It's just a little crush

Yökerho oli Kowloonin pahimpia pintaliitopaikkoja. Musiikki jumputti tuttuun tyylinsä ja tanssilattialla vääntelehtivät kehot olivat vaipuneet jonkinlaiseen transsiin, hytkyen musiikin yksitoikkoina jumputtavan rytmin tahdissa. Tällaisissa paikoissa oli kuitenkin selvää, että pelkkä alkoholi ei riittänyt pitämään tunnelmaa katossa ja tänäkin iltana yhden jos toisenkin tanssijan pupillit olivat laajentuneet luonnottoman suuriksi ja näiden liikkeet näyttivät levottoman nytkähteleviltä.

Daeron seisoi tanssilattian yläpuolelle kurottuvalla parvella, seuraten katseellaan allaan hytkyvää ihmismassaa. Puolifelicia oli tänä iltana pukeutunut harvinaisen siististi ja miehen tavanomaisia tummia farkkuja täydensivät tänään syvän, viininpunainen kauluspaita ja sen päälle rennon oloisesti heitetty, tyylikkään näköinen musta pikkutakki. Jopa miehen yleensä niin sotkuiset mustat hiukset oli harottu jonkinlaiseen järjestykseen ja puoliverisen korvia koristavat lävistykset olivat kaikki vaihdettu kiiltävän hopeisiksi renkaiksi. Nojaten laiskasti parven kaiteesee, Daeron otti kulauksen kädessään pitelemästään olutpullosta.

”Daeron.”
Nimensä kuullessaan puolifelicia käännähti ympäri, katsoen takanaan parvella istuvaa miestä. Miehen kasvot olivat puolittain hämärässä tämän istuessa nahkaisessa nojatuolissa lasisen pöydän ääressä ja tuprutellessa aina silloin tällöin täyteläisen mausteista savua ohuesta sikaristaan. VIP parven lamput olivat tarkoituksella himmennetty mukavan hämyisiksi, luoden näin asiakkaille sopivaa yksityisyyttä. Daeron ei nähnyt toisen ilmettä, mutta tiesi kyllä että miehen yleensä melko kivisten kasvojen kulmat olisivat kääntyneet tyytymättömään mutruun.
”Sanoit että ne olisivat täällä ajoissa. Missä ihmeessä se kontaktisi oikein viipyy?” Miehen ääni oli täyteläinen ja matala, täynnä itsevarmuutta ja tietoisuutta omasta asemastaan. Nyt sen samettisuuteen oli kuitenkin sekoittunut ripaus kärsimättömyyttä. Daeron irrottautui kaiteesta, astuen lähemmäs lasista pöytää. Hän istahti toiseen mukavan upottavaan nojatuoliin, ja kaivoi pikkutakkinsa taskusta pehmeän askin tupakkaa, onkin esiin yhden savukkeen ja sytytti sen sitten hopeisella zipolla, joka oli ilmestynyt puoliverisin toisesta taskusta. Nojaten rennosti taaksepäin Daeron otti henkäyksen tupakastaan, puhaltaen sitten savun ulos nenänsä kautta.
”Älä sä huoli, ne tulee kyllä. En mä sua muuten olis tänne raahannu.” Puolifelician vihreät silmät katsoivat laiskasti ihmismieheen. Daeron tiesi, että toista ärsytti hänen liioitellun rento ja rauhallinen ilmeensä ja olemuksensa, mutta tänä iltana tämä ei voinut sille mitään. Tänä iltana Daeron oli koko liigan kultainen poika, avain menestykseen ja mammonaan, jota nojatuolissa istuva mies ei voisi ojentaa.
”Parempi olisi.” Mies murahti tyytymättömästi, katsoen puoliveriseen alaiseensa pistävästi tummanruskeilla silmillään. Daeron osasi olla varsinainen kiusankappale ja aivan liian nenäkäs kun sille päälle sattui. Jos puolifelicia ei olisi varovainen, hän saisi vielä kunnon opetuksen.

Puhaltaen uuden savupilven kohti pomoaan Daeron virnisti rennosti. Sitten kissamaisten silmien katse etsiytyi uudelleen tanssilattialle, jonka lomitse hän huomasi tutun, huolitellun kuontalon luovivan. Keräten itsensä ylös tuolista lähes raukeasti, Daeron nojautui uudelleen kaiteeseen, heilauttaen kättään merkiksi tanssilattian läpi etenevälle ihmisnaiselle.

//Chachako med Emi ja Vienna tännepäin~ o/

Vienna tajusi kyllä olevansa myöhässä, mutta se etu naisena olemisessa oli, ettei kukaan oikeastaan odottanutkaan hänen olevan ikinä ajoissa. Vienna oli sujahtanut vartalonmyötäiseen, olkaimettomaan cocktail-mekkoon, joka yksinkertaisuudessaankin oli kuin naisen iholle maalattu. Vienna oli koristautunut timantein - epäilemättä lahjana joltakulta naisen varakkaista.. kontakteista - ja säihkyi vaatimattomasta asustaan huolimatta kirkkaammin kuin moni muu paikallaolija. Naisella oli mukanaan vain yksinkertainen liskonnahkainen pikkulaukku, joka sisälsi vain kaikkein tarpeellisimmat tavarat. Viennan sirot sääret päättyivät tyylikkäisiin piikkikorkoisiin kenkiin, joiden koristeina oli timanttisoljet. Naisen vaaleat hiukset oli laitettu taidokkaasti kampaukselle, suurten, runsaiden kiharoiden valuessa toisen siron olan ylitse muodokkaalle rinnalle. Viennan siniset silmät huomasivat kaiteeseen nojailevan Daeronin ja nainen nyökkäsi, piittaamattomana siitä, huomasiko puolifelicia pientä elettä. Heidän viimetapaamisestaan oli aikaa ja Vienna oli ehtinyt parantua saamistaan vähäisistä vammoista täysin.

Vienna suori sujuvasti muusikin rytmissä nytkähtelevien ihmisten välitse kohti VIP-tiloihin johtavaa portaikkoa. Syvänpunaisella sametilla päällystettyä portaikkoa vahti alapäässä valtavan kokoinen felicia, joka oli pukeutunut viimeisen päälle niin kuin kaupungin rikkaimman mafioson omistaman vuoristolaisen barbaarin saattoi odottaakin. Järkäleen vierellä seisoi nainen, joka oli kuin suoraan naistenlehdestä leikattu. Tuolla oli yllään musta vaate, joka jätti enemmän paljaaksi kuin mitä peitti. Naisen vartalonmuoto oli kuin patsaalla, ja tuon lähes uimapukumaista kokoonpanoa piti kiinni rintojen välissä oleva kookas pyöreä solki.
“Vienna Lafayette”, nainen sanoi, kumartaen sulokkaasti päätään. Naisen tummanruskeat hiukset näyttivät pehmeiltä ja tuoksuivat appelsiininkukilta, eikä Vienna voinut olla vetämättä syvään henkeä naisen lähellä, tuntien lievää helpotusta päästessään hien ja alkoholin hajuisesta väentungoksesta eroon.
“Minä olen”, Vienna sanoi hiukan kummastuneena. Miten toinen oli sen voinut tietää? Tuskinpa mafialla hänestä kuvaa oli, ainakaan kovin laajassa jakelussa niin että alinkin palelusväki tunnisti hänet.
“Minä olen Emi, tervetuloa Borderlineen”, nainen esittäytyi, viitaten Viennaa sitten nousemaan jäljessään ylös leveitä portaita. Vienna ihasteli hiljaa Emin jaloissa olevia saappaita, jotka nousivat lähestulkoon naisen polviin ja joissa oli päätä huimaavat korot. Naisen oli kuitenkin keskityttävä tärkeämpiin asioihin nyt, hänhän oli täällä toimittamassa liikeasioita eikä suinkaan kenkäostoksilla.

“Herrani, neiti Lafayette”, Emi sanoi, kumartaen isäntäänsä ennen kuin asettui tuon vierelle istumaan. Emi istui ryhdikkäästi, virheettömässä asennossa jalat ristittyinä nilkkojen kohdalta. Nainen kaatoi herralleen juotavaa kristallisesta pullosta ennen kuin tuo ehti edes pyytää, tarjoillen juotavaa sitten Daeronille ja Viennallekin.

Vienna otti lasin vastaan kiitollisena. Häntä ei jännittänyt, vaikka hän tiesi, että se olisi ollut täysin sallittua. Hän seisoi täysin tuotteensa takana ja oli siitä jopa hiukan ylpeä. Oli Viennan onni, että Kowloonin alamaailman johtava mies oli venoirien sukua, sillä muutoin hänen tuotteensa olisi saattanut viedä tuon mennessään. Viennankin oli oltava aineen kanssa varovainen, vaikka jostain syystä se ei vaikuttanut häneen yhtä vahvasti kuin ihmisiin yleensä.
“Herra Q”, Vienna sanoi juhlallisesti, puristaen laukkuaan sylissään. Hän vilkaisi nopeasti Daeroniin, tuntien tutun kaihon lanteillaan. Hän oli kaivannut Daeronia vuoteeseensa, vaikkei toki ollut öitään yksin viettänyt. Daeron vain tuntui olevan ainut, joka tiesi, miten väkivaltaisen naisen tarpeet tyydytettiin. Tokihan miehet osasivat Viennaa piestä, mutta erotiikka oli siitä yleensä aika kaukana.
“Lafayette”, Q sanoi, sivellen Emin käsivarren hiukan hileenhohtoista ihoa, “mä olen kuullut susta paljon, ja sitten vielä vähän. Daeron tässä on kertonut myöskin sun myyntituotteestasi. Mä sain siitä jopa pienen näytteen, oikein hyvä. Istu alas, ja sä kanssa, Gwaval.” Q ojensi käsivartensa, viittoen Viennaa istumaan viereensä. Q sulki ihmisnaisen kainaloonsa, lukiten tuon paikoilleen niin, ettei nainen pääsisi karkuun vaikka mikä olisi.
“Juokaa toki! Saako sulle olla jotain muuta mielenvietettä, mulla on sitä kaikkea, senkus pyydät vain”, Q sanoi, viitaten sivummalla seisovaan mieslakeijaan, joka piteli käsissään hopeista tarjotinta. Tarjottimelle oli järjestetty riviin useita hopeisia pieniä pillerirasioita. Matalat sisälsivät yleensä jonkin nenän kautta nautittavan viivan, olipa tarjottimella jopa yksi kristallipullo, joka sisälsi silmään laitettavaa huumausainetta. Kyseessä oli oikea narkkarin herkkutarjotin, mutta Vienna kohotti vain kätensä.
“Ei kiitos, herra Q”, Vienna sanoi, kohottaen juomalasiaan, “tämä riittää minulle.”
“Gwaval?” Q kysyi sitten, viitaten tarjottimeen. Eiköhän nuorelle meridinille jokin maistuisi, ja sitten tuo olisi taas hiukan enemmän hänelle velkaa ja sitä kautta hänestä vielä hiukan tiukemmin riippuvainen.

//Täällä ollaan! \o/

Daeron jäi odottamaan kaiteen äärelle, että Vienna ehtisi parvelle asti. Kun Emin kutakuinkin täydellinen muoto sitten ilmaantui portaiden yläpäähän johdattaen ihmisnaista takanaan, Daeron suoristi ryhtiään huomaamattomasti ja sujautti toisen kätensä rennosti taskuunsa. Puolifelicia oli nyt itsevarman ja vetävän näköisen, nuoren bisneshulttion ruumiillistuma. Klubin hämärässä Daeronin silmät välähtelivät kahden naisen välillä. Vaikka puoliverinen olikin jo lähes tottunut Emin melkein keinotekoisen oloiseen täydellisyyteen, naisen astuessa sisään huoneeseen oli vaikea välttää tuijottamasta tuon viimeistä piirtoa myöten täydellistä vartaloa antoisan asun alla ja kauniiden kasvojen piirteitä. Vienna kuitenkin aiheutti Daeronissa jotain sellaista, mitä pidempi ruskeaverikkö ei onnistunut herättämään; vaaleamman naisen lähes myös lähes täydellisyyteen asti hiottu ulkomuoto sisälsi kuitenkin inhimillisiä virheitä, jotka Daeronin tarkat silmät rekisteröivät: vaaleiden kiharoiden hienoinen pörröttyminen naisen päälaella ja lähestulkoon näkymätön hikihelmi naisen hiusrajassa... Daeron saattoi lähes maistaa Viennan suloisen suolaisen hien maun kielensä päällä ja tukahdutti väristyksen. Hemmetti, miksi hän päätyi nykyään yhä useammin ajattelemaan naista tällä tavoin?

Daeron kurottui poimimaan pöydältä Emin tarjoileman shamppanjalasin ja suoristautui sitten tarkkailemaan Q:n reaktiota Viennan edessä. Ihmisnaisen syrjäkareinen vilkaisu ei jäänyt puolifelicialta huomaamatta, mutta hän käyttäytyi kuin ei olisi toisen katsetta nähnytkään. Istuutuen pomonsa käskystä uudelleen omaan nahkatuoliinsa, Daeron piteli kuohuviinilasiaan kädessään, katsoen teeskennellyn väliinpitämättömästi kuinka Vienna laskosti itsensä Q:n viereenistumaan ja kuinka mies veti naisen kiinni kylkeensä. Daeron tunsi mustasukkaisen feliciaverensä kuohahtavan, mutta piti kielensä ja ilmeensä kurissa. Suoden pomonsa uudelle ehdotukselle pienen, hiukan ivallisen hymyn Daeron otti kulauksen viinistään.

Seuraten Q:n viittaavaa kättä, Daeron käänsi katseensa kohti seinustalla seisovaa lakeijaa. Käytännössä hänellä oli yleensä täysi käyttöoikeus mihin tahansa aineisiin Q:n seurassa, aineet kun olivat samoja mitä Daeron miehen puolesta kaduilla välitti, mutta jostain syystä toisen aineisiin kajoaminen ei juuri nyt houkutellut puolifeliciaa. Vaikka oli selvääkin selvempää, että Q oli arvoasteikossa puoliveristä kilometrikaupalla ylempänä, tänä iltana Daeron aikoi lypsää kaiken hyödyn irti tästä harvinaisesti tilanteesta, jolloin hän saattoi pienen hetken käyttäytyä mafiapomon edessä ylemmyydentuntoisesti ja koppavasti ilman sen pahempia seurauksia.
”Ei kiitos, mulla on omat eväät mukana.” Hän lausui kyllästyneesti, taputtaen takkinsa taskua merkitsevästi. Q:n silmät välähtivät ärtyneesti, mutta mies ei kadottanut hymyään kylkeensä liimatun vaaleverikön edessä. Puoliverisen nuorukaisen asennevamma alkoi ottaa häntä pahasti aivoon, mutta toisaalta hän tiesi Daeronin olevan yksi parhaista työntekijöistään, vaikka harvinaisen ärsyttävä ja ylimielinen sellainen, eikä siksi yleensä antanut miehen enää ärsyttää itseään. Tänä iltana Daeronin kukkoilu oli kuitenkin harvinaisen ilmiselvää.

Likistäen Viennan lähemmäs itseään, Q suuntasi taas täyden huomionsa naiselle. Väläyttäen toiselle lähes hurmaavan hymyn, mies siemaisi juomaansa.
”Kerrohan neiti Lafayatte... Mistä sä olet saanut käsiisi tällaisen kultakimpaleen ja miksi mä en ole onnistut hankkimaan sitä itselleni sua ennen?” Naurahtaen omalle vitsilleen Q vinkkasi silmäänsä Emille ja vilkaisi Daeroniin, joka loi ihmismieheen hymyn joka kertoi enemmän väsyneistä säälipisteistä kuin todellisesta huvittuneisuudesta.

Vienna taipui Q:n kainaloon kuin olisi ollut luotu juuri siihen, räpytellen pitkiä silmäripsiään tuolle vahvan, mutta hyväntuoksuiselle miehelle. Q:n piirteet olivat lähes täydelliset, kuten alamaailman rikkaimmalta mieheltä saattoi odottaakin, kulmikkaat ja karismaattiset. Mies näytti jo kaukaa älykkäältä, eikä pelkällä brutaalilla voimalla huipulle varmasti olisi kohottukaan. Kaiken kaikkiaan Q tuoksui vallalle, ja siitä tuoksusta Vienna piti. Harmi, että Daeron istui vain puolentoista metrin päässä. Niin paljon kuin Vienna yrittikin keskittyä pelkästään Q:hun - mies piteli sentään hyppysissään hänen taloudellista tulevaisuuttaan - hän huomasi kaihoavansa Daeronin syliin. Puolifelician ilmettä oli hankala tulkita, mutta Vienna oli huomaavinaan nuoren miehen kasvoilla häivähdyksen tyytymättömyyttä. Oli myös vaikea olla viehättävä, kun miehen toisessa kainalossa istui kuvankaunis nainen, joka kesti tarkempaakin tarkastelua erittäin hyvin, säilyttäen täydellisyytensä. Se jopa korostui, sillä naisen iho oli silkinsileä ja täysin virheetön. Emin silmät olivat puhtaan vaaleansiniset eikä niissä näkynyt minkäänlaista virhettä tai epätasaisuutta. Hiukan hämillään Vienna laski katseensa kuohuviinilasiinsa, kohottaen silmänsä kuitenkin Q:n puhuessa. Hän hymyili salaperäisesti ja kosketti kuin ohimennen nenäänsä salaisuuden merkiksi.
“Pahoittelen suorapuheisuuttani mutta naisena minulla on kontakteja joita teillä ei koskaan voi olla, herra Q. Miehet usein unohtavat, että naisilla on korvat ja muisti, joita he ovat varsin eteviä käyttämään. Me emme usein edes näytä siltä, että kuuntelemme, mutta kuulemme silti”, Vienna sanoi pehmeällä, viehkolla äänellä.

Q vilkaisi Daeroniin ja tunsi lievää tyydytystä nähdessään puolifelician kasvoilla vilahtavan ilmeen. Vaikka Daeron hallitsi itsensä ja tunteensa yleensä hyvin, oli tässä Lafayetten naisessa ilmeisesti jotain erikoista.
“Ymmärrän”, Q sanoi, katsahtaen Viennaan kuin suurempaankin aarteeseen, jos ei muuten niin näpäyttääkseen tuota tärkeilevää puolifeliciaa, joka oli kerrankin niskanpäälle päästyään menettänyt rajojentajunsa. Vielä hän tuon kukkoilevan kollin tiputtaisi takaisin paikoilleen.
“Mutta mistä sä sait tuon ihmeellisen aineen käsiisi?” Q sitten kysyi. Hän inhosi kun joutui toistamaan itseään, mutta hänen oli kohdeltava tätä naista silkkihansikkain ainakin siihen saakka kunnes tuo paljastaisi lähteensä, jolloin hän voisi jyrätä naisen tieltään. Q ei vain tiennyt, ettei Viennaa kukaan jyräisi niin vain yhtään minnekään.

“Aineen analyysi on valmis”, Emi sanoi, kohottaen toisen kätensä, jossa oli pieneen ohueen paperinpalaan käärittynä hippu tuota jauhetta. Vienna katsoi kummastunut ilme kasvoillaan Emiä, joka hymyili kuin olisi juuri saanut valmiiksi suurenkin urakan. Q:n kasvoille kohosi myöskin hymy, joka suorastaan uhkui voitonriemua.
“Aine koostuu useista eri komponenteista. Lista seuraa...” Emi aloitti, luetellen sitten lukuisia kemiallisia yhdisteitä sekä maun ja hajun aiheuttajia, “nämä aineet muodostavat kaikenkaikkiaan 97,3% jauheen koko koostumuksesta. 2,7% ainesosista jäi tunnistamatta, sillä niitä ei ole tietokannassa”, Emi päätti, katsoen omistajaansa kasvoillaan hiukan epäröivä ilme. Q ei koskaan suhtautunut umpikujiin hyvin.
“Mitä? Yritä uudelleen”, Q sanoi, voitonriemuinen hymy tiessään. Emi nyökkäsi ja sulki paperin jauheineen takaisin kätensä sisään.
“Mitä hän tekee?” Vienna kysyi, viitaten sormellaan Emiä, joka istui nyt samassa asennossa kuin äsken, näyttäen siltä että ottaisi kantaa keskusteluun millä hetkellä hyvänsä.
“Analysoi jauhettasi, joka ilmeisesti ei ole niin yksioikoinen kuin mitä mä oletin. Tietysti vaikutuksiinsa nähden mä en uskonutkaan sen olevan mikään helppo yhdiste, mutta tämä menee jo vähän liiallisuuksiin. Eikö sun olisi aika jakaa salaisuudet liikekumppaneiden kesken?” Q sanoi, suoden Viennalle nyt jo hiukan pingottuneen hymyn. Hänellä ei ollut aikaa tällaiseen paritanssiin.

Siemaillen hitaasti kuohuviiniään upottavassa nojatuolissaan, Daeron tarkkaili keskustelua noiden kahden kovapäisen ihmisen välillä. Vaikka Viennan kiehnäys rikollispomon kyljessä saikin puolifelician leukapielet kiristymään, Daeronia myös huvitti katsoa kuinka viehkeän täydellisesti nainen torjui kaikki Q:n yritykset udella uuden aineen alkuperää. Hän tiesi, ettei Vienna koskaan paljastaisi tavaran alkuperää vapaaehtoisesti ja vielä vähemmän markkinoista kilpailevalle mafiapomolle, jolta nainen saattoi potentiaalisesti nyhtää sievoisen summan rahaa pitämällä suunsa supussa.

Emin avatessa suunsa Daeroninkin katse suuntautui kiinnostuneesti tuolissaan sirosti istuvaan naiseen. Vaikka hän ei ollut täysin perillä Emin kyvyistä ja alkuperästä, Daeron tiesi kyllä ettei tuo ollut mikään tavallinen tyttö. Hän oli nähnyt aiemmin kun Q oli luovuttanut pienen määrän helmiäiseltä hohtavaa naisen odottavaan käteen ja Emin sanat analyysin valmistumisesti varmistivat Daeronin epäilyt siitä, että naisessa tosiaan oli paljon enemmän kuin pinnalta näytti; Emi taisi jakaa piirteen jos toisenkin Lumian äidin kanssa. Daeronin kulmakarva nousi yllättyneesti, kuunnellessaan naisen luettelemaa listaa ja sen epävarmaa lopetusta. Q ei tosiaan ilahtuisi näistä uutisista. Vaikka Q edelleen näytti enemmän tai vähemmän hillityltä ja vieläpä jopa ystävälliseltä Viennaa kohtaan, Daeron tiesi, että pomon pinnan alla kiehui. Vilkaisten Q:n silmiin, Daeron kulautti loput kuohuviinit kurkkuunsa ja kilautti lasin pöydälle, nousten notkeasti jaloilleen.

”Mitäpä jos mä ja neiti Lafayette käytäysiin hakemassa alakerrasta jotain vahvempaa juotavaa?” Daeron ehdotti. Miehen äänestä oli poissa kaikki se ylimielisyys, jota se oli aiemmin uhkunut. Q:n huulilla käväisi hiukan vino, tyytyväinen hymy ja mies nyökkäsi sitten muka vastahakoisesti. Gwaval oli tunnettu hurmaamisen ja manipuloinnin taidoistaan kiitos feliciaverensä, erityisesti mitä naisväkeen tuli, joten ehkä tuo jääkylmä blondi avautuisi enemmän puoliverisen seurassa. Noilla kahdella näytti olevan yhteistä historiaakin. Q:lla ei ollut pienintäkään epäilystä siitä, että Daeron kipittäisi kiltisti takaisin hänen luokseen lavertelemaan pienimmänkin mahdollisen tiedonmurun. Lafayetten hetkellinen poissaolo antaisi hänelle myös mahdollisuuden kysellä Emiltä aineen tarkempia tietoja.

Astuen ohi lasipöydän Viennan eteen, Daeron tarjosi kätensä auttaaksen naisen ylös pomonsa vierestä. Iskien ihmisnaiselle hurmaavasti silmää, hän odotti että Vienna tarjosi täydellisesti manikyroidun kätensä. Viennan noustua seisomaan, Daeron johdatti naisen kohti rappusia joita pitkin tämä oli vasta hetki sitten kavunnut ylöspäin, vilkaisten itsetyytyväisen näköistä Q:ta mennessään.

//Vähän göggöö... :/

Vienna oli terävä nainen eikä häneltä jäänyt tunnelman kiristyminen huomaamatta. Hän tajusi istuvansa varsin räjähdysherkän miehen kainalossa ja oli enemmän kuin kiitollinen Daeronin tarjotessa hänelle tekosyyn ja auttavan kätensä avuksi Q:n ulottumattomiin pääsylle. Niin paljon kuin Viennaa inhottikin se myöntää, hän oli tyytyväinen myös siitä, että sai viettää aikaa Daeronin kanssa kahdestaan, vaikka se tarkoittikin sitä, että Daeronin olisi luultavasti palattava pääjehunsa luokse viemisinään edes jokin tiedonmurunen tuon aineen alkuperää koskien. Viennalla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan luovuttaa kummallekaan noista mitään tietoja ennen kuin olisi saanut aineesta nyhdettyä irti kaiken mahdollisen hyödyn itselleen. Raha teki maanpaossa olevan naisen elintasolle pelkkää hyvää, vaikkei Vienna kovin leveästi voinutkaan elää välttääkseen huomatuksi tulemisen. Ennen pitkää naisen olisi keksittävä jotain pelastaakseen nahkansa. Hän oli sentään murhannut - ainakin joidenkin väittämien mukaan - yhden Tazzyrian korkea-arvoisimmista upseereista, eikä hän todellakaan selviäisi hengissä mikäli jäisi vielä toisen kerran kiinni. Hänen korviinsa oli kiirinyt huhuja, ettei häntä yritettäisi enää toista kertaa saada kuulusteltavaksi asti. Agenteilla oli lupa tappaa hänet, kyselemättä sen tarkemmin. Palkkiotakin hänen päästään oli lupailtu, joten hänellä ei olisi enää kauheasti aikaa.

Daeronin viileä käsi sai Viennan kuitenkin karistamaan moiset ajatukset päästään ja suoden Q:lle vielä viimeisen viettelevän katseen Vienna seurasi Daeronia alas punaisella sametilla päällystettyjä portaita. Vienna huomasi sydämensä pamppailevan rinnassaan. Hän huomasi huolehtivansa käsiensä hikisyyttä - ei kai Daeron huomannut, ja jos huomasi, niin luuliko tuo sen johtuvan läheisyydestään vai kenties Q:n pelosta, Vienna ei tiennyt kumpi olisi huonompi vaihtoehto - ja meikkinsä kuntoa. Hän mietti, olivatko hänen hiuksensa hyvin, istuiko mekko varmasti kunnolla ja olikohan Daeron huomannut kuinka huolella hän oli kenkänsä valinnut sopimaan koruihin ja mekkoon. Vienna tajusi kuinka typeriä teitä hänen ajatuksen oikein kulkivatkaan ja onnistui vain vaivoin estämään itseinhoisen tuhahduksen, joka yritti päästä ilmoille. Sen sijaan hän soi Daeronille mitä kauneimman hymynsä ja irtautui vaivihkaa tuon käsipuolesta, kuin ilmaistakseen, ettei välittänyt tuon läheisyydestä, vaikka mikään ei olisi voinut olla kauempana totuudesta.
“Q ei tainnut olla järin tyytyväinen antamiini tietoihin. Kuinka tyhmänä hän minua oikein pitää? En minä ole mikään tyhjäpäinen tissiteline, vaikka hän ehkä sellaisiin onkin tottunut”, Vienna tuhahti, silmiään pyöräyttäen. Daeronin vierellä Viennan onnistui näyttää siltä kuin olisi tosiaankin kuulunut tuon rikkaan eliitin pariin, ja mikä ettei, olihan hän sentään kasvanut hyvin rikkaassa perheessä. Hän osasi etiketin ja salakielen, vaikka olikin viettänyt jo pari vuotta Kowloonissa, koettaen soluttautua köyhälistöön ja kurjuuteen miten parhaiten taisi.

Saapuessaan kiillotetulle baaritiskille Vienna salli Daeronin tehdä tilauksen. Vienna pyysi yhden koko paikan listan kalleimmista juomista, ihan vain jo siksikin, että oli pukeutunut timantteihin. Täytyihän hänen juomansa täsmätä asusteisiin, niin turhamaiselta kuin se saattoi muiden silmiin vaikuttaakin. Naisille etiketti kuitenkin saneli myös tällaiset asiat.
“Sinä näytät melko hyvältä verrattuna siihen, millaisena sinut viimeksi näin”, Vienna sanoi saatuaan juomansa täydellisiin hyppysiinsä. Naisen silmissä vilahti ilkikurinen pilkanteko, olihan Daeron ollut täysin muussiksi hakattu, ja vieläpä Viennan takia.
“Olet tainnut viettää aikaa vaimon hellässä huomassa?” Vienna arvasi, muistellen sähäkäistä Micaa ja tuon uskomattomia mustasukkaisuuden ja raivon puuskia. Daeron oli ilmeisesti tuolle naiselle todella tärkeä tai sitten Micalla oli todella huono itsetunto, mutta oli miten oli, Vienna tiesi olevansa Daeronille aivan omaa luokkaansa. Siksi Viennan ei tarvinnut useinkaan miettiä, kumman Daeron valitsisi mikäli valinnan aika tulisi. Ja se tulisi, mikäli Vienna tulkitsi merkkejä oikein.

//Poikkeuksen vuoksi oon tästä vuorosta ihan tosi ylpee. :D

Laskeutuessaan alas portaita Vienna käsipuolessaan, Daeron vilkaisi syrjäsilmällä vierellään kulkevaa tyrmäävää ihmisnaista. Vienna tuntui vain kaunistavan joka kerta kun hän näki toisen ja nytkin naisen vaaleat hiukset hipoivat täydellisyyttä, samalla kun veistosmaisen kauniit kasvot olivat vetäytyneet niille tuttuun viileään, jopa hiukan ylimieliseen ilmeeseen. Daeron oli aistivinaan naisen aurassa lievää hermostuneisuutta ja kuvitteli jo hetken tunteneensa Viennan pulssin normaalia kiihtyneempänä naisen tarttuessa puoliverisen käteen, mutta sellainen inhimillisyys oli yleensä naisen alapuolella. Daeron tiesi kuitenkin omien aistiensa tarkkuuden ja miehen kasvoilla käväisi hiukan vino hymynhäive. Ehkä Vienna osoittikin viimein jotain heikkouden hiveniä.

Naisen säteilevän hymyn ja viileän vetäytymisen edessä Daeron vastasi hymyyn kuin vakuuttaen toiselle, että oli itsekin tarttunut naisen käsipuoleen puhtaan näytelmän merkeissä. Viitaten toisen herrasmiesmäisesti kohti modernia, huurretusta lasista ja äärimmilleen kiilotetusta koboldista valmistettua baaritiskiä, Daeron kuunteli toisen sanoja kohteliaan kiinnostunut ilme kasvoillaan.
”Q on tottunut siihen että kaikki tekee niinkun se käskee, sillon kun se käskee. Eikä kauniit naiset todellakaan oo mikään poikkeus.” Daeron hymähti. Puolifelician arvostus pomoaan kohtaan ei toden totta ollut kovinkaan suurta, mutta pitääkseen kiinni leipäpuustaan ja yhdeksästä hengestään Daeronille oli paljon edullisempaa olla pokkuroimatta turhan paljon vastaan Kowloonin suurimman rikollisliigan johtajalle.

Tiskillä Daeron viittasti baarimikon luokseen ja tilasi Viennan aloitteesta kaksi häkellyttävän kallista coktailia, jotka sisälsivät shampanjan ja eksoottisten hedelmien lisäksi aimo tujauksen korkelaatuisinta meridinien uuttamaa kaktusviinaa. Jättäen baarimikon valmistamaan juomia, hän kääntyi vieressään säteilevän naisen puoleen rennon hurmaava ilme kasvoillaan. Vienna säihkyi kilpaa baaritiskin yllä riippuvien, sadepisaroiden muotoisten kristallivalojen kanssa ja Daeron olisi halunnut ojentaa kätensä ja vetää sormensa läpi naisen paksujen, täyteläisen hunajan väristen kiharoiden läpi. Hän tunsi kehonsa värähtävän kuin kaipauksesta naista kohtaan ja yskäisi hieman peittääkseen heikon hetkensä. Vienna tosiaan aiheutti hänessä tuntemuksia, joita hän ei osannut järjellä selittää.

Baarimikko onneksi tarjosi tervetullutta harhautusta tuomalla vaikuttavan ja kalliin näköiset juomat tiskille kaksikon eteen. Daeron ojensi miehelle korttinsa, jonka tämä vilautti kortin sirun lukevan ja juomien hinnan automaattisesti veloittavan tunnistus levyn edessä. Baarimikon ojentaessa kortin takaisin puolifelicia, Daeron nyökkäsi ja kääntyi sitten taas Viennan puoleen.

”Kiitos, niin säkin.” Daeron hymähti, muistellen pakettiautossa virunutta Viennaa, jonka vaatteet olivat repeytyneet ja josta lähes kaikki arvokkuus ja ylpeys oli melkein pois piesty. Naisen seuraavat sanat saivat hymyn jälleen vilahtamaan Daeronin huulilla, viestin siitä ettei puolifelicia antaisi toisen kiusoittelun Micasta ärsyttää itseään tänä iltana.
”Mä tuun paremmin toimeen omassa hellässä huomassani.” Daeron katsoi naiseen vihreillä kissansilmillään joissa tanssi huvittuneisuus. Miehen ilme kertoi, miten naurettavaa puolifeliciasta oli, että Vienna edes kuvittelisi hänen tarvitsevan Mican kaltaista naista. Hän halusi Viennan näkevän itsensä itsenäisenä ja vapaana, viileänä ja arvokkaana, aivan toisin kuin viime kerralla. Daeron tiesi käyttäytyvänsä kuin mikäkin teini-ikäinen, pörhistellessään tällä tavalla ihmisnaisen edessä, muttei voinut itselleen mitään. Kohottaen lasiaan hiukan, hän kehotti naista nostamaan maljan kanssaan.
”Uusille kohtaamisille ja yhdeksälle elämälle.” Puolifelicia hymyili valloittavasti, katsoen syvälle naisen silmiin.

Vienna kätki jo valmiina olleet nasevat vastaukset viekkaan hymyn taakse. Hän oli odottanut, ehkä toivonutkin, että Daeron olisi provosoitunut hänen kiusoittelustaan, olihan se yleensä johtanut ikimuistoisiin hetkiin. Hän oli kuitenkin valmis leikkimään kissaa ja hiirtä Daeronin kanssa, mies oli kyllä hänen aikansa arvoinen - ainakin toistaiseksi.
Vienna kohotti lasinsa, nyökäyttäen päätään hyväksyvästi toisen ehdottamalle maljalle, ja siemaisi sitten ensin makeaa, sitten kitkerää ja lopuksi pehmoista juomaansa, josta Daeron oli saanut maksaa itsensä kipeäksi.
“Sinun yhdeksälle elämällesi. Minulla ei ole kuin tämä yksi ja sekin riippuu kalalangassa”, Vienna sanoi, pudistaen naureskellen päätään. Daeron oli yksi onnekas paskiainen. Tuntui, että mies sai kaiken minkä halusi ja vähän vielä enemmän. Vienna ei uskaltanut luottaa siihen että elämä kohtelisi häntä yhtä armollisesti mikäli tosi tulisi kyseeseen. Daeron selvisi mistä vain, tai siltä se ainakin tuntui, aivan kuin mies olisi ollut voittamaton. Viennan teki mieli tuhahtaa mokomalle ajatukselle, mutta sen sijaan nainen ohjasi huomionsa takaisin mieheen.

“Mikäli kaikki menee hyvin eikä Q teurasta minua ennen kuin pääsen ulos täältä, tämä diili tuottaa meille molemmille todella hyvin. Sinulle mainetta, minulle mammonaa”, Vienna sanoi, katsellen tanssilattialla kiemurtelevaa väkijoukkoa. Oli mieletöntä miten niin pöllyssä oleva tanssikansa saattoi silti pysyä rytmissä. Tai ehkäpä aineet olivat juurikin ne, jotka saivat tämän zombie-joukon huojumaan samaan tahtiin, selväpäisenä sitä kun tuli yleensä yritettyä liikaa ja silloin kaikki meni päin helvettiä.
“Nyt on ehkä liian aikaista juhlia, mutta minulla on hyvä fiilis tästä. Lukuunottamatta sitä kummallista naista, mikä hänen nimensä nyt olikaan”, Vienna kohautti olkiaan, kuin kyseessä olisi ollut todellakin jokin täysin yhdentekevä tieto. Hän heilautti ohimennen vapaata kättään kuin pyyhkäistäkseen ärsyttävää kärpästä, “hänestä minä saan vain inhon väreitä.” Tottahan se oli, vaikka syyt eivät ehkä olleetkaan niin suorasukaisia kuin Vienna antoi ymmärtää. Hän oli nähnyt ihailevan katseen jonka Daeron oli naiseen luonut ja tajunnut, ettei voisi kilpailla. Ajatus oli herättänyt hänessä jonkin kauan aikaa sitten haudatun tunteen, josta Vienna ei pitänyt, eikä hän liioin halunnut käsitellä sitä.

Vienna siemaili melko reipasta tahtia lasistaan ja sai kiittää hyvää viinapäätään ja hinnastaan huolimatta varsin kevyesti alkoholisoitua juomaansa siitä, ettei humaltunut. Siemaistuaan lasin lähes tyhjäksi - ei ollut kovin seksikästä ryystää viimeisiäkin tippoja lasin pohjalta - Vienna laski sen kädestään tiskille, josta se joitain sekunnin murto-osia myöhemmin hävisi näkymää rumentamasta.
“Tule, tanssitaan”, Vienna sanoi, biisin vaihtuessa vauhdikkaampaan, hiukan tellusaikojen sambaa teknoon sekoittelevaan biittiin. Vienna kietoi vaivattomasti sormensa Daeronin sormien lomaan ja kiskoi tuon tanssilattialle. Daeroninhan oli tarkoitus toimia syöttinä hänelle, vieheenä, johon hän haukkaisi ja kuiville jouduttuaan jakaisi kaikki salaisuutensa Q:lle. Oli vain oikein, että Daeron joutui tekemään töitä tietojensa eteen. Vienna, aivan yhtä hyvin kuin epäilemättä Daeronkin, tiesi että mitä tietoja Daeron hänestä ikinä irti saisikaan, olisivat vääriä. Q tiesi sen varmasti myös, muttei mikään estänyt mogulia yrittämästä.

Vienna kierähti ympäri Daeronin otteessa ja heilautti lantiotaan musiikin tahtiin, jatkaen sitten sulavaa liikettä, kutsuen Daeronia mukaansa tanssiin. Eikö aavikkokansoilla ollutkin tapana nimenomaan juhlia tanssimalla?

Daeron nauroi hiljaa ja iski silmää Viennan sanoille. Oli totta, että joskus hänestä itsestäänkin tuntui, että hän oli perinyt isältään telluslaisten kissojen yhdeksän elämää, joista vanhat tarut kertoivat. Montako niistä elämistä vielä oli jäljellä; Daeron ei uskaltanut edes laskea. Hänen oli kuitenkin myönnettävä, että suurenkin pudotuksen jälkeen hän laskeutui yleensä jaloilleen, ennemmin tai myöhemmin. Hymyillen Viennan kauniille kasvoille sekä ajatuksilleen Daeron siemaisi juomaansa, nauttien sen taitavasti sekoitetuista makuyhdistelmistä.

Naisen mutristelu sai Daeronin naurahtamaan huvittuneesti, ottaen juomastaan uuden, rennon kulauksen puolifelicia katsoi Viennaa valloittavasti silmiin.
”Älä sä huoli gorgeous, Q ei taita hiustakaan sun kauniista kuontalostas, mä pidän siitä huolen.” Iskien uudelleen silmää hiukan laiskasti, Daeron kulautti lasinsa tyhjäksi ja laskin sen pöydälle. Nyökäten toisen sanoille, hän nojautui tiskiä vasten, seuraten itsekin katseellaan tanssilattialla vellovaa massaa.
”Emi? Mm, mäkään en oo ihan varma mikä Q:n diili sen tytön kanssa oikein on. Sen mä voin sulle sanoa, että siinä mimmissä ei oo kaikki kohdallaan, eikä se satavarmasti ole teikäläisiä.” Daeron tuhahti, pudistaen hiukan päätään. Kaikki puolifelician aistit löivät tyhjää kun Emi astui huoneeseen ja Daeron oli jo kauan sitten päätellyt, ettei nainen kuulunut ihmisrotuun. Emi oli liian täydellinen; naisen kasvoissa tai ilmeissä ei ollut virhettäkään, eikä kaunista olemusta koskaan koristanut naisissa yleensä Daeronia niin puoleensa vetävä, inhimillinen ominaistuoksu, jota nuo koettivat hajuvesillään peittää. Emi oli kuin kaunis kuori; ihmeellinen ja lumoava katsoa, mutta josta puuttui kaikki sisältö. Juuri sopiva nainen Q:lle siis, Daeron totesi mielessään. Viennan inho naista kohtaan oli kuitenkin mielenkiintoisempaa, sillä naiselta puuttuivat kaikki Daeronin verenperimänä saamat tarkat aistit. Toisen tunteiden takana täytyi siis olla jotain muuta, jotakin paljon pinnallisempaa ja Daeron pisti tämän seikan merkille. Vienna oli vaikea nainen lukea parhainakin päivinä ja joka ikinen tiedon murunen saattoi olla merkityksellinen.

Nauraen uudemman kerran naisen tanssikutsulle, Daeron antoi toisen vetää itsensä tanssilattialle. Pyöräyttäen Viennan taitavasti oikeaan otteeseen eteensä, Daeron liikutti lantiotaan musiikin tahtiin, iskien askelillaan tarkkaa rytmiä. Jos Daeronin isä oli periyttänyt pojalleen uskomattoman tuurinsa, puoliverisen äiti oli siirtänyt eteenpäin meridinien rytmitajun ja tanssitaidon. Daeronin otteissa oli rentoa itsevarmuutta, eikä mies tuntunut juuri edes ajattelevan liikkeitään. Vieden Viennaa rytmin tahdissa Daeron pyöräytti partneriaan toisinaan ympäri, ja taivutti naisen suurellisesti käsivarsilleen kappaleen lopuksi. Miehen silmät tuikkivat naurusta, kun ne katsoivat naisen omiin tämän levätessä millisekunnin puolifelician sylissä.

Seuraava kappale alkoi hitaammin, hiukan vanhanaikaisen rumban rytmiä muistuttavilla tahdeilla ja Daeron astui lähemmäs Viennaa. Kuljettaen käsiään musiikin rytmissä pitkin naisen vartaloa, hän veti toisen lähelleen, kuljettaen naisen vartaloa omansa mukana musiikin keinuvassa rytmissä. Pyöräyttäen Viennan kevyesti ympäri käsivarsillaan niin, että naisen selkä oli nyt vasten puolifelician kehon etuosaa, Daeron laski kätensä naisen lanteille. Hän tunsi Viennan tuoksun nenässään ja naisen hiukset kutittivat kutsuvasti puoliverisen kasvoja. Hengittäen kuumasti vasten toisen kaulaa, Daeron näykkäisi huomaamattomasti toisen korvaa terävillä hampaillaan.
”Sä näytät uskomattomalta tänä iltana.” Hän hengitti naisen korvaan, tuskin kuuluvasti. Pyöräyttäen Viennan kauemmas itsestään käsivartensa taitavalla liikkeellä, Daeron jatkoi tanssia aivan kuin äskeistä välikohtausta ei olisi tapahtunutkaan.

Vaikka Vienna ei epäillyt hetkeäkään omien liikkeidensä sulokkuutta ja viekoittelevuutta, hän ei voinut olla pistämättä merkille kuinka hyvä Daeron olikaan tanssimaan. Mies olisi saanut kenet tahansa näillä liikkeillä. Oli myös hassua huomata, ettei miehellä tuntunut olevan minkäänlaisia estoja tanssimisen suhteen. Vienna oli tottunut siihen, että sai aina houkutella ja maanitella miehiä tanssilattialle kanssaan, ja sittenkin nuo vain seisoivat, ehkä hiukan ottivat sivuaskelta ja nyökyttelivät päätään, jättäen hänet tekemään kaiken työn. Daeron sen sijaan heittäytyi musiikin vietäväksi, ja vei hänet mukanaan. Rytmin tarttuessa häneenkin tiukemmin, Viennan kasvoille levisi helpottunut hymy. Hetkeksi hän saattoi unohtaa sotkun, joksi hänen elämänsä oli muuttunut ja antaa Daeronin vain johdattaa hänet heidän kahden salaisiin maailmoihin. Vaikkei paljon varmaksi voinutkaan sanoa, hän tiesi ettei hänen kimppuunsa täällä kävisi yksikään Akatemian agentti, että hän sai olla nyt vain ja ainoastaan Daeronin. Hetken Viennan kasvoilla hymyili se nuori nainen, joka tuo olisi ollut ellei elämä olisi pakottanut häntä lähtemään toiseen suuntaan.

Viennan huulilta kirposi tyttömäinen, heleä nauru Daeronin taivuttaessa hänet niin alas, että naisen pehmeät hiukset laskeutuivat lattialle, toinen silosääri Daeronin käden ympäri taitettuna. Viennan katseessa leimusi himo ja ehkä jokin pienen pieni kipinä jostain muustakin. Mitä se sitten olikaan, Viennalla ei ollut siitä tietoinen.

Seuraavan tanssin alkaessa Vienna painautui kiitollisena vasten Daeronin trimmattua vartaloa, keinuttaen lanteitaan Daeronin kanssa samaan tahtiin. Tanssi oli kuin loputonta esileikkiä joka nostatti sykkeen ja vähän muutakin. Tanssilattia oli täpötäynnä, ja vaikka muut tanssijat antoivatkin autuaasti heille tilaa, salissa oli kuuma. Vienna huomasi epänaiselliset hikihelmet ihollaan ja vaikka normaalisti olisi tässä vaiheessa häipynyt naistenhuoneeseen viilentymään ja peittelemään inhimillisyyttään - se oli suuri heikkous hänen ammatissaan - hän päätti tämän kerran antaa olla. Daeron oli nähnyt hänet piestynä niin monet kerrat, ettei hiki tuota varmaankaan häirinnyt. Vienna veti terävästi henkeä tuntiessaan Daeronin hampaat korvalehdellään. Hän tunsi sykähdyksen rinnassaan ja miltei kohotti kätensä rinnalleen, kuin pysäyttääkseen sydämen paon rintakehän muodostamasta vankilastaan. Hänen onnistui onnekseen estää tuo tyttömäinen - ehkä jopa heitukkamainen - ele, joka olisi ollut hänelle kovin luonteenvastainen. Daeronin kuiskatut sanat miltei hukkuivat musiikin alle, mutta vain melkein. Vienna tunsi miellyttävän kouristuksen vatsanpohjassaan sanojen saavuttaessa käsittelykeskuksen.

Vienna antoi Daeronin viedä tanssin loppuun, sulaen miehen käsivarsille, sallien tämän hetkellisen heikkouden itselleen. Oli Viennan onni, että salissa oli täyttä ja pimeää, eivätkä hänen ilmeensä näkyneet juuri kenellekään. Daeron ne saattoi nähdä, muttei mieskään niitä välttämättä pystynyt tulkitsemaan. Ja hyvä niin, Vienna olisi joutunut häpeämään silmät päästään. Kappaleen loppuessa Vienna leyhytteli itseään kädellään ja poistui pahoitellen naistenhuoneeseen. Mustin, kiiltävin kaakelein ja runsain kullatuin koristein kehystetyt peilit saivat naistenhuoneen näyttämään suuremmalta ja valoisammalta kuin se olikaan. Vienna nojasi mustasta kivestä valmistettuun allaspöytään ja tuijotti itseään peilistä. Hiki helmeili huolellisesti laitetuilla kasvoilla ja hiukset olivat hiukan sotkussa. Vienna otti käteensä palasen untuvanpehmeää käsipaperia ja paineli kevyesti sillä ihoaan, korjaten talteen moiset ihmisyyttä kirkuvat helmet. Hän tasoitteli hiuksiaan, koettaen saada ne virheettömästi, niin kuin sillä Emillä. Miten kukaan ihmisnainen saattoi kilpailla näiden humanoidien kanssa, kun nuo tuntuivat olevan niin pirun täydellisiä.

Palatessaan naistenhuoneesta Vienna löysi Daeronin istumasta korkealla baarijakkaralla edessään samanlaista kaliiberia oleva drinkki. Vienna tilasi samanlaisen ja nousi istumaan Daeronin viereen, hipaisten vaivihkaa Daeronin reittä.
"Minua ei olekaan viety noin sitten.. En edes muista koska viimeksi", Vienna naurahti, palaten siihen jääkuningattaren rooliinsa, johon oli niin tottunut.

Myös Daeron tunsi musiikin sykkivän koko kehossaan ja Viennan viettelevä vartalo hänen omaansa vasten sai puolifelician kovettumaan. Liikuttaen naisen jumalaista kehoa tanssin viipyilevien sävelten tahtiin, Daeron sävähti liikkeiden herättämästä, kuplivasta himosta. Yleensä hän olisi halunnut hyökätä ihmisnaisen kimppuun, raastaa vaatteet tämän yltä ja ottaa tuon sillä kiihkeällä tavalla, josta he molemmat nauttivat niin paljon, mutta Daeronin meridinperimä hukuttu miehen tanssin pyörteisiin. Hän nautti kehojen vihjailevista kosketuksista, siitä miten Viennan vartalo painui hänen omaansa vasten ja kuinka naisen hiukset leimahtivat hetkeksi puolifelician kasvoille. Viennan iholla helmeilevä kevyt hikihuntu sai Daeronin aistit ylikierroksille ja vetäessä naisen kiinni itseensä kappaleen viimeisten, hitaan hitaiden tahtien ajaksi Daeron tunsi vastustamatonta halua maistaa toisen ihoa karhealla kielellään.

Viimeisten nuottien kuollessa kaiuttimista, Daeron kuljetti naisen nautiskellen tanssin loppuun, seuraten samalla katseellaan toisen kasvoilla säteilevää ilmettä. Vienna näytti niin erilaiselta; naisen kasvot olivat sulaneet lähes rentoon hymyyn tämän selvästi nauttiessa olostaan Daeronin käsivarsilla. Puolifelicia olisi voinut lähes vannoa, että ihmisnainen näytti hetken joltain aivan muulta, ehkä kaiulta jostain nuoremmista ja naivimmista päivistä, jolloin tämä ei ollut vielä kovettanut kuortaan maailmaa vastaan. Vienna silmien säkenöidessä Daeronin omiin, hän halusi koskettaa naista, hipaista tämän kasvoja ja kurottaa kohti tätä toista Viennaa jota puoliverinen ei ollut aiemmin nähnyt. Samalla hetkellä nainen kuitenkin astui kauemmas, löyhyttäen itseään merkitsevästi ja katosi naistenhuoneeseen.

Daeron jäi seisomaan millisekunniksi tanssilattialle, katsoen toisen perään kuin lumoutuneena. Kaiuttimista jysähtävä, uusi, nopeampi biitti herätti kuitenkin puolifelician takaisin todellisuuteen. Kohauttaen ajatuksissaan olkiaan Daeron suuntasi uudelleen baaritiskille, kaivan matkalla taskustaan savukkeen. Klubi oli käytännössä savuton, mutta Kowloonin lahjusten mädättämässä yöelämässä säännöt koskivat yleensä vain niitä, joilla ei ollut rahaa maksaa poikkeuksista. Q oli pitänyt huolen siitä, että tänä iltana kaikki ovet ja porsaanreiät olivat Daeronille avoinna ja puoliverinen veti ensimmäiset savut tupakastaan luoden pomolleen illan ensimmäisen kiitollisen ajatuksen.

Hypähtäen sulavasti takaisin baarijakkaralleen, Daeron viittasi baarimikkoa tuomaan uuden juomasekoituksen. Baarimikko ei aikaillut hetkeäkään nähdessään tuon selkeästi rahaa tihkuvan puoliverisen takaisin omalla alueellaan ja kiikutti juoman pikapikaa miehen eteen mojovan tipin toivossa. Daeron loi ihmismieheen tupakansavunsa läpi lähes sääliä ja inhoa huokuvan katseen, mutta ojensi toiselle kuitenkin pankkikorttinsa ja nimesi summan, joka mitä varmimmin tyydytti kyypparin toiveet. Kääntäen huomionsa pois palvelijastaan, Daeron käännähti ympäri, seuraten katseellaan jälleen lattialla hyökyvää ihmismassaa, puhallellen silloin tällöin savua keuhkoistaan tai siemaisten juomaansa.

Vienna palasi selvästi huolitellumman näköisenä. Daeron pani merkille, että toinen oli siivonnut pienimmätkin epäjärjestyksen rippeet kasvoiltaan ja naisen olemuskin näytti palanneen takaisin siihen hillittyyn ja etäiseen rooliin, johon hän oli jo niin tottunut. Viennan sanat saivat Daeronin hymyilemään vinosti, ja puolifelicia puhalsi savua nenänsä kautta ulos.
”Ei varmaan sen hotelliyön jälkeen” Puolifelicia iski silmää, katsoen naiseen ylimielisesti. Jostain syytä Daeron tunsi edelleen tarvetta pörhistellä ja pullistella egoaan naisen edessä, aivan kuin tehdäkseen vaikutuksen johonkin alakoulun ihastukseen. Baarimikon tuodessa Viennan juoman tiskille, Daeron ojensi toiselle korttinsa, kääntämättä katsettaan pois naisesta.
”Säkin tanssit aika hyvin, ihmiseks ainaki.” Daeron hymyili toiselle, tiputtaen lähes poltetun natsansa baarin lattialle. Puolifelicia ojensi naisen lasin tämän käteen ja noukki sitten omansa tiskiltä, kohottaen omansa toista kohti.
”Mille me nyt otetaan?” Daeron kohotti kulmaansa.

//Oh my lordy lord >.<

Vienna naurahti viileästi Daeronin mukamas-kehulle. Tottahan mies puhui, vaikkei ylpeä nainen helpolla hyväksynytkään tämänkaltaisia kommentteja. Vienna - niin kuin monet muut kaltaisensa voimakkaan naiset ja mikseivät miehetkin - ei pitänyt laisinkaan siitä, että joku asetti hänet epäsuotuisaan valoon tai otti esiin hänen heikkouksiaan. Daeronille hän oli kuitenkin valmis sallimaan poikkeuksen, olihan mies kuitenkin tanssittanut häntä oikein kunnolla.

Baarimikko-raukan tuodessa naisen drinkkiä tuo ei edes vilkaissut mieheen. Vienna oli tottunut siihen, että hänen seuralaisensa pitivät huolen hänen juomistaan, eikä Daeron ollut tässä suhteessa mikään erityistapaus. Viennan säihkyvät korut peilasivat värikkäitä valoja jotka valaisivat tanssilattiaa ja sillä jopa hiukan kituvalta näyttäviä tanssijoita. Vienna kietoi sirot sormensa lasin ympärille ja kohotti sen sitten tuumaileva ilme kasvoillaan ylös, kohdistaen silmiensä intensiivisen katseen Daeroniin. Kylmä juoma tuntui kuuman tanssin jälkeen jopa lasin läpi ihanalta.
“Haluaisin nostaa maljan sinulle, Daeron, ja sinun kirotulle meridinverellesi, joka tekee sinusta niin perhanan hyvän tanssijan”, Vienna sanoi, kilauttaen kevyesti lasinsa vasten Daeronin lasia. Hän kohotti lasin huolellisesti punatuille huulilleen ja siemaisi kallisarvoista juomaansa.

Vienna risti jalkansa ja sipaisi pukunsa suoraksi, peittämään sileitä sääriä. Hän vilkaisi olkansa ylitse ylös parvelle, havaiten niin Q:n kuin Eminkin nojaavan kaiteeseen, jonka yli oli suora näkymä tanssilattialle ja baariin. Vähänpä Vienna tiesi, että Emi kuuli heidän jokaisen sanansa, erotteli ne ympäröivästä metelistä, tallensi jokaisen liikkeen ja eleen. Q silitteli täydellisen palvelijattarensa täydellistä käsivartta, ihastellen tuon ensiluokkaista tekoa. Hän oli onnekas mies, kun oli sattunut saamaan haltuunsa jotakin näin hyödyllistä. Q luotti siihen, että ennemmin tai myöhemmin Daeron onkisi esiin sen, mitä hän halusi tietää, ja niin kauan kuin hänellä oli Emi palveluksessaan, Daeron ei pystyisi salaamaan häneltä mitään.

Vienna tunsi kuitenkin lievän kateuden piston sydänalassaan ja kääntyi nopeasti takaisin Daeronin puoleen.
“Tämä paikka on upea”, Vienna sanoi, kohottaen katseensa katosta roikkuviin valtaviin kristallikruunuihin. Niissä kiilteli jokin, ja Vienna saattoi vain kuvitella, miten tuo väriloisto ja kimallus oli saatu aikaan. Se oli niin lumoavaa, että se oli luonnotonta, ja Vienna tajusi sen hyvin. Hänen olisi pitänyt tazzyrialaisena tietää kaikki keinotekoisesta, eikä hän siltikään osannut sanoa, kuinka ihmeessä tämä alamaailman keskus oli saatu näin upeaksi. Paikka oli rakennettu likaisella rahalla, huumeilla ja verellä, niin alkuperäisrotujen kuin ihmistenkin, ja vaikka ajatus karmi selkäpiitä, se samalla viehätti.
“Kuin pala helvettiä”, Vienna mutisi hiljaa, tuijottaen keinahtelevia kristalleja kuin lumottuna.

Hänen oma äänensä kuitenki herätti hänet ajatuksistaan ja hän laski katseensa takaisin Daeroniin, suoden miehelle vinon, hiukan pilkallisen hymyn.
“Sitähän se kai onkin, pala helvettiä. Pala tätä kirottua kaupunkia”, Vienna sanoi, vieden lasin jälleen huulilleen. Oli typerää edes kuvitella, että Kowloonista voisi löytää edes ohikiitävää onnea. Kehenkään ei voinut luottaa, hädin tuskin edes itseensä. Kowloon tuntui kaivavan kaikista sen pimeimmän puolen esiin, muovaavan asukkaidensa ajatusmaailmaa niin, että mitä toivoa heillä paremmasta elämästä olikaan ollut, muuttui nyt katkeruudeksi ja kateudeksi, murhanhimoksi ja vihaksi.

Vilkaistessaan jälleen olkansa ylitse, Vienna näki enää vain Emin. Q oli ilmeisesti häipynyt jonnekin, kenties istumaan samettisille tyynyilleen. Hämärän ja savuisen ilman läpi oli vaikea hahmottaa Emin ilmettä, mutta nainen vaikutti äärettömän keskittyneeltä, kuin tuo olisi koettanut kuulla jotain musiikin seasta. Viennaa puistatti, mutta tuo piti tunteensa itsellään.
“Q oli aika vaikuttava tapaus. Ei mikään ihme että sinä haluat pitää tuollaisen ihmisen lähelläsi. Hänestä saattaa olla vielä arvaamatonta hyötyä.”

Daeron kohotti kulmaansa hiukan yllättyneesti Viennan ehdotukselle. Huvittunut hymy häivähti miehen huulilla, mutta tämä nyökkäsi ja kopautti omaa lasiaan naiseen omaa vasten. Katsellen toisen kasvoja ja kutsuvan punaisia huulia, Daeron siemaisi omaa juomaansa mietteliäästi. Viennan kanssa ei koskaan tiennyt mistä päin tuuli ja nyt kun ihmisnainen oli toipunut tanssin pyörteistä, tällainen käytös oli hämmentävän imartelevaa.

Seuraten Viennan katsetta ylös parvelle, Daeronkin huomasi Q:n ja tämän seuralaisen kaiteen ääressä. Puolifelician klubin hämärässäkin jokaisen yksityiskohdan erottavat kissansilmät siristyivät hiukan tuon tarkkailessa Emin ja Q:n ilmeitä. Oli selvää, että pomo oli kyllästynyt odottamaan tuloksia ja seuraamaan Viennan ja Daeronin tanssiesitystä ja alkoi odottaa alaiseltaan tuloksia. Puoliverinen loi viimeisen katseen ylhäällä vahtivaan kaksikkoon, otti juomastaan isomman kulauksen ja suuntasi silmänsä edessään seisovaan naiseen.

Viennan sanat saivat Daeronin naurahtamaan ääneen.
”Jep, sitähän se on. Q:n henkilökohtasta, kullalla silattua helvettiä. Mut ei mulla kyllä oo pahemmin valittamista.” Puolifelicia virnisti, laskien lasinsa hetkeksi baaritiskille kaivaakseen esiin jälleen uuden tupakan. Q aiheutti selvästi miehessä sittenkin enemmän tai vähemmän hermostunutta käytöstä. Vieden savukkeen huulilleen ja sytytäessään sen, Daeron pani merkille Viennan syrjäkareiset vilkaisut ylös parvelle ja Emin keskittyneen ilmeen. Ihmisnaisen kommentti jengipomosta sai Daeron vetämään mietteliäät ensisavut tupakastaan. Katsoen naiseen tutkimattomin silmin, puolifelicia puhalsi savua heidän väliinsä.

”Mulla ja Q:lla on hyvä symbioosi meneillään. Mä tienaan sille hyvin ja se antaa mun hoitaa omat asiani.” Kumartuen Viennan puoleen aivan kuin kuiskatakseen toiselle jotain yksityistä, Daeron hipaisu naisen kaulaa sormenpäillään. ”Ja sä voisit olla huomattavaksi avuksi kertomalla mulle missä sä törmäsit siihen kultakimpaleesees. Me molemmat tiedetään miten paljon sä oot mulle velkaa viime kerrasta.” Daeron vetäytyi kauemmas, kohottaen kulmaansa. Hän toivoi että toinen ymmärtäisi vinkin ja antaisi Q:lle mitä tuo halusi; informaatiota jonka varmuudesta tai todenperäisyydestä miehellä tai Emillä ei voinut olla varmuutta, ennen kuin se olisi tarkistettu. Daeronin työnkuvaan kuului vain tuon tiedon esille onkiminen, ei suinkaan sen takaaminen totuudeksi. Vienna muisti varmasti yhtä hyvin kuin hänkin, että kaksikon viimeinen kohtaaminen päätynyt tilanteeseen, jossa Daeron oli jäänyt naiselle elämänsä velkaa. Hän tarjosi eleellään Vienna vinkkiä, vihjettä siitä että tämä saisi luultavasti myytyä ison kimpaleen ainetta Q:lle tänä iltana, ennen kuin pohjiaan myöten ahneutensa mädättämä pomo vaivautui tarkastamaan naisen tarinan yksityiskohtia. Daeronin teatteri pitäisi siitä huolen.

Vienna tutki katseellaan Daeronin kasvoja tuon puhuessa ja luki niiltä kaiken sen, mitä mies ei sanonut ääneen. Hän ei ollut suinkaan mikään keskivertonainen, ja häntä hymyilytti tajuta, ettei Daeron odottanut häneltä yhtään sen vähempää kuin täydellisyyttä.

Viennan kasvoille ilmestyi halveksiva hymy ja tuon huulilta pakeni pilkallinen nauru.
“Sinä tosiaan kuvittelet, että minä jaan salaisuuteni sinulle näin helpolla?” Vienna sähähti, tajuten nyt hänkin mistä tuuli. Jos hän antaisi Daeronille tietoja liian helposti, he saattaisivat herättää epäilyksiä. Viennan täytyi punnita vaihtoehtojaan. Hänen tulonlähteensä kuolisi nopeasti, mikäli hän kertoisi totuuden. Niin kauan kuin vain ja ainoastaan hän itse tiesi, mistä tuota ainetta sai, kuka sitä valmisti ja mihin hintaan, hän saattoi pitää itseään jokseenkin korvaamattomana lenkkinä tässä ketjussa. Ehkä Q jollain tasolla jopa odotti hänen valehtelevan. Ainakin ensialkuun.

Mitä keinoja Q oli valmis käyttämään salaisuuden selvittämiseksi, sitä Vienna ei edes halunnut arvailla, mutta valehtelemalla hän saisi sen ennen pitkää selville. Ehkäpä Daeron olisi juurikin se, joka laitettaisiin asialle. Lahjomaan, kiristämään, kiduttamaan... Vienna tunsi sykähdyksen haarovälissään ajatellessaan, mitä kaikkia keinoja puolifelicia häneen käyttäisi ennen kuin lopulta tappaisi hänet. Hyödytönhän hän olisi, mikäli tosiaan onnistuisi pitämään tietonsa salassa loppuun saakka. Vienna tiesi myös, että mikäli hän yrittäisi paeta tai piiloutua, Q käyttäisi kaiken valtansa jotta saisi hänet paljastamaan kultakaivoksensa sijainnin.

“Sinun täytyy tehdä rutkasti enemmän töitä, Gwaval, jos todella haluat tietää”, Vienna sanoi, silmää iskien. Hän laski pitkäsormisen kätensä Daeronin reidelle, sivellen sitä polvesta ylöspäin, kohti nivusia. Vienna tiesi, että vaikka Q oli kärsimätön mies, joka ei ollut tottunut odottamaan tuloksia, niin tässä oli sen verran isoista rahoista kyse, että Q varmasti taipuisi. Sillä välin Vienna saattoi kiskoa kaiken ilon irti Daeronista. Ehkäpä hän ei kertoisikaan salaisuuttaan, vaan pakottaisi Q:n maksamaan Daeronille siitä, että mies viettäisi aikaa hänen kanssaan, yrittäisi vakoilla ja varjostaa, saada sitä kautta selville tiedot, joita tuo rikollispomo niin janosi. Ei lainkaan hassumpi suunnitelma, vaikka Vienna itse sanoikin.

Naisen sormet hipaisivat Daeronin haaruksia tuon nojautuessa lähemmäs, kiiltävänpunaiset huulet miehen huulille painuen.

//Mitä kökkärettä.. >.<

Daeron loihti kasvoilleen kopean hiukan turhautuneen ilmeen.
”Hemmetti sun kanssa Lafayette, miks sun pitää olla niin saatanan vaikee aina.” Puolifelicia tuhahti, vetäen tupakastaan kiukkuiset savut ja mulkaisten naiseen. Daeron esitti rooliaan kärsimättömänä huumediilerinä hyvin, vuosien tasaisella kokemuksella. Hän tiesi Viennan tajunneen vinkin ja heittäytyneen omaan rooliinsa, eikä Daeron epäillyt sekunttiakaan pelatessaan takaisin. Q tunsi Daeronin ja tiesi, miten tämä käyttäytyi naisten kanssa. Hän tiesi myös millainen nainen Vienna Lafayette oli, ainakin maineeltaan. Kiihkeä sanasota tai jopa pieni riitaantuminen olisi vain enemmän kuin uskottavaa.

Puolifelicia oli purra huultaan estääkseen itseään nauramasta ääneen, kun Vienna kumartui viekoittelevasti hänen puoleensa. Vai tällaista peliä nainen tahtoi pelata. Luoden naisen etenevään käteen silmäyksen, johon sekoittui aimo annos miehistä ylimielisyyttä, mutta samalla kaksilahkeisille niin ominaista, himon tuomaa heikoutta, Daeron liikahti tuolissaan. Viennan sormet saapuivat viimeine määränpäähänsä, eikä puolifelicia voinut estää mielihyvän värähdystä kehossaan. Jos Vienna halusi hänen pelaavan oman roolinsa mukavastahakoisena rattopoikana, se sopi Daeronille enemmän kuin hyvin.

Daeron vastasi toisen suudelmaan ensin muka hiukan yllättyneesti, antaen todellisen kiihkonsa tihkua läpi pikku hiljaa. Nojautuen taaksepäin tuolissaan hän vetäisi naisen lähemmäs itseään hyökäten nälkäisesti toisen huulien kimppuun. Sitten puoliverinen kuitenkin rikkoi syleilyn, kuin epäröiden, kääntäen päänsä sivuun.

”Mä en oo mikään Q:n pikku juoksupoika josta sä voit ottaa ilos irti.” Daeron vilkaisi Viennaan. Luoden sitten muka hiukan pelokkaan katseen ylös Emin suuntaan, hän vetäisi lähes loppuun palaneesta tupakastaan viimeiset henkoset, ennen kuin rutisti senkin kengän pohjansa alle. ”Mut sä näytät tietävän yhtä hyvin kuin mäkin, etten mä voi palata takas tyhjin käsin.” Daeronin äänessä kuulsi luovuttaminen ja ärtymys. Hän kohautti olkiaan. ”Mä haluun sua, sä tiedät sen. Ja jos sä haluut että mä teen töitä sen infon eteen, mitä mä tartten, mulla ei varmaan oo muuta vaihtoehtoa kun suostua.” Daeron astui ylös jakkaraltaan, seisten vain millien päässä Viennan kehosta. Nojautuen toisen puoleen, lipaisten kielensä kärjellä toisen kaulaa Daeron hengitti kuumasti naisen ihoa vasten. ”Joten anna tulla, näytä mulle miks kaikki on varottanu mua sunlaisista naisista.” Hän kehräsi toisen korvaan.

Vienna seurasi nautiskellen kuinka heidän pieni näytelmänsä eteni kuin itsestään. Yhtä vaivattomasti kuin heidän tanssinsa vain hetkiä aikaisemmin. Vienna ihasteli sitä voimaa ja tunteen paloa, jonka Daeron onnistui niin hyvin välittämään huuliensa kautta, mutta piilottamaan kasvoiltaan. Q ei toivottavasti tiennyt heidän yhteisestä menneisyydestään, toivottavasti ei ainakaan ihan kaikkea. Oli asioita, joita kaikki naiset halusivat pitää vain ja ainoastaan itsellään, eikä Vienna ollut poikkeus. Sitä paitsi tunteet olivat hänen imagolleen suureksi haitaksi.

Viennalle ei tullut yllätyksenä, kun Daeron kohteli häntä kuin ketä tahansa naista josta halusi hyötyä. Eikö se ollutkin heidän suhteensa perusta, molemmat halusivat kiskoa kaiken mahdollisen hyödyn irti toisesta? Hetken Viennaa kuitenkin kalvoi pieni, nalkuttava ajatus. Kuinka monia naisia Daeron oli valmis.. palvelemaan, ihan vain pomonsa määräykset täyttääkseen? Kuinka monta naista tuo oli kaatanut ihan vain informaation vuoksi? Vienna tiesi ettei ollut mikään puhdas pulmunen itsekään, mutta ajatustensa tekopyhyydestä huolimatta Viennan teki mieli tivata Daeronilta vastauksia kysymyksiinsä.

Onneksi nainen osasi pitää ajatuksensa itsellään, sillä alkoi käydä selväksi, että Emin tehtävä oli nimenomaan pitää heitä silmällä. Nainen oli siirtynyt, ottanut paremman katselupaikan. Tuo ei edes yrittänyt peitellä sitä, että katseli heitä. Emin kasvoilla häilyi ilme, joka kieli jostain, jota Vienna ei osannut nimetä. Ehkäpä tuo oli kateellinen, ehkä vahingoniloinen.
“Sinun olisi syytä olla peloissasi”, Vienna sanoi, sipaisten kaulaansa, kuljettaen sormenpäitään viekoittelevasti pitkin solisluutaan. Hän laskeutui baarijakkaraltaan ja katseli ympärilleen, etsien jotain syrjäisempää paikkaa. Hän lähti johdattamaan Daeronia kohti ylellisiä loosseja, jotka oli sijoitettu tanssilattian toiselle sivulle loivan kaaren muotoon. Loossien tummapuiset väliseinät olivat korkeat ja loosseihin johti kuhunkin kaareva oviaukko. Kristallikruunujen valo ei ylttänyt loosseihin saakka, vaan ne oli valaistu ihmeellisin valoin, jotka nekin olivat varmasti jonkin huipputeknologian aikaansaannoksia. Ne näyttivät elävän.

Vienna soljui väkijoukon läpi kuin ilmaa vain, ja veti Daronin sitten perässään yhteen näistä loosseista, piiloon katseilta. Heidän yksityisyytensä takasi kullanhohtoinen helmin kirjottu silkkiverho. Vienna istui pehmeällä kankaalla päällystetylle penkille ja loi Daeroniin viekoittelevan katseen, viettelevä hymy huulillaan.
“Mietinkin, koska pääsisimme asiaan. Minusta on äärettömän turhauttavaa että näen jotain minkä haluan, mutten voi saada. Ehkä sinäkin saat jotain minusta irti, mutta vain, jos olet oikein, oikein tuhma”, Vienna sanoi, pitäytyen viileässä syöjättären roolissaan. Mistä sitä tiesi millä Q heitä tarkkaili, vaikkei suoraan heitä nähnytkään.

Vienna tarttui Daeronia paidankauluksesta ja veti tuon päälleen, painaen nälkäiset huulensa vasten miehen huulia.
“Daeron Gwaval”, Vienna kuiskasi, näykkäisten miestä alahuulesta, “sinä olet Q:lle todellinen kortti hihassa. Miten kukaan nainen voisi vastustaa jotakin noin... raakaa?” Vienna uteli, kuljettaen kättään miehen rinnalla.

Daeronin katse seurasi naisen solisluuta pitkin liukuvaa sormea, tihkuen himoa ja kärsimättömyyttä toista kohtaan. Hän lipaisi huomaamattaan huuliaan, tuntien samalla kuinka kuivalta hänen suunsa tuntuikaan. Hymyillen itsekseen poikamaisen ihastuneelle reaktiolleen ja Viennan keimailevalle kutsulle, hän seurasi Viennaa tämän johdattaessa puolifeliciaa läpi musiikin tahtiin keinuvan massan. Daeron oli muistanut loosien olemassa olon koko illan – olihan hän viettänyt tunnin jos toisenkin tässä dekandessia tihkuvassa luolassa – muttei ollut halunnut pelata korttejaan liian aikaisin. Viennan määrätietoiset askeleet johdattivat häntä kuitenkin kohti yksityisempää nurkkausta, saaden Daeronin kihelmöimään odotuksesta.

Loosin kullan keltaista, luonnottoman pehmeää valoa loistavat lamput loivat nurkkaukseen lähes taianomaisen tunnelman. Daeronin silmien vihreä tuntui muuntuneen kirkkaan, smaragadin vihreäksi lamppujen peilatessa miehen kissan pupilleista ja Viennan huolitellut kiharat hohtivat lähes silkkistä valoa. Daeron istuutui naisen viereen, pienen etäisyyden päähän ihaillakseen hetkeksi seuralaistaan tässä maagisessa loistossa. Oli uskomatonta, miten paljon hän oli kaivannut Viennan kehoa ja pelkkä ajatus siitä, että hän saisi nyt ottaa ja omistaa toisen vain hetken päästä sai Daeronin koko kehon lähes värisemään. Hilliten eleensä ja tunteensa puoliverinen nojasi kuitenkin rennosti taaksepäin, kuin odottaen toisen johtavan tilannetta. Viennan sanat saivat miehen hymyilevään vinosti, hiukan imarrelun oloisesti.
”Sä et tiedä puoliakaan siitä, mihin mä pystyn jos oikein yritän.” Daeronin ääni oli tummaa samettia, viettelevä ja kiusoitteleva.

Hän antoi naisen viedä itseään, kumartuen toisen päälle. Daeronin huulet vastasivat toisen suudelmaan vähintään yhtä nälkäisesti kuin äsken baaritiskillä, kertoen naiselle siitä halusta, joka pakotti miehen koko kehossa ja vaatien toista antamaan itsensä puolifelician vietäväksi. Viennan hampaiden epätavallisen hellä kosketus Daeronin huulilla sai tämän nauramaan matalasti ja lipaisemaan naisen huulia kielellään.
”Usko pois, Q kohtelee mua kuin kukkaa kämmenellään. Mut nyt...” Daeron kietoi kätensä naisen ympärille ja vetäisi tuon sivuttain syliinsä istumaan yhdellä sulavalla liikkeellä. Sallien silmiensä levätä hetken Viennan hunajaisessa valossa hohkaavissa silmissä, Daeron kuljetti kieltään terävissä kulmahampaissaan. ”... unohda se hetkeks ja anna mun näyttää sulle mitä mä osaan.” Rutistaen Viennan kehoaan vasten kuin yrittäen liittää tuon osaksi itseään Daeron hyökkäsi uudelleen suutelemaan naista, näykkien toisen huulia kevyesti raateluhampaillaan. Toisen kehon kuumotus sai puoliverisen nivuset sykkimään, ja Viennakin varmasti tunsi kuinka paljon mies häntä halusi.

Daeron kädet kulkivat pitkien Viennan kehoa, seuraten tuon vartalon kaaria, nautiskellen hetken naisen lantion muodosta tai hieroen tuon täydellisiä rintoja. Kuin huomaamatta puolifelicia sujautti toisen mekon silkkiset olkaimet alas tämän hartioilta, siirtyen suutelemaan naisen kaulaa ja solisluita. Kuljettan suukkojaan ja karheaa kieltään pitkin maidonvalkeaa ihoa, Daeron veti kangasta alemmas, paljastaen täyteläiset rinnat. Lipoen nänninpihaa lähes nälkäisesti, Daeron etsi suuhunsa vuorotellen kummankin nännin, sallien itselleen silloin tällöin terävän näykkäisyn toisen jumalaista kehoa. Hän tiesi satuttavansa naista hampaillaan, mutta Viennan kanssa Daeronin ei tarvinnut pidätellä itseään tai huolehtia toisen reaktiosta. Niinpä hän nautiskeli toisen kehosta kaikilla asteillaan aina vain rajummin, purren vihdoin puolivahingossa pienen haavan naisen valkeaan rintaan. Daeron vetäisi terävästi henkeä Viennan veren purskahtaessa hänen kielelleen; vilkaisten ylös naiseen. Daeron lipaisi huuliaan, joita toisen kirsikanpunainen veri tahrasi.
”Vittu mulla on ollut sua ikävä.” Hän henkäisi tuskin kuuluvasti, tajuten tuskin itsekkään millaisen paljastuksen oli suustan päästänyt.

//Haluun tähän vastin, like, nyt heti

Viennan silmät painuivat puoliksi kiinni tuon seuratessa katseellaan Daeronin huulia ihollaan. Nainen puri punattua huultaan pidättääkseen huokauksen, joka teki tuloaan. Vaikkei Vienna mikään siveyden sipuli ollutkaan - uskollisestakin kaukana - kenenkään muun hampaat hänen ihollaan eivät tuntuneet näin karmivalla tavalla hyvältä. Siinä missä moni muu onnistui vain yksinkertaisesti satuttamaan naista, Daeron teki siitä taidetta. Klubin kylmässä ilmassa ja mielihyvän väreiden ansiosta Viennan tummat nännit nousivat kivikoviksi sillä sekunnilla kun Daeron kuori ne vaatteen alta esiin. Nainen kaivoi kyntensä miehen käsivarteen, purren hampaansa yhteen. Tuon pitkä kaula taipui naisen nojatessa kiharaisen hiuspehkonsa vasten penkin silkkistä kangasta.

“Voi luoja, Daeron”, Vienna henkäisi, tuntiessaan miehen kovuuden haaroväliään vasten. Viennan samettisen pehmeä iho vastasi miehen kosketuksiin nousemalla kananlihalle. Vienna olisi halunnut repiä vaatteet miehen yltä, olisi halunnut tuon sisäänsä nyt. Siitä huolimatta tuo päätti esittää kylmää ja etäistä. Ei ollut oikein, että hän näin himoitsi jotakuta miestä, vaikka tuo olikin Daeron. Tuntui väärältä haluta näin paljon toista lähelleen, iholle. Vienna ei muistanut kaivanneensa ketään tällä tavoin, ei ainakaan Tazzyriasta lähtönsä jälkeen.

Daeronin puolihuolimaton tunnustus sai Viennan kasvoille nousemaan vaarallisen hymyn. Tällaiset pienet sanat, huolimattomat lausahdukset olivat niitä joista kuka tahansa nainen tiesi kietoneensa miehen pikkusormensa ympärille. Vienna tiesi, että saisi Daeronin tekemään mitä halusi, vaikka puolifelician kovapäisyyden tuntien se saattaisi ollakin vaikeampaa kuin useimpien muiden kohdalla.

Nainen työnsi miehen pois päältään, asettuen itse istumaan tuon syliin niin, että naisen ihonmyötäinen hame nousi ylös, paljastaen tuon mustat, pitsiset stringit. Viennä sipaisi hiussuortuvat kasvoiltaan ja virnisti Daeronille, hieraisten kuumankosteaa haaroväliään vasten miehen - ainakin toistaiseksi - housujen peittämää kalua. Naisen sormet kulkivat pitkin miehen rintaa, sujahtaen sitten tuon paidan alle. Sivellen miehen vartaloa Vienna veti paidan pois Daeronin yltä.
“Sinun katsomiseesi ei väsy ikinä”, Vienna henkäisi, ihastellen toisen vartaloa. Nainen kumartui, kutittaen toisen ihoa vaaleilla kiharoillaan. Hän kosketti kielellään Daeronin kaulakuoppaa, suudellen solisluiden väliä. Hän kuljetti hampaitaan pitkin tuon toista solisluuta, puraisten toista olkapäästä. Hänen käsiensä kynnet jättivät jälkeensä valkeita raitoja naisen piirtäessä niillä kuvia Daeronin ihoon.

Salissa kaikui melankolinen, rytmikäs kappale, joka varmasti tanssitti monia, niin myös Viennaa. Nainen nousi ylös, pyörittäen lanteitaan musiikin tahtiin. Muutama tanssiaskel ja sitten tuo antautui täysin musiikin vietäväksi, viekoitellen miestä liikkeillään, riisuen hitaasti mekkonsa. Naisen viehkot liikkeet saattoivat tuon lopulta polvilleen Daeronin eteen, ja viettelevä hymy huulillaan Vienna kosketti Daeronin reittä.

Viennan ottaessa tilanteen takaisin haltuunsa, Daeron nojasi taaksepäin penkissä lipaisten kulmahampaitaan kielellään. Naisen veren makean metallinen tuoksu leikki yhä puolifelician makunystyröillä ja tämä janosi maistaa lisää, nuolla ja näykkiä toisen ihon vereslihalle. Viennan häkellyttävän upea vartalo sai kuitenkin pian Daeronin huomion toisaalle, tuon silmien singahtaessa ihailemaan naisen paljastuneiden pakaroiden kaaria. Viennan haarovälin kosketus miehen tykyttävällä elimellä sai Daeronin vetämään henkeä terävästi. Koko puoliverisen keho jäykistyi toisen kosketuksen alla, pidätellen kohta käsiin räjähtävää himoa.

Nauttien toisen suudelmista ihollaan, Daeron värähti mielihyvästä toisen huulten kosketuksesta ja hymyili.
”Mun puolesta sä saat paljon mielummin koskea kuin kattoa.” Puolifelician ääni oli kiusoitteleva ja kehräävä, ilmaisten ohikiitävän sekunnin ajan puhdasta onnea naisen kosketuksesta ja hellyyttä jota Daeron tunsi juuri nyt naista kohtaan. Hän ei itsekkään ymmärtänyt, miten hän saattoi samalla haluta rutistaa Viennan suojelevasti syliinsä ja toisaalta repiä naisen kappaleiksi kynsillään ja hampaillaan samalla kun naisi tuon seitsemänteen taivaaseen. Huomaamattaan Daeron kehräsi hiljaa syvältä kurkustaan, antaen toisen hyväillä kehoaan käsillään. Viennan hampaiden ja kynsien jättäessä jälkensä Daeronin ihoon puolifelicia värähti ja murahti kehräyksensä lomasta, räväyttäen silmänsä auki ja katsoen toiseen jopa hiukan huvittuneesti. Vienna pelasi vaarallista peliä innostaessaan miestä rajumpiin otteisiin, eikä Daeron lepäisi ennen kuin olisi maksanut jokaisen näykkäisyn kaksin verroin takaisin.

Miehen smaradgisilmät seurasivat Viennan jokaista liikettä, ihaillen naisen sulavaa käyntiä ja sitä, kuinka viehkeän viekoittelevasti tuo karisti mekon yltään. Viennan vartalo salpasi Daeronin hengityksen joka kerta ja puoliverinen ei nytkään kyennyt kääntämään katsettaan pois naisen paljaista rinnoista ja musiikin tahtiin keinuvista lanteista. Kun ihmisnainen sitten vihdoin päätyi miehen eteen polvilleen, Daeron hymähti kevyesti ja hymyili vinosti, palaten taas vahtahakoisen don juanin rooliinsa.
”Sä oot upea nainen, emmä voi sitä kieltää. Jos sä haluut, mä leikin sun pikku boy toyta tän illan.” Daeron sipaisi kesyttömän hiussuortuvan ylimielisellä liikkeellä takaisin paikalleen. ”Mutta koska mä oon sen verran nätti kattoa, mä ansaitsen itekkin vähän vaivanpalkkaa, vai mitä?” Puoliverinen hymyili lähes ivallista hymyä, katsoen naista kysyvästi silmiin. Daeron halusi tietää kuinka pitkälle saattoi roolinsa viedä ja nautti tästä roolileikistä naisen kanssa. Joko Vienna jatkaisi omassa syöjättären pestissään tai yllättäisi puolifelician täysin. Vienna oli kuin räjähtävää ainetta, josta ei koskaan tiennyt mikä seuraava ketjureaktio olisi. Ja siksi Daeron naista niin paljon halusikin.

Vienna kohotti hetkellisesti kulmiaan, kuin ihmetellen kuinka röyhkeästi Daeron käyttäytyikään. Tuossa oli jotain vastustamatonta, vaikkaa Viennaa ärsyttikin, että oli antanut tilanteen mennä tähän. Hän ei kuitenkaan vaivaantunut tai mitään, naurahti vain pehmeästi. Daeron oli hyvin uhkarohkea kun päästi Viennan hampaineen lähelle sukuelimiään, mutta ehkä riski viehätti miestä aivan samalla tavoin kuin Viennaa itseäänkin. Hän ei täysin voinut mennä vannomaan, mitä saisi aikaan.

Vienna kuori Daeronin tykyttävän elimen tuon housuista ja kosketti kiusoittelevasti sen verta täyteen pakkautunutta, kiiltävää päätä. Hän lipaisi huuliaan, suudellen sitten kalun vartta juuresta kohti kärkeä, ja loppuun päästyään nainen sulki elimen suuhunsa, pyöritellen kieltään terskan ympäri. Hän ei ollut mikään kokenut suuseksin antaja - vastaanottaja kyllä - mutta tuntui olevan kuitenkin jonkinasteinen luonnonlahjakkuus.

Aikansa Daeronia kiusattuaan Vienna nousi ylös ja parin tanssiaskeleen myötä riisui pitsiset alushousunsa, koskettaen sitten sormillaan sileäksi ajeltua vakoaan. Huokaus pakeni Viennan huulilta naisen tajutessa kuinka paljon olikaan Daeronia himoinnut, kun kosteus oli valunut jo häpyhuulien ulkopuolelle, liukastaen ihon.Vienna kohotti toisen jalkansa penkille Daeronin takamuksen viereen ja kiusasi hetken miehen elintä kostealla vaollaan, ennen kuin päästi Daeronin työntymään sisäänsä.

Vienna tarrasi rajusti Daeronia hiuksista ja painoi tuon pään rintoihinsa, liikuttaen vartaloaan ylös alas pitkin miehen kalun vartta. Koska pelkkä hiuksista piteleminen kävi pidemmän päälle tylsäksi, Vienna kiipesi istumaan Daeronin päälle. Hän painoi päänsä alas ja puri miestä olkapäästä niin, että iho rikkoutui. Hän tunsi miehen kynsien kaivautuvan ihoonsa ja Vienna lähestulkoon nauroi tätä heidän lähes pahoinpitelyksi tulkittavaa aktiaan.

“Voi vittu, Daeron”, Vienna henkäisi, nuolaisten verta huuliltaan. Sitä ei ollut paljon, mutta sen kyllä maistoi. Vienna suoristautui ja tarttui kaksin käsin Daeronin päästä kiinni, kohottaen miehen kasvot kohti omiaan. Hän painoi miehen huulille väkivaltaisen suudelman, ryhtyen samalla jälleen liikuttamaan lantiotaan vasten toisen omaa.

Daeronin katse oli liimattu naisen kasvoihin tuon kulmien kohotessa hetkeksi. Huomaamattaan puolifelicia pidätti hengitystään, ja kun Viennan sirot sormet sitten alkoivat kuin alkoivatkin avata puoliverisen housujen nappia, tuttu, hieman vino hymy palasi kuin helpottuneena miehen huulille. Kun toinen sitten vihdoin lipaisi kielensä kärjellä Daeronin lähes kivualisiin mittoihin kasvanutta elintä, puoliverinen veti syvään henkeä ja sulki silmänsä. Aivan kuin mies olisi aistinut, kuinka harvinaista herkkua ihmisnaisen tälle suoma huomio olikaan ja Daeron nautti Viennan uteliaan kielen jokaisesta lipaisusta.

Vienna oli toden totta taitava työssään eikä aikaakaan kun Daeron tunsi tutun nykäyksen nivusissaan. Jos nainen jatkaisi samaan malliin, hän ei kestäisi enää kauaa. Purren hampaansa tiukasti yhteen, Daeron taisteli nautinnon hyökyaaltoa vastaan, viivyttäen huippua parhaan kykynsä mukaan. Kun Vienna sitten irrottautui miehestä, puolifelician huulilta pääsi huokaus johon oli sekoittunut samanaikaisesti helpotusta ja pettymystä. Räväyttäen silmänsä auki tuo seurasi naisen jokaista elettä. Viennan riisuessa loputkin vaatekappaleensa Daeron puri huultaan ja pudisti hiukan päätään kuin epäuskoisena. Vienna oli tyrmistyttävän upea ja vaikka meridinnuorukainen ei sitä koskaan olisi myöntänytkään edes itselleen, hän tunsi itsensä onnekkaaksi näin upean naisen seurassa.

Viennan kiusoitteleva leikki sai Daeronin vetämään henkeään ja liikahtamaan istuimellaan. Hän halusi naisen nyt, lävistää ja omistaa tuon vartalon jokaisen tuuman, mutta kuten aina, Vienna ei antanut mitään ilmaiseksi. Daeron oli jo vähällä työntää naisen väkivalloin alas, kun tuo sitten vihdoin armahti puoliverisen ja päästi tuon työntymään sisäänsä. Daeron kietoi kätensä Vienna lantion ympärille, kaivaen kyntensä naisen ihoon kuin pakottaen itsensä yhä syvemmälle toisen tykyttävään lämpöön.

Puolifelicia vastasi naisen liikkeisiin myötäillen tuon vartalon työntöjä, mutta antoi Viennan määrätä tahdin. Huohottaen naisen täyteläisiin rintoihin, Daeron näykki ja raastoi toisen ihoa karhealla kielellään. Viennan nännistä yhä tihkuva veri sai hänen päänsä pyörälle eikä Daeron ollut varma, kuinka kauan pystyisi pidättämään itseään. Naisen vaihtaessa asentoaan, puoliverisen olkapäähän pureutuvat hampaat selvittivät hiukan miehen päätä, saaden tuon sävähtämään kivusta ja mielihyvästä. Painaen terävät kyntensä syvälle toisen lihaan, hän auttoi Viennan liikkeitä ohjaten naisen lantion liikkeitä käsillään.

Daeron ei päästänyt toisen suuta omaltaan, vaan pakotti toisen pään toisella kädellään vasten omia kasvojaan. Painaen vuoroin otsansa vasten naiseen omaa, repien vuoroin Viennan huulet takaisin verensekaiseen, väkivaltaiseen suudelmaan Daeron yllytti toisen lantion yhä kiihkeämpään vauhtiin. Hän tunsi naisen lähestyvän huippuaan ja juuri kun orgasmi pyyhkäisi Viennan yli, Daeron repäisi naisen pää taaksepäin tuon silkkisistä hiuksista, purren hampaansa Viennan solisluuhun. Naisen hien, veren ja himon sekainen maku puolifelician kielellä oli liikaa ja heitti Daeroninki vihdoin reunan yli. Valittaen käheästi vasten Vienna olkaluuta Daeron laukesi naisen sisään, vetäen tuon samalla käsivarsillaan tiukaakin tiukemmin itseään vasten.

// x____x

Vienna lepäsi hetken Daeronin sylissä, olasta ja rinnasta vuotavan veren piirtäessä hitaasti noroja hänen vaalealle iholleen ja kutittaen mennessään. Vienna tasasi hetken hengitystään ja kohottautui sitten hitaasti hiukan lysähtäneestä asennostaan, pyyhkäisten vauhdin hurmassa sekaantuneita hiuksia kasvoiltaan.

“Sinä pilasit kampaukseni”, Vienna tokaisi, pyöreät huulet mutrussa. Hän nousi varovaisesti, paikat hellinä huutaen, ja puki päälleen Daeronin riisumat vaatteet, napaten sitten pienen käsilaukkunsa ja suoristaen selkänsä. Hänen katseensa viipyi mietiskeleväisenä hetken Daeronin kasvoissa, kunnes naisen kasvoille palasi se tuttu, kylmä ja etäinen katse vailla mitään tunnetta.

“Jos suot minulle hetken, käyn vähän siistiytymässä. Sitten kerron sinulle sen, mitä haluat niin kovasti tietää”, Vienna kumartui kuiskaamaan Daeronin korvaan, näykäten miestä korvanlehdestä. Vienna sipaisi pukuaan suoremmaksi - vaikka se aika toivoton yritys olikin - ja siirsi sitten heidän lemmensoppensa helmiverhon sivuun, mulkaisten kopin ulkopuolella seissyttä nuorta miestä tuon muikistaessa suutaan hänelle kutsuvasti. Hän vilkaisi parvelle, mutta sekä Q että Emi olivat hävinneet jonnekin, antaen Viennalle täydellisen tilaisuuden.

Viennan askeleet kulkivat kohti vessoja, mutta jatkoivat epäröimättä tietään ohi sekä miesten- että naistenhuoneen, kohti takatiloja ja hätäuloskäyntiä. Hän työnsi palo-oven auki - nehän eivät saa koskaan olla lukossa, ja siihen Vienna oli luottanut, vaikka hänen aiemmin kyypparilta pihistämänsä kulkulätkä polttelikin hänen käsilaukussaan - ja astui raikkaaseen yöilmaan. Näytti siltä, että kohta alkaisi sataa, mutta siitä Vienna ei piitannut. Hän kyykistyi poimimaan suurten roskalaatikoiden välistä urheilukassin, josta kaivoi esiin uudet, huomiotaherättämättömät vaatteet.

Joitakin minuutteja myöhemmin kujalta astui esiin nuori nainen, jolla oli kastanjanruskea, kihara tukka, tummat farkut ja tyylikäs nahkatakki. Kaulassa roikkui mauttoman iso koru, jonka keskipisteenä toimi lasinen tekojalokivi. Naisella oli jalassaan kevyet, mustat juoksukengät ja olallaan kevyt reppu. Naisen suora nenänvarsi kannatteli suuria, paksusankaisia nörttilaseja ja pitkäksi päässyt otsatukka tuppasi jatkuvasti niiden taakse ja silmille.

Mikäli Q todella haluaisi hänet kontaktikseen, mikäli Q haluaisi osingoille miljardimarkkinoista, Q:n olisi tehtävä paljon enemmän töitä hänet nakittaakseen. Vienna ei ollut todellakaan eilisen teeren poika, ja Q saisi oppia sen. Hän ei ollut mikään heitukka, joka lankeaisi Q:n lelupojan lumoihin, ei vaikka lelupoika olikin Daeron. Vienna tunsi kevyen puristuksen vatsanpohjassaan ajatellessaan miestä, tuon kalua sisällään ja tuon huokauksia korvissaan. Ehkä Daeron olisi halukas vaihtamaan työnantajaa? Daeron olisi korviaan myöten kusessa kun Viennan temppu paljastuisi, mutta sillehän ei nyt voinut mitään. Ehkä oli aika Daeroninkin oppia, että tätä naista ei todellakaan viety, eikä Vienna suostunut vain vikisemään. Nainen pudisti kevyesti päätään astellessaan metroasemalle jätetyn, vanhan ja kuluneen näköisen leijupyörän luokse. Hän heilautti avainta lukijassa ja leijupyörän siniset moottorivalot heräsivät henkiin. Ei aikaakaan, kun punaiset takavalot olivat muisto vain Shadow Pearlin mustuvassa illassa.

//Vihdoin! <3 Ole hyvä! ~.n Vienna on ihana, tiedän!