Liya

Nimi: Liya
Sukupuoli: nainen
Rotu: ihminen
Ikä: 22
Syntymäpaikka: Kowloon (?)
Kansalaisuus:Kowloonilainen

Ammatti: Shi'amen papitar

Ulkonäkö: Liya on noin 170 senttinen, vartaloltaan muodokas mutta sopusuhtainen nainen. Hänellä on lainehtivat, korpinmustat ja tuuheat hiukset, jotka auki liehuessaan ulottuvat aina naisen lantioille asti. Liayn kasvot ovat pienet ja hieman suipot. Hänen leukansa on terävä ja poskipäät korkeat, tuoden naisen piirteisiin jotain ylhästä. Liya on erittäin kaunis, mutta hänen ulkonäkönsä hätkähdyttävin piirre ovat naisen suuret, tummien silmäripsien kehystämät silmät; ne ovat syvän kullankeltaiset.
Naisen vartalo on melko kurvikas. Liyan rinnat ovat keskikokoiset, mutta tämän muodokas lantion seutu ja kapeaakin kapea vyötärö saavat nekin näyttämään kurvikaammilta kuin todellisuudessa ovat. Naisen iho on nykyään maidonvalkea, lähes kuulas sillä tuo ei vietä paljoakaan aikaansa ulkona, mutta muistona rankasta lapsuudesta Liyan raajat ovat täynnä arpia erilaisista kolhuista ja ruhjeista.
Pukeutumisesaan Liya suosii yleensä maanläheisiä sävyjä vaikka repäiseekin toisinaan kirkkailla väreillä. Temppelialueen tiukan pukeutumiskoodin ulkopuolella, Liya pukeutuu melko paljastavasti ja käyttää kimaltavia, kallittaa koruja, luultavasti siksi, että hänellä on vihdoin niihin varaa.

Luonne: Liyan luonne on suurelta osalta hänen elämäntarinansa muokkaama, vaikka naisen luontaisella halusta selviytyä, on varmasti ollut enemmän kuin hiukan hyötyä sen varrella. Liya onkin ennen kaikkea selviytyjä, joka ei koskaan luovuta vaan runnoo lopulta läpi vaikka harmaan kiven, meni siinä kuinka kauan tahansa. Shadow Cityn kaduilla vietetty nuoruus on kuitenkin opettanut naista myös harkitsemaan tekojaan ja vaikka tuo saavuttaakin yleensä aina tavoitteessa, hän on myös valmis näkemään sen eteen pitkäkestoista, tarkkaa työtä vaativaa vaivaa. Liya taitaa manipuloinnin ja salailun taidon ja hoitaa asiat mieluummin toisten selän takana kuin näiden nenien edessä.

Pohjimmiltaan Liya on äärimmäisen temperamenttinen, jopa ailahteleva, mutta on oppinut vuosien varrella hillitsemään reaktionsa ja vaikuttaa yleensä kylmän viileältä. Jos naisen suututtaa kunnolla, on turha odottaa että Liya enää räjähtäisi raivosta päin kasvoja, mutta voi olla varma että herää ennen pitkää veitsi selässään tai kurkullaan. Liya ei anna helposti anteeksi, vaan kantaa kaunaa hamaan loppuun asti. Vaikuttaa myös siltä, että nainen muistaa kaikki häntä kohtaan tehdyt vääryydet, eikä aikaile kostaa näitä sopivan tilaisuuden tullen.

Koska Liya on kasvanut täysin vailla perhettä, hänen ei juuri tunnista tai tunne kiintymystä. Ihmiset jakautuvat naisen elämässä niihin, joista voi hyötyä jotain ja niihin toisiin, jotka ovat hyödyttömiä tai ärsyttäviä ja hyödyttömiä. Liya on valmis sietämään tarvittavan ajan minkälaista ääliötä tahansa, jos se lopulta auttaa naista saavuttamaan haluamansa tavoitteen, mutta hyödyttömät ja ärsyttävät ihmiset tämä raivaa auttamatta tieltään. Liyan tunteettomuus ja kylmyys hipovat välillä jopa psykopaattisia tasoja, mutta ovat lähinnä seurausta kasvuympäristöstä, jossa mikään ei ollut ilmaista ja heikot vain hidastivat muita ja huononsivat näiden mahdollisuuksia selviytyä.

Niille harvoille, jotka Liya päästää lähelleen nainen on äärimmäisen lojaali. Kaikki Liyan sisäpiiriin kuuluvat ihmiset omaavat naisen mielestä sellaisia avuja, joista on hänelle pitkäkestoista hyöytyä tai joita hän ihailee. Nämä läheiset ihmiset voi laskea yhden käden sormin, mutta heitä kohtaan Liya on suhteellisen avoin ja joskus jopa valmis uhraamaan omaa hyvinvointiaan heidän vuokseen. Kunhan saattaa olla varma, että nämä sopivan tilaisuuden tullen maksavat palveluksen takaisin.

Historia:
Ensimmäinen asia, jonka Liya elämästään muistaa, on Station Yardin ränsistyneiden holvikaarien sijaitsevassa nurkassa kyhjöttäminen, suojanaan pahvilaation rippeet ja likainen, haiseva huopa. Tuolloin kolmevuotias Liya oli hylätty, kadotettu tai hukattu ratapihaa asuttavien orpojen sekaan, eikä Liyalla ole aavistustakaan, mitä hänen vanhemmilleen oli tapahtunut.

Liya vietti lapsuutensa juosten orpojoukoissa ränsistyneen satamarakennuksen liepeillä. Lapset selviytyivät kerjäämällä ja näpistämällä, nukkuen kesäisin Station Yardin holvikaarien suojassa ja talvisin viemäreiden ylimmissä kerroksissa. Useimmiten heidän kerjuupaikkanaan toimi joko itse ratapiha, tai sitten useille eri jumalille pyhitetyt temppelialueet.

Station Yard ei ollut ehkä maailman paras paikka kasvaa, mutta sitä hallitsivat selkeät lait. Kowloonissa kaikki halusivat jotain, eikä kukaan tehnyt kellekään palveluksia hyvää hyvyyttään. Jo pikkulapsesta asti Liya oppi, että jokaisesta avunannosta odotettiin maksua ja palveluksesta suurempaa vastapalvelusta. Liya oppi pian käymään kauppaa niillä vähillä avuilla mitä omasi; terävällä älyllään, toisilta lapsilta varastetuilla leivän paloilla ja kehollaan. Orpolapsia ei ollut kukaan suojelemassa sopimattomilta ehdotuksilta eikä kukaan kertonut Liyalle, että vanhempien poikien halu koskea pientä tyttöä sieltä täältä oli äärimmäisen tuomittavaa. Liyalle hänen kehonsa oli lapsesta asti jotain, mitä muut tahtoivat ja jolla hän saattoi saavuttaa haluamiaan asioita.

Murrosiän kynnyksellä Liya sattui temppelialueella erään papin silmiin yrittäessään ryöstää tämän hoitaman temppelin pientä kolehtikirstua. Pappi uhkasi ensin kaikenlaisella, jumalaisesta rangaistuksesta fyysiseen kuritukseen, kunnes Liya puri huultaan lapsenomaisesti, katsoi miestä kultaisilla silmillään ja pudotti temppelin hämärässä yltään tahriintuneen mekkonsa. Tuo päivä opetti naiselle, että myös jumalille itsensä pyhitetyille henkilöille kävi sama valuutta kuin Station Yardin orpopojille.

Liyasta tuli pian temppelialueella melko tunnettu. Lähes naiseksi kasvamaisillaan olevasta tytöstä tuli papeille jotain prostituoidun ja pelastusta vaativan langenneen enkelin välimailta. Varsinkin vanhemmat miehet tarjosivat kilpaa oppitunteja ja koulutusta muutamaa salaista syleilyä vastaan ja Liya ymmärsi pian mahdollisuutensa päästä pois Station Yardilta pappien avulla. Seuraavat vuodet Liya asui temppelissä, syventyen uskonnolliseen opiskeluun suurella intohimolla.

Liyan mielenkiinto suuntaitui erityisesti temppeliin, joka oli pyhitetty lääkinnän jumalille. Näillä jumalilla oli kuitenkin selvästi varsin vähän tekemistä parantamisen kanssa, sillä temppelin sivutoimi oli Meadow of Griefin hautasjärjestyksen hoitamine, sekä hautojen satunnainen ryöstäminen ja ruumiiden osien myynti joko mutantteja tehtaileviin laboratiorioon tai, kuka tiesi, ehkä jopa oikeisiin lääketietellisiin kokeisiin. Liya huomasi, kuinka suuria summia papit saivat ruumiinosista eikä aikaillut pyrkiä osalliseksi tästä bisneksestä.

Liya eteni nopeasti temppelin hierarkiassa ja vannottuaan papittaren valansa nainen on pikku hiljaa kiipinyt yhä lähemmäs ja lähemmäs ylipapittaren virkaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei virka todellisuudessa kiinnosta Liyaa paljonkaan, sillä niin korkeassa asemassa naisen vakaumuksen aitoutta ja synnittömyyttä vahtisi liian monta silmäparia. Tällä hetkellä hän saa asua temppelialueen ulkopuolella ja elääkin tietynlaista kaksoiselämää, mutta ylipapittarena Liyan tulisi muuttaa temppeliin ja todella pyhittää elämänsä jumalien palvelukseen, eikä vihdoin saavuttamastaan varallisuudesta nauttimiselle.