It's the last day on Earth, we'll be together while the planet dies [K-18]

Rose nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja pieni hymy värähti hänen suupielessään. Hän otti vastaan Suryanin tarjoaman kupin ja tuijotti sen lämpimänoranssia sisältöä epäluuloisesti. Hän painoi nenänsä melkein kiinni hehkuvaan nesteeseen odottaen haistavansa jotain myrkyllistä ja kitkerää. Venoirithan olivat tunnetusti hulluna kaiken maailman myrkkysotkuihin, vai mitä?
"Mulle on ihan sama, mitä sä teet", hän tokaisi istahtaessaan patjanreunalle. Hän piteli kuppia käsivarren päässä itsestään ja yritti päättää, ottaisiko vai jättäisikö. Suryanin kehotus antoi hänelle jonkinlaista vihiä juoman vaikutuksista, eikä hän kurjasta olostaan huolimatta ollut aivan varma, halusiko ottaa niistä tarkemmin selvää. Olisi parempi vain nukkua toinen silmä auki, jospa mies sitten vaikka keksisikin jotain epämääräistä hänen uinuessaan.

Rosen kapeat sormet liukuivat pitkin kupin kylkeä, kun hän hetken harkittuaan kohotti sen huulilleen. Hän irvisti karvaan nesteen täyttäessä suunsa ja pakottautui nielaisemaan. Hän kuulosteli kehoaan varmana siitä, että pian hänen sisälmyksensä palaisivat karrelle ja hän kupsahtaisi kuolleena siihen paikkaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ja hän otti vielä toisen, hieman isomman kulauksen, ennen kuin tyhjensi kupin lähimpään kukkaruukkuun varmistettuaan ensin, että Suryanilla oli parempaa tekemistä kuin seurata hänen puuhiaan. Jos kukka olisi aamulla kuollut, Rose saisi ainakin varmistuksen siitä, että mies oli yrittänyt myrkyttää hänet. Hän laski kupin lattialle patjan viereen ja kääntyi sitten katsomaan uupunutta Suryania.
"Hyvää yötä", hän vastasi pehmeästi, ja yhtäkkiä hänen teki mieli upottaa kätensä miehen pörröisiin hiuksiin, jotka loistivat punaisena hämärän keskellä. Hän hätkähti hereille ajatuksistaan ja siirtyi kauhistuneena lähemmäs patjanreunaa. Mitä litkua Suryan oikein hänelle oli juottanut?

"Tota.. missä mä nukun?" hän kysyi, kun ajatus yhtäkkiä iskeytyi hänen mieleensä. Hän olisi valmis nukkumaan lattiallakin, olihan sisällä sentään lämmin, ja aina hän voisi yrittää uskotella itselleen, että lattia oli huomattavasti asvalttia pehmeämpi alusta. Hän mietti, säälisikö Suryan häntä edes pikkuriikkisen, jos hän kertoisi, ettei ollut nukkunut sängyssä neljään vuoteen, mutta hylkäsi ajatuksen päätään pudistellen. Mies oli osoittanut jo tarpeeksi toverihenkeä laskiessaan hänet asuntoonsa.

Sury raotti toista laventelista silmäänsä tytön kysyessä omaa makuupaikkaansa. Ilkikurinen virne levisi miehen kasvoille, tuon ojentaessa pitkän, lihaksikkaan käsivartensa ja taputtaessa makuupaikkaa ihan siinä vieressään.
”Niin kuin näet, tämän parempaa nyt justiin ei ole saatavilla”, Sury urahti puoliunisena, katsoen sitten tyttöön.
”Lupaan olla lääppimättä sua, joten ole vaan ihan rauhassa. Sä et muutenkaan ole mun tyyppiäni”, Sury sanoi, lähinnä vakuuttaakseen tytön siitä, että oli turvassa. Tuskin Suryanilla edes oli jotain tiettyä naistyyppiä, kaikki ne olivat yksi iso riesa. Sury kiemurteli sen verran sivuun, että sai peiton pois altaan ja nakkasi sen tytölle. Huoneistossa oli tosiaan lämmin, mutta tyttö oli sen verran laiha, että tuolle tulisi taatusti jossain vaiheessa yötä kylmä, eikä Suryan halunnut herätä siihen, kun joku koetti kinnata peittoa hänen altaan. Miehen patjalla olevat tyynyt sekä kahdelle riittävä peitto kuuluivat niihin lahjoihin, joita asunnon myötä oli tullut, muuten mies olisi varmaan nukkunut keskellä typötyhjää huonetta kippurassa kuin koiranpentu.

Huolimatta siitä, missä Rose nyt päättikin sitten nukkua, Suryan nukahti vain pientä hetkeä myöhemmin, käännyttyään kyljelleen. Hän ei useimmista muista kookkaista miehistä poiketen kuorsannut, eikä hänestä muutenkaan juuri lähtenyt ääntä hänen nukkuessaan. Hän heräsi vaistomaisesti vain joitakin tunteja myöhemmin – venoirien unentarve on hyvin vähäinen, ominaisuus, jonka Suryan oli perinyt äidiltään – ja räpytteli silmiään aamuhämärässä, vilkaisten sitten toiselle sivulleen vain nähdäkseen Ambrosian nukkuvan vieressään. Sury hymyili pienesti ja nousi sitten hiljaa, pukien päälleen nopeasti. Likaiset vaatteet saivat jäädä siihen missä olivatkin, ja Sury painui ovesta ulos haettuaan saappaansa keittiöstä ja vedettyään ylleen hyvin istuvan mustan nahkatakin.

{Sopimuksen mukaan, 9 tuntia myöhemmin}

Pitkän päivän päätteeksi Suryan palasi kotiin, mukanaan erään Shadow Pearlin hyvinvarustellun ruokakaupan kassi. Hän ei yleensä vaivautunut ruokkimaan itseään juuri millään muulla kuin lihavartailla ja nuudelikeitolla, mutta kun tyttö nyt oli sitten päättänyt jäädä hänen luokseen, Sury koki velvollisuudekseen osoittaa edes jonkinlaista vieraanvaraisuutta. Hän oli myös tullut tajunneeksi, että vaikka tyttö olisikin lähtenyt ulos päivällä, tuo ei olisi päässyt enää takaisin sisälle, joten joko tuo ei enää olisi asunnossa, tai sitten tyttö olisi kuolemaisillaan nälkään. Sury avasi oven asuntoonsa huokaisten, ja laski ruokakassin oven viereen, riisuen takkinsa ja kenkänsä.
”Haloo?” Hän huhuili asuntoon, napaten ruokakassinsa ja astellen sitten peremmälle.

Rosen ilmekään ei värähtänyt, kun Suryan ilmoitti virnistellen, että hän saisi nukkua tämän vieressä.
"Kiitti vaan", hän totesi purevasti ja kohotti kulmiaan. Ei hän mieheltä mitään kohteliaisuuksia kaivannut, mutta olisi tietenkin ollut ihan mukavaa, jos tämä olisi hieman ajatellut nuoren naisen heikkoa itsetuntoa julmia totuuksia laukoessaan. Rosen itsetunto tosin oli jo valmiiksi aika pohjamudissa.

Kun Suryan oli kääntynyt kyljelleen, Rose veti mustan mekon päänsä yli, riisui painavimmat korut kaulastaan ja käpertyi kerälle patjan reunalle. Hän veti oman peitonpuolikkaansa päälleen ja vaipui pian syvään, onnelliseen uneen. Hän ei herännyt yöllä kertaakaan, vaikka normaalisti säpsähti pienimmästäkin risahduksesta, joka kadulla kieli poikkeuksetta lähestyvästä vaarasta.
Kun hän viimein heräsi, huone kylpi kirkkaassa, harmaassa valossa, ja Suryanin paikalla olivat vain ryppyiset lakanat.
Tyttö nousi leveästi haukoitellen pystyyn ja varmistettuaan, että oli tosiaan yksin asunnossa, hipsi alusvaatteisillaan keittiöön. Hetken mielijohteesta hän avasi ikkunan ja nautti viileästä tuulesta vartalollaan. Savuinen asunto kaipasi kipeästi tuuletusta.
Rose veti jääkapin oven auki ja todettuaan sen tyhjäksi, etsi käsiinsä Suryanin tupakat ja pisti palamaan.

Tupakka tiputteli tuhkaa hänen suupielessään, kun hän tutki asuntoa, josta oli yhdessä yössä tullut hänenkin majapaikkansa ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Hän vaelsi tyhjästä huoneesta toiseen ja mietti, voisiko asettua yhteen niistä sitten, kun Suryan kyllästyisi jakamaan patjansa hänen kanssaan. Hän palasi makuuhuoneeseen ja tuijotettuaan tovin ulos ihmisiä kuhisevaan kaupunkiin, puki päälleen.

Hän istui hetken tylsistyneenä patjanreunalla, ja ponkaisi sitten kasvot loistaen pystyyn. Hänen katseensa sinkosi eteisen nurkassa retkovaan urheilukassiin, ja hetken kuluttua tyttö lampsi kylpyhuoneeseen pyykkikasa sylissään. Hallitsemattomassa ystävällisyyden puuskassa hän oli noukkinut myös Suryanin veriset vaatteet lattialta ja mätkäytti nyt likapyykin ammeen pohjalle. Hetken pengottuaan hän löysi lavuaarin alakaapista hämähäkinseittiin hautautuneen pyykinpesuainepaketin, ja välittämättä ihoystävällisyydestä ripotteli jauhetta kuumaan pesuveteen.

Puolen tunnin kuluttua hän pingotti keittiön laatikoista kaivamansa köydenpätkän kylpyammeen yläpuolelle ja ripusti jokaisen vaatekappaleen siististi narulle kuivumaan. Hän katseli hetken tyytyväisenä kädenjälkiään, ennen kuin palasi eteiseen. Hän vilkaisi toiveikkaana ulko-ovelle, mutta se oli ja pysyi tiukasti kiinni. Hänellä ei ollut hajuakaan siitä, mitä kello oli, mutta toivoi totisesti, että Suryan palaisi pian. Riitelykin oli uneliasta hiljaisuutta parempi vaihtoehto.
Pyöriteltyään tovin peukaloitaan Rose kaatui selälleen upottavan pehmeälle patjalle. Hän sulki silmänsä ja upposi pian kaulaansa myöten Nukkumatin sinisenä kimaltavaan juoksuhiekkaan.

Sury asteli peremmälle asuntoon ja huomasi ensimmäiseksi mustan laatikon lipaston päällä, joka vilkutti hänelle sinistä valoaan. Kuka ikinä hänet halusikaan tavoittaa saisi odottaa hetken. Suryanin katse löysi patjalle nukahtaneen tytön ja hänen huulilleen kohosi tahtomattaankin hymy. Sury, joka oli edellisenä päivänä ihan täysin syönyt sanansa mitä viinan tarjoamiseen tuli, oli käynyt ostamassa pullollisen ihan vain hyvittääkseen lupauksensa rikkomisen, vaikka oikeastaan halusikin vain vetää päänsä täyteen hyvän tekosyyn varjolla nyt, kun seuraava päivä olisi ainakin vielä näillä näkymin vapaa. Mies asteli keittiöön, purkaen ostoskassin jääkaappiin. Sitten hän saapasteli nukkuvan tytön luokse ja tuuppasi tuota kevyesti jalkansa ulkosyrjällä.

”Herätys, unikeko”, Suryan murahti, istuen patjan päätyyn ja kurottaen käteensä tupakka-askinsa, jonka totesi tyhjäksi. Tyttö oli varsinainen korsteeni. Vilkaistessaan tyttöä hän huomasi tuon hameen nousseen säädyttömän ylös, mutta päätti olla kommentoimatta asiaa. Epäilemättä hän olisi se uskomaton vanha pervo, joka sattui huomaamaan mustan ja violetin sekaisen pitsin koristaman takapuolen kun sellainen pilkisti hänen sängyssään esiin. Sury nousi seisomaan ja asteli lipaston luokse, välittämättä vilkuttavasta sinisestä valosta, ja avasi ylimmän laatikon, josta löytyi hieman suurempi valikoima aseita, sekä avattu kartonki. Sury nappasi käteensä uuden askin, avasi sen ja ryttäsi roskat kädessään, vieden ne keittiön roskapuristimeen, joka imaisi roskat suoraan rakennuksen keskusroskankeräysjärjestelmään. Rikollispomojen lapset eivät todellakaan vieneet roskia ulos. Mies sytytti tupakan ja veti savua keuhkoihinsa pienen, tyytyväisen hymyn levitessä tuon kasvoille. Hän kurotti käteensä keittiötasolle laskemansa pullon ja avasi sen, ottaen sitten huikan meripihkan väristä nestettä, joka lämmitti sisuksia ihanasti. Saatuaan tupakan poltettua ja heitettyään tumpin siihen samaiseen roskanpuristimeen hän kiersi korkin takaisin pullon suulle ja asteli kylpyhuoneeseen, pysähtyen hetkeksi ovelle koettaen käsittää, mitä ihmettä täällä oli tapahtunut. Miehen rinnasta pakeni pieni naurahdus hänen huomatessaan Rosen pikkupyykit. Suryan pudisteli päätään ja sulki oven takanaan, käyden nopeasti suihkussa.

Joko Suryan oli tottunut tytön läsnäoloon harvinaisen nopeasti tai sitten tuo ei vain jaksanut piitata, mutta niin tai näin, hän ilmaantui kylpyhuoneesta pelkkään mustaan pyyhkeeseen pukeutuneena. Yhdellä kädellä hiuksiaan pörröttäen Sury asteli jälleen keittiöön sytyttääkseen jo toisen tupakan. Matkalla hän pani merkille, että musta laatikko oli lakannut vilkuttamasta, mutta palatessaan jälleen sen kanssa samaan huoneeseen se oli alkanut vilkuttaa jälleen. Noa oli varmaan komentanut jonkun alaisensa soittamaan hänelle uudestaan ja uudestaan, kunnes hän vastaisi. Ehkä sillä oli jotain tekemistä sen tytön kanssa. Sury siirsi katseensa tyttöön ja puri huultaan koettaen pitää nasevat kommentit ominaan koskien tytön avointa tapaa esitellä koko vaatevarastonsa hänelle.
”Onko sulla… mm.. nälkä?” Suryan kysyi, pidellen naamansa peruslukemilla.

Rose haroi ilmaa sormillaan aikeissaan vetää peitto tiukemmin päälleen, kun tunsi patjan narahtavan vieraan painon alla. Hän raotti harmaita silmiään ja paikannettuaan Suryanin, painoi kasvonsa patjaan. Miksi tuon idiootin oli pitänyt tulla sotkemaan hänen suloiset unensa? Rose mutisi jotain käsittämätöntä ja oli jo matkalla takaisin unten maille, kun mies häiritsi häntä jo toistamiseen. Tällä kertaa tyttö kääntyi kyljelleen, pyyhkäisi pörröisiä hiuksia kasvoiltaan ja mulkaisi pyyhe vyötäisillä keikaroivaa Suryaniä närkästyneenä.
"Vittuako sä siinä virnuilet?" hän ärähti ja nousi venytellen patjanreunalle istumaan. Hän haroi hiuksiaan siistimpään kuntoon ja löydettyään taskustaan kovia kokeneen pinnin, kiinnitti etummaiset suortuvat taakse.

Välittämättä Suryanista hän nousi ylös ja harppoi nenä pystyssä keittiöön. Hän avasi jääkaapin oven, jos vaikka sattuisi löytämään hyllylle unohtuneen porkkananpätkän, ja oli saada sydänkohtauksen, kun hyllyt yhtäkkiä pursusivatkin elintarvikkeita. Hän löi kaapin oven kiinni varmana siitä, että oli yhä puoliunessa ja kuvitteli kaiken, mutta kun hän veti oven uudelleen auki, ruoka oli paikallaan.
Silmät lautasen kokoisina hän palasi makuuhuoneeseen.
"Öh, sä olet vissiin käynyt kaupassa", hän totesi ja tuijotti Suryania hölmistyneenä. Kuva jääkaapin oven taaksen kätkeytyvästä aarreaitasta sai hänet kuitenkin kääntymään pian kannoillaan.

Rose tutki hyllyjä harras ilme kasvoillaan, mutta edes houkuttelevat, värikkäät pakkaukset eivät muuttaneet sitä tosiasiaa, ettei hänellä ollut nälkä. Edellisen illan nuudelikeitto lämmitti vielä hänen vatsassaan, eikä hänen tehnyt mieli ahtaa sisäänsä rasvaista valmisruokaa nyt, kun seuraava ateria olisi taattu. Lopulta hän painoi oven kiinni ja poistui keittiöstä huurteisen viileä oluttölkki kädessään. Juopot pitivät itsensä hengissä kaljan voimalla, joten eiköhän hänkin siihen pystyisi.

"No, oliko kiireinen päivä toimistolla?" hän kysyi pistävästi istahtaessaan lattialle ja loi Suryaniin viattoman katseen. Mies oli kehottanut häntä pitämään nokkansa erossa tämän asioista, mutta tylsän yksin nyhjäämisen jälkeen hän halusi ärsyttää tätä.
Hän otti kulauksen kylmää olutta ja hymyili itsekseen pehmeän maun tanssiessa kielellään. Hän oli pakon edestä elänyt viime aikoina melko terveellisesti – lukuunottamatta satunnaista aliravitsemustilaa – mutta nyt hänestä oli muutamassa tunnissa tullut ketjupolttaja ja ilmeisesti pian alkoholistikin. No jaa, mukavalla elämällä oli hintansa, hänellä ei olisi mitään pientä kaljamahaa ja keltaista purukalustoa vastaan, jos saisi jatkossakin nukkuan yönsä pehmeällä alustalla.

Suryan silitti suurehkon, puuksi asti kasvaneen kasvin lehtiä ja huokaisi, tuijottaen sitten hajamielisenä ulos ikkunasta. sipaisten umpeutuneita, ruven peittämiä viiltoja vatsallaan. Hän vilkaisi olkansa ylitse tyttöön tuon huomioitua jääkaapin täytyymisen ja nyökäytti kevyesti päätään, hymyillen pienesti tytön kärttyisyydelle. Tuo ei tainnut kuulua niihin, jotka olivat pirteitä heti herättyään. Sury keskittyi miettimään päivän tapahtumia siksi aikaa, kun tyttö kolusi vastatäytettyä jääkaappia. Tuon palatessa kädessään vain oluttölkki Sury kohotti kulmaansa. Hän oli itse syönyt nuudelikeittoa ja yhden harvinaisen herkullisen grillivartaan ennen kotiintuloaan, joten hänellä ei ollut nälkä, mutta hän olisi kuvitellut, että tyttö olisi syöksynyt ruoan kimppuun ja syönyt kaapin tyhjäksi ennen iltaa. Kun niin ei mitä ilmeisimmin ollut asian laita Suryan huomasi voivansa rentoutua. Eihän tämä mikään täysihoitola ollut, ja tyttö oli kyllä kykenevä itsekin hoitamaan omat tarpeensa.

Suryan venytti kaulaansa, katsoen olkansa ylitse tyttöön, joka hänen pyynnöstään huolimatta koetti tunkea nenänsä hänen asioihinsa. Mies pudisti päätään ja nojautui vasten ikkunalautaa, kohdistaen katseensa nyt suoraan tyttöön.
”Eikö sun poikaystäväsi kaipaa sua, kun sä yhtäkkiä hävisit teidän yhteisestä roskakasasta?” Suryan kysyi, astellen keittiöön hakemaan sen viinapullon, jonka oli sinne tuonut aiemmin. Siinä missä hän oli hyvä kehittelemään erilaisia myrkkyjä, oli myös hänen sietokykynsä niitä kohtaan melkoinen, kiitos venoir-äidin. Suryanin humaltumiseen vaadittiin kunnon aineet, niin kuin hänen kädessään pitelemänsä pullo, joka riittäisi saamaan hänet humalaan jos hän joisi sen reippaaseen tahtiin. Mies asteli patjan luokse ja istahti sen reunalle ojentaen jalkansa suoriksi. Hänen hiuksistaan ja korvakorustaan tipahteli vesipisaroita valkealle iholle, mutta mies ei tuntunut niitä juurikaan huomioivan.

”Ja mitä sun vanhempasikin ajattelevat, kun sä asut itseäsi kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa”, Suryan pudisteli päätään, ottaen tasaisin väliajoin huikan pullosta, joka tyhjeni hyvää vauhtia. Ehkä hän ei tarvitsisi unilääkkeitä tänä iltana päästäkseen uneen. Suryanin laventeliset silmät tutkailivat pulloon liimattua etikettiä, vaikkei hän sitä lukenutkaan. Hittoako häntä kiinnosti, mitä pullossa oli, kunhan sen avulla sai humalan. Sury vilkaisi kohti keittiötä, miettien josko lähtisi hakemaan tupakoita, mutta päätti sitten, ettei vaiva ollut näkemisen arvoinen. Ulkoa sisään tunkeva iltapäivän hämy heijastui miehen läikittäin suomuisesta ihosta, joka oli huomattavasti hänen omaa, kärsinyttä ihmisihoaan pehmeämpää. Sury hieraisi niskaansa ja kohotti sitten katseensa tyttöön.
”Sun täytyisi ehkä tehdä jotain, jos sä aiot elää täällä. Niin nätti kuin sä oletkin, niin mulla on ihan tarpeeksi kukkasia täällä, ja ne sentään elättää itsensä”, Suryanin ei ollut tarkoitus olla ilkeä, mutta hän ei jaksanut vihjailla tytölle. Jos tuo pesisi jatkossakin pyykkiä ja pitäisi kämpän siistinä, niin ehkäpä jo se yksistään riittäisi. Ja jos Ambrosia opettelisi tekemään nuudelikeittoa, niin aina vain parempi.

Rose tuhahti halveksuvasti ja naurahti Suryanin kysymykselle. Hän ei vastannut mitään, tyytyi vain mulkoilemaan tätä alta kulmien. Hänen teki mieli heittää miestä oluttölkillä takaraivoon, mutta ehkä hän tekisi sen vasta myöhemmin, kun tölkki olisi pohjaa myöten tyhjä.
Rose kohotti kulmiaan, kun venoir hetken kuluttua palasi huoneeseen pullollinen kirkasta viinaa mukanaan. Oliko hänen seuransa niin sietämätöntä, että Suryanin oli vedettävä kunnon kännit häntä kestääkseen, vai oliko syy pitkäksi venähtäneen työpäivän tapahtumissa. Rose tiesi, ettei saisi miehestä irti kunnon vastausta, joten ei jaksanut vaivuatua kysymäänkään.

"Jos sä todella kuvittelet, että mun vanhemmat välittää, niin miks ihmeessä sä edes raahasit mut tänne?" hän uteli, kun Suryan naljaili jotain hänen vanhemmistaan. Omasta mielestään Rose ei näyttänyt siltä, että olisi kylpenyt vanhempien lämpimässä rakkaudessa, ja hän oli luullut, että myös Suryan huomaisi sen. Mitä, jos hänen isänsä olisikin ollut yksi kaupungin voimakkaimmista rikollispomoista – tähän mennessä mies tosin oli varmasti tajunnut, ettei hän ollut tottunut kultaan ja kimallukseen – ja syöksynyt puoliautomaattinen kainalossaan Suryanin perään kuultuaan armaan tyttärensä katoamisesta?

Hän heräsi ajatuksistaan, kun mies yhtäkkiä otti esille asian, jota Rose oli pyöritellyt mielessään jo useaan kertaan.
"Mä en sulle miksikään kotiorjaksi rupea", hän tuhahti ja tyhjennettyään oluttölkin kurkkuunsa punnitsi sitä kädessään miettien, olisiko nyt sopiva aikaa kostaa ilkeydet Suryanille.
"Sitäpaitsi, sulla ei pitäis olla paljoa valittamista. Lahjahevosen suuhun ei katsota ja niin edelleen. Olisit miettinyt ehtoja ennen, kun annoit mulle luvan asua täällä", hän härnäsi hieman innottomasti. Julma totuus kuitenkin oli, että hän todella oli kiitollinen Suryanille. Ääneen hän ei sitä varmasti myöntäisi, mutta ehkä hän voisi ilmaista tunteitaan pitämällä miehen avaran asunnon siistinä, tai ainakin estämällä sitä muuttumasta tunkioksi.
"Mä voin kyllä pyykätä sun vaattees samalla kun omani ja harkita siivoamista, mutta ruokaa mä en osaa laittaa", hän huokaisi lopulta ja sulki silmänsä. Toivottavasti Suryanilla oli huono viinapää. Mitä nopeammin tämä sammuisi niille sijoilleen, sitä aikaisemmin Rose pääsisi takaisin nukkumaan.

Välttyäkseen ärsyyntymästä sen enempää tyttö nousi jaloilleen. Jääkaappia tutkiessaan hän oli huomannut tupakat pöydällä, ja nyt hänen askeleensa kiidättivät häntä jo tutuksi käyneeseen keittiöön. Hän nappasi tupakan huulilleen ja sättien itseään ällöttävästä hempeydestään kiikutti loppujen lopuksi koko askin Suryanille sen sijaan, että olisi tunkenut sen taskuunsa. Hän perusteli tekoaan sillä, ettei jaksanut juosta ympäri keittiötä tulitikkuja etsien, ja oli jo hieman tyytyväisempi itseensä. Rose istahti Suryanin viereen, ojensi tupakka-askin tälle ja kaatui selälleen patjalle. Hän sulki silmänsä ja toivoi, että mies ymmärtäisi pysyä hiljaa.

Suryan katsoi tyttöön toinen kulma koholla.
”Ihan miten vaan”, mies kuitenkin sanoi vain, antaen periksi. Tyttö ei ilmeisestikään hirveästi välittänyt keskustella hänen kanssaan, joten Suryan päätti antaa periksi, nousten patjalta laskettuaan viinapullon lattialle sen viereen. Mies kaivoi yhden tupakan tytön hänelle tuomasta askista ja sytytti sen, nakaten sytyttimen sitten peitolle tytön vatsan viereen. Mies asteli mustan laatikon luokse, joka oli lakannut vilkuttamasta nyt pysyvästi ja kosketti sitä, tuijottaen vihreää tekstiä, joka ilmaantui nopeaan tahtiin kiiltävälle pinnalle, kuin vihaisena hänelle siitä, että hänellä oli kestänyt niin kauan. Suryn ilme ei muuttunut hänen lukiessaan Noan raportin siitä, miten tyttö oli kuollut tunti sitten sairaalassa tuntemattomasta syystä ja kiittelyjä siitä, kuinka hän oli hoitanut homman taidokkaasti ja ansainnut jokaisen pesetan 10,000 pesetan palkkiostaan. Suryan puri hampaansa yhteen koettaen olla reagoimatta Noan mainintaan Ambrosiasta ja tietoihin, jotka Noa oli tytöstä kaivanut esiin ja liittänyt raporttiinsa. Korkeammasta kaupungista ei päässyt alaspäin ilman huomiota, ja ilmeisesti Ambrosia oli kerännyt huomiota tarpeeksi.

Sury sipaisi ruutua uudestaan ja se sammui. Mies vilkaisi viinapulloa haikeasti, mutta keskittyi sitten polttelemaan tupakkaansa kaikessa rauhassa, karistaen tuhkat lattialle. Onneksi hänen asunnossaan ei ollut kokolattiamattoa, tai tuhkaa ei olisi saanut koskaan irti. Sury aukaisi yhden lipaston laatikoista pidellen tuppakkaa huuliensa välissä ja kaivoi esiin jotkut melko siistit oleskeluhousut, jotka hän kävi pukemassa päälleen kylpyhuoneessa jättäen samalla lanteilleen kietomansa pyyhkeen kuivumaan tytön virittämälle narulle. Mies ilmaantui jälleen oleskelutilaan tällä kertaa jo puoliksi pukeutuneena. Hän asteli patjan luokse ja istuutui alas, ottaen huikan viinapullosta ja tarjoten sitä sitten tytölle.
Hän olisi valehdellut, jos olisi sanonut, ettei olisi halunnut tytöltä jotakin, mutta Suryan oli tuntenut tarpeeksi monia naisia elämässään tietääkseen, ettei mitään hyvää seurannut näiden kanssa makaamisesta, ellei halunnut sitten avioliittoa ja neljää lasta siihen päälle. Rose oli niin nuorikin, mutta käyttäytyi ja halusi tulla kohdelluksi kuin aikuinen. Ei iällä oikeastaan ollut väliä, ei tässä kaupungissa, koska ei ollut varmaa, että kumpikaan eläisi huomisen yli. Suryan hieraisi kasvojaan ja huomasi niille päivän aikana ilmaantuneen pitkän, hyvin kapean viillon, joka kulki hänen leukapieltään pitkin ja oli sen tähden hyvin piilossa. Mistähän sekin oli mahtanut ilmestyä?

Suryan asettui selälleen makaamaan sängylle, vieden käsivartensa kasvojensa eteen niin, ettei huoneessa vallitseva valo päässyt tunkeutumaan hänen verkkokalvoilleen, jotka olivat muutenkin ihmistä herkemmät valolle. Mies tasasi hengityksensä ja vaipui jonkinlaiseen unihorteeseen, painuen syville omiin mietteisiinsä ja unohtaen tytön läsnäolon lähestulkoon kokonaan.

Kun Suryan vaikeni, ja Rosella oli palava tupakka suussaan, hän tunsi hetken verran asioiden olevan paremmin kuin hyvin. Sitten hän muisti, ettei mukava patja hänen allaan ollut mikään itsestäänselvyys, ellei hän jollakin tapaa pitäisi Suryania edes joten kuten tyytyväisenä, eikä hän ollut varma, riittikö hänellä rahkeita ja kiinnostusta moiseen hommaan.
Tytön kulmat painuivat ärtyneeseen ryppyyn, kun ajatukset eivät millään suostuneet jättämään häntä rauhaan, vaan pommittivat häntä jatkuvasti kaiken maailman älyttömyyksillä. Asialle olisi tehtävä jotakin, ja kokemuksesta hän tiesi parhaan keinon järjen äänen vaientamiseen.

Rose tarttui pulloon, jonka Suryan oli tyhmyyttään hylännyt lattialle, ja tutkaili sen sisältöä hetken valoa vasten. Hän nosti pullon huulilleen ja irvisti, kun polttava, kitkerä neste valui hänen kurkkuunsa. Hän otti heti perään toisen huikan – yskänlääkkeen maku ei enää kauaa häiritsisi.
Kun otettiin huomioon, että hän ei ollut syönyt koko päivänä mitään, ja hän painonsa heilahteli kaukana painoindeksitaulukon suosituksista, ei ollut mikään ihme, että huone sumentui varsin pian hänen silmissään. Hän kallisti pulloa vielä kerran ja kaatui sitten sängylle tyytyväinen hymy huulillaan. Nyt ei tarvitsisi kuin sulkea silmänsä ja odottaa, että alkoholi sumentaisi myös hänen mielensä maiseman.

Hän odotti ja odotti, ottipa vielä yhden kulauksen kirkasta nestettäkin, mutta ajatukset temmelsivät yhä hänen aivojensa leikkikentällä, ja nyt ne olivat huomattavasti häiritsevämpiä kuin aiemmin. Hän ei esimerkiksi pitänyt yhtään siitä, että hänen kapeat, pehmeät sormensa kihelmöivät halusta juosta pitkin Suryanin rintaa halkovia arpia. Eikä siitä, että hänen teki mieli painaa palelevat säärensä vasten vieressään makaavasta miehestä hohkavaa lämpöä. Ja kaikkein vähiten siitä, että hän huomasi liikahtavansa lähemmäs.

Rose nipisti silmänsä kiinni ja yritti selvittää päätään. Hän viettäisi paljon mieluummin unettoman yön kylmällä lattialla kuin ottaisi selvää, mihin hänen ajatuksensa johtaisivat. Hän likautti kättään aikeenaan nousta ylös ja hipsiä jonnekin selviämään ja värähti, kun hänen kätensä tavoittikin vain kuumaa, sileää ihoa. Ennen kuin ehti estää itseään, hän sipaisi Suryanin vatsaa sormenpäillään. Sähköisku, joka ampaisi käsivartta pitkin aivokuoreen, selvitti Rosen päätä sen verran, että hän tajusi nousta istumaan ja kääntää selkänsä miehelle. Hän nosti petolliset kätensä kuumottaville poskilleen, ja hämärään hukkuva huone heilui hänen silmissään. Ei hän ihan tätä ollut ajanut takaa pulloon tarttuessaan.

Sury heräsi puolittaisesta unestaan tuntiessaan tytön kosketuksen vatsallaan. Hän ei liikahtanut, mutta jännittyi tytön kosketuksen alla. Hän siirsi käsivartaan sentin verran, juuri niin että näki tytön kauemmas siirtyvän selän. Mitä ihmettä tyttö nyt oikein meinasi? Eikö tuo tajunnut, että miehenä hänelläkin oli tarpeet ja harvinaisen hankala pidätellä itseään jo näinkin, ilman helliä kosketuksia? Miehen silmät siirtyivät viinapulloon, joka oli viimenäkemästä tyhjentynyt, ja selitti omalta osaltaan tytön käyttäytymistä. Suryan huokaisi, nousten istumaan ja tarttuen pulloon. Hän otti siitä pitkän huikan ja kiersi sitten korkin takaisin paikoilleen, astellen keittiöön ja laskien pullon tiskipöydälle. Suryan pysyi hetken paikallaan miettien, miksi ilma keittiössä tuntui niin erilaiselta muihin huoneisiin verrattuna, mutta älysi sitten ikkunan olevan auki. Mies asteli ikkunaan, nuuskien raitista yöilmaa, ja sulki ikkunan sitten, astellen takaisin patjalle, istuutuen tällä kertaa tytön viereen.

Suryan ei ollut suunnitellut tätä tapahtuvaksi, mutta tyttö oli aloittanut, ja ehkäpä tuo humalansa takia käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Suryan ojensi vahvan käsivartensa ja kietoi sen tytön kapeiden hartioiden ympärille, vetäen tytön lämmintä vartaloaan vasten ja suuteli kevyesti tuon hiuksia, jotka tuoksuivat edelleen sille pesuaineelle, jota tuo oli edellisenä iltana käyttänyt. Suryan oli juonut tyttöä enemmän, mutta hän luultavasti painoikin neli- tai viisinkertaisen määrän tyttöön verrattuna, ja oli yhä selvinpäin, kiitos elimistönsä. Sury kietoi toisenkin käsivartensa varovaisesti tytön ympärille ja halasi tuota pimeään taittuvassa huoneessa, tyytyen kuitenkin siihen. Jos Ambrosia päättäisi haluta enemmän, ei Sury todellakaan kieltäytyisi, mutta hän ei saanut itseään käyttämään hyväksi tytön humalaista tilaa, niin houkuttelevaa kuin se olikin. Tyttö ei kuitenkaan ottanut rahaa ja oli vielä miltei lapsi, vaikka 17-vuotias olikin Kowloonissa jo vanha.

Rose painoi kalpeat kasvonsa kämmeniään vasten ja nojasi polviinsa. Hänen päänsä tuntui tahmealta ja kevyeltä, vaaleanpunaiselta hattarapilveltä, josta oli mahdoton saada tukevaa otetta. Hän ei tiennyt, mitä oikein oli tekemässä, ja vähäisetkin aavistukset katosivat, kun vahva käsivarsi laskeutui hänen olalleen ja veti hänet vasten Suryanin lihaksikasta vartaloa. Hän painautui lähemmäs lämpöä ja nosti säärensä koukkuun patjanreunalle. Hänen kuivat huulensa hipaisivat herkkää ihoa miehen kaulalla epävarmasti, ja hän tunsi hengityksensä kiihtyvän.

Hän kohottautui polvilleen ja pysähtyi katsomaan Suryania silmiin. Hänen katseensa terävöityi ja tutki miehen rosoisia piirteitä, jotka tuntuivat huutavan kosketusta. Hänen sormensa, juuri sen saman käden, joka oli aikaisemminkin lähtenyt sooloilemaan, hyväilivät varovasti tuoretta viiltoa miehen leuassa, kun hän painoi huulensa vasten Suryanin huulia.
Juovuttava tunne, joka hänet valtasi huulten löytäessä toisensa, oli paljon voimakkaampi ja miellyttävämpi kuin se, joka oli peräisin puolityhjästä viinapullosta, ja osoittautui varsin tehokkaaksi, mitä tuli tietoisen ajattelun vaientamiseen. Nyt nuori nainen ei tosin ollut varma, halusiko hiljentää takaraivossaan kirkuvan järjen äänen vai ei.

Rose irroittautui suudelmasta, hänen ensimmäisestään, ja jäi hengästyneenä odottaman, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän tunsi vastustamatonta halua heittäytyä tilanteeseen, mutta hän myös pelkäsi, ja inhottavat Mitä jos...? -ajatukset kiersivät kehää hänen päässään.

[rupes lyheneen kummasti tää tekstin pituus : <<<]

Suryan ei voinut sanoa yllättyvänsä, kun tytön huulet hakeutuivat hänen omilleen, mutta siltikin muutos Ambrosiassa oli valtava, ja Suryanin täytyi myöntää, että pelkäsi vähän seuraavaa aamua jo valmiiksi. Hän kuitenkin vastasi tytön suudelmaan, niin arka kuin se olikin, ja kun tyttö sitten jäi epäröimään aloilleen, Suryan puski tytön makuulle, kumartuen itse perässä suutelemaan tuota uudestaan, punaisten hiussuortuevien kutittaessa kosteina heidän molempien poskia.
Miehen pitkäsormiset, käärmemäisen ihon peittämät kädet sivelivät tytön käsivarsia ja kaulaa, viileiden, valkoisten lakanoiden hyväillessä omalta taholtaan heidän molempien ihoa. Huone kietoutui hiljalleen pimeyteen Suryanin suudellessa tyttöä uudestaan ja uudestaan, silitellen tuon vartaloa. Miehen kädet liukuivat pitkin tytön sääriä, pikkuhiljaa ujuttautuen tytön mekon alle ja lopulta avittaen tuon kangaskaistaleen kokonaan pois tytön yltä.

Suryan ei yleensä pitänyt turhan laihoista naisista, mutta Ambrosia oli viehättävä näinkin, eivätkä tuon luut pimeässä juuri erottuneet. Suryan kuljetti huuliaan pitkin tytön ihoa aina vain alemmas, kunnes saapui tytön alavatsalle. Hän kuljetti sormeaan pitkin alushousujen pitsistä vyötärönauhaa tarttuen sitten hellällä otteella niihin ja vetäen ne yhdellä sulavalla liikkeellä pois tytön jalasta. Sury siirsi Ambrosian reidet kauemmas toisistaan, kumartuen sitten alas. hän levitti tytön häpyhuulet, koskettaen sitten kielellään tuon klitorista, joka saikin osakseen melkoisesti huomiota, kunnes miehen sormet löysivät tiensä tytön sisään. Joitakin hetkiä myöhemmin Sury riisui omatkin housunsa, kohottautuen tytön ylle ja painaen suudelman tuon huulille, jota hän syvensi juuri sopivasti työntyessään Ambrosiaan niin, etteivät tuon mahdolliset vastalauseet kuuluisi kovin kauas.

Rose inahti yllättyneenä, kun Suryan työnsi hänet selälleen, ja tunsi ajatustensa viimein liihottelevan ulos ikkunasta miehen suudellessa häntä. Hän värähti tämän pehmeän kosketuksen alla, ja hän tunsi Suryanin kuuman ihon sulavan tiukemmin kiinni itseensä jokaisen suudelman myötä. Hän sulki silmänsä, osittain estääkseen itseään näkemästä, mitä tapahtui, osittain hukuttautuakseen loputtomaan lämpöön ja untuvanpehmeään hämärään ympärillään.

Tyttö ei vastustellut, kun Suryan riisui mekon hänen yltään, vaan avusti tätä parhaansa mukaan, mutta viileän huoneilman kietoessa pitkät sormensa hänen paljaan ihonsa ympärille, hän punastui hiusmartoa myöten ja laski katseensa. Kukaan ulkopuolinen, ei mies eikä nainen, ei ollut nähnyt häntä alusvaatteisillaan sitten taaperoiän, eikä kukaan ollut katsonut häntä tuolla tavalla kiihko silmissään palaen. Eikä kukaan ainakaan ollut koskettanut häntä sillä tavalla kuin Suryan nyt.

Rosen huulilta karkasi vaikerrus, kun ensin miehen lämmin kieli, sitten taitavat sormet, tutkivat aluetta, joka toistaiseksi oli säilynyt koskemattomana. Neitsyys oli hänelle yhtä tyhjä ja mitäänsanomaton käsite kuin rakkauskin, mutta hän ei silti voinut olla ajattelematta, että Suryan veisi hänen viattomuutensa – tekisi tytöstä naisen. Oli syy sitten alkoholin, väsymyksen tai tilapäisen mielenhäiriön, Rosella ei ollut mitään ajatusta vastaan. Hän nautti uudesta, kaikessa jännittävyydessään miellyttävästä tunteesta, joka kihelmöi hänen vartalollaan ja sai hänet haluamaan Suryanin lähemmäs, paljon lähemmäs itseään.

Pian hänen toiveensa täytettiin. Hän henkäisi kivusta, kun Suryan työntyi häneen, mutta pian terävä kipu suli toiseksi, yhtä puhtaaksi, alkukantaisemmaksi tunteeksi. Hän näykki ahnaasti Suryanin alahuulta ja kietoi kätensä tämän niskan taakse painaen miestä lähemmäs. Ja yhä tämä oli liian kaukana, tuhannen kilometrin päässä, planeetan toisella laidalla.

Suryan oli autuaan tietämätön siitä, että tyttö oli koskematon siihen asti kunnes työntyi tuon sisään. Tässä vaiheessa oli kuitenkin turha enää perääntyä, joten Sury hiljensi vain vähän tahtia ja keskittyi tuottamaan tytölle nautintoa ehkä omalla kustannuksellaankin. Hän ei ihan joka päivä kohdannut 17-vuotiasta nuorta naista joka onnistui yhä olemaan koskematon, mutta kun tällainen harvinaisuus kerran sattui kohdalle, niin Sury aikoi repiä tästä kaiken huvin irti. Suryanin vahva käsivarsi tuki tuon ylävartaloa hänen lantionsa tanssiessa tytön omaa vasten, toinen käsi ujutettuna tytön reiden ympäri. Lopulta Suryan laukesi, leväten hetken ja vetäytyen sitten ulos, laskeutuen makuulle tytön viereen.

Mies laski varovasti käsivartensa tytön vatsan ylle, vetäen tuon lähelle itseään ja suudellen kevyesti tuon korvanjuurta. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, sillä inhosi itse yli kaiken naisia, jotka pulisivat seksin aikana tai sen jälkeen. Suryan sulki silmänsä ja vaipui takaisin siihen puoliuniseen horteeseen, josta tyttö oli hänet vähän aiemmin kiskonut ylös. Jotakin hetkeä myöhemmin Suryan oli jo umpiunessa ja kiepsahtaneena toiselle kyljelleen niin, että hänen selkänsä oli tyttöön päin ja mies nukkui onnellisena käppyrällä, kiskottuaan peittoa palelevien pakaroidensa peitoksi.

{Ei vaan irtoo : < }

Rosen kiihtynyt, huulilla poltteleva hengitys katkesi, kun Suryan laukesi hänen sisäänsä. Hän tunsi miehen rentoutuvan, ja hänen oma sydämensä hakkasi kipeästi rintakehää vasten. Patja narahti vaimeasti, kun mies kävi makuulle hänen viereensä, ja Rose sulki silmänsä. Hän ei sanonut mitään, hengitti vain katkonaisesti kahden ihmisen kiihkosta sakeaa ilmaa.

Hän oli kiitollinen, kun Suryan päästi irti ja kääntyi kyljelleen, hän katseli sillä hetkellä paljon mieluummin tämän leveää selkää kuin kovia kasvoja.
Kun Suryanin viimein nukahti, Rose nousi istumaan ja tuijotti hetken ikkunan takana irvistelevää kuutamoa. Siinäkö se nyt oli, suuri ja mahtava seksi, josta jokainen ihmisrodun edustaja tuntui olevan valmis vouhkaamaan vaahto suupielessä tuntikausia putkeen? Hän oli odottanut jotain hieman enemmän, jotain mullistavaa, jotain unohtumatonta. Kipua ja tuskaa, räjähtävää nautintoa ja ilotulituksia. Tyttö naurahti kuivasti. Hän oli kuullut, että seuraavalla kerralla homma tuntui jo paremmalta, mutta hän epäili vahvasti, että seuraavaa kertaa ei tulisi.

Rose hieraisi väsyneenä kasvojaan. Yhden illan juttu, esiaviollista seksiä ja niin edelleen. Hänen olisi kaiketi kuulunut tuntea itsensä likaiseksi ja turmeltuneeksi. Hänen vartalonsa oli kauttaaltaan hikinen, märkä ja tahmea, hänen reittään pitkin kulki ohut verinoro, joka muodosti valkoiselle lakanalle sormenpään kokoisen lammikon. Hän ei kuitenkaan tuntenut mitään, vain onton, epämääräisen kivun rinnassaan kääntyessään katsomaan nukkuvaa Suryania. Hämärä pehmensi miehen piirteet ja sai tämän valkean ihon kuultamaan hopeisena. Rose hymyili haikeasti pimeydessä kumartuessaan painamaan kuiskauksenkevyen suudelman Suryanin kylkiluiden väliin.

Löydettyään alushousunsa Rose hiipi kylpyhuoneeseen, riisuutui, astui ammeeseen ja avasi suihkun. Hän antoi jääkylmän veden huuhtoa veren ja hien vartaloltaan. Vesi kohosi höyrynä hänen iholtaan – iholta, joka hohkasi kuumuutta Suryanin suudelmista. Rose halusi päästä tuosta lämmöstä eroon. Viileä, valkoinen kaakeli tuntui lohduttavalta otsaa vasten, ja hän seisoi hyytävän vesiryöpyn alla niin pitkään, että alaspäin kaartuvat huulet saivat laventelinsinisen sävyn.

Rose nappasi narulta puhtaat alusvaatteet, veti ylleen yhden Suryanin t-paidoista ja palasi käytävään. Hän vilkaisi nopeasti ulko-ovea, mutta ei edes vaivautunut kokeilemaan – se olisi lukossa kuitenkin. Hän huokaisi raskaasti ja nojautui seinää vasten silmät suljettuina. Hän ei voisi palata makuuhuoneeseen, hän ei voisi herätä aamulla Suryanin vierestä ja kohdata tämän pilkallista katsetta. Hän ei vain voisi.

Muutaman minuutin kuluttua Rose löysi itsensä tyhjästä huoneesta, johon oli jo aiemmin jättänyt jälkensä. Hän käpertyi kerälle kauimmaiseen nurkkaan ja tuijotti varjojen leikkiä hämärän siniseksi maalaamalla seinällä. Musertava, tylppä kipu hänen rinnassaan ei ollut kadonnut mihinkään, ja sai Rosen vääntelehtimään ahdistuneena. Hän yritti saada otteen sisintään kaihertavasta tunteesta, mutta se luisui hänen käsistään, piiloutui yhä syvemmälle kylkiluiden katveisiin. Kun auringon ensisäteet etsivät tietään paksun pilviverhon läpi, uni vei viimein tytön mukanaan.

[kauhee angstilätinä tuli tästäki XD cheer up rose, you got laid!]

Suryan heräsi ikkunasta lankeavaan auringonpaisteeseen ja tuo veti valkean peiton leiskuvanpunaisten hiustensa peitoksi, suojaamaan hänen ohuita silmäluomiaan häikäisevältä valolta. Hän kurotti kätensä peiton ulkopuolelle ja taputti kahdesti, saaden ikkunalasit tummumaan. Huoneeseen laskeutui suloinen, sinisensävyinen hämärä joka muistutti viimeistä piirtoa myöten kuutonta yötä. Mies huokaisi helpotuksesta ja laski peiton jälleen vatsansa tienoille, sillä huoneessa oli muutenkin lämmin, vaikka ilma vaihtuikin ilmastoinnin ansiosta. Sury hieraisi kasvojaan, tajuten sitten kaksi asiaa. Ensinnäkin, että hän oli alasti, ja toisekseen, että tyttö ei ollut enää hänen vieressään. Sury kohottautui istumaan ja vilkaisi ympärilleen tyhjässä, avarassa huoneessa, kunnes vaipui jälleen makaamaan, liian väsyneenä nousemaan ylös sängystä. Hänen jokaista soppeaan kolotti eilisen työpäivän jäljiltä, eikä hänen tytön kanssaan harrastama vaakamambo ollut todellakaan auttanut asiaa. Sury pelkäsi selkärankansa meneen solmuun eilisen jäljiltä, ainakin se oli sen verran kipeä.

Pyörittyään sängyllä vielä hetken Sury päätti ryhdistäytyä ja nousta, sillä vaikka hänellä olikin vapaapäivä, hän ei aikonut maata koko päivää tekemättä yhtään mitään. Aina olisi jotain, mitä voisi tehdä. Noustessaan Suryan huomasi pienen veripisaran, jonka tyttö oli jättänyt jälkeensä valkoisiin lakanoihin. Suryan huokaisi syvään tajutessaan sen tosiasian, että oli kuin olikin varastanut tytön neitsyyden, ja pelkäsi, ettei Ambrosia sitä suuremmin arvostaisi. Hän ei todellakaan ollut tytön unelmasulho, Herra Itsemurha, viattomien sortaja ja ainainen oman edun tavoittelija. Suryan nousi sängyltä, napaten käteensä oleskeluhousunsa, jotka oli edellisenä iltana puolihuolimattomasti heittänyt lattialle. Mies asteli kylpyhuoneeseen ja lähestulkoon samoin tein suihkuun, josta selvittyään hän päätti etsiä tytön käsiinsä. Asunto ei ollut suuren suuri, eikä ollut kovin vaikea arvata, mistä tyttö löytyisi, joten piankos Sury löysikin nurkassa käppyrällä nukkuvan tytön. Suryanin huulilla käväisi pieni, tyytymätön mutru – eihän hän ollut rakastellut tyttöä vasten tuon tahtoa? – mutta yhtä kaikki hän nosti tytön varsin kevyesti syliinsä ja kantoi tuon sänkyyn nukkumaan, peitellen tytön valkeaan peittoon.

Rose heräsi pehmeässä sängyssä lakanaan kietoutuneena, ei kovalla lattialla ympärillään vain valkoinen tyhjyys, ja jo se yksin sai hänen sievän päänsä pyörälle. Hän räväytti harmaat silmänsä auki ja katui rohkeaa liikettään samantien – jopa pehmeä hämärä poltteli hänen verkkokalvojaan ja herätti jyskyttävän päänsäryn yöuniltaan takaraivon perukoilta. Hän kaivautui syvemmälle lakanan muodostamaan lämpimään luolaan, mutta krapula seurasi itsepäisesti perässä. Tyttö kohottautui istumaan ja voihkaisi ääneen. Hänen mielensä oli vähintään yhtä raskas kuin ruumiinsakin, ja sitä raskaammaksi se tuli, mitä nopeampaan tahtiin muistikuvat edellisen illan tapahtumista palautuivat hänen mieleensä. Ilmeisesti hän ei ollut ollut aivan niin humalassa, kuin olisi halunnut, mutta kuitenkin tarpeeksi humalassa pilatakseen tulevaisuutensa lopullisesti. Rose huokaisi ja nousi ylös.

Tyttö tassutteli ikkunan ääreen tajuttuaan, että lohdullinen pimeys oli keinotekoista. Hän tihrusteli tumman lasin läpi alas kaupunkiin ja etsi jotain, joka paljastaisi hänelle, mitä aikaa päivästä ulkomaailmassa elettiin. Katu oli mustanaan eteenpäin kiirehtivästä ihmismassasta, joten luultavasti kello tikitti jo puolen päivän paremmalla puolella. Suryan olisi siis varmaankin jo lähtenyt, ja jos kaikki menisi hyvin, hänellä olisi pari tuntia aikaa kerätä kamansa ja häipyä miehen elämästä lopullisesti ja jälkiä jättämättä. Rose haroi helpottuneena hiuksiaan. Päätöksensä vakauden siivittämänä hän lennähti keittiöön tarkoituksenaan tyhjentää jääkaappi ennen lähtöään, mutta pysähtyi kuin seinään hoksatessaan Suryanin. Tyttö puri kieltään, ettei olisi ähkäissyt pettyneenä. Hän pohti, olisiko jo liian myöhäistä hipsiä takaisin sänkyyn, mutta päätti kuitenkin kohdata miehen pystypäin.

"Huomenta", hän murahti astuessaan peremmälle valoisaan keittiöön. Hän paineli suoraan jääkapille ja hetken kriittisesti sisältöä tutkittuaan nappasi alahyllyltä paketillisen lihapullia. Ei mikään häävi aamiainen, mutta hänellä ei ollut varaa nirsoiluun. Rose tyhjensi paketin ensimmäiselle käteen sattuneelle lautaselle ja työnsi sitten aterian mikroon. Hän hypähti istumaan keittiötasolle ja vilkaisi vaivihkaa Suryania. Hänellä oli paljon kysymyksiä, mutta hän ei ollut lainkaan varma, miellyttäisivätkö vastaukset.
"Mikset sä ole... jossain?" hän kysyi lopulta. Samassa mikro rääkäisi korvia vihlovasti hänen vieressään, ja hän pomppasi säikähdyksestä viisi senttiä ilmaan. Sydän kurkussa hän otti aamiaisensa mikrosta ja tarjosi lautasta Suryanille.
"Lihapullia?"

Suryan kohotti laventelinlilan katseensa tyttöön tuon astellessa muina miehinä keittiöön. Miehen kirkkaanpunaiset hiukset kehystivät tuon kasvoja kosteina suihkun jäljiltä ja miehen ihoa koristavat lukuisat tatuoinnit, ja läikittäiset suomuosat heijastelivat keittiön ikkunasta paistavaa auringonvaloa hän muusta, valkeasta ihostaan poiketen. Mies suuntasi katseensa jälleen ikkunasta ulos havaittuaan Rosen olevan täysin kunnossa. Tuskinpa joku raiskauksen uhriksi joutunut suhtautuisi ihan näin tyynesti asiaan, vaikka Rosesta nyt ei voinutkaan tietää. Tyttö tuntui olevan melko kovaa tekoa, eikä tuo välttämättä antaisi ilmi tunteitaan.

”Missä mun pitäisi olla?” Sury kysyi, kohottaen kulmaansa, mutta siirtämättä katsettaan tyttöön. Jääkaapista karkaava kylmä ilmanvire sai hänet värähtämään, mutta muutoin mies ei reagoinut tytön toimiin, aivan kuin hänelle olisi ollut täysin yhdentekevää oliko tyttö siinä vai ei, ja mitä tuo teki. Mikron kova ääni sai Suryanin siristämään silmiään. Hän ei ollut kovien äänien ystävä, ei todellakaan, ja mikron korkea piippaus sai hänen niskavillansa nousemaan pystyyn. Hän katsoi tytön suuntaan, huomaten nenänsä edessä heiluvan lautasen täynnä mikrossa lämmitettyjä eineslihapullia. Sury kohotti katseensa tyttöön ja hymyili pienesti.

”Yritätkö sä myrkyttää mut?” Mies tiedusteli kylmällä, tunteettomalla äänensävyllä, mutta otti kuitenkin yhden lihapullista, pistäen sen suuhunsa. Pulla oli pinnasta polttavan kuuma mutta sisältä edelleen hyinen, ja Sury nielaisikin sen miltei yhtenä palana, haluten päästä eroon inhottavasta rasvan tunnusta suussaan. Hän avasi jääkaapin nyt vuorostaan, etsien jotain millä huuhtoa kamala eineksen maku alas, mutta vaihtoehdot olivat vähäiset ja Sury joutuikin tyytymään oluttölkkiin, jonka hän naksautti auki tottuneella liikkeellä ja joi yhdellä kulauksella miltei puolilleen.

”Hyi saatana mitä paskaa”, hän ähkäisi saatuaan maun suustaan edes osittain. Suryan laski puolilleen juodun tölkin keittiön tasolle ja asteli sitten makuuhuoneeseen ja lipaston päällä olevan mustan laatikon – joka mitä ilmeisimmin toimi jonkinlaisena faksin, puhelimen ja tietokoneen sekoituksena – luokse, hipaisten sitä sormillaan niin, että se heräsi torkuiltaan. Kevyt, hiljainen hurina kohosi laitteesta, ja siihen syttyi pieni, punainen valo. Sury kosketti sitä, saaden näkyviin pitkän pätkän tekstidataa, jonka Noa oli jättänyt hänelle. Huokaus pakeni Suryanin huulilta hänen lukiessaan eteenpäin ja sisäistäessään tulevat työtehtävänsä. Mies sulki koneen ja vilkaisi olkansa yli nähdäkseen, missä Rose mahtoi liikuskella, mutta palasi sitten keittiöön, kun tyttöä ei näkynyt, ja löydettyään tuon, mies kietoi lihaksikkaat käsivartensa tytön ympärille, halaten tuota tiukasti.

Rose heitti vetelän lihapullan kokonaisena suuhunsa ja pureskeli innottomasti. Hänellä oli kiljuva nälkä, mutta eineslihapullat eivät oikein onnistuneet herättämään hänen ruokahaluaan, vaikka oli myönnettävä, että ne maistuivat paljon paremmilta tuoreena ja lämpimänä kuin kylmänä suoraan roskakorista.
"Itsepähän oot ostanut", hän murahti suu täynnä lihapullaa. Hän etsi puhtaan lasin jostain kaapin perukoilta ja täytti sen kylmällä vedellä. Suryan oli helvetin onnekas, kun sai puhdasta vettä suoraan hanasta, mutta silti tämä joi olutta. Elämä oli epäreilua.

Rose popsi lihapullia, tuijotti hajamielisenä ulos ikkunasta ja rummutti sormillaan pöydänpintaa. Hän oli punkannut Suryanin luona nyt jo melkein kaksi vuorokautta. Jos joku olisi viikko sitten vihjannut, että hän seuraisi vapaaehtoisesti tuikituntematonta miestä tämän asunnolle toiselle puolelle kaupunkia, hän oli nauranut ääneen. Ja jos joku olisi väittänyt, että hän antaisi tälle kyseiselle miehelle, hän olisi lyönyt ja kehottanut puhujaa tutkituttamaan pääkoppansa mitä pikimmiten. Rose huokaisi raskaasti. Toisaalta hän tunsi olevansa turvassa Suryanin lämpimässä, hänen mittapuunsa mukaan hyvinvarustetussa asunnossa, mutta toisaalta häntä hirvitti ajatus siitä, miten sinisilmäisesti hän luotti mieheen. Hän tarttui oluttölkkiin, jonka Suryan oli jättänyt jälkeensä, ja tyhjensi sen irvistäen kurkkuunsa. Kaljaa ja lihapullia, terveellisen aamupalan kulmakivi.

Tyttö nosti laihat jalkansa koukkuun pöydälle ja venytti Suryanin t-paidan niitä peittämään. Hänellä ei ollut koskaan ollut suurempaa mielenkiintoa tulevaisuuttaan kohtaan, mutta se, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä tulisi tapahtumaan, häiritsi häntä suunnattomasti. Aivan kuin hän olisi menettänyt hallinnan omasta itsestään, ruumiistaan ja mielestään. Hän ei halunnut elää kenenkään armon varassa, kaikkein vähiten Suryanin.

Rose kohotti katseensa, kun Suryan palasi huoneeseen, mutta ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota, ennen kuin tämä sitten asteli hänen eteensä. Lihaksikkaat, paikoitellen suomujen peittämät käsivarret kietoutuivat hänen ympärilleen, ja hän jähmettyi. Hän tunsi Suryanin hengityksen ihollaan, hän tunsi tämän sydämenlyönnit ja lohdullisen lämmön rintaansa vasten.
"Mitä sä haluat musta?"

Mies antoi käsivarsiensa laskeutua sivuilleen tytön avatessa suunsa, ottaen askeleen taaksepäin. Hän kosketti kevyesti tytön poskea oikean kätensä etusormella ja sen vahvalla, paksulla kynnellä, jonka pinta oli viileä ja sileä, miltei sopimattoman sileä miehen rajuun ulkomuotoon nähden. Suryan risti käsivartensa lihaksikkaalle rinnalleen ja suuntasi katseensa ulos ikkunasta.

”En mä itsekään oikein tiedä”, Sury aloitti, kurtistaen kulmiaan. Hän halusi tytöstä eroon, ennen kuin tuosta koituisi ongelmia, tai ennen kuin hän aiheuttaisi tytölle ongelmia. Hän ei halunnut tytön viihtyvän hänen seurassaan turhan hyvin, muttei hän halunnut myöskään, että tyttö pääsisi hengestään – tai mikä vielä pahempaa – joutuisi viettämään aikaansa pakon edessä hänen seurassaan. Suryanille alkoi käydä aika selväksi, ettei tyttö kertoisi hänestä, ja tuskinpa kukaan tyttöä uskoisikaan. Suryan asteli ikkunan luokse ja nojautui sen karmiin, katsoen alas kaupunkiin.

”Mun täytyy lähteä vähän pidemmäksi aikaa pois, enkä mä varmalla tiedä koska mä tulen takaisin. Sun täytyy etsiä joku toinen paikka”, Suryan lopulta sanoi, katsomatta tyttöön. Noa oli antanut hänelle tehtäväksi jäljittää ja murhata erään miehen, jonka kiinniottamiseen ei ollut vielä toistaiseksi kukaan pystynyt, eikä Suryanilla ollut suuriakaan toivoja saada miestä kiinni. Projektiin uppoaisi mitä luultavimmin aikaa, eikä hän olisi täällä ruokkimassa tyttöä, joten ehkä oli parempi, että tuo menisi omia teitään. Suryan oli elänyt työtään varten jo niin kauan, ettei osannut enää asettaa muuta elämää sen edelle. Tytön ei kai muutenkaan ollut kovin hyvä olla hänen huomassaan, ja vaikka hän olisi mielellään antanut tytön jäädä asuntoon, hän epäili josko tuo olisi turvassa asunnossa, jonne oli pääsy vain hänellä ja Saran vastarintaliikkeen johdolla.
Tosiasiahan kuitenkin oli, että tyttö oli turvallisuusriski ja niin kauan kuin tuo oleskeli asunnossa joku saattaisi saada päähänsä, että tyttöä kiinnosti jokin muukin kuin ruoka, peti ja lämmin suihku. Sury pysyi jähmettyneenä paikoillaan, uskaltamatta katsoa tyttöön. Olisi niin Rosen tapaista vetää herneet nenään ja saada jonkin sortin raivokohtaus.

Rose henkäisi huojentuneena, kun Suryan irrotti otteensa. Lämpö ja lohtu hänen ympärillään katosi, mutta se oli pieni hinta siitä, että hän tunsi taas olevansa tilanteen tasalla. Hän ei halunnut päästää miestä enää yhtään lähemmäs, kuin oli jo tyhmyyksissään päästänyt. Vielä 12-vuotiaana hän oli haaveillut suuresta rakkaudesta, häistä ja valkoisesta hunnusta, laumasta pitsiin puettuja morsiusneitoja, mutta jo 14-vuotiaana hän oli ymmärtänyt, että miehet, kuten kaikki ihmiset, olivat sikoja, itsekkäitä, tunteettomia sikoja. Kun ainoa mies hänen elämässään – hänen isänsä – oli piessyt hänet verille vyönsoljella, ei ollut mikään ihme, että hän oli menettänyt luottamuksensa miehiin.

Kun Suryan kertoi lähtevänsä pois ja kehotti Rosea etsimään itselleen uuden asuinsijan, hän vain nyökkäsi alistuneena. Niin olisi parasta. Hän ei ihmettellyt lainkaan, ettei Suryan halunnut pitää häntä nurkissaan, eihän hänestä ollut tähän saakka ollut juurikaan hyötyä. Hän palaisi kadulle, entiseen elämäänsä, eikä hänen enää koskaan tarvitsisi murehtia niistä kummallisista ajatuksista ja tunteista, joita Suryan hänessä herätti. Ei enää koskaan. Sitäpaitsi, hän oli pärjännyt jo vaikka kuinka monta vuotta ilman kunnon ruokaa, vuodetta ja lämmintä vettä, joten miksi hän ei pärjäisi nytkin? Eihän hänestä ollut voinut kahdessa päivässä kehkeytyä hemmoteltua pikkuprinsessaa.

"Selvä. Mä ymmärrän", hän totesi hiljaa ja hyppäsi lattialle. Hän asteli Suryanin taakse ja seisoi hetken paikoillaan tuijottaen miehen leveää, vahvaa selkää. Hän kohotti kätensä ja juoksutti sormiaan pitkin käärmeen lailla kiemurtavaa selkärankaa.
"Kiitos, kun annoit mun käyttää sun kylpyammetta. Kiitos, kun annoit mun syödä sun ruoat ja polttaa sun tupakat. Kiitos, kun annoit mun nukkua sun sängyssä", hän sanoi nopeasti. "Kiitos, kun veit mun viimeisetkin viattomuuden rippeet", hän lisäsi, ja ironinen hymy käväisi hänen huulillaan. Hänen viattomuutensa ei ollut suinkaan turmeltunut edellisenä iltana, se oli tapahtunut jo kauan aikaa sitten, silloin, kun hän oli lakannut uskomasta ihmiseen.
Hän astui muutaman askeleen taaksepäin ja veti sitten Suryanin paidan päänsä yli.
"Kiitos, kun sain lainata sun vaatteitas."

[asdfg]

Suryanin silmät painuivat puoliksi kiinni silkasta tytön kosketuksen tuomasta nautinnosta, siitä tunteesta, jonka toisen, lämminverisen olennon läheisyys tuotti. Tytön kommentti viattomuudestaan sai Suryanin kääntymään, aikomuksenaan puolustaa kunniaansa – eihän hän ollut tiennyt tytön olevan neitsyt ennen kuin oli jo liian myöhäistä – vain nähdäkseen, kuinka tyttö sujautti paidan pois päältään ja seisoi siinä hänen edessään puolialasti, yllään vain ne seksikkäät, pitsiset alusvaatteet. Suryan tunsi himon kohottavan jälleen päätään ja hän astui tyttöön kiinni, talloen mustan t-paidan jalkoihinsa, ja kiskaisi tytön tiukasti omaa vartaloaan vasten, painaen tuon huulille suudelman, joka ei jättänyt hänen aikomuksiaan arvailujen varaan.

Miehen sormet liukuivat tytön pehmeällä iholla, huulien painassa pehmeitä suudelmia toisensa jälkeen tytön huulille, leualle ja kaulalle. Lopulta Sury nappasi tytöstä otteen pakaroiden alapuolelta ja nosti tuon istumaan keittiötasolle, suudellen kevyesti tuon solisluita ja rintakehää, sormien aukoessa rintaliivien hakaset. Pitsiset rintaliivit tipahtivat lattialle samaan kasaan t-paidan kanssa, Suryanin huulien ja kielen etsiytyessä tytön viileässä huoneilmassa kovettuneille nänneille, miehen pitkien sormien liukuessa selkää pitkin tytön vyötäisille sivelemään tuon kapeaa vatsaa. Mies veti tytön lantion vasten omaansa, painaen kovettuneen elimensä tytön alushousujen peittämää haarusta vasten. Suryan laski otsansa tytön olkapäälle, sormet tuon selkää hyväillen.
”Sun täytyy lakata tekemästä näin mulle”, Sury sanoi hiljaa, kääntäen päätään niin, että hänen huulensa löysivät tytön kaulakuopan, johon ne painoivat hellän suudelman.

{Tota... jåå. Jäi vähän lyhyeks. ♥}

Rose yllättyi tuntiessaan vahvat käsivarret jälleen ympärillään ja kuumat, vaativat huulet omillaan, ja vielä enemmän hän yllättyi huomatessaan vastaavansa suudelmaan. Tällä kertaa hän oli sekaisin vain Suryanin lämpimästä vartalosta, joka painautui häntä vasten tukahduttaen kaikki vastaväitteet. Tällä kertaa hän saaattoi syyttää vain itseään. Tällä kertaa hän aikoi nauttia siitä, ottaa selvää, mikä siinä kaikessa oli niin ihmeellistä.

Rose taivutti valkeaa kaulaansa kohti Suryanin huulia, hänen kurkustaan karkasi syvä, väräjävä huokaus. Hän ei vastustellut, kun mies nosti hänet kevyesti keittiötasolle istumaan, eikä hänelle tullut mieleenkään peittää pieniä rintojaan pitsisen vaatekappaleen lentäessä lattialle. Hän oli parkaista, kun Suryanin huulet sulkeutuivat hänen nänninsä ympärille ja hän tunsi tämän erektion itseään vasten. Suryan halusi häntä, ja hän halusi Suryania. Hän painoi kasvonsa miehen hiuksiin ja hengitti niiden tuoksua. Kuuma, raskas ilma täytti hänen keuhkonsa, ja hän tunsi tukehtuvansa. Hän ei halunnut kuolla, ei vielä, hän voisi kuolla myöhemminkin. Nyt hän halusi vain tuntea Suryanin vieressään, lähellään, sisällään. Niin lähellä, mutta niin kaukana, asialle olisi tehtävä jotain.

"Ei oo mun vika, jos sä tykkäät pikkutytöistä", Rose kuiskasi käheästi ja käänsi miehen kasvot itseään kohti. Hän katsoi tätä hetken silmiin, yritti luodata laventelinsinisiä syvyyksiä, kunnes luovutti viimein ja kutsui Suryanin kuumeiseen suudelmaan. Hänen kätensä vaelsivat pitkin miehen kylkiä, viileät sormenpäät piirsivät kuvioita kosteaan ihoon. Lopulta kädet uskaltautuivat määränpäähänsä, lantiolle ja housujen vyötärölle. Kokemattomat sormet sujahtivat vyötärönauhan alle ja ujuttivat housuja varovasti alaspäin, täysin tietämättöminä siitä, tekivätkö oikein vai väärin. Rose nielaisi hermostuneena, ennen kuin Suryanin housut viimein väistyivät hänen tieltään. Hän painautui miestä vasten erittäin tietoisena siitä ohuesta kangaskappaleesta, joka vielä erotti heidät toisistaan. Hänen huulensa hamusivat Suryanin kaulaa, haparoivat sormet silittelivät miehen jäykistynyttä elintä.
"Suryan", hän kuiskasi hiljaa, pyytäen, toivoen ja kehottaen. Hän maisteli nimeä kielellään ensimmäistä kertaa, se oli pehmeä ja rosoinen, lämmin ja kaunis niin kuin omistajansakin.

Tytön lausahdus sai puoli-venoirin naurahtamaan jostain syvältä rinnastaan, miehen kovan elämän kuluttamien, karheiden käsien etsiytyessä tytön valkeille, pehmeille reisille ja puristaessa tuon lähemmäs. Hänen kovaksi jäykistynyt kalunsa sykki vasten tytön varovaista, kokeilevaa kättä, kasvaessaan täyteen mittaansa ja hän värisi himosta tätä nuorta tyttöä kohtaan. Miehen sormet puristuivat valkeaan lihaan hänen janotessaan Ambrosiaa aina vain lähemmäs. Mies kumartui suutelemaan tyttöä jälleen, hänen kalpeiden huuliensa laskeutuessa himokkaina ja vaativina Rosen huulille.

Miehen laventelinlilat silmät pysyivät puoliksi avoimina, tutkien tytön ilmeitä ja reaktioita hänen kosketuksiinsa. Hän nautti tytön kiemurrellessa nautinnosta hänen käsissään, jotka pakottivat tytön taipumaan hieman takakenoon, miehen kalpeiden huulien liukuessa alemmas tuon pieniltä rinnoilta, pitkin kapeaa vatsaa aina pitsisten alushousujen peittämälle lantiolle saakka. Suryan kosketti nenällään tytön pitsin peittämää häpyä, liu’uttaen sitten sormiaan pitkin tytön reisien sisäpintaa, kohottaen tuon jalat niin, että sai ujutettua pikkuhousut pois tytön takamuksen alta ja lopulta kokonaan pois tuon jalasta. Suryan siirsi tytön lantiota hieman eteenpäin suodakseen itselleen hieman helpomman pääsyn tuon haaroväliin, ja laski sitten toisen tytön jaloista omalle olkapäälleen, antaen tukea tytön ehkä jossain vaiheessa epämukavaksi muuttuvalle asennolle.

Suryanin huulet kulkivat pitkin tytön reisien sisäpintaa ja tuon hengitys hyväili herkkää ihoa siinä missä hänen kosketuksensakin, kunnes hän löysi tiensä jälleen tytön hävylle, ja hänen kielensä kärki hakeutui jälleen Rosen klitorikselle, hyväillen sitä miehen sormien kosketellessa hellästi tytön kostuneita, liukkaita häpyhuulia, kuitenkaan liukumatta tuon sisään. Mies tunsi tytön kuumana kiertävän veren sykkivän tuon ihon alla, ja hän nautti itsekin Rosen nautinnonvärähdyksistä ja äänistä, joita tyttö päästi.

{Omg kyllä se kestiki : D}

Rose värähti tuntiessaan Suryanin kalun sykkivän pientä kämmentään vasten. Oli käsittämätöntä, että hän sai tuon kaiken aikaan. Jos hän ei olisi nähnyt kiihkoa miehen silmissä, tuntenut tämän kuumaa hengitystä kaulallaan ja värissyt tämän jokaisesta kosketuksesta, jokaisesta suudelmasta, hän olisi voinut vannoa, että tuo ajatteli parhaillaan sitä sinisilmäistä naista ala-aulan vastaanotossa. Hänen oli vaikeaa ymmärtää ihmisluontoa, sitä, miten nopeasti hän oli heittänyt nurkkaan kaiken varovaisuuden ja kylmän järjen, ja antautunut Suryanille. Jostain syystä hän oli kuitenkin varma, ettei mies satuttaisi häntä, ja jos satuttaisikin, hän tulisi vain nauttimaan siitä.

Viimeisetkin syväluotaavat pohdinnot karkasivat Rosen mielestä, kun Suryanin huulet matkasivat alemmas merkiten reitin pehmeillä suudelmilla, jotka tuntuivat polttavan reikiä hänen maidonvalkeaan vatsaansa. Hän ei estellyt Suryanin viimein riisuessa pitsillä kuorrutetut alushousut hänen yltään, ja kun miehen kieli ensimmäisen kerran hipaisi hänen klitoristaan, hän puristi pöydänreunaa rystyset valkoisina. Jos hän irrottaisi otteensa, navakan pohjoistuulen lailla puhaltava nautinto tarttuisi häntä kainaloista ja veisi hänet mukanaan. Hän ei halunnut lähteä minnekään.

Hänen lantionsa keinui vaistomaisesti lähemmäs Suryanin kieltä, ja nautinnonaallot kohosivat ja laskivat vuorovetenä pitkin hänen selkäpiitään, kunnes karkasivat hänen huuliltaan katkonaisena vikinänä. Mielihyvä kiehui hänen alavatsassaan, mutta hän ei ollut vielä halukas päästämään sitä valloilleen. Hän tarttui Suryanin punaisiin, pörröisiin hiuksiin, ja niin vaikealta kuin se tuntuikin, veti tämän päätä hellästi ylöspäin.
"Suryan.. Mä.. Oo kiltti", hän pyysi tukahtuneesti osaamatta pukea tunteitaan sanoiksi. Hän kuolisi, jos Suryan ei ymmärtäisi häntä, tulisi vielä lähemmäs, työntyisi hänen sisälleen ja täyttäisi sitä onttoa tyhjyyttä, jonka keskellä hänen sydämensä sykki vuoroin kivusta, vuoroin jostain paljon kauniimmasta.