiseen hän oli käyttänyt edellisenä iltana reilusti aikaa. Cyania ei kuitenkaan enää nyt aamulla kiinnostanut olla mikään seuramies, kun hänen suussaan maistui kissanjätöksiltä ja hän tiesi, että puolet hänen kasvoistaan olisi tyynynkuvia täynnä. Cyan oli melko mestari mitä teeskentelyyn tuli, eikä hän siksi lainkaan epäillyt, että Selene - ah, kaunis Selene - menisi lankaan. Hän kuunteli naisen liikehdintää ja hymyili hieman, miettien josko hänen sittenkin pitäisi pyytää naista jäämään kahville. Mutta epäilemättä tuolla oli töitä tehtävänä ja tapaamisia tavattavana, eikä Cyan juuri nyt kestänyt kuunnella minkäänsortin selityksiä. Niinpä hän tyytyi murahtamaan hieman, vaihtamaan asentoa niin, että aurinko toi esiin hänen kauniistimuodostuneet selkälihaksensa, ja painumaan takaisin untenmaille.

Cyan painui takaisin uneen, jossa hän liiti sen samaisen vihreän lentoliskon selässä, väistellen puista roikkuvia liaaneja ja psuikosta esiin loikkivia jättiläisliskoja ja lintuja. Unen rauhoittava hiljaisuus ja sinivihreät värisävyt rauhoittivat pian miehen mahaa kiertäneen krapulankin, ja kun Cyan lopulta heräsi unestaan, oli aurinko jo painunut jonnekin kivilaattojen taakse piiloon. Hän nuuski hetken huoneilmaa - ikkuna oli tainnut unohtua auki, sillä tunkkaiselta täällä ei ainakaan haissut - ja havaitsi olevansa yksin. Hetken paikallaan makoiltuaan Cyan kääntyi selälleen, miettien josko lähtisi oluelle.

//Lisää tätä tällaista joskus myöhemmin. <3