Lucille Nitre

Nimi: Lucille "Savannah" Nitre
Sukupuoli: nainen
Rotu: ihminen
Ikä: 19
Syntymäpaikka: Kowloon
Kansalaisuus: kowloonilainen
Siviilisääty: seurustelee
Ammatti: Lucillea on kutsuttu niin strippariksi kuin huoraksikin, mutta osuvampi ammattinimike on go-go-tanssija. Savannah – Lucillen 'taiteilijanimi' – on työpaikkansa, strippiklubi Sweet 'n' Sourin (jonka oli alunperin tarkoitus olla tyylikäs burleskiravintola) suosituimpia tyttöjä.

Ulkonäkö: Lucille on runsaat 170 senttiä pitkä. Hänen vartalonsa on hoikka ja luonnollisesti timmiksi treenattu, kukapa nyt lihavaa go-go-tanssijaa katselisi? Hänen ihonsa on tummahko, maitokahvin värinen, käsivarret luomien kirjomat.

Lucillen kasvonpiirteet ovat pyöreät ja lapsekkaan pehmeät. Pientä pystynenää täplittävät pisamat, suu on täyteläinen ja alati hieman mutrulla. Särmää hänen ulkoiseen olemukseensa tuovat suuret, kapeahkot ja lähes mustat silmät, joita kehystävät tuuheat räpsyripset. Paksu, tasaiseksi leikattu otsatukka peittää terävät kulmakarvat, mustat ja viivasuorat hiukset ylettyvät melkein vyötäisille.

Lucille pukeutuu useimmiten mustaan, tummansiniseen tai violettiin. Hän suosii yksinkertaisia, rentoja vaatteita vastapainoksi kireille ja seksikkäille esiintymisasuilleen. Hän pitää näyttävistä koruista, ja yleensä hänen korvissaan roikkuvatkin valtavat korvarenkaat. Naisen napaa koristaa timanttiriipus.

Luonne: Savannah on paitsi Lucillen taiteilijanimi myös eräänlainen alter ego. Kun hän vetää työpäivän alussa korkeakorkoiset saapikkaat jalkaansa ja puuteroi kasvonsa, hän muuttuu samalla ujosta Lucillesta räväkäksi Savannahiksi. Tämän roolinsa suojista hän uskaltaa laukoa nokkelia kommentteja, tanssia yleisön edessä ja flirttailla asiakkaille. Savannah kulkee selkä suorana, nauraa kovaäänisesti eikä välitä paskaakaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat.

Kun Lucille illan päätteeksi kuoriutuu pukuhuoneessa hepeneistään, hänen ryhtinsä lysähtää ja hiukset valahtavat kasvoille. Hän on vaitelias ja puhuu pienellä, läpikuultavalla äänellä. Hän on säikky, pelkää melkeinpä omaa varjoaankin. Hän vihaa pitkää ja huonosti valaistua kävelymatkaa Koenjissa sijaitsevasta työpaikastaan asunnolleen rautatieaseman liepeille. Lucille on nopeaälyinen mutta aivan liian ujo lausuakseen ääneen niitä ajatuksia, joita hänen mieleensä juolahtaa. Hän viihtyy omissa oloissaan ja karttaa suuria ihmisjoukkoja, eikä häntä saisi vapaapäivinään astumaan johonkin Sweet 'n' Sourin tapaiseen juottolaan kuin aseella uhkaamalla. Hän pitää lukemisesta ja kahlaa nopeasti läpi mitä vain virsikirjoista sähkölaitteiden korjausoppaisiin.

Lucille on kohtelias ja ystävällinen – ehkä hieman liiankin ystävällinen, jotta se olisi hänelle hyväksi – mutta yrittää selviytyä sosiaalisista tilanteista mahdollisimman nopeasti ja vähin puhein. Hän on miellyttämishaluinen ja välttää riitoja viimeisimpään asti. Jos kiistelemään kuitenkin päädytään, Lucille purskahtaa itkuun yleensä siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli korottaa tarpeeksi ääntään. Nuori nainen on toivoton romantikko ja ihastuu nopeasti ja tulisesti. Näistä leimahduksista seuraa harvoin mitään hyvää.

Historia:
Lucille jäi orvoksi 15-vuotiaana. Hänen isänsä oli korviaan myöten veloissa ja päätti, että kuula kalloon oli kivuttomin tapa päästä eroon verenhimoisista velkojista. Mies kuvitteli pelastavansa perheensä uhraamalla itsensä, mutta seuraavana päivänä herra Nitren itsemurhasta kiukustuneet korstot saapuivat vaatimaan jonkun verta vuodatettavaksi. Rouva Nitre kuristettiin ja heitettiin joen mustiin syvyyksiin, Lucillelle annettiin viisi minuuttia kerätä luunsa ja poistua näkyvistä, ennen kuin Nitren ränsistynyt kotitalo sytytettiin tuleen.

Tyttö harhaili aikansa kaduilla ja kerjäsi elääkseen. Muutaman kuukauden kuluttua hän törmäsi Joséen, parikymmentä vuotta itseään vanhempaan, läpeensä korruptoituneeseen polisiin ja sivutoimiseen parittajaan, joka otti hänet siipiensä suojaan. José ei löytänyt lyhyelle, tanakalle tytölle muuta käyttöä kuin passittaa tämä kadunkulmaan onneaan koettamaan. Seitsemännentoista ikävuotensa aikana Lucille puhkesi kukkaan, ja José päätti, että tytössä olisi potentiaalia muuallekin kuin likaisille kaduille, joilla kilpailu ikälopuista ja kuppatautisista asiakkaista oli armotonta. Sweet 'n' Sourin uusi omistaja, keski-ikäinen tazzyrialaisleski, suostui ottamaan Lucillen koeajalle, ja sille tielle nuori nainen on jäänyt.

Lucille on jo puolisen vuotta elänyt väkivaltaisessa ja kaikkea muuta kuin terveessä parisuhteessa Josén kanssa. Rakkaus on suhteesta kuollut jo aikaa sitten – jos sitä koskaan on ollutkaan – mutta Lucille pelkää miestä aivan liikaa jättääkseen tämän. José harrastaa irtosuhteita ja vaivautuu vain harvoin toimimaan edes tyttöystävänsä selän takana. Se, että toiset miehet kuolaavat lavalla tanssivan Lucillen perään, ei hetkauta Joséa pätkän vertaa (itse asiassa tämä muistuttaa naista säännöllisin väliajoin siitä, ettei kukaan Sweet 'n' Sourin asiakkaista ole kiinnostunut Lucillesta kuin seksiobjektina), mutta jos Lucille itse erehtyy katsomaan jotakuta liian pitkään, hän saa tuntea seuraukset selkänahassaan. Josélle melkein mikä tahansa riittää kuitenkin syyski tyttöystävän hakkaamiseen. Tavallisesti hän ymmärtää hillitä itseään sen verran, että kokeilee nyrkkejään vain Lucillen selkään tai reisiin, missä mustelmat ja veriset juomut eivät ole niin silmiinpistäviä. Ei ole kuitenkaan harvinaista sekään, että Lucille tulee töihin silmä mustana.

Lucille ansaitsee varsin hyvin, mutta suurin osa hänen rahoistaan menee Josén taskuun. Mies lainailee häneltä milloin milläkin verukkeella eikä useinkaan muista maksaa takaisin.