Mia Liang

Nimi: Mia Liang
Ikä: 27-vuotias
Sukupuoli: Nainen
Rotu: Ihminen
Ammatti: Luontaisparantaja ja luontaistuotekaupan omistaja sekä -myyjä
Turvatunnus: KO971-000901-1731

Ulkonäkö: Mia on 162-senttinen, hyväryhtinen nuori nainen. Hänellä on suuret, mantelinmuotoiset silmät, joiden tumma mahonginruskea väri korostaa hänen ihonsa vaaleaa kermansävyä. Mian kasvoilta näkyvät selkeästi pitkälle ulottuvat kiinalaiset sukujuuret, ja niitä kehystävät pitkät, painavat hiukset, joiden sävy on mustanruskea.
Mia on hyvin laiha, muttei kuitenkaan luiseva. Hänet saattaa havaita aamutuimaan lenkiltä, mustaan lenkkeilypukuun sonnustautuneena, soitin käsivarren pidikkeeseen kiinnitettynä ja napit korvissaan. Mia pitää huolta ruokavaliostaan, eikä syö mitään, minkä uskoo sotkevan sisäiset energiansa, tai quin, kuten hänen isoäitinsä on hänelle opettanut.
Mia pukeutuu tyylikkäästi ja pitää huolta itsestään, kokien sen velvollisuudekseen asiakkaitaan kohtaan. Kukapa nyt haluaisi suttuiselta tädiltä ostaa lääkkeitä vaivoihinsa? Mia suosii vaatteissaan selkeitä, silmäämiellyttäviä ja maanläheisiä sävyjä, jotka siroa naista pukevatkin hyvin. Halutessaan näyttää oikein viralliselta, Mia pukeutuu mustaan jakkupukuun, joka on hänen ainoansa.
Mian ikä ei näy hänen kasvoiltaan, mutta käytöksestään ja elämänasenteestaan kyllä. Nainen on nähnyt ikäisekseen paljon, ja käyttäytyy sen mukaisesti. Hän ei ole naiivi, vaan tarkkailee kohtaamiaan ihmisiä vaikkakin hellästi, myös harkitulla varautuneisuudella. Hän on oppinut kantapään kautta, ettei kehenkään voi tässä kirotussa kaupungissa luottaa. Mia pitää ilmeensä yleensä hyvin kurissa, mutta on varsin tunteikas pieni nainen, eikä aina voi estää kasvojaan näyttämästä sitä, miltä hänen sisällään tuntuu.

Luonne: Mia on pitkäjänteinen ja rauhallinen ihminen. Hän on asiakaspalvelija henkeen ja vereen, eikä häntä siksi ole helppo suututtaa. Hän käyttäytyy kohteliaasti silloinkin, kun on ärtynyt, olipa kyseessä asiakas tai ystävä. Mia pyrkii olemaan tuomitsematta, ennen kuin saa tietää, miksi joku toimii niin kuin toimii, olihan hänen aviomiehensäkin eräänlainen kuriiri. Toisinaan ihmisillä ei ole vaihtoehtoja, ja silloin he ryhtyvät epätoivoisiin tekoihin, tämän Mia ymmärtää paremmin kuin monet muut.
Mia on anteeksiantavainen ja valmis aina yrittämään uudelleen, eikä hän parisuhteessakaan pillastu pienestä. Mia ei ole helposti vietävissä ja hänellä tuntuu olevan kolmas silmä vilpin suhteen, sillä häntä ei todellakaan pysty vedättämään. Hän ei siedä pikkurikollisia kaupassaan, mutta harvemminpa kukaan yrittää hänen liikkeestään mitään varastaakaan, jos nyt kuivattuja sieniä ei oteta lukuun. Mia on tieten tahtoen asettanut esille ne sienet, jotka helpottavat ummetusta ja joilla ei ole hallusinoivia sivuvaikutuksia. Trippejä varkaat eivät siis hänen kaupastaan saa, muualle kuin yleiseen käymälään.
Mia on älykäs, ja olisi luultavasti menestynyt opinnoissaan, mikäli olisi saanut mahdollisuuden kunnolliseen koulutukseen. Maalaisjärki hänellä kuitenkin on kohdallaan, eikä hän epäröi tarttua lapionvarteen, mikäli tarve sen vaatii. Mialla on terävä bisnesäly, ja on onnistunut jo siitäkin syystä käärimään melkoisia voittoja kaupallaan, vaikka luontaistuotteet nyt eivät mitään myyntihittejä olekaan. Kauneustuotteet myyvät kuitenkin hyvin, ja onpahan Mialla oma tuotelinja miehillekin.

Menneisyys: Mia Liang syntyi kaoottisiin olosuhteisiin. Hänen vanhempansa asuivat yhä hänen isoäitinsä (isänsä äidin) nurkissa, surkeassa yksiössä, Deep Shadown pimeimmässä ja huono-maineisimmassa slummissa. Asunto oli kolmelle aikuiselle ja sylivauvalle aivan liian pieni, ja kun otti vielä huomioon naapuruston kunnon, ei olisi ollut mikään ihme, vaikkei Mia olisi kos-kaan nähnyt 1-vuotissyntymäpäiväänsä.

Mian vanhemmat olivat tavanneet Saran vallankumousliikkeen uusien jäsenien rekrytointiko-kouksessa, jossa nuo tuolloin vain 17-vuotiaat nuoret olivat rakastuneet palavasti kahvimuki-ensa ylitse luotujen ujojen katseiden myötä. Nuoruuden uhmassaan kumpaakaan ei huoletta-nut se, että Mian äidillä - Annella - oli vakava huumeongelma, tai että Mian isää kiusasi taipu-mus hakeutua aina uusien naisten matkaan. Molemmat kuvittelivat voivansa muuttaa toisen, eikä aikaakaan kun Anne suorastaan asui Huangin luona, tuon vanhan äidin riesana. Anne oli vain 18-vuotias synnyttäessään Mian. Lapsi oli terve ja elinvoimainen, huolimatta äidin epäter-veellisistä elämäntavoista ja kaiken kaikkisesta piittaamattomuudesta. Miaa hoiti jo vauvana enimmäkseen tuon isoäiti, Mei Lin, nuoren parin mennessä menojaan. Mia kasvoi hyvin lähei-seksi isoäitinsä kanssa, ja oppi tuolta muinaisten kiinalaisten taikavoimat ja uskomukset.

Hieman ennen Mian kolmatta syntymäpäivää tytön äiti joutui sairaalaan, eikä koskaan enää palannut perheensä luokse. Likaisesta neulasta saatu tauti ja huono huume-erä koituivat nuo-ren naisen kohtaloksi. Mia jäi nyt kolmestaan isoäitinsä ja isänsä kanssa. Hänen isäänsä näkyi aina vain vähemmän ja vähemmän, lyhyempiä aikoja. Vaikka Huang toi aina tullessaan ison tukun rahaa äidilleen ja tyttärelleen, ei Mian elämässä silti oikeastaan ollut enää isää. Lopulta Huang karkasi jonkun naisen matkaan, ilmeisesti poistuen Kowloonista, sillä Mia ei enää kos-kaan kuullut isästään sen jälkeen. Eikä hän isäänsä juuri kaivannutkaan. Hän pärjäsi isoäitinsä kanssa oikein hyvin, käyden päivisin koulussa ja autellen iltapäivällä isoäitiä valmistamaan kä-sitöitä, joita he sitten kävivät kauppaamassa Riverwayn markkinoilla. Aina syntymäpäivänään Mia sai isoäidiltään £50 setelin ja pussillisen nougatia, sekä usein jonkin kirjan, joka käsitteli kiinalaista lääketiedettä ja parannuskeinoja mitä erilaisimpiin vaivoihin.

Mia oli 16-vuotias kun hänen elämäänsä käveli Lee. Komein mies mitä maa on koskaan pääl-lään kantanut, tai niin Mia ainakin tuolloin ajatteli. Lee oli itsevarma ja älykäs, hiljainen, muttei mikään hissukka. Mia oli rakastunut alta aikayksikön miehen hieman ylimieliseen asenteeseen ja tuon tatuointeihin. Lee oli kuin pahapoika suoraan elokuvasta revittynä, korvakoruineen ja leijupyörineen. Lee kuului johonkin jengiin, ja Mia ajatteli nuoruuden naiiviudessaan, että se oli todella cool. Hän hakeutui jengin seuraan, kohdaten ensin lievää vastarintaa. Leen huomio suuntautui kuitenkin lähes automaattisesti kauniiseen nuoreen naiseen, ja pian he olivat kul-makunnan kohutuin pari. Punaisten Tiikerien Lee ja pieni käsityöläinen Mia. He tuntuivat täy-dentävän toisiaan tavoilla, joita muut eivät voineet edes kuvitella. Mia oli aina paikalla autta-massa ja tukemassa miestään, ja Lee piti huolen siitä, että Mia sai kulkea turvassa. Mian täyt-täessä 18, Lee polvistui keskellä kirjasta päivää ja vilkasta kävelykatua, tarjoten Mialle yksin-kertaista, hopeista sormusta, jonka keskellä kimalsi hyvin pieni, tummanvihreä kivi, kosien tuo-ta ja pyytäen naista viettämään lopun elämäänsä hänen kanssaan. Mia suostui heti, ja heidän vihittiin hyvin pienessä seremoniassa vain muutamaa päivää myöhemmin. Paikalla olivat vain Mian isoäiti sekä Leen jengi.

Sekä Mia että Lee tiesivät, ettei nyt ollut perheen perustamisen aika, ja vaikka he ostivat suuremman asunnon - samaisen kaksion jossa Mia yhä nykyään asuu - ja muuttivat siihen Mian isoäidin kanssa, he eivät edes yrittäneet lasta. Mian isoäiti sairastui keuhkokuumeeseen, ja vaikka he yrittivät hoitaa sairautta miten parhaiten ilman sairasvakuutusta taisivat, Mei Lin menehtyi Mian 23. syntymäpäivänä, annettuaan ensin Mialle perinteisen lahjansa, £50 ja pie-nen pussin nougatia, sekä kirjan, jossa käsiteltiin raskausaikaa ja kuinka välttää komplikaatioi-ta niin raskauden aikana, synnytyksessä ja sen jälkeenkin. Kahta päivää myöhemmin Mia teki raskaustestin. Hän istui vessanpytyn kannella ja itki nähdessään positiivisen tuloksen, muistel-len lämmöllä ja suurella surulla isoäitiään, joka oli nähnyt merkit hänessä jo ennen mitään var-sinaisia fyysisiä muutoksia. Jopa Lee, joka ei ollut edes vakavasti harkinnut perheen perusta-mista ilahtui uutisesta. He ryhtyivät rakentamaan lapselle omaa soppea pienen kaksion ma-kuuhuoneeseen. Huolimatta isoäidin lahjaksi antamasta kirjasta ja sen hyvistä neuvoista, Leen ja Mian lapsi kuoli ennen syntymäänsä ja aiheutti äidilleen niin suuret fyysiset traumat, että tuon kohtu oli poistettava. Tästä perinpohjin masentuneena jo vanhemmiksi itseään luulleet Mia ja Lee purkivat kehdon ja sen ympärille rakennetun turvakeitaan. Lapsen - pojan, joka sai nimekseen Hyuang - menettäminen ja isoäidin kuolema saivat Mian sulkeutumaan, ja epätoivo ajoi Leen syvemmälle jengien ja mafioiden välisiin kiistoihin ja riitoihin. Lee tuntui hakeutuvan ongelmiin, ja kun Miakaan ei omalta surultaan ja ahdingoltaan huomannut miehensä luisua sy-vemmälle rikollisjärjestöjen syövereihin.

Mia havahtui omasta maailmastaan vasta, kun Lee ei ollut tullut kolmeen päivään kotiin. Hän huolestui, ja ryhtyi soittelemaan heidän yhteisiä ystäviään läpi, siinä toivossa, että Lee olisi vain kyllästynyt hänen ainaiseen murjottamiseensa ja etsinyt tukea jostain muualta. Uutiset, jotka hän sai kuulla, olivat sysätä hänet jyrkänteeltä alas. Lee ja Punaiset Tiikerit olivat joutu-neet mafian väijytykseen, ja suurin osa jengistä oli saanut yhteenotossa surmansa, muiden muassa Lee, joka oli pelastanut omalla hengellään neljän muun jengiläisen hengen. Miaa tieto muiden selviytymisestä ei lohduttanut, hän oli menettänyt kaiken, mitä nainen voi menettää. Mia järjesti kaikessa hiljaisuudessa hautajaiset miehelleen, saattaen tuon ikilepoon isoäitinsä ja poikansa viereen, kadotettujen ja eksyneiden jumalan Aifoksen temppelin lähettyville. Vuosiin Mian maailmaan ei ole mahtunut muuta kuin surua ja rohtokaupasta huolehtimista, vaihtele-vassa tasapainossa. Hän tuntuu elävän menneisyydessä, jutellen aika ajoin miehensä kuvalle, jota hän säilyttää alttarilla olohuoneessaan.

Asunto: Mia asuu pienessä kaksiossa eräässä Deep Shadown hieman huonompimaineisemmista kerrostaloalueista. Talossa ei ole hissiä ja Mian asunto on seitsemmännessä kerroksessa. Kerrostalo on ollut niin mafian, jengien kuin mutanttienkin aika ajoin valtaama, ja se näkyy. Vaikka asunnot ovat omistusasuntoja ja vaikka elintila on Kowloonissa niinkin arvokasta kuin se on, useat niistä ovat olleet pitkään tyhjillään juurikin alueen maineen vuoksi. Kerrostalon käytäviä peittävät roskat ja hylätyt huonekalut, onpa eräässä kerroksessa kolikoilla toimiva pesukonekin, ja kaikkien huoneistojen ovia peittää - tai joissain tapauksissa on joskus peittänyt - tukevatekoinen valurautaportti. Ovet ovat painavia ja valmistettu metallista. Avaimen sijasta niihin on pultattu kiinni sormenjälkitunnistin ja numeronäppäimistö. Jokaiseen asuntoon päästäkseen on tiedettävä kahdeksannumeroinen koodi, joka vaihtuu epäsäännöllisin väliajoin - yleensä asukkaan toimesta - ja läpäistävä sormenjälkitunnistus. Vaikka ovesta kulkeminen on tehty hankalaksi, mikään ei estä esimerkiksi mutantteja tunkeutumasta suoraan jykevän betoniseinän läpi, ja sekin kerrostalon käytävillä näkyy, kun seinissä on suuria pyöreitä reikiä, jotka johtavat suoraan asuntoihin. Tai ehkäpä asukas on vain unohtanut ovikoodinsa?
Mian asunto on laitettu niin hyvin kuin nyt vain kaikki seikat huomioon ottaen on mahdollista. Siihen kuuluu pieni, valkealla ja vihreällä kaakeloitu kylpyhuone puisine tasoineen ja savulasisine suihkukoppeineen. Onpahan siellä upouusi, puhtaanvalkoinen pesukone, sekä puinen, kannellinen pyykkikorikin.
Eteisessä on pieni syvennyt ja sisääntullessa oikealla vaalea kenkäteline, jonka vasemmalla ylimmässä lokerossa on pehmoiset, valkeat tohvelit, milloin Mia ei ole kotona. Asunnon lattia on keskitummaa puujäljitelmää, ja sitä peittävät paikoitellen vaalean beiget matot.
Olohuone on valoisa, joskin ikkunoita suojaavat valkeat kalterit. Olohuonetta hallitsee suurehko tummanbeige sohva, jolle on siroteltu tusinan verran eri vihreän sävyisiä koristetyynyjä, sekä matalahko, lattiaan sointuva puinen sohvapöytä. Vaikka sitä ei heti sisääntullessa huomaa, on yksi nurkka Mian olohuoneesta pyhitetty alttarille, jonka keskipisteenä on suuri kuva komeasta, nuoresta miehestä. Kyseessä on Lee, Mian edesmennyt aviomies. Alttarilla on myös toinen, pienempi valokuva Mian isoäidistä. Vaikka alttari on rakennettu tummaan puiseen kaappiin, ja sen saisi hyvin huomaamattomaksi ja piiloon, Mia pitää mieluummin alttarin avoinna. Alttarin eteen on asetettu paksu, pehmoinen tyyny, jolle Mia polvistuu kunnioittaessaan Leen muistoa. Asunnossa on myös suuri kirjahylly, joka kätkee keskelleen kiiltävänmustan taulutelevision.
Keittonurkkaus on vain baaritiskimäisellä tasolla erotettu olohuoneesta, ja sitä hallitsevat metallinsävyiset keittiökoneet. Mialla ei ole erillistä ruokapöytää, sillä yksinäisen naisen tarpeisiin riittää tarjoilutiski ihan hyvin.
Makuuhuone Mian asunnossa on pieni, ja aistikkaasti sisustettu savunsinisen ja valkean sävyin.


(Kuvissa Tang Wei, Lee Hom Wang ja Maxine Hong Kingston)
Lisää kuvia xoxoxox