Lets worry about today and put tomorrow in a bottle

Riwerwayn kadut olivat tahriintuneet mutaan, taivaalta sataessa vettä lähes yhtenään. Sade rummutti kellarikerroksessa olevan kapakan likaista ikkunaa vasten, joka oli paikan ainoa. Se oli pieni ja lika esti näkyvyyden sisälle savuiseen tilaan. Kattotuuletin pyöri narahdellen omalla paikallaan, jossa se oli sijainnut niin kauan kuin Selene vain muisti. Kapakassa oli lämmintä, joten tuuletin oli lähes pakollinen näinkin kolealla säällä.

Tänään asiakkaita oli tosin aikaisempaa vähemmän. Kenties huono keli piti asiakkaat poissa, kenties nuo eivät vain jaksaneet laahustaa kohti kapakkaa, jossa tuo tummakutrinen nainen toimi baarimikkona. Hätkähdyttävän vihreät silmät tarkkailivat valppaina asiakkaita. Selene oli oppinut tunnistamaan niin kutsutut ongelmatapaukset. Kuitenkin hänen kapakassaan rähinöitä oli tavallista vähemmän, sillä asiakkaat, ainakin vakituiset sellaiset, tiesivät millainen raivotar tuo vihreäsilmäinen neito osasi olla jos joku edes hivenen riehaantuisi. Pientä kärhämää tosin aina oli, sille ei voinut mitään.

Selenen ajatusten keskeytyessä kun kulmapöydässä jo kauan istunut mies lähestyi kohti tiskiä, tilaten juomansa ja maksaen sen kuuliaisesti. Selene silmäili miehen hoippuvaa menoa kohti pöytää ja pudisti pienesti päätään. Tuo oli juonut liikaa, mutta nainen oli kuullut kahden kalalta tuoksuvan vanhemman miehen puhuvan jotakin ukkoparan äkäisestä vaimosta. Pirullinen hymy käväisi täyteläisillä huulilla, kenties tuo keräsi voimia kohdata se äkäinen vaimonsa.
Linnunluisen naisen siirtäen nyt huomionsa lähtöä tekevään kolmikkoon, jotka kuuluivat vakituisiin asiakkaisiin. Hänen pomonsa ja kasvattajansa ei antaisi anteeksi jos neito jättäisi nuo huomioimatta, niinpä hän nyökkäsi ja toivotti hyvät illan jatkot. Heti miesten noustua hentoinen nainen asteli pöydän luo, nostaen painavat tuopit yllättävän kevyesti ylös ja kääntäen hetkeksi selkänsä ovelle kun sen yläpuolella oleva pieni kello ilmoitti jonkun tulevan sisään. Selene ei juurikaan kiinnittänyt tulijaan sen suurempaa huomiota, tuon olkansa ylitse pälyilevän miehen saaden neidiltä kuitenkin osakseen pienen kulmakarvan kohotuksen.

Hän keskittyi keräämiinsä astioihin, tarttuen sitten tiskirättiin ja suunnistaen pyyhkimään pöytiä, keräten tyhjissä pöydissä olevia astioita ja vieden ne pieneen tiskialtaaseen, joka sijaitsi baaritason takana. Keittiöön hän veisi ne vasta sitten kun Bran tulisi ”asioiltaan”, vaikka Selene oli varma, että joko vanhus oli taas sen naapurin vanhan muijan kanssa tai sitten tuo oli häipynyt tahallaan jonnekin pelaamaan korttia.

Kevyen huokauksen karatessa täyteläisten huulten välistä, pitkäsormisen, siron käden poimiessa astiapyyhkeen, jolla Selene aloitti kuivaamaan pesusta tulleita astioita. Kai hänen pitäisi tyytyä siihen, että hän hoitaisi tämän illan yksin. Hänellä oli tosin sellainen kutina takaraivossaan, että jokin oli vialla, kenties se johtui äsken sisään tulleesta hermostuneesta tazzyrialaispiirteisestä miehestä tai jostakin muusta. Kenties hän vain kuvitteli.
Selenen keskittyessä kuivaamaan astioitaan ja kurottaen sitten kohti puista hyllyä, jolle asettaisi painavat puhtaat tuopit, kun ovi kävi jälleen..


/sugared ja Sashi~/

[täältä tullaan :---D]

Sashi ei kovin mielellään pistänyt nokkaansa ulos sateeseen. Miksi helvetissä Kowloonissa piti sataa koko ajan? Kenties taivas itki joutuessaan seuraamaan kaupungin ja sen asukkaiden kurimusta päivä toisensa jälkeen. Toivottavasti taivas ymmärtäisi arvostaa hänen ponnistelujaan helpottaa tilannetta kitkemällä yhteiskunnan rikkaruohoja. Sashi veti nahkatakkinsa vetoketjun leukaan asti ja seurasi harmaaseen mutaan painuneita jalanjälkiä pieneen kapakkaan. Kellon kilahdus toivotti hänet tervetulleeksi pubiin, jonka tunkkainen lämpö tuntui hyytävän sadekuuron jälkeen suorastaan taivaalliselta.

Puolimeridin nojasi baaritiskiin ja katseli ympärilleen. Tapajuoppojen ja rappioalkoholistien keskellä särpi oluttaan myös hänen kohteensa. Punakka, leveäharteinen tazzyrialainen, joka oli hikoillut valkoisen kauluspaitansa pilalle, vilkuili vähän väliä vauhkona ovelle mutta ei osannut yhdistää hetki sitten saapunutta naikkosta takaa-ajajiinsa. Sashi kertasi miehen tarinaa mielessään. Tämä oli korviaan myöten veloissa, sekaantunut yhteen jos toiseenkin epämääräiseen kauppaan ja lasketellut hävyttömiä valheita aivan väärille henkilöille, joihin Sashin toimeksiantajakin kuului. Hän hymyili itsekseen ja kääntyi puhuttelemaan baarimikkoa. Nainen oli varsinainen kaunotar, ja jo päältä päin näki, että tämän suonissa virtasi paljon hienompaa verta kuin useimpien varjokaupunkilaisten. Luultavasti tämä oli pohjimmiltaan kuitenkin vain perinteinen, koppava pubiruusu, joka ei koskaan tulisi näkemään parhaita päiviään.
"Saisinko lasin vettä? Sellaista, mitä ei ole jatkettu millään", Sashi pyysi hetken pullorivistöä kriittisesti silmäiltyään. Hän ei pitänyt alkoholista eikä ymmärtänyt niitä raukkoja, jotka hukuttivat siihen paitsi itsensä myös perheensä ja ystävänsä. Tämäkin kapakka oli täynnä varoittavia esimerkkejä siitä, mitä tapahtui, kun ei pysytellyt teessä ja vedessä.

"Kuulehan nyt, sisko. Tämä sinun murjusi tulee piakkoin toimimaan tapahtumapaikkana eräälle valitettavalle murhenäytelmälle, joten sinuna poistuisin kiireen vilkkaa takahuoneeseen ja pysyttelisin siellä, kunnes savu on hälvennyt", Sashi tokaisi ja siemaili vettään, joka maistui yllättävän raikkaalta ollakseen peräisin kapakasta keskellä Riverwayta.

Pituudesta oli kerrankin jotain hyötyä. Selene ylettyi ylimmälle hyllyllekin laskiessaan vain hieman painoaan varpaidensa varaan. Tummakutrinen nainen oli juuri siirtänyt viimeisen puhtaan tuopin ylimmälle hyllylle kun tämä tajusi tiskin taakse saapuneen asiakkaan. Niinpä tuo kääntyi ja loi vihreiden silmiensä uteliaan katseen suoraan tuon naisen silmiin. Huulilla viivähti hetken vino, jokseenkin pirullinen hymy kuin tervehdykseksi tuolle naiselle, jonka Selene tunnisti hetkessä uudeksi kasvoksi. Täällä ei juurikaan käynyt naisia ja hän varmasti muistaisi tämän neitosen piirteet mikäli olisi tavannut tuon aikaisemminkin.
”Tervetuloa!”
tummakutrinen ehätti sanomaan ennen kuin nainen pyysi juomaksi vettä. Selene räpäytti silmiään yllätyksestä, yleensä kaikki tilasivat vain olutta tai muuta vettä väkevämpää, mutta nyökkäsi kurottaen ottamaan puhtaan lasin ja vesipullon jääkaapista. Hanavesi ei ollut täällä oikeastaan minkään laatuista ja se sopi vain astioiden pesuun. Hän ei aikonut tarjota asiakkailleen vettä, joka näytti puhtaalta, mutta sai vatsan hetkessä sekaisin.
”Kas tässä, ei maksa mitään. Joudut ikävä kyllä tyytymään pulloveteen, hanavettä en uskalla sinulle tarjota, saisit vain vatsasi kipeäksi..”
Selitettiin samalla kun Selene ojensi vesilasin uuden asiakkaansa eteen. Puolillaan oleva pullokin ojennettiin vesilasin vireen mikäli tuo tahtoisi lisätä vettä lasiinsa.

Seuraavat vieraan naisen suusta lausutut sanat saivat äskeisen uteliaisuuden sammumaan vihreistä silmistä, sen vaihtuen epäuskoon ja sitten närkästykseen. Kuka tuo muija oikein luuli olevansa? Selene vilkaisi muita asiakkaita, jotka jatkoivat tekemisiään, eivät kai olleet kuulleet mitään, ennen kuin tuo käänsi myrkkyä tihkuvan katseensa taas kaikessa rauhassa vettään siemailevaan typykkään. Neitokainen naurahti pehmeästi:
”Olinkin yllättynyt kun nainen tulee tänne tähän aikaan päivästä, sillä usko pois, se on varsin harvinaista. ”
Sanottiin Selenen nojautuessa lähemmäs naikkosta, tuijottaen varoittavasti tuon silmiin. Selene tunsi olonsa ärtyneeksi pitkästä aikaa, kuka tämä nainen oikein luuli olevansa?
”Mutta usko pois, minun kapakassani ei kukaan riehu. Mikäli tahdot hoidella jonkun pois päiviltä se ei tapahdu täällä, muru. Siitä pidän itse huolen..”
Sanottiin vihreät silmät tulta kipunoiden. Jos tuo nainen tosiaankin luuli, että tämä saisi toteuttaa aikeensa niin tämä oli auttamatta niin kovin väärässä.

//Anteeksi kovasti kesto!//

Sashi ei viitsinyt rasittaa äänihuuliaan kommentoimalla naisen jonninjoutavia jorinoita, mutta kun tämä kumartui hänen puoleensa vihreät silmät ärtymyksestä kipinöiden, valmiina räjähtämään ilmiliekkeihin, hän tuhahti äänekkäästi. Vai niin, taas yksi niitä turhantärkeitä kanoja, jotka kuvittelivat olevansa jotakin, olevansa hallinnassa.
"Sen haluaisin nähdä", hän sähähti matalalla äänellä ja tuijotti naista silmät viiruina, vilkaisten kuitenkin ensin olkansa yli varmistaakseen, että tazzyrialainen istui yhä aloillaan ja valutti tuskanhikeä tuoppiinsa.

"Sitä paitsi, en tietääkseni sanonut sanaakaan riehumisesta", hän sanoi hetken kuluttua ja nojautui taaksepäin tuolissaan naista haastavasti silmäillen.
"Minä hoidan hommani siististi", hän lisäsi melkeinpä omahyväisesti. Kuula kalloon, ja se oli siinä. Ei kipua, ei sotkua. No, myönnettäköön, että jokin yksinäinen veripisara saattaisi eksyä tapettiin, mutta ei kuitenkaan mitään peruuttamatonta. Ei hän miehen aivoja aikonut seinälle ampua.
"Olepas nyt kerrankin kiltti tyttö ja ala laputtaa", hän sanoi alentuvaan sävyyn. Hänen kärsivällisyytensä alkoi olla äärirajoillaan, ja silmäkulmastaan hän näki, että tazzyrialainen katseli häntä aivan liian intensiivisesti ollakseen täysin välinpitämätön. Helvetti soikoon, oliko se velkaantunut kaaliaivo kävellyt tarkoituksella Riverwayn ainoaan kapakkaan, jossa joku jaksoi vielä kantaa huolta asiakkaiden hyvinvoinnista? Sashi joi vetensä loppuun ja siristi silmiään. Hän toivoi, että tumma kaunotar ymmärtäisi oman parhaansa.

[ingen panik! sori tää jäi tosi lyhyeks B<]

Päivän leppoisa, jokseenkin laiska tunnelma oli haihtunut ja hän tosiaan aisti naisen vihamielisyyden häntä itseään kohtaan. Mutta totta kai hänkin olisi reagoinut samalla tavalla kuten tuo typykkä. Tuohan vain teki työtään kuten hänkin, mutta silti hän ei antaisi toisen lahdata saalistaan tässä rakennuksessa. Jos toisen piti tappaa, tehkööt sen sitten ulkopuolella.
Vihreät silmät seurasivat naisen katsetta aina tuon hikoilevan miehen pöytään, kohdaten miehen katseen. ei, hän ei antaisi naisen satuttaa tuota, tämähän oli hänen työpaikkansa. Katse siirtyi taas naiseen, joka puhui tekemisistään, työstään, kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Eihän sillä ollutkaan, murhat ja oudot kuolemantapaukset olivat arkipäivää täällä. Tummakutrinen neitokainen vain kohotti toista kulmakarvaansa naisen sanoille. Katse siirtyi taas mieheen, joka tuijotti heitä ja Selene luopui ajatuksesta yrittää saada mies poistumaan tilasta. Hänen keinonsa suojella miehen henkeä eivät kaiketi enää riittäneet eikä häntä juurikaan huvittanut laittaa omaa henkeään vaaraan tuon vuoksi. Vaikka nyt hän oikeastaan niin tekikin. Monimutkaista ja varsin epämukavaa kaupan päälle.

”Katsoppas, sinun uhrisi on näköjään huomannut sinut jo. Miten nyt aiot toteuttaa suunnitelmasi salassa?”
Todettiin ehkä turhankin kovaäänisesti niin että lähimpänä istuvien huomio kääntyi nyt kahteen naiseen, vihreän katseen pysyessä miehessä. ’Menisit jo, hushus’, se yritti viestittää tuolle paralle ennen kuin terävä katse käännettiin taas naiseen. Sivukulmastaan hän huomasi kahden heitä lähimpänä olevan pöytäseurueen mutisevat jotakin toisilleen ja siirtyvän kohti ovea. Selene puraisi täyteläisiä huuliaan ja toivoi, että tämän naikkosen kohdekin tajuaisi hiipparoida jonnekin turvaan. Kenties hänen pitäisi vain yrittää viivyttää tätä nahkatakkiin pukeutunutta naikkosta.

”Oho, en huomannutkaan, sinullapa on jännän väriset silmät!”
Lausuttiin sanojen tapaillessa keveää sävyä. Katse oli nyt kohdistettu suoraan toisen naisen silmiin, Selenen nojatessa leukaansa toiseen kämmeneensä. Huulille nousi kaunis, sovitteleva hymy.

//...öhköhköh.....//

Sashi hillitsi vain vaivoin kielensä, joka oli aikeissa syytää liudan kirosanoja naikkosen niskaan, kun tämä totesi hänen suunnitelmansa menneen mönkään. Sen sijaan hän tuijotti naista tyynenä, aivan kuin mikään, mitä tämä suustaan päästi, ei olisi voinut häntä liikuttaa.
"Ilmeisesti minun on sitten luovuttava suunnitelmastani hoitaa homma salassa", hän totesi ja hymyili kuivasti. Hänelle ei tuottaisi minkäänlaisia omantunnontuskia ampua tazzyrialainen siinä paikassa ja hiljentää samalla utelias yleisö ikuisiksi ajoiksi.
"Minä olen jo pyytänyt kauniisti. Seuraavaksi minun on siirryttävä kovempiin keinoihin. Mieti tarkkaan, kuinka kallis henkesi sinulle on", Sashi ärisi ja tunnusteli käsiaseen kylmää metallia mustan nahkatakkinsa taskussa.

Palkkamurhaaja, joka yleensä oli varautunut kaikkeen ja vielä vähän päälle, hämmästyi hetkeksi, kun nainen kehaisi hänen silmiään. Hän sipaisi vaistomaisesti otsahiuksia silmiensä edestä kuin olisi muistellut, minkä väriset hänen silmänsä oikein olivatkaan. Sitten hän taas tajusi, missä ja millaisessa tilanteessa oli.
"Jos kuvittelet voivasi vaikuttaa johonkin-" Sashi keskeytti lauseensa huomatessaan, että punanaamainen tazzyrialainen luikki ulos kapakan ovesta.
"Helvetin helvetti!" hän kirosi ja hyppäsi tuoliltaan. Hän ei tarvinnut kuin puoli sekuntia siihen, että otti esiin aseensa, työnsi varmistimen pois päältä ja ampui miehen kapakan kynnykselle. Hän ei tiennyt, missä vaiheessa murju oli tyhjentynyt, mutta oli joka tapauksessa tapahtuneeseen tyytyväinen.
"Anna minulle yksikin hyvä syy olla listimättä sinua siihen paikkaan", hän murisi. "Ja ota huomioon, että tuo kirppuinen ruumis on sinun kapakkasi ulkopuolella", hän lisäsi ja osoitti miestä, joka oli kaatunut vatsalleen oven eteen ja vuosi verta mutaiseen maahan. Sade rummutti säälimättömästi miehen selkää, sade, jonka kohina oli peittänyt alleen laukauksen ja vilpillisen tazzyrialaisen viimeiset sanat.

[sori, sashi rupes väkivaltaseks B< (mut ei se selenee kuitenkaan ammu)]