Daeron Gwaval

Nimi: Daeron Gwaval
Sukupuoli: Mies
Rotu: ½ Felicia, ½ Meridin
Ikä: 21
Syntymäpaikka: Tsim Sha Tsuin aavikko
Kansalaisuus: Karkotettu, ei vielä hakenut Kowloonin kansalaisuutta
Ammatti: Sekatyöläinen, huumediileri

Ulkonäkö:
Daeron on meridin verensä takia pienikokoinen, vain noin 175 senttinen. Vaikka hän on laiha, hän on silti jäntevä ja lihaksikaskin; hänen rakenteensa on jopa hieman roteva. Tämä rotevuus ei kuitenkaan ole mitenkään silmiin pistävää, sillä miehen olemus on ketterä, lähes siro. Hänen liikkeissään on tanssijamaista keveyttä, vaikka mies liikkuukin yleensä saalistajan rennon jäntevällä askeleella.
Miehen kasvot ovat sirot ja pienet, mutta silti maskuliiniset; leuka on terävä ja poskipäät korkeat. Hänen hätkähdyttävän vihreät silmänsä ovat paksujen silmäripsien kehystämät ja hieman kissamaisen vinot. Niissä on usein hieman pilkallinen katse, aivan kuin ne halveksivat kaikkia ja kaikkea miehen ympärillä. Hänen suunsa on pieni ja huulet ohuet, lähes huomaamattomat. Miehen hymyillessäkin hänen valkeat, veitsenterävät raateluhampaansa välähtävät joskus näkyviin.
Daeronin korvat ovat kissamaiset, melko suuret ja viestivät hänen mielialaansa. Yleensä ne ovat suunnattu rennosti eteenpäin, mutta miehen ollessa epäluuloinen niiden suunta kääntyy taaksepäin, ja uhattuna ne painuvat luimuun. Molemmissa korvissa on lävistyksiä; vasemmassa renkaat reunustava koko korvan ulompaa reunaa, mutta oikeassa niitä on vain muutama.
Miehen ruumista peittää ohut harmaa turkki, jossa on vivahdus kultaa; aivan kuin se olisi ennen ollut hiekanruskea, lähes kullankeltainen, mutta haalistunut kaupungin liassa harmaaksi. Tuuhea, meridiniläisittäin lyhyehkö häntä on myös harmaa, mutta sen päässä on jo vivahdus aivan pikimustaa. Myös hänen hiuksensa ovat mustat, pitkähköt ja aina hieman sotkuisen näköiset.

Luonne:
Daeronin elämä on opettanut hänelle, että vain oma etu ja selviytyminen ovat tavoittelemisen arvoisia asioita. Hän on myös oppinut, että nämä tavoitteet saavuttaa parhaiten, kun pitää omat pelikorttinsa visusti piilossa vastapelaajilta ja heikkoudet ominaan. Siksi Daeronia voisikin kuvailla äärimmäisen yksityiseksi, jopa salamyhkäiseksi.
Daeron on epäluuloinen ja melko hyökkäävä luonne. Menneisyydestään johtuen hän ei ole koskaan oppinut täysin luottamaan kehenkään ja onkin oppinut enemmän kuin kerran että hänen selviytymisensä riippuu vain hänen omista taidoistaan ja oveluudestaan. Siksi hän luottaa vain itseensä, eikä viitsi edes teeskennellä muuta.
Sosiaaliset taitonsa Daeron on oppinut oikeastaan vasta muutettuaan Kowlooniin, työnsä takia. Pikkuhiljaa hän on oppinut ammatillisesti tärkeitä taitoja, kuten pitämään suunsa kiinni, hallitsemaan temperamenttinsa ja nauramaan muiden vitseille, jos niiden hauskuus on hänen oman etunsa kannalta hyödyllistä. Ehkä feliciaperimänsä takia hän osaa tahtoessaan olla myös erittäin miellyttävä ja hurmaava. Hän taitaa halutessaan myös suostuttelun ja lirkuttelun taidon erinomaisesti.
Daeron on yksinäinen luonne, joka ei ole koskaan todella oppinut tarvitsemaan ketään. Hänellä ei ole ystäviä, mutta hän viettää toisinaan vapaaehtoisesti aikaansa joidenkin tuttujensa parissa, yleensä nauttien jonkin laisia päihteitä. Alkoholi ja piristeet ovatkin Daeronin ainut julkinen heikkous, sillä vaikka mies ei ole kumpaakaan täysiverisen addiktoitunut, kuluttaa hän molempia suuria määriä ja avautuu enemmän päihdyttyään. Oikeastaan vain huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena Daeronin tutut ovat nähneet hänen olevan (ainakin jokseenkin) oma itsensä.
Nämä henkilöt voisivat kertoa, että Daeron on melko häikäilemätön ja jotenkin kieroutunut. Hänessä on katkeruuden aiheuttamaa pohjatonta pimeyttä ja raakutta, joka harvoin näkyy selvänä pinnalle asti, mutta purkaantuu toisinaan erittäin väkivaltaisesti. Hän on myös hyvin sarkastinen ja ivallinen.
Daeronia ei kuitenkaan voisi kuvailla pahaksi. Hänessä on jotain erittäin haavoittunutta, kuin tyhjä kohta joka on aiheutunut isättä kasvamisesta, yhteisön ja äidin hylkimisestä, mihinkään kuulumattomuudesta ja lopulta siitä, ettei hän voi enää koskaan palata siihen ainoaan paikkaan, jota hän on joskus kutsunut kodikseen. Ehkä tätä kuilua Daeron täyttää usein yksinkin istumalla baareissa vahvasti päihtyneenä, tarkkailemassa ihmisiä. Joinain iltoina hän ei ehkä vain tahdo olla yksin, toisinaan hän taas etsii tappelua tai kertakäyttöistä petiseuraa. Selvää on ainakin se, että miehellä on paljon demoneita, joita paeta.

Historia:
Daeronin tarina alkoi, kun hänen äitinsä, meridin naaras, oli vierailemassa Kowloonissa. Hän oli tullut kaupunkiin klaaninsa mukana osana kaupanteko seuruetta myymään magiaa First Streetille. Tämän matkan aikana naaras eksyi illan pimeinä tunteina First Streetin vaarallisille sivukaduille, eikä selviytynyt seikkailustaan vahingoittumattomana; hänet löysi ja ahdisti nurkkaan miesjoukko, joka koostui ihmisistä ja felicioista. Nämä miehet raiskasivat ja pahoinpitelivät naaraan ja jättivät hänet kadulle virumaan. Myöhemmin hänet löysi klaanin matkaseurueeseen kuuluva uros, joka auttoi hänet takaisin turvaan seurueen majapaikkaan.
Tämän kohtaamisen seurauksena alkunsa oli kuitenkin saanut Daeron. Pojan synnyttyä, kukaan ei oikein osannut sanoa varmasti, oliko hänen isänsä ihminen vai felicia (vaikka pojan luonne myöhemmin osoitti myöhemmin vakaasti felician suuntaan), mutta yksi asia oli varmaa; poika oli syntymällään ja perimällään kironnut itsensä ja äitinsä. Klaanissa Dearonin syntymä oli skandaali, joka ravisutti koko yhteisöä. Lopulta päätettiin, että pojan äiti saisi jäädä lapsineen asumaan klaaniin, kunhan hän hyväksyisi paikkansa klaanin alimpana jäsenenä ja pitäisi huolen siitä, ettei poika aiheuttaisi häiriötä.
Vuosien saatossa osoittautui, että tämä oli helpommin sanottu kuin tehty. Daeronista kasvoi nopeasti temperamenttinen nuorukainen, joka ei hyväksynyt osaansa sosiaalisena hylkiönä helposti. Hänen meridien keskuudessa epätavallisen aggressiivinen luonteensa ja ajoittain väkivaltainen käytöksensä aiheutti nopeasti konflikteja pojan ja klaanin välille. Tilannetta ei paljon helpottanut se, että myös pojan suhde äitiin oli ongelmallinen; isän puute ja raskauden traumaattinen alku jättivät lähtemättömän vaikutuksen, jota edes meridiniläinen äidinrakkaus ei riittänyt täysin pyyhkimään pois.
Ollessaan 16-vuotias Daeron hyökkäsi ikäisensä pojan kimppuun ja pahoinpitelin tämän henkihieveriin. Tapaus oli tietenkin lähes ennen kuulumaton ja vaati klaanilta toimenpiteitä. Lopulta klaani päätti (helpotuksesta huokaisten), että Daeron karkotettaisiin, sillä hän oli vaaraksi koko muulle yhteisölle, eikä tilanne ollut vuosien saatossa muuttunut kuin pahempaan suuntaan. Niinpä nuorukainen pakkasi vähäiset tavaransa, sanoi hyvästi äidilleen joka oli päättänyt jäädä klaaniin ja lähti kohti Kowloon Cityä.
Saavuttuaan kaupunkiin, Daeron elätti itsensä enemmän ja vähemmän laittomien ammattien kirjolla; aluksi hän kerjäsi temppelialueella muiden hylkiöiden tavoin, mutta onnistui viimein saamaan työtä Meadow Griefsiltä haudankaivajana. Meadow Griefsillä hän tapasi monenlaisia lain varjoisammalla puolella kulkevia henkilöitä ja ymmärsi, että he olisivat hänen menolippunsa pois kerjäläisten ja ruumiiden keskeltä.
Vaikka Daeron oli pienikokoinen, hän oli ketterä ja vahva, sekä lisäksi älykäs ja häikäilemätön. Hän tiesi mistä narusta vetää ja kelle puhua ja pääsikin lopulta paikallisten huumepomojen alimmaksi juoksupojaksi. Hänen tehtävänään oli lähinnä toimittaa mitättömän pieniä tilauksia, olla mukana velkojenkeräysmatkoilla apupoikana (lähinnä siivoamassa jälkiä ja hävittämässä todisteita) sekä viihdyttää pomoja sekä asiakkaiden seasta löytyviä isoja kihoja heidän haluamallaan tavalla. Näistä tavoista Daeron ei mielellään puhu.
Pikkuhiljaa vuosien saatossa Daeron työskenteli erilaisissa laillissakin ammateissa, esimerkiksi baarimikkona, kokkina ja romumetallikauppiaana, mutta pysytteli myös aina enemmän tai vähemmän mukana huumebisneksessä. Diilaus toi mukavasti lisätuloja, joita ilman nuoren miehen elämä Kowloon Cityssä olisi varmasti ollut paljon kurjempaa. Lopulta hän jätti lailliset työt pois siirtyäkseen täysipäiväisesti huumekauppaan, sillä ansaitsi sillä enemmän rahaa. Daeron ei jättänyt yhtäkään omaa tilannettaan edistävää mahdollisuutta käyttämättä, ja lopulta mies saikin muutettua Deep Shadowista Shadow Pearliin. Vaikka asunto onkin aivan Shadow Pearlin laitamilla ja pikkuruinen, on se silti Daeronin maailmassa suuri saavutus; hän on vihdoin päässyt pois syöpäläisten seasta valoon ja rikkaiden pariin.
Se aika ja energia, mitä Daeron on aiemmin joutunut käyttämään lähinnä hengissä pysymiseen ja jonkinlaisen omaisuuden kartuttamiseen on nyttemmin vapautunut muunlaisten harrastusten pariin. Viime aikoina häntä on voinut nähdä yhä enemmän First Streetin hämärimmillä kaduilla haistelemassa johtolankoja siitä, mitä siellä tapahtui 21 vuotta sitten ja ketkä siihen olivat osallisina.