It's the last day on Earth, we'll be together while the planet dies [K-18]

Puoli-venoir kohotti kasvonsa vastahakoisesti tytön kuumankostealta hävyltä Rosen siron käden pakottamana. Tytön sanojen myötä mies nousi seisomaan ja kosketti tytön kasvoja, tutkien tuota hetken aikaa laventelinliloilla, tummien ripsien kehystämillä silmillään, joiden katse oli tulvillaan palavaa himoa jonka tämä tyttö sytytti hänen sisimmässään ilmiliekkiin. Mies kuljetti karheat kätensä tytön lantiolle ja sitten edemmäs, tuon takamukselle, kumartuen suutelemaan Rosen kaulaa, vieden toisen kätensä ohjaamaan täyteen kokoonsa paisuneen kalun tytön sisälle. Miehen sieraimet värähtelivät tuon vetäessä sisäänsä tytön hiusten kukkaistuoksua ja tuon halun tuoksua, jotka sekoittuivat hänen päässään huumavaksi yhdistelmäksi, saaden hänen kiihkonsa kasvamaan vielä entisestäänkin.

Liukuessaan tytön sisään Suryanin huulilta pakeni syvä, nautinnollinen huokaus, joka valui hiljaisena kuiskauksena pitkin tytön ihoa miehen painettua kasvonsa alas vasten Rosen olkaa. Tuon edestä hieman pidemmät hiukset kutittivat tytön siron, jopa laihan olkapään sileää ihoa ja Suryan joutui puremaan huultaan estääkseen itseään upottamasta hampaitaan tytön olkaan kun nautinto täytti hänen sisuskalunsa lämmöllään ja huusi häntä unohtamaan tytön tarpeet ja pitämään huolen vain omistaan. Suryan vaiensi nautintonsa äänen ja pakottautui hidastamaan tahtia. Tyttö ei ollut valittanut – ainakaan hänen muistaakseensa – ääneen eilen, mutta Suryan arveli, ettei toimitus ollut jo epämukavan asennonkaan vuoksi kovin nautinnollinen tytölle, ja kun yhtälöön laskettiin vielä mukaan tuon suhteellinen koskemattomuus, Suryan poti huonoa omaatuntoa siitä, että halusi tytön juuri tässä ja nyt.
Lopulta hän nappasi tyttöä tukevasti pakkaroiden alta ja kantoi tuon kevyen oloisesti patjalle, joka oli vielä edellisillan jäljiltä myllätty. Hän laski tytön selälleen patjalle ja hyväili käsillään tuon kalpeaa, laihaa vartaloa, työntyen tyttöön sitten uudemman kerran, yllättyen jälleen siitä kuinka kuuma tyttö sisältäpäin olikaan. Suryanin liikkeet olivat alkuun varovaisia, huolellisia ja ehkä kokeileviakin, eivätkä hänen silmänsä hetkeksikään herenneet tutkimasta tytön reaktioita asioihin, joita hän teki.

Rosen olo helpottui huomattavasti, kun Suryan näytti tajuavan hänen epämääräisen vihjeensä. Hänen rintansa kohoili kiivaan, pinnallisen hengityksen tahdissa, hän värisi kiihkosta ja jännityksestä. Hän yritti rentoutua, mutta miten hän olisi voinut, kun Suryan seisoi siinä hänen edessään valmiina viemään hänet suoraan taivaaseen ja takaisin.
Tuntui kuluvan ikuisuus, ennen kuin miehen vahvat kädet viimein tarttuivat häneen. Suryan työntyi häneen, ja metallinen vihlaisu värisytti hänen ruumistaan, kunnes peittyi lämpimään, hattaranpehmeään mielihyvään. Ensimmäisellä kerralla hän oli lähinnä maannut paikoillaan ja yrittänyt saada jutun juonesta kiinni, mutta nyt hän alkoi hiljalleen sovittaa omia liikkeitään Suryanin työntöjen tahtiin. Aina, kun hänen lantionsa kosketti miehen tulikuuma ihoa, hän toivoi sulavansa siihen paikkaan. Hän ei halunnut päästää irti Suryanin lämmöstä ja elinvoimasta, joka virtasi hänenkin suonissaan jokikinen kerta, kun hän tunsi miehen sydämenlyönnit omaa rintaansa vasten.

Yhtäkkiä Suryan lopetti, ja Rosen nautinnon sumentama katse terävöityi samantien ja sinkosi syyttävänä miehen kasvoille. Ei se nyt vielä voinut olla ohi, eihän? Hän avasi suunsa esittääkseen mielipiteensä asiasta, mutta närkästyneen marinan sijaan hänen kurkustaan purkautuikin yllättynyt inahdus, kun hänet ensin nostettiin ilmaan ja laskettiin sitten pehmeälle patjalle. Hänen huulilleen kohosi pieni hymy, kun hän tajusi, mitä oli tapahtunut. Hänen asentonsa oli kieltämättä ollut hieman turhan akrobaattinen ja epämukava, mutta ei hän ollut odottanut Suryanilta moista huomaavaisuutta.

Hän ei ehtinyt ilmaista kiitollisuuttaan, ennen kuin mies jo jatkoi siitä, mihin oltiin hetki sitten jääty. Rose sulki silmänsä, hän ei halunnut Suryanin näkevän utuisen harmaan keskellä palavia tunteita.
Mies liikkui varovaisesti hänen sisällään, ja hitaat työnnöt saivat hänet haluamaan lisää, enemmän, nopeammin. Hän kietoi kätensä Suryanin niskan taakse ja painoi miestä alemmas, hän halusi tämän niin lähelle kuin mahdollista, aivan kiinni itseensä.

Jos Rose oli jo hetki sitten ollut lähellä rajaa, nyt hän oli jo luiskahtamassa sen yli ja roikkui kuilun partaalla kuin henkensä edestä. Hän oli kuitenkin voimaton aivan alapuolellaan kiehuvan nautinnon edessä, ja pian aallot pyyhkäisivät hänet mukaansa.
Hän painoi kasvonsa miehen kaulaan tukahduttaakseen parahduksen, joka yritti karata hänen huuliltaan. Hänen ruumiinsa värisi kuin hento pajunoksa tuulessa, hänen selkänsä taipui kauniille kaarelle, ja pienet hampaat painoivat purppurankirjavaa helminauhaa muistuttavan merkkinsä Suryanin kaulan valkeaan ihoon. Viimein tyttö valahti voimattomana patjalle ja hymyili itsekseen. Hänestä tuntui, että oli nyt ymmärtänyt, mikä seksissä oli niin mahtavaa.

[voi terve :----------)]

Suryan tunsi hien helmeilevän otsallaan ja valuvan sitten pitkin hänen kasvojaan aina kaulalle, jolta se tipahti valkeisiin lakanoihin. Huoneessa oli yhtäkkiä tuhottoman kuuma, ja tytön saadessa orgasmin, Suryan tunsi tuon lihasten supistelevan voimakkaasti ympärillään, kuin vaatien häntäkin tulemaan. Suryan päästi irti huokaisten, puristaen voimakkailla sormillaan tytön reittä, toisen käden yhä tukiessa häntä, vaikka senkin sormet kaivautuivat tyynyyn. Puoli-venoirin oli pakotettava silmänsä auki vain nähdäkseen Rosen tyytyväisen, tyydytetyn ilmeen. Suryan vetäytyi varovaisesti ulos yhä lievästi tykyttävästä vaginasta ja laskeutui sitten selälleen viileämmälle puolelle patjaa, pyyhkäisten hikeä kasvoiltaan. Hän harvoin vaivautui piittaamaan petikumppaninsa tyytyväisyydestä – useimmitenhan hän otti väkisin tai maksoi naisen palveluksista, eikä kummassakaan tapauksessa ollut väliä, miltä naisesta siinä touhussa tuntui – joten oli miellyttävää vaihtelua kuulla tyytyväiset huokaukset tytön suusta. Suryan kiskoi valkean peitteen heidän suojakseen, kun hiki haihtui kovaa vauhtia heidän ihoiltaan jättäen jälkeensä värisyttävän kylmyyden.

Suryan sipaisi varovaisesti olkapäätään ja kaulaansa, joita molempia vihloi tytön rajun rakkauden jäljiltä, ja mutisi jotain melko tyytyväisen oloisena, kun kummastakaan kohtaa ei tullut verta, vaikka sattuikin niin maan perkeleesti. Mies urahti kääntyessään kyljelleen, kuitenkaan koskematta tyttöön. Hänellä oli yhä edelleen lämmin, ja melko nihkeä olo, hien jätettyä suolaisen kerroksen hänen iholleen, eikä hän ollut sitä sorttia, joka jäi halailemaan seksin jälkeen. Suryan sulki laventelinlilat silmänsä ja vaipui kevyeeseen koiranuneen, josta hänet jossain vaiheessa iltapäivää herätti sininen, vilkkuva valo. Mies nousi patjalta ja kiskoi ensimmäiset lipaston laatikosta käteen sattuneet housut jalkaansa. Pieni irvistys kohosi hänen huulilleen kun lateksi liukui hänen ihollaan, mutta liian laiskana vaihtamaan housuja, Sury pakotti pökät jalkaansa ja tarttui sitten laatikkoon, nostaen sen lipaston päältä ja kuskaten sen keittiöön. Asetettuaan sen keittiötasolle hän sipaisi sitä sormellaan ja nyökäytti päätään tervehdykseksi ilmaan ilmestyvälle Noalle, jonka ilme oli kaikkea muuta kuin iloinen.
”Missä helvetissä sinä olet oikein ollut?!” Noa rääkäisi ensimmäisenä, saaden Suryn huokaisemaan ja hieraisemaan ohimoaan. Hän nappasi tupakka-askin keittiötasolta – mistä se sitten olikin tiensä siihen löytänyt – ja kaivoi esiin yhden tupakoista, jonka hän vei huulilleen ja sytytti, vetäen savua syvälle henkeensä.
”Mitä asiaa sulla oli?” Suryan tiedusteli, kääntyen ympäri ja aukaisten jääkaapin, jossa ensimmäistä kertaa hänen tännemuuttonsa jälkeen oli jotain muutakin kuin valo tai vanhoja nuudeleita.

Tällä kertaa Rose ei luikkinut pakoon. Hän odotti kärsivällisesti, kunnes Suryanin hengitys tasaantui ja tämä vaipui uneen, ja painautui sitten vasten miehen yhä lämmintä vartaloa. Hänen oli tarkoitus vain levätä hetken ja nauttia läheisyydestä viimeisen kerran, mutta pian hänen luomensa painuivat kiinni, ja kun hän muutaman tunnin päästä heräsi, oli hän taas yksin. Hän heilautti laihat säärensä sängynreunan yli ja haukotteli makeasti metsästäen samalla katseellaan jotain väliaikaista päälle pantavaa. Koska ei keksinyt muutakaan, hän tarttui peittoon ja kietaisi sen ympärilleen, ennen kuin lähti etsimään Suryania.

Mies löytyi – juuri kuten hän oli odottanutkin – keittiöstä, ja hän oli juuri aikeissa avata suunsa ja ilmoittaa läsnäolostaan, kun hän kuuli jo tutuksi käyneen naisen äänen toiselta puolelta huonetta. Rosen silmät kapenivat, vai tätä varten Suryan oli antanut hänen herätä yksin, tyhjästä sängystä ja kylmiltä lakanoilta. Tyttö kääntyi kiukkuisena kannoillaan, marssi kylpyhuoneeseen ja paiskasi oven mielenosoituksellisesti kiinni. Hän tuijotti hetken raivosta puhkuvaa peilikuvaansa hengitystään tasaten, ennen kuin astui suihkuun ja antoi veden huuhdella hien iholtaan. Hänen raivoaan ei kylmä vesikään kyennyt viilentämään, ja hetken kuluttua hän repikin vaatteet ylleen katse kipinöiden. Hän keräsi pyykkinarulta omat vaatekappaleensa ja yritti parhaansa mukaan vastustaa kiusausta tunkea Suryanin t-paidat viemäristä alas. Hän ei vaivautunut edes meikkaamaan saatika sitten laittamaan hiuksiaan, vaan pyyhälsi kylpyhuoneesta suoraan makuuhuoneeseen vaatepino sylissään. Hän tunki kasan sikin sokin laukkuunsa, veti mustan nahkapusakan niskaansa ja lampsi sitten samantien eteiseen pysähtymättä vilkuilemaan ympärilleen. Hänen oli tosiaankin aika lähteä ja jättää Suryan yksin säälittävän elämänsä kanssa.

Sitoessaan kengännauhojaan Rose alkoi tahtomattaankin miettiä, mikä hänet oli saanut niin raivon partaalle. Häntä ei ärsyttänyt niinkään se, että mies oli luultavastikin juuri saanut uuden toimeksiannon, johon liittyi viatonta verta ja kaipaamaan jääviä omaisia, vaan se, että mitä tahansa sillä robottiäänellä ruudun takana puhuvalla naisella olikin sanottavanaan, oli Suryanille monta kertaa tärkeämpää kuin hän. Mies oli sentään maannut hänen kanssaan, eikö hänellä muka ollut oikeus vaatia edes jonkinlaista huomaavaisuutta? Vaikka eihän hän tiennyt, kuinka monta kertaa Suryan oli päätynyt lakanoiden väliin sen nalkuttavan huoran kanssa. Ajatus sai Rosen melkein kirkumaan ääneen, ja hän inhosi itseään siitä hyvästä, että antoi Suryanin kaltaisen mokoman kusipään vaivata mieltään. Eihän hän tuntenut miestä kohtaan yhtään mitään, miten hän olisi voinut olla mustasukkainen?
"Sulla on varmaan jo kova kiire päästä lahtaamaan lisää väkeä, joten mä häivyn samantien sua häiritsemästä", tyttö ilmoitti kylmästi ja heitti laukun olalleen.

[lol]

Noan kasvoille ilmestyi tyytymätön ilme Suryanin äänen pysyessä edelleen välinpitämättömänä. Nainen luetteli hänen seuraavan toimeksiantonsa tiedot ja katkaisi sitten yhteyden huomattuaan Suryanin huomion olevan jossain aivan muualla.
”Lähetän sinulle tämän datan. Suryan, sinun täytyy keskittyä töihisi, eikä sen pikkutytön viihdyttämiseen”, Noa sanoi ärtyneesti, vielä ennen kuin katkaisi videopuhelun. Suryan oli kääntänyt kasvonsa kohti kylpyhuonetta, kuultuaan suihkun kohinan. Hän jätti täysin huomiotta koneessa vilkkuvan vihreän valon, lähtien kohti kylpyhuonetta. Kun sieltä sitten ampaisi hyvin kiukkuinen nuori nainen, Suryan melkein säikähti. Hänen ilmeensä ei kuitenkaan paljastanut mitään tunteita – sen kyvyn hän tuntui täysin menettäneen – mutta hänen laventelinlilat silmänsä seurasivat tytön vihaisia liikkeitä kiinnostuneina, hänen aivojensa koettaessa raksuttaa, missä hän oli nyt mennyt pieleen.

Tytön astellessa eteiseen Suryan seurasi tuota, ristien käsivartensa rinnalleen.
”Mihin sä olet menossa?” Suryan ehti kysyä kun tyttö sitten jo avasikin suunsa ja pamautti ulos sen, minkä Suryan olikin halunnut tietää. Miehen kasvoille ilmaantui pettynyt, tyytymätön irve.
”Kuule, Ambrosia, mä sanoin sulle, että saat olla täällä ihan niin kauan kuin tahdot, mutta mun työasioista sun on pysyttävä erossa. Jos sulla on niin suuret moraaliongelmat mun työtä vastaan, niin kuule tervemenoa!” Suryan sähähti. Tunteiden ilmaiseminen vaati häneltä suuria ponnistuksia, mutta hän tiesi, että menettäisi tytön täysin, jos käyttäytyisi niin kuin normaaliolotilassaan käyttäytyi, täysin tunteettomasti. Mies sujahti tytön ohitse ja avasi tuolle oven.
”Jos sä olet oikeasti tuota mieltä, niin turvallista matkaa takaisin sinne roskikseen, josta mä sut poiminkin”, Suryan sanoi. Hän ei kai olisi normaalisti edes suuttunut näin paljoa, mutta hän oli sanellut tytölle tuon asumisen ehdot, ja jos tyttö ei voinut noudattaa niitä – vaikka vain ylpeytensäkin takia – niin tuon ei todellakaan tarvinnut pyöriä hänen jaloissaan aiheuttamassa harmia ja valittamassa. Hän oli tullut tähänkin saakka varsin hyvin toimeen ilman Ambrosiaa, joten eiköhän hän pystyisi elämään ilman tuota jälleen.

Rose puri hammasta yhteen, jotta ei olisi huutanut Suryanille päin naamaa. Sen sijaan hän sylkäisi miehen jalkojen juureen ja kääntyi ovelle.
"Sustahan on tullut varsinainen herrasmies", hän tokaisi ja mulkaisi Suryania murhaavasti. "Jos mä olen paksuna, niin sä voit olla varma, että saat sen kersan ovelles joku kaunis päivä", hän jatkoi ennen kuin huikkasi lopullisiksi tarkoitetut hyvästit ja paiskasi oven kiinni takanaan. Hän juoksi käytävän poikki suoraan hissiin, joka odotti häntä kita ammollaan, hänen kurjuudelleen irvistellen. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten hissi toimi, viimeksi se oli sinkaissut suoraan oikeaan kerrokseen. Ilmeisesti laite oli kuitenkin yhtä lailla sitä mieltä, että hänen paikkansa oli ulko-oven toisella puolella, sillä se lähti kiitämään määrätietoisesti alaspäin.

Hetken kuluttua hissi pysähtyi metallisesti kilahtaen, ja Rose pujahti ovenraosta eteishalliin. Hän kiisi ulko-ovelle vilkaisematta tiskin takana virnuilevaan naiseen päinkään, mutta tunsi tämän pilkallisen katseen selässään. Tämä oli varmaankin lyönyt vetoa siitä, kuinka kauan Rose kestäisi ihmisten ilmoilla, ja leveästä hymystä päätellen oli voittanut vedon.

Rose ei pysähtynyt kadulle päästyäänkään. Hän juoksi metroasemalle asti vain tajutakseen, ettei häntä laskettaisi kyytiin järjestäisi hän millaisen näytöksen hyvänsä. Tyttö nojasi takorautaporttiin henkeään haukkoen ja yritti turhaan olla välittämättä kylkeään repivästä kivusta. Hän olisi mielellään jäänyt lepäämään hetkeksi, mutta kaapinkokoinen, mustiin pukeutunut mies kadun toisella puolella tuijotti häntä sen verran häiritsevästi, että hän koki parhaaksi lähteä liikkeelle. Hän pyrähti juoksuun, kiisi kaupungin läpi punaiset hiukset perässään hulmuten ja pysähtyi vasta Riverwaylla.

Rose lysähti vihaisena, uupuneena ja kylmissään joenpenkalle. Hän tuijotti mutaista, uhkaavasti pyörteilevää vettä ja kietoi käsivartensa ympärilleen. Kalanhaju sai hänen vatsansa kääntymään ympäri ja mätänevien hedelmien pistävä lemu leijaili hänen nenäänsä. Tyttö oli kuitenkin liian väsynyt noustakseen. Hän oli ollut väärässä – miehet eivät olleet sikoja, vaan häikäilemättömiä petoja, jotka käyttivät hyväkseen, ottivat kaiken sen, minkä irti saivat ja hylkäsivät sitten. Rose hautasi kasvot käsiinsä, mutta kyyneleet eivät tulleet.

[voi kettu mitä shaibaa XDD kauheeta angstilätinää taas kerran ja rose on niinku mikäkin emogirl98 mut ei voi mtn en jaksa kirjottaa uusiks!]